Beloved Community
SanctaDivina
Naisenergiasta
Maria Magdalena Sisters/Magdalenet
Esitelmät ja kurssit
Margien artikkelit
Artikkeleita Margiesta
 
 
 

Margien kirjoittamat artikkelit

Ks. muut artikkelit kohdasta:
Margien lehtikirjoitukset

Isin tyttö Lizbett
Sielunpeili 6/2018

Martta ja Juudas Iskariot
Sielunpeili 5/2018

Jumalaiset Äidit Elämässäni
Sielunpeili 4/2018

Sielun henkäyksellä, täydestä sydämestä
Sielunpeili 3/2018

JOHANNES, JESHUAN JA MYRIAM TYANALAISEN POIKA
Sielunpeili 2/2018

HISMARIAM / MARIA ANNA / JESHUAN ÄITI
Sielunpeili 8/2017

KARMELIN MARIAM
Sielunpeili 6/2017

PYHÄ SEKSUAALISUUS
Sielunpeili 5/2017

Josef Arimatialainen, Maria Magdalenan Isä
Sielunpeili 4/2017

Sar’h, Jeshuan ja Maria Magdalenan tytär
Sielunpeili 3/2017

Anna, Jeesuksen Isoäiti kertoo Totuuden
Sielunpeili 2/2017

Kaiken takana on nainen
Jeshuan isoäidin Annan jälkeläiset

Sielunpeili 6/2013

Pyhiinvaelluksella Maria Magdalenan jalanjäljillä
Sielunpeili 5/2013

Áilu – Rauhaa rakastava ravistelija
Sielunpeili 4/2013

Suuri sielu joka osasi antaa anteeksi
Sielunpeili 3/2013

Siunausta sataa sydämiin
Sielunpeili 2/2013

Serenadi Annalle
Sielunpeili 1/2013

Pippurihenkäys ja Primadonna
Sielunpeili 8/2012

Eeva Kaisa Maria
Sielunpeili 7/2012

Jeesuksen ja Maria Magdalenan avioliitto
Sielunpeili 6/2012

Viisi Tiibetiläistä riittiä
Sielunpeili 5/2012

Venuksen tanssi auringon kanssa
Sielunpeili 4/2012

Eli Eli Lama Sabakhtani
Sielunpeili 3/2012

Valon Jumalattaret
Sielunpeili 2/2012

Maria Magdalenan politiikka
Sielunpeili 8/2011

Rakkaudellinen ratkaisu - Rauha
Sielunpeili 7/2011

Pythagoras ja Patmoksen vanki
Sielunpeili 6/2011

Vaihtoehtojen sietämätön keveys
Sielunpeili 5/2011

Kilpisjärvi, Kypros ja Kreeta
Sielunpeili 4/2011

Tulikaste ja vapaus
Sielunpeili 3/2011

Maria Magdalenan ja Jeesuksen seksuaalisuus
Sielunpeili 2/2011

Pekka Ervast ja Naisten Aikakausi
Sielunpeili 1/2011

Äiti, Maria ja Martta elämässäni
Sielunpeili 8/2010

Aika kertoa totuus
Sielunpeili 7/2010

Sielun kymmenen tilaa
Sielunpeili 6/2010

Tervetuloa Suomeen James Twyman
Sielunpeili 5/2010

Ajan ajattomuus ja yön yöttömyys
Sielunpeili 4/2010

Lähettilään pyörä
Sielunpeili 3/2010

Rakastetun opetuslapsen salaisuus
Sielunpeili 2/2010

Sielunrakastavaiset – Aikamatkaajat Nykyhetkessä
Sielunpeili 7/2009

Rauhanrukouksia ruskatuntureilla Maria Magdalenan kanssa
Sielunpeili 6/2009
Henkisen hyvinvoinnin erikoislehti

Maria Magdalena sydämessäni
Sielunpeili 5/2009

Lapin luonto luo aitoa taikaa
Lapin Kansa 15.10.2009

Maria Magdalenan matkassa
Lapin Kansa 29.5.2009

Ad Astra
Länsi-Sanomat 5.7.2006 
Auringonkukkia kolumni

Kiireetön kirjailija
Länsi-Sanomat 7.6.2006  

Krookuksia nurmella
Länsi-Sanomat 26.4.2006

Eeva Kaisa Maria
Länsi-Sanomat 15.3.2006

Maan äiti ja Äiti maan
Länsi-Sanomat 1.2.2006

Haastattelu Maria Magdalenan kanssa
Ultra 7-8/2005

Lumottu lapsuus
Länsi-Sanomat 21.12.2005

Aurinkosadetta iholla
Länsi-Sanomat 9.11.2005

Pyhiinvaelluksella Assisista Roomaan
Länsi-Sanomat 28.9.2005




Isin tyttö Lizbett, Sielunpeili 6_2018







ISIN TYTTÖ LIZBETT
Jeshuan ja Maria Magdalenan tytär Elizabeth Hannah



Sielunpeili 6/2018

Kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni Claire Heartsong toimii yhden session vetäjänä tekemällä kysymykset Catherine Ann Clemettille, joka vastaa ”Lizbettinä”. Kun Catherine Ann kuuli Lizbettistä aikaisemmassa sessiossa Annan kanssa, hän ilmaisi halunsa olla Lizbettin Akaashisen Aikakirjan edustaja, koska hän tunsi voimakasta mieltymystä häneen. Catherine Annella on voimakas sielun yhteys Lizbettiin.

Lizbett valohedelmöitettiin talvipäivänseisauksena 32 AD aikana ja hän syntyi Neitsyen merkissä seuraavana syyskuuna 33 AD.

Mount Bugarach, Etelä-Ranska, 36 AD

Isin tyttö Lizbett
Isi seisoo kehtoni jalkopäässä, josta olen melkein kasvanut ulos. Olen noin kaksi- tai kolmevuotias. Kun katson häntä, hän on todella, todella kookas ja minä olen hyvin pieni. Hän katsoo alas ja hän hymyilee minulle. Minun on määrä mennä nukkumaan, mutta haluaisin mieluummin leikkiä hänen kanssaan. Hän on minun isini. En näe häntä kovin usein. Pidän siitä kun hän on täällä. Hän on tosi hauska.

Isi on siirtynyt huoneen toiselle puolelle, missä Mama istuu suurella tyynyllä lattialla. Isi laittaa käsivartensa Maman ympärille ja tämä laittaa päänsä hänen olkapäälleen. He vain istuvat hiljaa. Voin kertoa, että he rakastavat toisiaan paljon.

On aika hämärää. On pieni tuli mikä on sammumassa, ja Nanan luona on kynttilä. On pieni lamppu, jossa palaa jonkinlaista öljyä. Valoa ei ole paljon, on aika hämärää. Lähellä on muita. Mariam ja Martta, äitini sisar, istuvat yhden lampun ääressä neulomustensa kanssa. Jokaisella on oma projektinsa. Kuulen toisten puhuvan hyvin pehmeästi, mutta he ovat enimmäkseen hiljaa. Kuulen pöllön ja kuulen tuulen. Ulkona on kylmä. On helmikuu.



Isi tulee ja menee Isi ei yleensä viivy kauaa. Isi leikkii meidän kanssa. On paljon lapsia ja hän nauraa kanssamme – juosten ja hyppien. Hän voi olla joskus aika hassu. Hän leikkii mielellään lasten kanssa. Hän on hauska. Hän ei ole niin ankara ja etäinen kuin jotkut aikuisista. Hän vain menee maahan ja tekee mutakakkuja kanssamme. Hän kutittaa meitä ja me kaikki nauramme. Rakastan hänen nauruaan.

Aurinko paistaa. Isillä on hyvin yksinkertainen pitkä tunika housujen päällä. Hän on pukeutunut kuten muut täällä asuvat miehet. Kangas on kudottu pellavasta. Se tuntuu aika karkealta. Minulla on pikkutunika samasta materiaalista. Mutta se ei ole niin karkea paljasta ihoani vasten. Se menee alas melkein nilkkoihini. Jaloissani ei ole mitään. Joskus minulla on pienet nahkasandaalit, mutta otan ne aina pois. Tykkään kävellä avojaloin. Vaikka maa ei vielä olisikaan lämmin, otan aina kenkäni pois jaloista ja kuljen avojaloin. Joskus kun on todella lämmin, otan tunikani pois. Jotkut aikuiset yrittävät panna sen päälleni – mutta useimmat heistä eivät todella välitä. Mariam ei tykkää siitä, että juoksen ympäriinsä ilman tunikaa. Hän pelkää että vilustun. Hän tuntee olevansa vastuussa minusta ja haluaa varmistua, ettei mitään pahaa satu minulle.



Mariam
Mariam on hyvin sievä. Hänellä on pitkä, tummanruskea tukka – se on melkein musta. Se on todella paksu ja hiukan kihara. Kun se ei ole sidottuna taakse, se todella työntyy ulos. Tykkään juoksuttaa sormiani sen läpi. Hänen ihonsa on vaalea, hiukan kullanvärinen ja siinä on joitakin pisamia. Hänellä on hyvin sievät ja ystävälliset kasvot. Hänellä on vaalean ruskehtavan-harmaan-vihreät silmät. Se riippuu siitä, onko hän auringonvalossa. Kun aurinko välkehtii niissä, silloin ne ovat enemmän aika vihreät. Pidän hänen silmistään, kun hän hymyilee; mutta joskus hän voi olla ankara ja silloin hän rutistaa kulmiaan. Joskus hän on tosisurullinen ja hän itkee.

Täällä on myös pieni vauva, Saran ja Filippuksen. Hän konttaa, on ehkä kahdeksan kuukautta vanha. Pidän vauvasta ja leikin hänen kanssaan. Se on hauskaa. Minulla on joitakin pieniä leluja. On pieni vaatenukke, joka on täytetty lampaan villalla, ja on muita leluja, jotka on kaiverrettu luusta ja puusta. On yksi josta pidän eniten – triangeli.

Leikin triangelilla. Uskottelen, että se on iso talo kuten se, jonka näin kun menimme kaupunkiin ison joen luona. Joskus saan kukkia ja laitan ne triangeliini. Joskus laitan sen maahan ja uskottelen, että se kasvaa ruohoa ja muita kivoja asioita. Joskus nostan sen ylös taivaasen ja suljen auringon pois ja katson valon tanssivan sen ympärillä. Joskus juoksen sen kanssa. Joskus näytän sen vauvalle. Ja joskus kun poimin pieniä keltaisia kukkia, vauva yrittää tarttua niihin. Kun keltaiset kukat tulevat valkoisiksi, vauva ja minä puhallamme valkeat nöyhtät, ja me katsomme tuulen kantavan siemenet pois.



Mount Bugarach, varhainen syksy, 38 AD, ikä 5
Olen kotonani suuren vuoren luona. Roomalaisia sotilaita marssii tietä pitkin, joka ei ole kovinkaan kaukana paikasta jossa asumme. Jokainen on huolissaan. Vaikkakin pukeudumme kuten muutkin ihmiset, jotka asuvat lähistöllä; ja meillä on magiikkaa, jota käytämme niin ettei yhteisömme herätä liian paljon huomiota, on silti huoli siitä, että meidät löydetään.

Tapamme ovat erilaiset kuin sotilaiden. Pelkäämme, että he häiritsevät elämäntapaamme. Jotkut lapsista ja minä kiipesimme läheiselle kukkulalle tänä aamuna, missä voimme katsella paksujen puiden välistä alas laaksoon. Voimme nähdä heidät kaukana. Niitä on paljon. Niillä on hevosia ja rattaita ja ne saavat pölyn nousemaan. Pitkiä rivejä kävelee. Voimme kuulla heidät. On paljon pölyä ja melua. On aikainen syksy. Lehdet alkavat muuttua keltaisiksi. On jotakin tekeillä – jotakin tärkeää, joka saa meidät hermostumaan.

Roomalaiset aiheuttavat huolta
Paikalliset maanviljelijät ja kyläläiset valittavat paljon sitä, kuinka roomalaiset vaativat heitä antamaan enemmän viljaa ja eläimiä. Roomalaisia sotilaita tulee enemmän kylään näinä päivinä. Juuri eilen pieni ryhmä heitä ratsasti aivan portillemme. He eivät osoittaneet mitään kunnioitusta. He vain kävelivät isoon taloomme, minne kokoonnumme aterioille ja kokouksiimme. Syödessämme he paukuttivat oveamme. He vain tulivat sisään ja katsoivat ympäriinsä. Isaac, Josef ja Nana puhuivat heille ja antoivat heille syötävää. He poistuivat mukanaan ylimääräistä ruokaa.

Aikuiset puhuivat myöhään yöhön asti. He sanoivat, että on aika niiden meistä, jotka tulivat tänne Vanhasta Maasta, lähteä Josefin (Arimatialainen) kanssa saarelle, jota kutsutaan Avaloniksi. Josef (äidinisäni) on hyvin vanha. Hän on rikas ja hänellä on laivoja. En ole nähnyt niitä; mutta olen kuullut paljon tarinoita. Hän tulee ja menee niin kuin isini ja kaksi äitiäni.



Kaksi äitiä
Toinen äitini on Myriam (Tyanalainen). Hän on erinnäköinen kuin äitini. Hän on kookkaampi ja isompi ja hänellä on tummempi iho. Hän on hyvin kaunis. Mama on hyvin sievä, mutta Myriam on kaunis kuin Kuningatar Esther. Hän tulee ja menee myös. Mutta suurimman osan aikaa hän ja äitini ovat täällä. Hän on hauska kuten isini. Hän nauraa paljon, ja joskus olen mieluummin hänen kanssaan kuin äitini kanssa. Mama näyttää etäisemmältä, silloinkin kun hän on täällä. Tiedän että hän rakastaa minua ja isosiskoani Sar´hia. Luulenpa että Sar´h on enemmän hänen kaltaisensa.

Tunnen itseni yleensä turvalliseksi, mutta nyt juuri kukaan ei tunne olevansa turvassa. Kaikki ovat väsyneitä tähän, koska usein eri paikoissa he ovat kokeneet tämän huolen. He olivat huolissaan juutalaisista, jotka ovat erilaisia kuin me, eivätkä pitäneet meistä. He sanovat, että Vanhassa Maassa sekä juutalaiset että roomalaiset aiheuttivat meille hankaluuksia. Täällä sitä aiheuttavat roomalaiset.

Nathanaelin kuolema
Kuulin aikuisten puhuvan siitä, kuinka juutalaiset pidättivät ja roomalaiset tappoivat Nathanaelin kaukaisessa paikassa. Olen kuullut tarinoita siitä, miten Isilleni tapahtui näin, paitsi että hän ei kuollut – hän elää edelleen. Olen niin iloinen, että Isi on yhä täällä, vaikken näekään häntä kovin usein. En tiedä kovin paljon siitä, miten Nathanael kuoli. Tiedän vain, että se on ollut hyvin rankkaa Mariamille, hänen puolisolleen. Hän itkee enemmän kuin aikaisemmin. Ennen oli niin, että hän tunsi herkkyyttä kauniista kukasta tai auringonlaskusta, tai vastasyntyneestä vauvasta tai karitsasta; hän itki... mutta hän hymyili itkiessään. Nyt hän itkee ja hän on surullinen. Hän ei puhu enää. Meillä on muita tapoja puhua. Toivon että ymmärtäisin paremmin, sillä rakastan Mariamia hyvin paljon. Kaikki ovat huolissaan, että se mikä tapahtui Nathanaelille, saattaisi tapahtua meille.



Isoäiti Maria Anna (Äiti Maria)
Isoäiti Maria Anna (isänäitini) on täällä myös. Hän on niin kiltti ja ystävällinen ja hän pitää minusta todella paljon. Hän on täällä tällä hetkellä, mutta hän ei ole täällä koko aikaa. Hän tulee ja menee myös. Joskus hän menee Isini kanssa. Joskus isoäiti menee muihin kyliin, joissa on sellaisia ihmisiä kuin me. Hän huolehtii erittäin mielellään ihmisistä, kun he sairastavat. Jokainen tuntee olonsa paremmaksi, kun hän on läsnä ja kun hän kertoo suloisia kertomuksiaan Isistäni. Hänellä on kyky osoittaa ihmisille kuinka olla onnellisia ja kuinka olla ystävällinen toinen toisilleen. Isin nuoremmat veljet ja hänen sisarensa ovat täällä myös. Pidän heistä paljon. Minulla on hyvin suuri ja rakastava perhe. Täällä asuvat myös isoäidin lapset, vanhin Ruth, ja myös nuoremmat lapset, tyttö Esther Salome. He myös huolehtivat minusta mielellään. Nuoremmat pojat ovat John Mark ja Matteas.

Jotkut miehistä menevät isoäidin kanssa suojellakseen häntä. Usein Nana, Ruth, Esther Salome, Myriam ja Sara menevät myös. Joskus äitini menee, ja Sar´h ja minä.

Sara ja Filippus
Tabithan ja Isaacin tyttärellä Saralla ja hänen puolisollaan Filippuksella on vauvan lisäksi poika Justus, joka syntyi aika pian minun syntymäni jälkeen.

Sara on hyvin suloinen, ja hänellä on kauniit kasvot kuten Myriamilla. Heillä molemmilla on tumman kultainen iho kesäaikaan. Mutta Saran iho on tummempi, kuten äidillään, ja joskus hänellä on hyvin ruusuiset posket.

Filippuksella on musta tukka ja tuuhea parta ja ruskeat silmät tuuheine kulmakarvoineen. Hän on miellyttävä, mutta hän voi olla ajoittain hyvin vakava. Hän tuntuu paljon vanhemmalta kuin Sara. Hän on hyvä eläinten kanssa. Hän on hyvä hevosten, muulien ja aasien kanssa. Hän tietää, kuinka harjoittaa niitä hyviksi ratsastukseen ja vaunujen ja aurojen vetämiseen. Hän on hyvin komea ratsastaessaan isolla, uudella oriilla, jolla on kimaltelevan ruskea harja ja pitkä, heiluva musta häntä. Joskus hän antaa minun ratsastaa takanaan, käsivarteni kietoutuneena hänen vyötärönsä ympärille. Hän kertoo mielellään juttuja Isistäni. Pidän siitä, kun hän istuttaa minut lattialle eteensä ja ottaa käteni omiinsa ja kertoo minulle erityisiä tarinoita vanhemmistani. Hän tietää, että kaipaan Isiäni ja hän haluaa minun tietävän, että minua rakastetaan hyvin paljon.

Filippus aina varmistaa, että kaikista asioista huolehditaan, kun Isi matkustaa kenen tahansa aikuisen kanssa. Hän huolehtii eläimistä ja varmistaa, että on kylliksi elintarvikkeita kaikille. Hän tuntee olevansa vastuussa. Hän pitää huolen siitä, että kaikki sujuu hyvin.



Parantavat yrtit
Sara poimii mielellään pieniä marjoja, joita kasvaa villinä kukkuloilla. Kun hän ottaa meidät mukaansa auttamaan poimimisessa, hän pistää meille joskus marjoja suuhun. Hänen vauvansa näyttää hassua naamaa. Jos marja ei ole kyllin makea, hän sylkäisee sen pois. Hän kerää yrttejä Nanan kanssa. Nana on opettanut hänelle yrteistä. Menen mielelläni keräämään yrttejä heidän kanssaan.

Yrttejä käytetään jos sairastut. Joskus he tekevät tahnaa tai salvaa yrteistä. Jos saat ihottumaa tai jotain sellaista, he laittavat yrttejä ihottumaan. Minulle laitettiin salvaa sääreen, kun sitä särki muutama viikko sitten. Se kutisi. He laittoivat sitä arkaan kohtaan ja kertoivat minulle, etten saanut koskea tai raapia sitä. Se paransi sääreni parissa päivässä. Itse asiassa tuntui heti hyvältä, mutta kesti pari päivää ihottuman kadota.

Matkalla Britanniaan, myöhään syksyllä, 38 AD
Me olemme matkalla. Olemme vielä Galliassa. Olemme jo tulleet lähelle suurta merta useita kertoja. Saatoin nähdä sen kimmeltävän kaukaisuudessa. Se jatkui ikuisuuden usvaiseen siniseen taivaaseen. Josef tuntee tien. Hän on järjestänyt kaiken. Nyt olemme paikassa, jossa pidetään laivoja valmina purjehtimaann. Täällä on sievää. Minusta on kivaa katsella vaahtopäisten aaltojen pärskivän isoille kiville. Pidän hajuista ja monista merilinnuista. Kaikki on tuulen tuivertamaa ja villiä. Sisämaassa pienen matkan päässä on kylä, missä Josefin ystävät asuvat. Pidän täällä asuvista lapsista. En ymmärrä heidän sanojaan, mutta me löydämme tavan jakaa tarinoitamme ja leikkiä pelejä. He ottavat mielellään muut lapset ja minut paikkoihin, missä on pystykiviä ja vanhojen puiden lehtoja. Siellä on keijuja. On paljon keijuja ja pikkuihmisiä, joita kutsutaan haltioiksi. Ihmiset, jotka asuvat täällä ja tekevät taikojaan, osaavat nähdä pikkuihmisiä ja puhua niille.

Olen hyvin mielelläni näiden ihmisten ja keijukaisten kanssa. Kuulin keijukaisista siellä missä asuimme, mutta nyt saatan nähdä niitä. Ne ovat hyvin ystävällisiä. Ne pitävät meistä. Ne tulevat luoksemme ja ovat hyvin leikkisiä. Niillä on töitä. Ne auttavat kukkia ja puita. Ne auttavat maata. Ne auttavat jokaista elämään parasta elämäänsä, onpa se kasvi tai kukka tai kimalainen tai ihminen. Ne tietävät kuinka värähdellä oikeissa väreissä ja oikeissa soinnuissa. Ne työskentelevät parhaiten auringon ja elementtien kanssa. Ne auttavat jokaista työskentelemään oikein yhdessä.

Tiedän näistä keijuista. Nana on kertonut, että keijut jotenkin saavat yrtit tekemään sen mitä niiden on määrä tehdä, niin että ihmiset voivat hyvin. Hän kutsuu niitä deevoiksi ja enkeleiksi. En näe enkeleitä vielä. Enkelit ovat suurempia. Voin nähdä keijukaisia ja haltijoita, kun olen erikoisessa paikassa, kuten olin määrätyissä paikoissa lähellä isoa vuorta missä asuimme. Luulen, että pian tulen näkemään enkeleitä. Nana sanoo, että keijuja ja haltijoita on siellä uudessa paikassa, minne olemme menossa. Isi tietää näistä ja keijukaisista. Luulen, että hän leikkii niiden kanssa.



Avalon, 41 AD, ikä 7
Olen vihreällä kukkulalla ja pyörin ympäri. On aurinkoista ja ruoho tuntuu lämpimältä jalkojen alla. Voin nähdä kauas, kun seison tämän Tor -kukkulan huipulla. Se on lähellä sitä paikkaa missä asumme. Tänään olen yksikseni. Vain pyörin ja tunnen auringon kasvoillani. Pyörin ja pyörin, kunnes minua pyörryttää, ja sitten kaadun alas. Ja sitten kun kaadun maahan, pyörin ympäri ja ympäri kukkulaa alas. Sitten vain makaan siellä, kunnes maailma lakkaa pyörimästä. Ja sitten juoksen kukkulaa ylös ja teen sen taas. Olemme kai olleet täällä kolme vuotta, kun päivät ovat olleet hyvin lyhyitä ja on kylmä. Täytin juuri 7 vuotta viikko sitten.

Asuinpaikkamme
Kylämme ympärillä on aita, joka on tehty isoista paksuista oksista, jotka on köytetty ja punottu yhteen, niin että niiden välissä ei ole rakoja. Aita ympäröi koko kyläämme. Se on jonkinlainen suoja, joka pitää eläimet kuljeksimasta pois. Meillä on myös muunlaista suojaa. Täällä asuvat ihmiset osaavat saada sumun päälle, kun he haluavat kylämme olevan näkymätön. Portin sisäpuolella meillä on talomme.

En asu vain yhdessä talossa. Talot ovat pyöreitä, suippokattoisia, ja ne on tehty jäykästä oljesta ja ruo'oista. Jotkut ovat isoja ja jotkut ovat pieniä. Ne on yleensä ryhmitetty lähelle toisiaan. Nanan talo on jonkin matkan päässä aivan erillään. Joskus olen muiden lasten kanssa jossakin isoista taloista, mutta joskus sisareni Sar'h ja minä viivymme Nanan pikkutalossa. Meillä on nukkumapaikka, jossa emme häiritse häntä.

Yhteisöelämää
Me jaamme edelleen kaiken – ruokamme, työmme ja vaatetuksen. Jotkut perheistä, jotka ovat aina asuneet täällä, asuvat kaikki yhdessä – isovanhemmat, vanhemmat ja lapset jakavat kaikki saman tilan. Ne meistä, jotka tulimme tänne Vanhasta Maasta, asumme enemmän makuusaleissa. Vanhemmat lapset asuvat yhdessä muutamien aikuisten kanssa, jotka vuorollaan pitävät meistä huolta. Miehet ja naiset jotka eivät ole naimisissa, asuvat yhdessä, mutta erillisissä makuusaleissa. Naimisissa olevilla pareilla on pikkumajansa. On iso pyöreän muotoinen talo, minne tulemme yhdessä syömään, ja yhteisesti rukoilemaan, laulamaan ja tarinoimaan. Vieraat jotka tulevat matkan päästä, nukkuvat siellä joskus. Se on keskellä kehää, jossa pienet pyöreät asuintalomme sijaitsevat. Lähellä on useita suuria puutarhoja ja lähteitä. Lampaat ja karja vaeltavat kukkuloilla, ja on myös peltoja viljan kasvattamiseen. On myös paikka eläimille, niiden ruokaa, vaunuja ja työkaluja varten.



Opiskelua
Opimme aina. Menemme eri taloihin oppimaan erilaisia asioita. Tytöt ja pojat oppivat yhdessä monia asioita. Joskus tytöt oppivat eri aineita. Joskus menemme istumaan eri opettajien jalkojen juureen. Jotkut opettajista ovat vanhoja, ja eräät eivät ole paljon meitä vanhempia. Kullakin on jotain erityistä opetettavaa meille, kuten katsella tähtien liikkumista ja kuinka ennustaa säätä; kuinka hoitaa eläimiä; kuinka laskea, mitata ja rakentaa jotain; tai kuinka pysyä sairastumatta. Jotkut näyttävät meille kuinka viljellä ruokaa ja kuinka valmistaa sitä aterioiksi. On rumpujen ja harpun soittajia, myös laulajia jotka opettavat lauluja ja erityisiä tansseja. Jotkut osaavat tehdä hyödyllisiä esineitä, ja he osaaavat koristella niitä sievin kuvioin. Toiset ovat mestareita tarinankertomisessa. He harjoittavat mieliämme muistamaan monia asoita ja lausumaan niitä, ja sitä kuinka ajatella selkeästi. Me opimme myös puhumaan eri kieliä ja kirjoittamaan ja lukemaan.

Pidän siitä, että minua opetetaan ajattelemaan ja kohdentamaan mieleni ja keskittymään, kunnes kaikki tuntuu hyvin hiljaiselta ja olevan täynnä valoa. Opimme hengityksestämme ja siitä, kuinka se keskittyy ajatuksiimme ja tunteisiimme. Työskentelemme mielikuvituksemme ja unelmiemme kanssa. He tekevät sen kaiken leikeiksi. Joskus on naurua; mutta suurimman osan aikaa me työskentelemme ja harjoittelemme suurella päättäväisyydellä ja erittäin keskittyen. Luulen että vanhemmat lapset tekevät samoin, mutta he oppivat vaikeampia asioita. Juuri nyt me enimmäksen vain harjoittelemme.

Energian lähettämistä
Mama myös opettaa minua ja muita lapsia. Kun olemme kahdestaan, hän istuutuu alas eteeni ja laittaa otsansa omaa otsaani vasten. Sitten hän pitää käsiäni ja laittaa jalkansa koskettamaan omiani, ja kätensä käsiini, kämmen kämmenelle. Hän hymyilee ja hengittää kanssani. Harjoittelemmme ja harjoittelemme kooten energiaa. Tuntuu mukavalta ja lämpimältä, kun hän lähettää energiaa ruumiini läpi. Sitten hän laittaa minut lähettämään energiaa hänen ruumiinsa läpi. Se menee ympäri ja ympäri, voin tuntea sen. Teen tätä hyvin mielelläni äitini kanssa. Mama tietää paljon energiasta.

Matkustamista
Mama, Nana ja Isini tulevat ja menevät. Haluaisin matkustaa joskus Maman ja Isin kanssa. Vaikkakin meillä on hevosia ja elintarvikkeita kun matkustamme, vanhempani joskus voivat matkustaa myös eri tavalla kuin muut ihmiset – se on sellaista, että he voivat tulla ja mennä, ja jollain tavalla jälleen ilmestyä. Se kuulostaa hauskalta. Se ei ole niin vaivalloista, kuten meidän matkustaessamme. En ymmärrä, mikseivät he tee sitä koko ajan. Ehkä siksi, että me kaikki emme osaa heidän laillaan kadota ja jälleen ilmestyä. Haluan puhua tästä Nanalle ja oppia sitä myös.



Nana ja John
Joskus on ihmisiä, jotka tulevat vierailemaan Isoäiti Annan luokse. Hän on aina hyvin onnellinen nähdessään heidät. Hänen sydämensä on hyvin iloinen. En ole varma, keitä he ovat. Joitakin olen nähnyt akaisemmin. Hän innostuu kovin, kun he tulevat vierailulle. On yksi miesvieras, jota hän näkee usein. Hänen nimensä on John. Luulenpa, että Nana rakastaa häntä, koska hän katsoo Johnia ja koskettaa häntä tavalla, joka kertoo että tämä on hyvin erityinen. Joskus Nana punastuu kun kysyn hänestä. En ole tottunut näkemään Nanaa tällaisena. Olen iloinen. Hän ei ole niin vakava.

Avalon, 47 AD, kesä, ikä 13

Aikuistumisen vihkimysrituaali
Meillä on seremonia – ’naiseuden’ rituaali. Minut on puettu erittäin hienoon sinertävään, soljuvaan materiaaliin. Sen läpi melkein näkee. Minulla on kirjailtu tummansininen nauha päässäni, joka peittää kolmannen silmäni. Sitten nauha tulee korvien taakse, jossa se sidotaan. Nauhaan on ommeltu pieni kristalli paikkaan, missä se peittää kolmannen silmäni. Puvussani on myös nauha samaa kirjailua, ja se tulee rintani poikki. Minulla on pitkä, keskiruskea tukka. Se on jaettu keskeltä ja se yltää vyötäröni alapuolelle. Minulla on hyvin vaalea iho. Se on vaalea kuten Isoäiti Maria Annalla. Meitä on hyvin harvoja, joilla on niin vaalea iho. Melkein kaikilla sukulaisillani, jotka tulivat Vanhasta Maasta, on oliivinvärinen iho. Täällä Avalonissa asuu monia vielä vaaleampi-ihoisia ihmisiä.

Seison kädet hiukan sivuilla, kämmenet eteenpäin. Tämä on erityinen vihkimyspäivä, jolloin itse asiassa koemme ensimmäistä kertaa sitä mitä meille on opetettu. Tämä vihkimys tarkoittaa, että otamme valon ja viemme sen erityisellä tavalla ruumiittemme läpi. Otamme valon maasta, kuusta ja auringosta. Eikä vain auringon, jonka näemme silmillämme, vaan auringon auringon takana. Otamme kaiken valon päähämme ja siirrämme sen alas energiakeskuksiimme. Me keskitämme sen alas elimiin, joissa lapset tehdään. Se on voimakas kultainen valo, joka tulee alas ja yhdistyy siihen energiakeskukseen ja niihin elimiin. Se asettaa energiakentän, joka kantaa erikoista värähtelyä. Se yhdistyy kuun vereen, joka tulee kun ylittää naiseuden kynnyksen. Se yhdistyy kaiken veren kanssa joka virtaa läpi koko ruumiimme ja kaiken energian kanssa, joka virtaa olemuksemme läpi.

Hengen ankkuroimista tietoisuuteemme
Tällä tavoin veremme kantaa hengen värähtelyn. Se on hengen ankkuroimista tietoisuuteemme niin, että kun kuun veren vuodattamisen aika tulee, voimme käyttää ajatuksiamme ja sanojamme elämän hyväksi ja synnyttää hyviä asioita. Se on vastuun aika, missä tuomme ravitsevaa huolenpitoa toisillemme; ja se on itsen hienosäätöä. Se on aika olla enemmän kuten Suuri Äiti – olla hänen tyttäriään todellisessa sisaruudessa.

Tätä vihkimystä johtavat Isoäiti Anna, Mama ja Noahin vaimo, Dancing Wind. Heillä on pitkät, keskiyön-siniset, hupulliset tunikat. Heillä on jokaisella pitkä puinen sauva. Se ankkuroi ja johtaa valon ja energian virtaa. He käyttävät sitä kalibroimaan energian ryhmämme kahdeksalle tytölle, jotka ovat sisäpiirissä, ja jokaiselle meistä yksilöllisesti. Heillä on otsallaan nauha, jossa on nouseva kuu kolmannen silmän kohdalla. He hengittävät syvään samalla kun lausuvat ja laulavat lauluja. He muodostavat kolmion meidän kahdeksan uuden vihityn keskellä. Meitä ympäröi suurempi kehä naisia ja vanhempia tyttöjä. Jotkut naisista ovat tyttöjen äitejä.



Pyhä geometria
Aluksi me tytöt seisomme kynnyksellä kolmion ulkopuolella valmiina astumaan sisälle, yksi kerrallaan. Vaikkakin olemme saaneet tämän energian alas ryhmänä, jokainen meistä menee seisomaan kolmion keskelle. Keskelle pyhää lehtoa on asetettu kiviä tasaiselle maalle. Siellä on kaksi isoa yhteenkietoutunutta kehää, joissa me kaikki seisomme. Viisi muuta papitarta tulee esiin ja tekee pentagrammin, viisikolmion, pyhän feminiinin symbolin. Näin muodostetussa muodossa, missä kehät menevät osittain päällekkäin, on silmiemme, suumme ja pyhän naiseutemme portin muoto. Isoäiti Anna, Mama ja Dancing Wind muodostavat kolmion vahvistaakseen energiaa kaikkein sisimmässä keskuksessa.

Kävelemme yksi kerrallaan keskuksessa olevaan tilaan. He liikkuvat ja tanssivat ympärillämme, nostaen sauvojaan täyttä kuuta kohden. Kuu kylpee meitä hopeisella valollaan. He laulavat ja iskevät vannerumpujaan ja tuovat energian sisään. He tuovat sen sisään ja tuovat sisään, kunnes me vapisemme ja melkein pyörrymme – energia on niin vahva.

Se kolmio, joka muotoutuu, on samanlainen kuin se triangelilelu, jota rakastin pienenä tyttönä. Luulen että se oli eräänlainen painettu jälki. Nyt se on sisäänpääsy moniin toisiin maailmoihin ja dimensioihin. Jokainen piste ja jokainen pinta sallii erilaisen pääsyn. Ja tässä vihkimyksessä meille sallitaan lupa liikkua toiseen opetustasoon. Meillä on energia, joka seuraa pyhää geometriaa, joka on painettuna olemuksiimme sallien tämän avautumisen. Se on hyvin jännittävää. Se on jotakin sellaista jota meille on opetettu lapsuudesta asti. Työskentelemme hyvin paljon planeettamme, rakastetun Äiti Gaian kanssa. Opimme enemmän Jumalaisesta Äidistä, kuinka pitää hänen suurta energiaansa ja kuinka olla johtona, tai pyhänä astiana, jonka kautta muut energiat voivat liikkua ja tulla harmonian. Tämä on osa sitä mitä teemme.

Pojilla on oma vihkimyksensä. Josef, Andreas, Josephus ja Noah, poikien isät ja veljet opettavat mieheksi tulemisen -rituaaleja.

Minä olen kolmentoista. Kahden kuukauden päästä olen neljätoista. Jotkut tytöistä ovat kahdentoista. Vanhin on kuusitoista. Joillakin tytöistä kylässämme on lapsia meidän ikäsinä, mutta me olemme erilaisella polulla. Se ei tarkoita, etteikö meidän sallittaisi saada lapsia jossain myöhemmässä vaiheessa elämässämme; se tarkoittaa vain sitä, että valitsemme erilaisen harjoituksen tai opetuspolun. Meille nuorille tytöille, jotka olemme tulossa naiseuteemme, opetetaan kuinka viedä tietoa ja koodeja erilaiseen toteutumiseen. Meille opetetaan, kuinka tärkeää on voida käyttää kohtujamme korkeampaan energiseen toimintaan ja korkeampaan viritykseen kumppanimme kanssa. Joko me teemme näin valaistuaksemme, tai sallien suuremman jumaluuden tulla esiin kun saamme lapsiamme; se tehdään paljon suuremmalla rakastavalla tietoisuudella.

Mama ja Isi toivat minut tähän maailmaan tällä tavalla. Se oli hyvin pyhä toimitus, siunattu hetki, kaikkien Valon Neuvostojen hyväksymä.



Kuka on Magdalene
Äitiäni kutsutaan Magdaleneksi, koska hän on sitä perhettä ja sitä henkistä linjaa. Olen Magdalene, mutta en täysin vihitty, olen harjoituksen ensimmäisellä tasolla. Kannan geenejä ja potentiaalia olla Magdalene. Mutta se, että minulla on Magdalenen geneettiset koodit, ei tee minusta Magdalenea. On oltava halukkuutta ja mielen, ruumiin ja sielun valmiutta. Vaaditaan paljon opiskelua, meditointia ja ajatusten ja tunteiden puhdistamista. On henkisen energian aktivoimisia tai muuttamisia, joiden täytyy laskeutua ja herättää koodit, joita pidetään ruumiin maaelementeissä. Silloin sisällä voi syttyä henkinen tuli. Kun tämä tapahtuu, se sytyttää tiedon sisäiset polut, jotka ilmenevät palvelun ulkoisina polkuina. Silloin sinua voidaan kutsua Magdaleneksi.

Joiltakin Magdaleneiltä on mennyt monia sukupolvia löytää geneettinen yhteytensä. Magdalene ei ole vain syntymäoikeus. Siihen liittyy syvä halu ja valmius harjoituksen ja opetuksen kautta. Se saavutetaan yhteistyössä ja -linjassa niiden kanssa, jotka ovat kulkeneet ennen sinua. Se on niiden kunnioittamista, jotka kulkevat kanssasi; ja se on oman fyysisen ja emotionaalisen itsesi kunnioittamista. Kun kaikki vaaditut elementit ovat läsnä, niin on muiston ja muinaisen viisauden yhdistyminen, joka kulkee elämien läpi nykyiseen inkarnoituneeseen itseen asti. Silloin henkilö kantaa Magdalenen viittaa ja sauvaa. Se on suuri kunnia, jota ei koskaan saa pitää itsestään selvyytenä. Magdalene vannoo, ettei koskaan aiheuta vahinkoa eikä tunne itseään muita ylemmäksi tai ole ylpeä.

Myös miehet voivat olla Magdaleneja
Miehiä vihitään samanlaisella tavalla. He ovat Magdalene -suojelijoita tai ritareita. He saavat oman samanlaisen kokemuksensa opetuksesta; ja jumaluuden korkeampien dimensioiden sulautumisesta fyysisyydessä pidettyjen koodien heräämiseen. Frekvenssit ovat hiukan erilaiset miehille, joiden palvelupolku tuo yhteen hengen ja lihan liiton; mutta he kohdistavat huomionsa hiukan eri seikkoihin kuin naiset.

On tärkeää ymmärtää, että koodeja voidaan kantaa naisen ruumiissa yhden elämän aikana, ja sitten miehen ruumiissa seuraavana. Sielulla on mahdollisuus kokea täysi spektri siitä, kuinka Suuri Äiti Magdalene -poikien ja tyttärien kautta auttaa kaikkia eläviä olentoja palaamaan hänen täyteen syleilyynsä. Joillakin druideilla on tämä muinainen viisaus, ja he työskentelevät niiden kanssa, joita kutsutaan essealais -Magdaleneiksi. Määrätyissä opetus- ja rituaali- tilaisuuksissa miehet ja naiset ovat yhdessä.

Koska on hiukan erilainen täydentävä värähtely ja tehtävä, vihityt miehet ja naiset tulevat yhteen kuten lukko ja avain. Voi olla voimakas sulautuminen. Tätä tarvitaan, jotta voidaan hedelmöittää heränneeempiä lapsia Valossa, tietoiseen kuolemaan ja jälleensyntymiseen, Haudan Riitteihin ja muihin asoihin, joita emme jaa niiden kanssa, jotka eivät ymmärtäisi niitä.



Partnerit auttavat
Ei tarvitse olla partneria, mutta oppimisessa on hyvin suuri apu partnerista. Partnerit voivat vaihtua ajan kanssa, koska toinen voi kehittyä nopeammin kuin toinen. Vanhempani ja sisareni Sar’hin kanssa kierrätimme energiaa toinen toistemme kanssa. Voi olla lukuisia partnereita, sekä miehiä että naisia, kunnes olemme valmiita olemaan sen partnerimme kanssa, joka täydellisesti vastaa korkeinta kohtaloamme.

Silloin on täydellinen sulautuminen ja sopivuus kaikilla tasoilla. Silloin voimme luoda uskomattoman energiakentän. On energinen yhdyntä, kuin syke joka menee ulos ja sitten palaa, laajentaen ja suurentaen yhtyneitä partnereita, kun he yhtyvät Korkeimman Rakastetun Valossa. Se on kuin pyhä triangeli, kolmio. Kaksi ihmistä ovat kolmion pohja ja Rakastettu on ylhäällä oleva piste, jossa he molemmat yhtyvät. He yhtyvät kolmion jokaisessa pisteessä. Silloin kolmiosta tulee voimakas energiageneraattori, kuten Suuri Pyramidi Egyptissä, missä vanhempani kävivät joitakin Magdalene -vihkimyksiään. Tietoa ja viisautta kerätään ja koetaan. On yhä suurempien määrien ja yhä suurempien dimensioiden spiraalia ulos ja sisään.

Avalon, 48 AD, ikä 14
Asun nyt neitojen kanssa asuntolassa. On jotenkin jännittävää, koska voimme jakaa ja puhua asioista, joita ikäisemme tytöt tietävät – asioista joita emme tietäneet tai välittäneet nuorempina. Meillä on paljon harjoitusta, mutta meillä on myös hauskaa. Asun sisareni Sar'hin kanssa nyt. Meillä on myös taloäiti, joka asuu kodissamme kanssamme. Hän on tavallisesti joku yhteisön naisista, jolla ei ole omia lapsia. On ajateltu, että olisi parempi, että ei olisi sukulainen, ettei tulisi suosikkeja. Joskus sukulainen tulee, jos on tarvetta. Tavallisesti taloäitimme vaihtuu vuorottain.

Isoisä Josef
Isoisä Josef meni Maria Annan (Äiti Maria) ja Myriamin kanssa matkalle ja oli poissa useita vuosia. Hän tuli takaisin, kun nämä menivät sukuloimaan Tyanaan ja Intiaan vuonna 41 AD. Hän lähti taas tänä kesänä hakeakseen heidät takaisin kotiin. Hän tuntee suurta vastuuta yhteisöstämme ja sen hyvinvoinnista huolehtimisesta. Josef on äidinisäni ja kaipaan häntä paljon. Hän on hyvin vanha, mutta hän ei näytä niin vanhalta kuin Andreas ja Josephus. Itse asiassa hän on on aika vireä. Hänellä on vaimo nimeltään Nueme, jonka kanssa hän meni naimisiin paluunsa jälkeen Avaloniin. Nueme antoi hänelle kaksi poikaa, kaksoset, vuonna 43 AD. Josef on hyvin ylpeä pojistaan, ja tiedän että hän varmaankin kaipaa heitä paljon. Luulenpa että kun hän pääsee kotiin, tämä saattaisi olla hänen viimeinen pitkä matkansa.

Viisi vuotta sitten rauhamme päättyi. Roomalaiset tunkeutuivat syvälle tähän maahan, ja monet menettivät henkensä. Nyt on tuhansia sotilaita, kuten Galliassa; paitsi että on enemmän taisteluja Britannian varsinaisessa maassa, kuten roomalaiset sitä kutsuvat, koska tämä on Rooman uusi raja-alue. Gallian keltit ovat kauan olleet Rooman herruuden tukahduttamia. Britit ovat hyvin urheita ja raivokkaita taistelijoita. Mutta he eivät kykene pitämään roomalaisia poissa tunkeutumasta heidän pyhään maahansa. Legioonia virtaa, ja on helppo nähdä, että niiden tarkoitus on jäädä. Jopa keisari Claudius tuli muutamiksi viikoiksi. Juuri nyt meitä ei huomioida, mikä on hyvä asia. Jatkamme tapojamme ja omaa elämäämme. Mutta meidän täytyy pitäytyä toisiimme. Niin paljon kuin mahdollista meidän pitää sulautua tavalliseen väkeen. Näin on parasta.



Avalon on tietoisuus enemmän kuin paikka
On muitakin paikkoja, joihin viitataan Avalonina. Avalon on myös kuin tietoisuus, ei niinkään fyysisen paikan nimi. Tietoisuutena se on Magdalene-essealaisen ja druidien koottu viisaus; se on eetterimaailma, jossa on rauha, kauneus ja magia, ja joka on tietämättömän maailman sumujen toisella puolen.

Isin vierailut
Isi tulee, mutta hän tulee yhä vähemmän. En ole nähnyt häntä aika pitkään aikaan, vaikkakin tiedän, että hän on täällä sisätajunnassa lähellä sydäntäni. Näyttää siltä, että hän viettää enemmän aikaa Himalajan vuorilla. Luulen, että se on syynä siihen, että hänen äitinsä ja Myriam menivät sinne. Näen joitakin asioita sisäisellä näölläni. Hän näyttää minulle asioita. Mama, Sar’h ja minä istumme yhdessä usein ja pyydämme Isin läsnäoloa. Voimme tuntea osan hänestä tulevan ja olevan kanssamme. Joskus hän todella ilmaantuu tunniksi tai pariksi. Luulen, että Mama näkee hänet useammin. Hän osaa matkustaa suurille vuorille valoruumiissaan. Minä vielä opiskelen.

Glamorgan, Wales, varhaiskevät, 55 AD, ikä 21
Minut lähetetään ulos maailmaan, pois rakastetusta kodistani Avalonista. Tunnen hiukan pelkoa, mutta kuitenkin tiedän, että olen kantava jumaluuden liekkiä ja Magdalene -koodeja muille ihmisille, etenkin muille naisille.

Olen kaksikymmentäyksi. Olen yksin juuri nyt. Olen mennyt silurien maahan ja kyliin eteläisessä Walesissa, missä setäni Andreas ja Josephus asuivat. He aloittivat täällä luostarin, kun olin hyvin nuori ja asuin vielä Bugarachissa. He eivät elä enää, mutta on joitakin sukulaisia ja ihmisiä, joita tunsin Avalonissa, jotka kutsuvat Glamorgania kodikseen.

On vaikeaa olla täällä, koska roomalaisilla sotilailla on leirejä ja linnakkeita kaikkialla. Useimmat paikalliset ihmiset eivät luota meihin. Kieltäydymme taistelemasta, ja tämän tähden he ajattelevat meidän olevan roomalaisten puolella. He eivä kätke suuttumustaan meitä kohtaan ja vihaansa roomalaisia kohtaan.

Yksin matkalla
Juuri nyt kuljen monien niittyjen ja kumpuilevien kukkuloiden yli matkallani kylään, jonne minut on kutsuttu jakamaan tietämystäni parantavista yrteistä ja lapsenpäästöstä. Minulla on iso metsästyskoira, irlantilaisen susikoiran edeltäjä, mukanani. Se on hyvä, luotettava ystävä. Kävelemme hyvin reippaasti; niin nopeasti kuin voimme pitkin mutaista polkua; ja meidän pitäisi saapua uuteen kotiimme ajoissa, ennen kuin aurinko saavuttaa lakipisteensä. En matkusta tavallisesti yksin. Mutta olen varma, että on turvallista. Sisäinen näkemykseni on hyvin kehittynyt ja tiedän miten olla näkymätön. Tämä on mahdollisuus käyttää sitä mitä olen harjoitellut.Tämä on ensimmäinen matkani yksin. Aikaisemmin saatoin nojautua muihin.Tämä on ensimmäinen matkani olla todella vastuussa itsestäni ja kuunnella sisäistä neuvoani /neuvostoa. Vaikka tiedän, että löydän veljiä ja sisaria druidien ja sukulaisteni parissa ja että on oleva opetusta ja toveruutta, niin tällä hetkellä olen todella oma turvapuuni, niin sanoakseni.

Äitini asuu myös Walesissa, lähellä Monaa, mutta kuten isäni hän tulee ja menee. Sar'h on täällä. Hän saa opetusta Druidi pyhäkössä Monassa. Saatan mennä sinne harjoittamaan korkeampia opintoja. Minulle ei ole vielä paljastunut, onko minun määrä tehdä näin vai ei.

Isoäiti Anna viipyy enimmäkseen Avalossa, missä vietin nuoruusvuoteni. Silloin tällöin hän tulee tähän maahan ja viettää aikaa Monassa. Hän on aina hyvin innoissaan joka kerta, kun joku perheenjäsen tulee vierailemaan hänen luokseen Avalonissa. Olemme nykyisin aika hajallaan. Tulee yhä vaikeammaksi hänelle ja muille Avalonista matkustaa, koska on niin paljon roomalaisia sotilaita ja linnakkeita, jotka erottavat heidät Länsimaasta. Meidän on oltava hyvin varovaisia. On paljon puhetta siitä miten voimme suojautua ja tehdä matkamme turvallisemmiksi.

Elämä tavallisten ihmisten parissa
Koska olen ollut eristäytyneempi eläen koko elämäni meditoivien ihmisten kanssa, minua kehotetaan elämään tavallisten ihmisten parissa, palvelemaan heitä ja samaistumaan heidän kanssaan. On tärkeää oman turvallisuuteni kannalta, etten ”pistä esiin kuin kipeä peukalo”. Ihmisillä jotka tekevät työtä tässä maassa, on uuvuttava elämä. He ovat kärsineet paljon roomalaisten käsissä. On hyvä oppia heidän tavoistaan ja saada heidän luottamuksensa. Me kuljemme herkkää tasapainon tietä.



Lizbett ja Simeon
Lizbett eli miehensä Simeonin ja heidän kolmen lapsensa kanssa Walesissa Glamorganin luostarissa, jota he suuresti rakastivat. Perheen ”Suuren kokoontumisen” jälkeen Fortingallissa, Skotlannissa v. 55 AD, Isoäiti Annan perhe hajaantui vuosien 56-59 AD aikana moniin Välimeren maihin. Lizbett perheineen pysyi Avalonissa Isoäiti Annan kanssa myös Glamorganin ja Monan hävityksen jälkeen. Nykyään Isoäiti Annan jälkeläisia on kaikkialla.

Isoäiti Anna, kaikkien rakastama Nana, kertoo näin:

Lizbettille hänen lapsensa ovat erityisen suuri lohtu, koska hänen äitinsä, sekä Myriam ja Mariam menivät Intiaan. Hänen isänsä (Jeshua) tietoisesti ylösnousi Maaplaneetalta lähes vuosikymmen sitten, jättäen jälkeensä eetteriruumiinsa ainesosien jäljet mahtavana säteilykenttänä.

On surullista, että Lizbettillä on ahtauma keuhkoissa, mikä on asettumassa hänen sydämensä ympärille – ehkä se on se suru mitä me kaikki kannamme – kun rakastetut jättävät meidät kulkemaan olemassaolomme yksinäisyydessä. Hän tietää Kaikki -Ykseyden Totuuden; ja tämän ymmärtämisessä hän löytää lohdun ja rauhan.

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta

Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti
Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --






Martta ja Juudas Iskariot, Sielunpeili 5_2018







Martta syntyi Betaniassa vuonna 3 AD, ja on Jeesuksen Isoäiti Annan lapsenlapsi. Hän on Annan vanhimman pojan, Josef Arimatialaisen, tytär ja Betanian Marian ja Lasaruksen nuorempi sisar. Hän asui isossa kartanossa, jonka Josef Arimatialainen rakensi toista vaimoaan ja Martan ja tämän sisarusten äitiä, Magdalan Mariaa, varten ja joka sijaitsi lähellä Jerusalemia ja Öljymäkeä. Hän asui Betaniassa ennen muuttamista Ranskaan ja Britanniaan. Hän palasi Etelä-Ranskaan 56 AD, missä hän asui loppuelämänsä.

Marttaa on totuttu pitämään ahkerana ja käytännöllisenä naisena, esikuvana jokaiselle naiselle. Pohjimmiltaan asia onkin näin, mutta Martassa on useita tasoja ja syvyyksiä. Voikin olla aika hämmentävää ajatella hänestä uudella tavalla.

Kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni, jossa useat Magdalenet kertovat itse elämästään, Martta kertoo itsestään suoraan ja mutkattomasti. Myös suhteestaan miehiin, etenkin Juudas Iskariotiin.

Martta kaipaa valoa ja lämpöä
Tämä pimeä, märkä ilmasto täällä Avalonissa on mielestäni aika masentavaa. Luulenpa, että kun ne jotka ovat Bugarachista, palaavat Gallian aurinkoiseen maahan, lähellä Suurta Merta, saatan mennä heidän mukanaan. Odotan ja katson, onko se viisasta. Vaikka kaipaankin kotiani Betaniassa ja äskettäistä yksinkertaista elämää Bugarachissa, olen kuitenkin iloinen, että voin olla täällä niin monen perheenjäsenen kanssa. Tunnen oloni turvalliseksi. Roomalaiset eivät ole täällä. Tunnen, että voin auttaa lasten kanssa; että voin auttaa Isoäitiäni ja että voin auttaa monia ihmisiä yhteisössä, kuten aina teen. Olen oppinut monia uusia asioita ja minulla on paikkani taloudessa.

Martta ja mysteerit
En ymmärrä täysin, mikä Mysteereissä kiehtoo niin monia perheestäni. Minua ovat koko elämäni ajan ympäröineet ihmiset, jotka tietävät näkymättömistä maailmoista ja jotka osaavat tehdä sellaista mitä useimmat ihmiset eivät osaa, eivät edes ajatella sellaista. Äitini opetti minulle Jumalattaresta pienestä lapsesta asti. Monia vuosia hän palveli Magdalenen korkeana papittarena Magdalan kylässä, Galilean meren rannalla. Koin Suuren Äidin tavat hyvin jännittäviksi ja kauniiksi.

Tiedän, että sellaiset, joilla on Sielun tietoisuus heidän mielen käsitystensä tuolla puolen ja jotka ovat tietoisia hengityksestään, ovat paljon onnellisempia ja tyynempiä kuin ne tavalliset ihmiset, joita tapaan. Mutta monet Magdalenen alkemistisistä harjoituksista tuntuvat liian vaikeilta ymmärtää; ja ne vievät niin paljon aikaa ja energiaa. Kuinka toiset, kuten sisareni Maria ja veljeni Lasarus tekevät ne niin vaivattomasti, menee yli ymmärrykseni.

Martta loistava talousihminen
Pidän parempana hyviä keskusteluja perheeni kanssa; ja käyttää paljon aikaa siihen mitä voin tehdä käsilläni, kuten kankaiden kudontaa ja terveellisten ruokien valmistamista. On joitakin yhteisön ruokia, joita haluan luoda, erikoisesti sellaisia, kun meillä on jokin erikoisjuhla. Olen oppinut kuinka auttaa määrätyillä ruoilla yksilöitä, niin että heidän ruumiinsa ovat valmiit paastoretriitteihin.

Olen kiitollinen essealaisille puhdistus- ja syömätavoillemme: vain vihanneksia, hedelmiä, pähkinöitä ja viljaa. Yritän jatkaa vain raakaravinnon syömistä, mutta se ei ole aina helppoa tässä kylmässä, pimeässä ilmastossa. Ennen pitkää kun valo lisääntyy, on aika paastota ja puhdistua. Puutarhasta ja hedelmätarhoista saamme runsaasti tuoreita tuotteita. Olen iloinen, että tulevat päivät auttavat meitä tuntemaan itsemme keveämmiksi ruumiiltamme ja mieleltämme.





Martta rakastaa erityisesti lapsia
Rakastan lapsia. Ja ehkä sen tähden, että minulla ei koskaan ole ollut omia lapsia, olen mielelläni paljon aikaa huolehtien vauvoista ja opettaen lapsia. Erityisesti nautin opettaa erilaisia, vuosien varrella oppimiani kieliä jokaiselle, joka on innokas keskustelemaan niillä, iästä riippumatta. Olen aika sujuva käyttämään monia puhekieliä, mutta en niin hyvä kirjoittamaan niitä. Tunnustan, että tämä kyky auttaa minua tuntemaan määrätynlaista älykkyyttä, erityisesti niinä kertoina, kun en ymmärrä esoteerisempia aiheita.

Martan kielitaito
Osaan puhua, lukea ja kirjoittaa hepreaa, arameaa ja kreikkaa. Osaan lukea ja puhua jonkin verran latinan kansankieltä, jota roomalaiset käyttävät Palestiinassa ja Galliassa. Ymmärrän myös hiukan egyptinkieltä ja jotain samarialaisten kielestä. Nautin suuresti oppia uusia sanontoja, joita Jeshua, Myriam Tyanalainen ja sisareni opettavat minulle, kun he puhuvat matkoistaan Intiaan. Ollessamme Bugarachissaa opin puhumaan paikallisten käyttämiä murteita.

Nyt opin kelttien kieltä, jota paikalliset ihmiset puhuvat täällä Avalonissa. Pystyn erottamaan useita erilaisia murteita, koska on useita kelttiläisiä heimoja, jotka puhuvat alkuperäisten kielten mukaan. Korvani pystyvät erottamaan äänen nyanssit. Pienellä harjoituksella ja ystävällisellä sydämellä voin usein liittyä keskusteluun melkein kenen tahansa kanssa. Ihmiset tulevat tänne erilaisista paikoista, kuten he tulivat Betaniaan ja Bugarachiin. Olen hyvin kiinnostunut heidän tarinoistaan ja siitä mikä tuo heidät tänne – ja kuinka voin auttaa heitä jollain pienellä tavalla.

Martta loistava seuraihminen
Siitä lähtien kun olin pieni lapsi, isäni (Josef Arimatialainen) isännöi monia vieraita monista paikoista, jotka tulivat kotiimme. He usein pyysivät minua istumaan kanssaan, ja opin nopeasti, niin että pystyin keskustelemaan vaivatta. Opin tulkitsemaan ja kääntämään, niin että pystyimme kaikki ymmärtämään toisiamme. Tämä toi isälleni ja minulle paljon iloa.

Joskus kirjoitan, mutta useimmiten kommunikoin puhumalla. Näinä viime vuosina, jolloin minulla on ollut paljon enemmän aikaa olla Isoäiti Annan kanssa, hän on alkanut auttaa minua oppimaan ulkoa joitakin puhuttuja henkisiä opetuksia aramean kielellä. Yksi suosikkisäkeistäni, jota Magdalenet arvostavat, on ”Laulujen Laulu”, jonka Kuningatar Saaba antoi suurelle patriarkallemme, Salomon Viisaalle.

Suulliset traditiot
Niillä meistä, jotka harjoittavat essealaisten ja Suuren Äidin mystistä polkua, on aina ollut suullinen traditio. Jotain siitä opin äidiltäni (Magdalan Maria), joka oli myös taitava suullisessa esityksessä. Koska valitsin pysymisen Betaniassa, jossa olin suuren taloutemme emäntä, en oppinut paljon salaisen viisauden teitä, kuten sisarukseni ja serkkuni, jotka menivät Karmelin ja Egyptin vihkimyspaikkoihin. Yritin oppia synagogassa ja vierailin Qumranissa muutamia kertoja, mutta havaitsin heidän muodolliset opetuksensa kuiviksi ja tylsiksi. Niinpä annoin periksi.

Sen jälkeen kun Jeshua palasi, pidin eniten hänen opetustavastaan. Hänen sanansa kommunikoivat suoraan sydämeeni, eikä vain mieleeni. Tämä on totta myös sisareni ja veljeni suhteen, kun he jakavat viisauttaan. On mahtavaa istua seikkailurikkaan perheeni seurassa ja saada kuulla monia opettavia tarinoita, joita he ovat keränneet monien opiskeluvuosiensa aikana; ja heidän matkoistaan lähelle ja kauas.

Isoäiti Anna osaa myös tehdä opettavaiset kertomuksensa hyvin mielenkiintoisiksi ja tarkoittaviksi. Perheeni esimerkki motivoi minua muistamaan ja esittämään suullisesti enemmän kuin mitä tekisin muuten. Juuri tämän syyn takia tunnen jotenkin epäröintiä mennä takaisin eteläiseen Galliaan.

Avalon ja keltit
Avalon on hieno paikka oppia, ja minulla on upea mahdollisuus rikastuttaa myöhempiä vuosiani olemalla täällä. Minulle on myös kerrottu, että on paljon suurempi druidi-kulttuurin keskus, mitä voisi kutsua yliopistoksi, kaukana länteen meistä, siellä missä Britannian maa ulottuu aina suurelle Atlantikselle. Tuon kaukaisen rannan tuolla puolen on kokonainen saari, joka on omistettu pyhille harjoituksille. Sitä kutsutaan Ynes Mon eli Mona.

Kelttiläisillä on hyvin sivistynyt suullinen traditio, jota on käytetty muinaisista ajoista lähtien. Opin tätä hieman Bugarachissa, mutta täällä Avalonissa sille annetaan suurta painoa. Niitä, jotka pitävät ja välittävät suullisia traditioita, kutsutaan druideiksi ja bardeiksi. Isäni ja setäni, Andreas, Josephus ja Noah, on opetettu välittämään näitä suullisia traditioita. Heitä kunnioitetaan suuresti, etenkin Noahia, jota pidetään jo suurena druidina ja bardina. Olin hyvin hämmästynyt kuullessani, että rakastettu isäni on harjoitettu druidien viisauteen; ja että monet kelttien kuninkaat ja päälliköt, jotka tulevat häntä tapaamaan, katsovat häneen ylöspäin. Monia vuosia sitten Jeshua kertoi joitakin kokemuksiaan, joita hänellä oli isäni ja setieni kanssa, kun hän tuli Avaloniin kolmentoista ikäisenä poikana. Nyt kun olen täällä, hänen kertomuksensa tulevat vielä elävämmiksi.





Martan suhde Jeshuaan
Ajattelen Jeshuaa rakastettuna veljenä ja minä olen hänen rakas sisarensa, enemmän kuin vain hänen serkkunsa. Tunnen itseni hyvin, hyvin läheiseksi hänen kanssaan. Sisareni ja veljeni käsittävät hänen sanojensa syvemmän merkityksen heti paikalla, mutta minulla ne usein menevät pään yli. Se huolestuttaa minua hiukan. Tuntuu siltä, että en pysty olemaan niin lähellä häntä kuin haluaisin. Mutta minussa on osa – niin, syvimmässä sydämessäni – missä tiedän, että hän tuntee minut ja minä hänet. Voin tuntea hänen kauniin energiansa sulattavan pois kaiken jännitykseni, kun olen hänen lähellään. Joskus kuten nyt voin virittäytyä häneen, ja hän auttaa minua rentoutumaan. Voin hengittää ja antaa murheitteni ja huolteni mennä.

Jeshuan energiaväreet
En näe energiakuvioita kuten sisareni Maria, mutta voin tuntea hienon energian lämmön liikkeenä ruumiissani. Voin tuntea värähtelyn kuten auringonvalon tullessa ikkunan läpi ja pienten pölyhiukkasten tanssiessa valossa. Joskus pienet ihokarvat ruumiissani nousevat pystyyn. Päälakeni, ihoni ja lihakseni värähtelevät. Joskus värähtelen hyvin herkästi – värähtely on tuskin havaittavaa – toisinaan ruumiini värisee kauttaaltaan. Energia tuntuu auringon lämmöltä. Tunnen enemmän lämpöä kautta ruumiini, ja lihakseni tulevat pehmeämmiksi. Vatsassani, jossa usein tunnen jännitystä, se alkaa hellittää ja poistuu. Mieleni tulee hyvin hiljaiseksi, ja voin tuntea pehmeän loistavan energian Jeshuan ja minun välillä. Kaikki tunne erillisistä ruumiista sulaa pois. Voin sanoa, että Jeshua pitää siitä kun tulen pehmeäksi.

Martan varhaisnuoruus
Nuorempana olin mielelläni miesten kanssa. Tämä vaivasi äitiäni hyvin paljon. Hän oli haluton kertomaan isälle. Pidin siitä mitä tunsin kun makasin miehen kanssa. Usein tunsin häpeää siitä mitä tunsin, koska tiesin, että naisia, joilla oli monia rakastajia, halveksittiin. Jos heidän aviopuolisonsa huomasivat aviorikoksen, heidät tavallisesti kivitettiin. Todistin usein, että sellaisilla naisilla, etenkin niillä jotka ottivat rahaa, oli murheelliset sydämet ja vaikeat elämät. En halunnut kovaa elämää, enkä halunnut että minua pidettäisiin porttona.

Äiti, Magdalan Maria
Äitini, joka oli Suurten Äitien, Isiksen ja Ishtarin papitar, yritti kovasti opettaa minulle erilaista tapaa käyttää seksiäni. Hän opetti minulle Jumalattaresta ja hänen voimistaan. Joistakin rituaaleista pidin paljon. Työskentelimme tulen, veden, maan ja ilman elementaalien energioiden kanssa. Otimme joskus monenlaisia yrttejä, jotka avasivat mielemme ja ruumiimme lisäenergialle. Opimme hengittämään tietoisesti ja lausumaan voimasanoja. Käytimme määrättyjä öljyjä voidellaksemme ruumiimme, niin että meillä oli enemmän kestävyyttä ja joustavuutta. Liikuimme ja venyttelimme, ottaen asentoja jotka olivat hyvin vanhoja. Tanssimme kunnes saavutimme ekstaattisen transsin tilan.

Rakastan tanssimista – keinua musiikin kanssa ja saada itseni kuumaksi kupeissani. Kaikki tämä saa minut tuntemaan itseni voimakkaaksi naisena. Myöhemmin kesti monia vuosia ja joitakin vaikeita harjoituksia oppia kesyttämään tämä voimakas energia. Kun tulin vähemmän itsekkääksi, opin hitaasti käyttämään elämänvoimaani tienä hyödyntämään muita eikä vain itseäni ja niitä miehiä, jotka antoivat minulle hetkellisesti huomionsa.

Betanian koti ja auttamistyö
Kotimme Jerusalemissa ja Betaniassa olivat erittäin hyvämaineisia, koska isäni oli varakas. Hän kestitsi monia arvohenkilöitä, jotka matkustivat kaukaisista paikoista. Kun tätini Martta, jonka mukaan sain nimeni, oli emäntänä Jerusalemin taloudessa, hänellä oli aina apulaisia auttamassa. Sen jälkeen kun isä meni naimisiin äitini, Magdalan Marian, kanssa, ja Martta-täti ei ollut enää kyllin vahva jatkamaan aikaisempia velvollisuuksiaan; äitini iloisesti hyväksyi apuni Betanian uudessa kodissamme, missä hän mieluummin halusi asua.

Äitini tunsi suurta rakkautta ihmisiin, jotka olivat elämän kaikista sosiaalisista luokista. Aivan erityisesti hän halusi palvella suuressa avuntarpeessa olevia ihmisiä. Isä lisäsi ylimääräisiä huoneita, niin että saatoimme antaa tilapäistä suojaa kodittomille, aviottomille äideille, orvoille, pahoinpidellyille naisille ja heikoille vanhuksille.

Ennen kuin Äiti kuoli, opin paljon siitä mitä osaan, hänen opastuksellaan. Lasarus ja minä jatkoimme hänen parannustyötään, kun hän sairastui. Kun sisareni Maria oli kotona toipumassa vakavasta sairaudestaan, jonka hän sai Egyptissä, hän liittyi seuraamme auttaen näissä ponnistuksissa. Sitten Isä lisäsi vielä enemmän huoneita ja hankki muita kiinteistöjä humanitaariseen työhömme. Pyhäkkömme oli hyvin tunnettu, ja jouduimme, surullista kyllä, käännyttämään ihmisiä pois. Fariseusten suureksi tyrmistykseksi otimme sisään useita spitaalisia, mikä hämmästytti monia ihmisiä. Yksi näistä oli Simon spitaalinen. Hänet mainitaan Pyhässä Raamatussanne viittauksella kotiimme Betaniassa; yhtenä niistä kerroista, jolloin sisareni Maria voiteli Jeshuan nardusöljyllä.

Martta ja seksuaalisuuss
Palaan neitoihin ja nuoruuteeni, jolloin löysin seksuaalisuuteni. Jotkut palvelustytöt, jotka työskentelivät kodissamme, elivät salattua elämää. Tarkat korvani kuulivat heidän kuiskuttelevan keskenään. Mitä he sanoivat, kiehtoi uteliaisuuttani. He hyväksyivät minut luottamuspiiriinsä. Sen jälkeen, kun olin avautunut näille heidän mystisille asioilleen, he opettivat minulle, kuinka sekoittaa ja juoda määrättyjä yrttejä, jos kuukautiseni loppuivat. Tiesin silloin, että lapsi saattaisi olla tulossa, ja autoin sitä tulemaan pois ruumiistani. Jälkeenpäin tunsin itseni huonoksi. Mutta jatkoin tällä tavalla, kauemmin kuin haluaisin myöntää. Osa suruani pidettiin salassa niiltä jotka rakastivat minua. Mutta suurin suruni tuli kun halusin lapsia. Silloin, kuten sisareni Maria, huomasin olevani hedelmätön. Marian hedelmättömyys aiheutui liiallisesta Kundalinin energiasta, joka kulki hänen ruumiinsa läpi vihkimyksen aikana Egyptissä. Minun aiheutti hillitön himo.





Juudas Iskariot
Minulla oli yksi rakastaja, josta pidin hyvin paljon. Itse asiassa uskon, että rakastin häntä todella melkein yhtä paljon kuin Jeshuaa. Jos hän olisi halunnut, olisin iloisesti mennyt hänen kanssaan naimisiin. Hänen nimensä oli Juudas. Hän oli myös Maria -sisareni rakas ystävä, mutta Juudas ei koskaan ollut hänen rakastajansa. Myöhempinä vuosina Juudaksesta tuli Jeshuan harras opetuslapsi. Tunnette hänet Pyhässä Raamatussanne Juudas Iskariotina.

Jeshuan kahdentoista miehen sisäpiirissä oli myös kaksitoista naista - ”ulkoiset /nähdyt kaksitoista” ja ”sisäiset / kätketyt kaksitoista”. ”Kaksitoista” toimivat alkemiallisena astiana/ piirinä, joka ympäröi ja tuki Jeshuaa ja Magdaleneja, jotka seisoivat keskellä - ”Kolmantenatoista”. Nämä kaksitoista paria palvelivat energiayksikkönä kautta Jeshuan ja Magdalenejen virallisen pappeuden; etenkin heidän seremoniallisen pappeutensa aikoina, joka sisälsi parantamista ja opetuksia isoille kansanjoukoille.

Juudas oli hellä ja hyvin herkkä
Jeshuan julkisen työn viimeisinä vuosina olin Juudaksen Magdalene-puoliso.

Juudaksella oli erityinen tapa kanssani, joka oli hyvin hellä. Hänen silmänsä olivat tummat ja syvät ja niin tietävät. Hän oli äärettömän herkkä. Tunsin surua hänen puolestaan, koska hänen isänsä oli kova ja vaati niin paljon häneltä. Hän yritti kovin paljon miellyttää isäänsä – niin paljon, että hän saattoi kipuilla epätoivoisesti sydämessään, kun hän ajatteli epäonnistuneensa jossain asiassa. Joka kerta kun Jeshua tuli takaisin matkoiltaan suuremmalla viisaudella ja kyvyillä varustettuna, Juudas joutui suuremman kunnioituksen valtaan. Hän oli sellainen ihminen joka oli syvästi hurskas. Hän uskoi vahvasti kirjoituksissa luvattuun Messiaasen. Hän tunnisti Jeshuan noiden kirjoitusten täyttymykseksi, kuten hän ymmärsi ne kirjoitukset.

Quamranin luostari
Kiihkomme päivinä Juudas tuli luokseni läheisestä autiomaan essealaisluostarista, jota kutsuttiin Qumraniksi. Joskus menin sinne, mutta en pitänyt siitä kovinkaan paljon. Se on ankara paikka. Heidän sääntönsä ja käytöksensä ovat aivan liian ankaria minulle. Myöhemmin liityin Juudaksen ja veljeni Lasaruksen joukkoon seuraamaan Johannes Kastajaa lyhyeksi aikaa. Se oli sen jälkeen, kun Juudas ja Lasarus olivat menneet Johanneksen kanssa Siinain vuorelle. He olivat retriitissä hänen kanssaan kolmen vuoden ajan. Tämä oli ennen kuin Jeshua tuli takaisin Galileaan toiselta matkaltaan Intiaan.

Johannes Kastaja
Olin läsnä kun Johannes Kastaja ilmoitti, että Jeshua on Mestari Opettaja – Oikeamielisyyden Opettaja – Messias, jota kirjoitukset ennustivat. Johannes sanoi, että hänen tarkoituksensa, sellaisena joka oli tullut valmistamaan tietä, oli täytetty. Kun Jeshua oli valmis aloittamaan julkisen toimintansa, Johannes pyysi opetuslapsiaan seuraamaan Jeshuaa hänen sijastaan. Monet tekivät näin, mutta jotkut pysyivät uskollisina hänelle, jopa sen jälkeen kun hänet oli brutaalisti tapettu. On edelleen jako niiden joukossa, jotka yhä seuraavat Johanneksen opetuksia, ja niiden jotka seuraavat Jeshuaa. Tämä on vaikeaa meille, sillä me todella haluamme ykseyttä keskuudessamme. Kunnioitamme yhä Johannesta ja pidämme hänen kalloaan yhtenä arvokkaimmista salaisista aarteistamme.

Juudas ja selootit Jeshuan lumoissa
Juudas oli niin Jeshuan lumoissa, että hän alkoi nähdä tämän heprealaisena jumalana, Jehovana, joka käveli lihallisessa muodossa. Hänen ihailunsa oli samanlaista kuin roomalaisilla, jotka tuovat uhrejaan jumalilleen ja jumalattarilleen. Keisarit jopa kutsuvat itseään jumaliksi ja vaativat alamaisiaan palvomaan heitä. Papit, jotka palvelevat Daavidin temppelin alttareilla Jerusalemissa, tuovat uhrilahjojaan miellyttääkseen Jehovaa. Veri virtaa syvästi. Vaikka veriuhri oli Juudakselle inhottavaa, ja on näin kaikille essealaisille, hän oli valmis uhraamaan koko sydämensä ja elämänsä uhrina, jos sitä häneltä pyydettiin. Juudas tunsi, että Jeshua todella oli yhden tosi Jumalan inkarnaatio, kuten monoteistit uskovat. Hän ei täysin ymmärtänyt sitä Ykseyttä jota Jeshua opetti, ja hän odotti suuria Jeshualta. Kun Jeshua ei elänyt Juudaksen odotusten mukaisesti, hän tunsi itsensä ei vain pettyneeksi, vaan myös petetyksi. Tämä aiheutti Juudakselle paljon sisäistä ristiriitaa.

Juudas, kuten isänsä ja muut selootit, uskonkiihkoilijat, jotka asuvat Qumranissa, tahtoivat Jeshuan nousevan esiin heidän maallisena kuninkaanaan. He kaipasivat intohimoisesti Jeshuan vapauttavan heidät roomalaisista, jotka he näkivät pahan ruumiillistumina – Pimeyden Poikina. Tällä tavalla ystäväni Juudas ja eräät muut rakastajani puhuivat tulevasta Messiaasta. Meidän perheessämme uskottiin kuitenkin eri tavalla.

Jeshua ei tarkoittanut maallista kuninkuutta
Kun olin Jeshuan kanssa, tiesin sydämessäni, että hän ei koskaan tarkoittanut hallita ihmisiä poliittisena kuninkaana. Niille meistä, jotka todella osasimme kuulla häntä, hän puhui Jumalan Kuningaskunnasta sisällämme; ja se ei ole tästä maailmasta.

Meidän tulee olla esimerkkeinä toisille siitä kuinka ei vain palvella Jumalaa, vaan OLLA JUMALA. Jeshua opetti meitä, että Jumala, ääretön Isä/Äiti Luoja, ei ole vihainen, kateellinen jumala. Hän sanoi, että kun tunnemme olevamme erillään Jumalasta, yritämme tehdä jumalan näköiseksemme. Mutta todellisuudessa Jumala on nimeämätön, syntymätön-kuolematon Läsnäolo, jonka olemus on puhdas OLEMINEN ja Rakkaus. Tämä Suuri Läsnäolo manifestoutuu kaikissa muodoissaan ja kävelee maallisissa ruumiissa, ihmisyyden yhtenä perheenä. Hän sanoo, että on aika perustaa Taivas juuri tänne maanpäälle – juuri tänne sydäntemme lempeässä sykinnässä – elämiemme rakastavassa ilmentymässä – hetki hetkeltä.

Jeshua Oikeamielisyyden Opettaja
Kun vietin aikaa Jeshuan kanssa, etenkin julkisen toimintamme viimeisenä vuotena, sallin näkemykseni hänestä muuttua siitä, että hän on vanhempi serkkuni, siihen että hän on Oikeamielisyyden Opettaja. Tulin tietämään koko sydämelläni, että hän oli saavuttanut Ykseyden Elämän Isä/Äidin kanssa. Siitä lähtien kutsuin häntä Mestariksi. Vaikkakin katsoimme häneen kaikkein rakastetuimpana opettajanamme, hän pysyi aina nöyränä ja hyvin helposti lähestyttävänä. Hän pyysi minua liittymään siihen naisten joukkoon, joka kulki hänen kanssaan. Olin innoissani saadessani olla osa hänen tukijaryhmäänsä, joka teki hänen polkunsa paljon helpommaksi. Suostuin siihen, etten salli häiriötekijöiden olla esteenä, paitsi että silloin tällöin lyhyesti hoidan velvollisuuksiani Betaniassa.

Martan sisäinen muutos
Noiden voimakkaiden kuukausien aikana Jeshua avasi minut niin, etten ollut koskaan tiennyt aikaisemmin. Sen lisäksi, että opin kuinka kierrättää ja muuttaa elinvoima- energiaani Jeshuan pappeuden hyväksi, saavutin suuren hiljaisuuden mieleni jatkuvan pulinan tuolla puolen. Suuressa Hiljaisuudessa tulin suoraan tuntemaan Jeshuan yhtenä Suurista, joka oli toteuttanut Todellisen Luontonsa, ajan ja muodon tuolla puolen. Tulin tietämään hänen olevan Jumalan Poika ja Ihmisen Poika. Ja vaikka kesti kauemmin, ehkä siksi että olin aina ajatellut sisareni Marian olevan vain vanhempi sisareni, tulin tuntemaan hänet Suuren Äidin inkarnaationa. Noiden erikoislaatuisten päivien aikana Jeshuan, Marian ja MyriamTyanalaisen kanssa tulin tietämään, mitä on olla heränneiden Kristus-Magdalenejen läsnäolossa.

Juudaksen vaikea rooli
On vielä yksi asia, jonka haluan sanoa Juudaksesta. Ajattelen, että hän ymmärsi mitä vaikeimman roolinsa niin hyvin kuin kukaan pystyy. Tuskin ymmärrän itse, mitä häneltä vaadittiin noina viimeisniä päivinä. Sydämeni särkyy vielä, kun katson tuota niin kiivasta ja kauheaa aikaa. Tiedän tämän kuitenkin: Jeshua rakasti Juudasta suuresti. Jeshua, Myriam ja sisareni Maria, viettivät paljon aikaa hänen kanssaan, niin että hän olisi valmis siihen mitä hänen täytyi Kristus-Magdalene- vihittynä tehdä.

Osiris mysteeri ja roiston rooli
Kuten Osiris-mysteeri menee, näytelmässä Osiriksen nostaa hänen rakastettunsa Isis henkisestä kuolemasta (tietämättömyys, mikä on erillisyys/duaalinen tietoisuus) elämään (henkinen herääminen/Ykseys).

Set on Osiriksen mustasukkainen veli, joka pettää ja tappaa hänet. Isis, Jumalainen Feminiini – Viisaus ja Rakkaus nousee – herättää Osiriksen tietoisuuden, kuka hän todellisuudessa on. Set personifioi erillisyyden tietoisuutta: itsekkyyttä, ahneutta, saituutta, kaunaa, mustasukkaisuutta, himoa, pettämistä ja niin edelleen. Set on sisäinen ”vihollinen” - elämän ja sisäisen Kristuksen pettäjä. Set on osa meitä, toteutumaton tunteva olento, joka hämärtää todellisen luontomme – Kristus-Valon. Jonkun on esitettävä ”roiston” osaa Set.





Juudas esitti Setin roolin
Juudas astui esittämään tuota erittäin väärinymmärrettyä ”pimeää” roolia esittäen Setiä, antikristusta – Set, rakkauden ja valon vastakohta. Set, veli joka yrittää pettää ja tappaa veljensä – oman todellisen itsensä – Kristuksen. Mutta itse asiassa laittaa liikkeelle sisäisen Kristuksen todellisen prosessin, joka nostetaan täyteen tietoisuuteen. Tämä on suuri paradoksi Osiris-Isis mysteerissä – Kristus Magdalene mysteereissä. Jeshua demonstroi Osiriksen nousemista – puhtaan rakkauden voittoa, joka muuttaa pelon joka hetki – jokaisessa henkäyksessä. Magdalenena olen tullut tietämään, että Jeshua ON ylösnoussut Kristus. Jeshua ON Rakkaus, Elämä ja Valo. Ja todellakin, Juudas ja kaikki olennot voivat tietää, että me jo olemme Kristus – me vain emme vielä tiedä sitä.

Juudas vaipui syvään depressioon
Sydäntäni särkee edelleen Juudaksen sielun puolesta. Huolimatta siitä, mitä hän ja jokainen teki Jeshuan ristiinnaulitsemisen ja ylösnousemuksen jälkeen, Juudas jatkoi vaipumista syvään depressioon. Luulen että hänen sisäiset ristiriitansa lapsuudesta lähtien yhdistyivät vihaisten väkijoukkojen hysterialla. Ja tämän lisäksi oli hänen oman itse-epäilyksensä sietämätön paino, sekoittuneena syntipukkina olemiseen niiden taholta, jotka väärin ymmärsivät hänet ja hänen roolinsa. Joukossamme oli joitakin sellaisia, joita ei oltu täysin vihitty Magdalene -mysteereihin. He eivät ymmärtäneet sitä roolia, jota Juudas viattomasti esitti. Ja niin oli, että hänen mielensä ahdistui ja murtui, kunnes hän ei enää kestänyt kipua.

Naisten kokema häpeä ja syyllisyys
Useat asiat, joita on pidetty kätkettyinä, ovat niin monien sydänten ja mielten pinnalla. Tarinani, kuten monien naisten tarinat, puhuu siitä taakasta jota olemme kantaneet – niin paljon häpeää, syyllisyyttä, huonoa kohtelua ja surua. Meidän on aika, naisten ja miesten, laittaa sydäntemme ja mieltemme haavat syrjään. On aika antaa anteeksi ja sallia parantuminen – yksilöinä, perheinä ja yhteiskuntana. Tiedän, että tehdessämme näin pidämme parempaa huolta äidistämme, Maasta. Visioni on, että me tulemme olemaan yksi perhe ilman kateutta ja epäluottamusta toisiimme.

Martan visio tulevaisuuden naisista ja miehistä Visiossani en näe miesten enää kilpailevan naisten kanssa tai käyttävän heitä tai Äiti Maata laajentaakseen mässäilyään ja himoaan. Miehemme eivät mene sotaan ollakseen urheita tai hyökkäämään saadakseen valtaa. Tuntien suurempaa yhteisöllistä Ykseyttä on oleva vähemmän tarvetta puolustaa omaisuuksia ja rajoja. He eivät enää ole niin kiireisiä täyttämään aikaansa jatkuvilla huvituksilla, tietämättöminä iloisesta, läsnä olevasta hetkestä. Silloin on vähemmän valituksia menneestä ja huolia tulevasta. He voivat tuoda täyden läsnäolonsa elämiinsä, henkisinä olentoina ensin. Silloin he voivat olla hyviä poikia, veljiä, puolisoita ja isiä. Todellisina veljinä he tulevat inspiroimaan ja tukemaan sekä miehiä että naisia olemaan sitä, mitä voimme olla kaikkien olentojen hyväksi.

Kun puhun miehistä, ymmärrettäköön myös, että se maskuliininen energia, joka ilmenee naisten kautta, tulee esille samalla tavalla, josta olen puhunut. Ja samoin myös on totta, että niitä feminiinisiä energioita, jotka ilmenevät miesten kautta, tullaan kehittämään ja kunnioittamaan kaikkien hyväksi. Kaikilla näillä tavoilla tulemme kunnioittamaan jokaisen sukupuolen jumalaisia täydentäviä lahjoja ja tuomaan ykseyden, tasapainon ja eheyden kaikkiin suhteisiimme. Tuntien tasa-arvoa, joka hyväksyy kaiken erilaisuuden, luomme yhteisesti Maan olemaan harmonian, parantumisen ja eheyden koti.

Tunnen syvää rauhaa tietäessäni, että kertomukseni voi jotenkin tuoda enemmän valoa sydämiinne ja siihen tapaan miten elätte. Kasvakoon rakkauden kykynne, kun olette vuorovaikutuksessa veljiinne ja sisariinne; äiteihinne, isiinne, lapsiinne ja kaikkiin olentoihin.

Martan viimeiset vuodet
Martta jatkoi elämistä Avalonissa vuoteen 55 AD asti, jolloin hän palasi Etelä-Ranskaan veljensä Lasaruksen kanssa ”Suuren Kokoontumisen” jälkeen. Ennen paluutaan Martta toteutti haaveensa asua useita vuosia Mona -saarella, suuressa Druidi pyhäkössä.

Martta ja Lasarus vaikuttivat osaltaan ja auttoivat Sar'hia ja Andreasta heidän humanitaarisissa pyrkimyksissään laajentaa sairaaloiden, orpokotien ja saattokotien verkostoa kaikkialla Etelä- Ranskassa. Martta kuoli 84 vuoden ikäisenä vuonna 80 AD lähellä Mount Bugarachia.

Siunaten ja rakastaen
Margie Magdalene
Maila Maire Marketta



Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti
Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --





Jumalaiset Äidit Elämässäni, Sielunpeili 4_2018



Elämäni Äidit ovat tärkeimmät Naiset elämässäni.

Tyyne -äitimme kuoli varhain, joten perheen nuorimmat lapset jäivät elämässään pakosta paljosta vaille. Onneksi meillä oli rakastavia tätejä, isämme siskoja, jotka ottivat meidät siipiensä suojaan.

Itse kasvoin kahden tädin hoivissa viiden ikäisestä. Toinen heistä oli sielultaan Maria ja toinen Martta. Maria-sieluinen Lyyli-tätini oli ammatiltaan kansakoulunopettaja, ja Martta-sieluinen Anna-tätini silloisen Rovaniemen kauppalan kassanhoitaja, jonka käsien kautta kauppalan koko rahavirta soljui. Sodan jälkeen he rakensivat pienen omakotitalon lähelle suvun vanhaa maataloa Kemijoen rantaan. He antoivat talolleen nimen Keinuvuopaja (nimi tulee sanasta Keinovuopio, on lapinkieltä ja tarkoittaa vesitietä), koska Kemijoen uoma oli sen niminen heidän talonsa kohdalla.

Tästä pienestä talosta käsin he säteilivät rakkautta ja huolenpitoa koko sukuun. He olivat tukena ja turvana myös Mikko-veljensä 10-lapsiselle perheelle. Ja erityisesti sen jälkeen, kun perhe menetti äidin tämän kuoltua nuorimman ollessa vain puolen vuoden ikäinen. Anna-tätini adoptoi minut ja sai siihen luvan, vaikka oikeastaan oli lain mukaan liian vanha lapsesta huolehtimaan. Myös kuopus Riitta tuli tätien hoiviin pysyvästi, kun hän aloitti koulunkäynnin. Näin tädeillä oli kaksi lasta huollettavinaan; sen lisäksi että he olivat fyysisinä suojelusenkeleinä kaikille muillekin sisarustensa lapsille.


Tyyne-äiti lukee tikapuilla. Äitini oli ison talon ainoa tytär. Hän olisi halunnut mennä oppikouluun kuten veljensä, mutta häntä tarvittiin kotona sairaalloisen äitinsä apuna.


Ajattelin jo varhain, että tätini olivat kuin Betanian Maria ja Martta Raamatussa. Kumpikin ihania ihmisiä ja kumpikin omalla tavallaan niin erilaisia. Kuinka he iäkkäinä, lähes jo eläkeläisinä, sopeutuivat asumaan yhdessä. Maria hoiti 'sisätalouden' ja Martta ulkopuolisen käytännön talouden.

Neitikulttuurin loistavat edustajat

Tätini olivat loistavia ’Neitikulttuurin’ edustajia. Mervi Autti Lapin Yliopistossa on jopa tehnyt väitöstyön tästä aiheesta. He olivat itsellisiä, vapaasieluisia naisia; naisia joiden ei ’tarvinnut’ mennä naimisiin saadakseen elantonsa. Tämä edellytti koulutusta ja työtä, josta juoksi omaa rahaa.

Raha onkin aina näytellyt suurta roolia naisen asemassa. Ilman omaa rahaa olet mitätön, jonkun miespuolisen henkilön vallan alla. Tämä neitikulttuuri ei tarkoittanut, että nämä neidit olisivat eläneet itseään varten. Hyvin useissa tapauksissa he koulutettuina kasvattivat ja kouluttivat sisarusten lapsia, uhraten näin usein myös oman onnensa täysin tietoisesti. Henkisyys yleensä myös kulki tätien kautta, niin myös suvussamme.

Olen syvästi kiitollinen omille tädeilleni. He ovat aidosti vaikuttaneet omaan käsitykseeni naiseudesta ja sen arvosta. Minun itsetuntoani ei ole kukaan nujertanut. Kiitos myös rakkaalle aviomiehelleni Jussille, joka oli hieno, vanhanajan herrasmies.

Tätini Lyyli Mylläri (1886 -1980)


Lyyli-täti


Lyyli-täti oli vanhin perheensä lapsista. Hän kävi keskikoulun Torniossa asuen tätinsä, Anna Kurthin perheessä. Sen jälkeen hän kävi opettajaseminaarin Raahessa. Hänen ensimmäinen opettajan työnsä oli Rautiosaaren uudessa koulussa. Sen jälkeen hän teki pitkän opettajanuran Rovaniemellä.

Kun Rautiosaaren uusi koulu täytti 50 vuotta, Lyyli-tätini julkaisi kirjoituksen Kansankynttilänä Rautiosaareen uudessa koulussa. Tässä siitä otteita:

Kesällä v. 1909 minut valittiin Rautiosaaren koulun ensimmäiseksi opettajaksi. Koulun puheenjohtaja Janne Körkkö tuli käymään kirkolla käydessään kotonani ja pahoitteli, että koulu ei valmistu alkamispäivään mennessä, vaan täytyy aloittaa vuokrahuoneissa. Siihen isäni sanoi, että eihän se ole valmis tuo opettajakaan. Ajattelin että onhan minulla päästötodistus seminaarista, mutta en puhunut mitään, sillä tiesin, että olisin saanut vastaukseksi, mitäs niistä papereista, höpsis!

Koulu alkoi elokuun puolivälissä, ei ollut rautatietä, vielä vähemmän autoja. Isä pani renkipojan viemään minua tuon 18 km matkan hevosella. Hauskaa meidän oli ajella kauniina kesäpäivänä, mutta Valajaskosken tienoilla rupesi Tennivaaran Eemeli minua ”pöljättämhän”, että alkavassa koulussa on aina vanhoja, rippikouluiässä olevia pojanroikaleita, et pärjää, pois täytyy tulla. Sanoin, että ei kai ne purematta niele. Mutta kun Häkinvaaran päällä alkoi näkyä sininen Kemijoki ja kauniit punaiset talot, en voinut nauttia ihanasta maisemasta, kun ajattelin niitä pojanroikaleita.

Maalarin kievarin ystävällinen emäntä syötti ja kahvitti meitä ja lähti itse saattamaan minua toimipaikkaan. Soudimme yli virtavan Kemijoen Raution rantaan ja siitä oli vain pieni matka Vanhaan- Hanniin, jonka pirtissä 6-viikkoinen ”pikkukoulu” alkoi. Tämä talo oli kaukainen sukulaistalo, isänäidin isä oli tästä talosta kotoisin. Tässä talossa sitä väkeä kuhisi. Oli 7 miestä pitkiä kuin korpikuuset, saman verran naisia ja minä vielä lisäksi. Ei täällä silti rähinää kuulunut, erittäin ystävällisiä, siivoja ihmisiä olivat kaikki.

Lapset olivat kilttejä ja pieniä. Kustilan Miinalla leuka juuri ja juuri ulottui pöydän reunalle. Istuimina olivat tukevat penkit pitkien, kiertokoulua varten tehtyjen pöytien ympärillä. Välitunneilla leikittiin ruohopihalla. Olimme varmaan suurena vastuksena talonväelle, mutta ystävällisiä olivat kuitenkin meille hyyryläisille. Hupaisasti kului aika tässä työntouhuisessa talossa. Oli elonleikkuu, riihenpuinti, iltasin auttelin vähän emäntiä, vein tyttöjen kanssa kahvia pellolle, toisinaan olin mukana kun käytiin lehmiä lypsämässä leveän Kemijoen toisella rannalla.

Eräänä iltana maalattiin opettajakoroketta ja Kustilan Pietari sanoi: ”Maalaan tähän opettajalle pitkämielisyyttä, kärsivällisyyttä ja rakkautta.” Mutta minä sanoin, että tarvitaan siihen myöskin tarmoa, vieläpä ankaruuttakin. Pietari vain nauroi ja sanoi, että pidemmälle ne hänen maalauksensa vievät. Ja minun täytyy myöntää hänen olevan oikeassa.

Kaksi vuotta olin opettajana Rautiosaarella. Sinä aikana koulu mielestäni tuli silloisiin oloihin nähden melko valmiiksi. Sitä ei voi kuitenkaan sanoa opettajasta, eikä tullut valmista vielä niinä neljänäkymmenenä vuotena, jotka olin kauppalassa opettajana. Se on tuo kasvatustyö niin kuin elämäkin, että ottaa hyvät luulot pois.

- Kun koulu täytti 100 vuotta, lähetin Lyyli-tätini kirjoituksen uusi Rovaniemi -lehteen ja olin juhlassa onnittelemassa koulua ’tätini puolesta’

Kaikki ihmiset samanarvoisia Jumalan lapsia

Lyyli-tätini oli opettajana viimeiset vuodet ennen eläkkeelle siirtymistään Katajarannan kansakoulussa, lähellä kotiamme.

Tätini kollega ja hyvä ystävä, Augusta Lappalainen, oli opettajani 3. ja 4. luokalla. Molemmat opettajat olivat henkisesti hyvin valveutuneita ja avarakatseisia. Mahtavia opettajia joka suhteessa. Heille eri uskonsuunnat olivat saman puun eri haaroja, ja kaikki ihmiset samanarvoisia Jumalan lapsia. Lyyli-tädille tuli Ruusu-Risti -lehti, vaikkei hän kuulunut järjestöön. Jossain elämänvaiheessa löysin näitä lehtiä ja innostuin niitä lukemaan. Hän ei koskaan tyrkyttänyt mitään. Innostuin itse ottamaan selville. Se vei minut sitten Ruusu-Ristiin, jossa tapasin Jussin, tulevan mieheni.

Lyyli-tätini vaikutti suuresti elämäni kulkuun

Olin kesällä 1991 juuri palannut vuoden kestäneeltä reissultani maailman ympäri. Palasin Keinuvuopaja -talooni, jossa odotti collie-koirani Lady ja ihana ystäväpariskunta, joka oli huolehtinut kaikesta poissaollessani.

Tarkoitukseni oli palata vanhaan työhöni, opettajaksi kauppaoppilaitokseen. Yöllä näin kuitenkin ihmeellisen unen, jonka muistin herättyäni tarkasti. Se oli outoa, sillä tuskin koskaan näin unia, saati sitten muistin niitä.

Unessa jokin valo-olento vei minut hautaan. Seisoin haudassa, sitten tuli täysin pimeää, mutta samalla hetkellä painoin haudassa olevaa hissinnappia. Tajusin valo-olennon olevan Lyyli-tätini. Hän vei minut hautaansa. Heräsin, istuin sängynlaidalla ja kelasin, mitä tämä kaikki voisi tarkoittaa.

Hän oli opettaja. Uusi kauppaoppilaitoksen rakennus, jossa minun oli tarkoitus opettaa, sijaitsi kahden hautausmaan välissä, lähellä myös sukuhautaamme. Yhtäkkiä kaikki oli selvää. Lähdin heti koululle. Minulla oli viimeinen päivä irtisanoa itseni, kuukausi tulisi täyteen sinä päivänä. Tapasin rehtorin istumassa tietokoneella, moikkasin nopeasti: ”Hei, en tulekaan enää tänne työhön, syy on henkilökohtainen.” Rehtori jäi ihmettelemään. Koukkasin kanslian kautta ja kerroin tilanteen.

Se siitä, ajattelin. Olisin varmaan ’kuollut pystyyn’ siellä kahden hautausmaan välissä. Vapaa lintu ei voinut mennä häkkiin! Tämän jälkeen en mennyt vakituiseen työhön, olin keikkatyöläinen. Laitoin ihanan taloni vuokralle ja lähdin Ladyn kanssa Tampereelle, jossa Eeva-siskoni pieni yksiö juuri vapautui Itsenäisyydenkadulla. Olipa nopea keikaisu elämässäni! Meni lähes 25 vuotta, suomentaessani Anna -kirjoja, kun tajusin, että olin aloittanut tällöin Haudan Riitin vihkimyksen.

Tätini Anna Mylläri (1894 -1974)




Tätini Anna Mylläri


Anna-tätini oli toimelias ja aikaansaapa joka asiassa. Hän rakennutti talon, loi puutarhan ja hoiti sitä suurella rakkaudella. Hän sai jopa parhaan palkinnon kauppalan järjestämässä talojen puutarhakilpailussa. Hän järjesti asunnot ja työpaikat niillekin sukulaisille, joiden oma tarmo ja aktiivisuus ei aina riittänyt asioiden hoitamiseen.

Anna-tätini on opettanut minulle kaikki käytännön työt. Vielä nytkin muistan silittäessäni, että kankaaseen 'pitää tulla pinta, ettei se heti rypisty'. Opin sellaisenkin asian, että on kaksi asiaa kunniaksi talolle: tienvarsi siisti ja hyvin hoidettu komposti. Mainio opetus! Opin myös hoitamaan raha-asiani asiallisesti. Hän oli hyvin kotiseutuhenkinen ja kirjoitti artikkeleita lehtiin, ollen tässäkin asiassa esikuvana nykyiselle kirjoitustyölleni.

Kun täti pyssyn osti

Kirjoitukseni Uusi Rovaniemi -lehdessä, v. 2009 kuvaa Anna-tätiäni.

Anna -tätini toimi silloisen Rovaniemen kauppalan kassanhoitajana vuosikymmeniä. Hän toimi kassanhoitajana ennen sotia, kauppalan hallinnon ollessa sota-aikana Pietarsaaressa, ja sitten taas Rovaniemellä eläkkeelle siirtymiseensä asti.

Hänen työnsä oli äärettömän vastuullista ja rasittavaa. Siihen aikaan muun muassa kaikki kauppalan palkat maksettiin seteleinä suoraan kassasta. Palkkapäivinä pienessä kassanhoitajan huoneessa istui myös kaksi ulosottovirkailijaa. He tupakoivat koko ajan, niin että huone oli sakeana savusta. Ihmettelen miten kukaan saattoi tehdä vastuullista työtään sellaisissa olosuhteissa. Ei puhettakaan, että miehenköriläät olisivat ottaneet huomioon huomautuksia tupakansavusta.

Menin usein koulupäivän jälkeen odottamaan tätini työpäivän päättymistä, kun olimme yhdessä menossa jonnekin asioille. Niinpä tämä kassanhoitajan työpaikka tuli minulle hyvinkin tutuksi.

Kerran taas oli palkkapäivä. Omatkin opettajani kävivät hakemassa tätini kädestä palkkarahansa. Erityisesti on jäänyt mieleeni aristokraattisen näköinen ja tuntuinen ruotsinkielen opettajamme. Tämä nutturapäinen ylhäisyys tuli hakemaan palkkaansa; hän näki minut istumassa seinän vierellä. Saatuaan rahat hän vilkaisi minuun ja sihahti hampaittensa välistä: ”Antaa kuin omia rahojaan”. En tuolloin ymmärtänyt ollenkaan, mitä hän tarkoitti. Vasta myöhemmin muistui tämä episodi mieleeni, kun hän ruotsintunnilla, aiheettomasti ja täysin ilman minkäänlaista syytä, ’haukkui minut pystyyn’. Tämä ei jättänyt minulle kuitenkaan mitään hampaankoloon. Hänen hautansa on äitini vanhempien haudan vieressä. Joten siunaan häntä usein rakastavin ajatuksin haudalla käydessäni.

Kauppalan kassanhoitan valtava avainnippu

Kauppalan kassanhoitajalla oli valtava avainnippu. Siinä oli varmaan kymmenen isokokoista avainta. Ja kaiken tämä komeuden tätini kuljetti edestakaisin työn ja kodin väliä. Jo painoltaan mokoma avainmäärä oli kauhistuttava. Näin ajattelin jo silloin koululaisena ja ajattelen vieläkin.

Menin usein talvella tätiäni vastaan töiden jälkeen potkurilla, että hän saattoi edes loppumatkan huristaa mäkeä alas Kemijoen rantaa kohden. Asuimme Katajarannalla tätieni sodan jälkeen rakentamassa pienessä talossa. Olin viisivuotiaasta asti asunut tätieni luona. Kun kymmenlapsisen perheemme äiti kuoli ja nuorin jäi puolen vuoden ikäiseksi, tätiemme merkitys perheellemme entisestään kasvoi. Vuonna 1950, samana vuonna kun äitimme kuoli, Anna-täti adoptoi minut ja näin lähes eläkeikäisenä sai minut virallisesti huostaansa.

Tätini hankki pienen käsiaseen

Omakotitaloissa oli tuohon aikaan keittiön lattian alla ruokakellarit ja niissä luukut ja ikkunat, joista perunat laskettiin alas talvisäilöön. Keittiön lattialla oli myös luukku, josta pääsi portaita alas kellariin.


Eräänä pimeänä syysiltana Anna- tätini, joka sattui olemaan keittiössä, kuuli omituista ääntä, aivan kuin ikkunaluukkua olisi nostettu paikoiltaan. Hän ei empinyt hetkeäkään, vaan huusi kovalla äänellä jotain miehen nimeä. Talossamme ei kylläkään asustanut ainuttakaan mieshenkilöä, mutta täti hoksasi heti, että pelottelu on nyt paikallaan, oli tunkeilija kuka hyvänsä. Tämä tepsikin tehokkaasti, ja tunkeilija veti luukun takaisin ja häipyi saman tien.

Tätini ei jäänyt haikailemaan, vaan hankki heti pienen käsiaseen puolustaakseen kauppalan rahavaroja. Koskaan hän ei tätä asetta käyttänyt, mutta varmasti olisi puolustanut kauppalan rahakirstun avaimia täydellä tarmolla, jos näin olisi vaadittu. Hän oli rohkea ja erittäin osaava nainen joka suhteessa.

Kun tätini jätti pestinsä kauppalan rahakirstun vartijana, tuli hänen paikalleen mies. Työt järjestettiin uuteen uskoon. Ei yksikään mies olisi koskaan suostunut siihen työmäärään, mitä tätini yksin teki. Näin se on. Yksi nainen vastaa usein montaa miestä myös työelämässä!

Entäpä se perunakellariin tunkeutuja? Jäi ikuiseksi arvoitukseksi, oliko hän hakemassa kauppalan kassaholvin avaimia. Vai oliko hän peräti tätien perunoiden perään!

Nainen ja työmäärä

Anna-tätini työmäärä tuli minulle itselleni tutuksi omassa työpaikassani aivan urani alkuaikoina. Suoritin Helsingin Kauppakorkeakoulussa ensin kirjeenvaihtajan tutkinnon. Hain Kajaani Oy:n paperitehtaille kirjeenvaihtajaksi. Ajattelin, että Kajaanista on kätevämpi käydä Rovaniemellä auttamassa tätejäni talon ja puutarhan pidossa. Katin kontit! Hyvin nopeasti huomasin, että kunnon yhteydet pelaavat vain Helsinki-Rovaniemi - akselilla. Kun odottelin junaa Kontiomäellä ja Oulussa tuntitolkulla, kypsyin muuttoon takaisin Helsinkiin.

Kun lähdin Kajaani Oy:stä, tilalleni otettiin kolme henkilöä: toimitusjohtajan sihteeri, ulkomaan kirjeenvaihtaja ja teleksin hoitaja. Ja vuosikertomusten kääntäminen annettiin käännösfirmalle, koska kukaan ei suostunut sitä tekemään yhtiössä. Hyvät hyssykät, näin tärkeä henkilö olin ollut!

Tuli mieleeni Anna -tätini ja hänen valtava työtaakkansa.

Luulenpa, että näin se on varmaan vielä tänäkin päivänä. Hyvin monilla aloilla nainen uurastaa mukisematta. Mies tarvitsee tittelin, aseman ja palkkaa roimasti enemmän kuin nainen. Itsetuntoa tarvitsee pönkittää sitä enemmän, mitä vähemmän sitä on aidosti.

Kajaanin jälkeen hain sitten huvikseni MTV:hen toimitusjohtajan sihteeriksi Helsinkiin. Aika pian jätin kuitenkin sen homman. Sihteerin asema siellä ei mielestäni ollut minkään arvoinen. Se inhotti.

Satuin istumaan ratikassa, joka meni Kauppakorkeakoulun ohi. Piha oli täynnä opiskelijoita avajaispäivänä. Sain yhtäkkiä idean lähteä jatkamaan lukujani kauppatieteiden kandiksi. Halusin itsenäisen työn, jossa kukaan mies ei määrää eikä komentele. Näin sitten aloin taas opiskella.

Sattumiahan elämässä ei ole

Kurssikaverini näki koulun seinällä lapun, jossa kansleri Klaus Waris haki työntekijää uuteen Itsenäisyyden juhlarahastoon. Hän oli Suomen Pankin entinen pääjohtaja ja Sitran perustajia. Niinpä sitten kahdestaan aloimme työt uudessa rahastossa iltapäivisin. Aamupäivät hän toimi kanslerina ja minä olin kandin luennoilla. Klaus Waris oli herrasmies /esimies, ja lisäksi nöyrä, vaatimaton ja erittäin huumorintajuinen. Kuten Suuret Sielut yleensä!

Olen kiitollinen Elämälle, että olen saanut tehdä työtä tällaisen hienon henkilön kanssa.

Rahasto kasvoi nopeasti, ja henkilökunta samoin. Opiskelun lomassa lähdin auskultoimaan ja suuntauduin näin opetus- ja koulutustehtäviin. Maria sielussani oli herännyt ja halusi tehdä enemmän henkistä työtä.

Olin mukana Sitran juhlassa tämän täyttäessä 40 vuotta. Silloin pidin pienen puheen, jonka lopuksi sanoin näin: ”Kansainvälisenä rauhanpappina rohkenen esittää oman visioni, että Sitra myötävaikuttaa siihen, että Suomesta tulee rauhan ja suvaitsevaisuuden mallimaa.”

Kun Suomi täytti 100 vuotta ja Sitra 50 vuotta, olin Sitran juhlassa mukana. Annoin siellä suomentamani Anna -kirjat lahjaksi Sitran kirjastoon.

Äitini Tyyne Eveliina Mylläri, o.s. Keskioja (1907-1950)


Tyyne-äiti ja perheen kaksi vanhinta lasta: Eeva ja Martti


Oma Äitini oli ison talon ainoa tytär. Hän olisi halunnut mennä oppikouluun kuten veljensä, mutta häntä tarvittiin kotona sairaalloisen äitinsä apuna.

Hän oli erittäin taitava, pystyi organisoimaan ja johtamaan, kun talossa sodan aikana asui paljon ihmisiä. Kun muut jo nukkuivat, hän otti varsan tallista ja ajoi pari kilometriä jokivartta alas tarkastamaan tilanteen kotitilalla. Kun miehet olivat sodassa, naisten oli huolehdittava kaikesta, vastattava isoistakin maatiloista.

Voimakas ja itsenäinen

Äitini oli voimakas ja itsenäinen nainen. Hän sai täyden osuuden kotitalonsa omaisuudesta, mikä oli aika harvinaista tuolloin. Hänellä oli myös omanarvontuntoa.

Häntä kuvaa hyvin seuraava tarina: Tyyne-äiti oli lasten kanssa evakossa Ruotsissa, Norsjössä.

Nuorin lapsi oli Helena-vauva. Äitini oma äiti, Kaisa Eveliina Keskioja, kuoli evakossa ollessaan Skellefteåssa. Tammikuussa 1945 Äiti sai tiedon, että Myllärin kotitalo oli säilynyt kuin ihmeen kaupalla sodasta. Hän päätti heti lähteä kotiin, ilman mitään lupaa. Seuraavana päivänä evakkopaikka laitettiin karanteeniin jonkin epidemian takia; hän ehkä aavisti tämän. Hän sai jotenkin hommattua junaliput Haaparannalle. Voidakseen viedä kaikki 8 lasta mukanaan, hän järjesti niin, että osa lapsista 'oli muiden naisten lapsia'. Haaparannalla hän onnistui saamaan avokuorma-auton, johon lastasi koko pesueensa.

Rovaniemen torilla oli ihmeellinen sattuma. Isämme Mikko oli siellä erään työmiehen kanssa hevosilla hakemassa tavaroita. Hän oli tullut suomalaisten sotilaiden etunenässä Rovaniemelle ja oli jo siivonnut taloaan asuttavaan kuntoon, niin että Eeli-pappi oli pystynyt pitämään ensimmäisen joulukirkon Myllärin pirtissä. Mikko-isä oli ihmeissään, kun autonlavalta hyppäsi alas koko hänen perheensä, ensimmäisenä Eeva, lapsista vanhin. Evakoilla ei edes ollut vielä lupaa saapua hävitettyyn, poltettuun kauppalaan!

Tapahtuiko sielujen vaihto

Olin evakkomatkalla kolmevuotias ja jouduin sairaalaan. En tiedä syytä. Huusin äitiä ikävääni. Eräs hoitaja sanoi, että äiti ei tule koskaan, jos en lakkaa itkemästä. Järkytyin niin, että putosin tajuttomana sängystä ja minut jouduttiin elvyttämään.

Voi olla, että tapahtui sielujen vaihto. Äiti ei minua tuntenut enkä minä äitiä enää sen jälkeen. Luule Viilman mukaan äidilleni ei kerrottu tapahtuneesta mitään. Ehkä tämän trauman takia muutin tätien luokse asumaan.

Myöhemmin sitten sairastuin rintasyöpään. Luule Viilma, Viron tunnetuin lääkäri, selvänäkijä ja parantaja, joka suuresti vaikutti parantumiseeni ja jonka tapasin monta kertaa, mainitsi että äiti/lapsi suhteeni ja sen katkeaminen oli sairauteni syy. Hän mainitsi äidistäni, että ”tämä taisteli kuin Jeanne d'Arc ja tunsi että hänen maansa oli hänet pettänyt”. Äitini antoi kaikki voimansa perheelleen ja oli kuollessaan vain 43-vuotias.

Samoihin aikoihin kun tapasin Luule Viilman, tutustuin myös Liisa Kinnuseen, luontaisterapeuttiin, josta tuli minulle rakas henkinen sisar ja auttaja aina hänen kuolemaansa asti vuonna 2015. Liisan energia- ja turvehoidot pitivät kuntoani yllä. Olen Liisalle syvästi kiitollinen ja kaipaan häntä suuresti.

Ihailin äitiäni salaa oven raosta

Rakastin äitiäni ujona, ihaillen 'salaa oven raosta'. Äiti oli aina hyvin ystävällinen ja kysyi mitä tädeille kuuluu, kun kävin hakemassa maitoa. Eräänä äitienpäivänä vein Lyyli-tädin kanssa kauniisti ruusuja kukkivan kukkapurkin äidille.

Muistan kuinka näin avoimesta ovesta, kuinka äitini katsoi ruusuja, luki äitienpäiväkorttia ja itki. En ymmärtänyt, mistä oli kyse. En tuntenut tätä naista ollenkaan, vaikka salaa halusin oppia tuntemaan.

Erään kerran veljeni Erkki, pari vuotta minua vanhempi, tuli juosten tätien luo ja sanoi hengästyneenä: ”Äiti leipoo leipoo rieskaa ja mieki oon paistanu!” Siitä vaan lähdimme kipin kapin juoksemaan Myllärin pirttiin. Jäin ovensuuhun ujona, josko äiti huomaisi. Ja tottakai äiti huomasi.

Juuri uunista otettu lämmin rieskanpala käteeni, voi sulana juosten sen päällä, niin että oli kiiru syömään. Voi rieskan autuutta! Olin onnellinen ja rakastin äitiä.

Ruotsin evakkoreissun jälkeen, vaikka olin silloin jo kolmevuotias, en muistanut mitään enkä tuntenut ketään. Vasta luettuani Anna -kirjoja, olen oppinut ymmärtämään, että synnyin walk-in eli sielunvaihdokkaana. Silloin sielut ’vaihtavat paikkaa’. Jeesuksen Isoäiti Anna muun muassa syntyi näin.

Tätä kirjoittaessani on Äitienpäivä. Eilen oli Erkki-veljemme hautajaiset. Erkki oli Riitalle pienenä ’Eekki -äiti’ . Veljet eivät pitäneet siitä, että Riitta oli vierailla ihmisillä hoidossa, joten hänet haettiin kotiin aika pienenä. Kaikki olivat Riitalle ’äitejä’. Arvi -veli oli Avvi -äiti.


Riitta-sisko pienenä.


Olenko oppinut jotain

Mitä olen oppinut näiltä kolmelta elämäni tärkeimmältä naiselta? Olenko vienyt eteenpäin heidän unelmiaan, olenko toteuttanut niitä, niin kuin meidän jokaisen tulisi tehdä?

Tyyne -äidiltäni olen saanut elämäni sekä rohkeuteni, vapauden rakkauteni, itsenäisen ajattelun ja terveen omanarvontunnon. Olen myös saanut paljon opiskella ja matkustella, niin kuin äitini oli haaveillut nuorena tekevänsä.

Toteutin myös sekä Martan että Marian elämää ja heidän haaveidensa todeksitulemista. Opiskelin Kauppakorkeakoulussa ja työskentelin rahamaailman palveluksessa, niin kuin kassanhoitaja-tätini. Koulutukseni oli jatkoa hänen kauppaopinnoilleen. En kuitenkaan ollut täysin onnellinen työssäni.

Menin koko ajan eteenpäin. Tunsin olevani pioneeri, joten uudet asiat kiehtoivat minua.

Seuraavaksi toteutinkin Marian haaveet. Lyyli-tädiltäni sain teosofisen maailmankuvan. Hän eli niiden oppien mukaisesti ilman saarnoja. Löysin hänen vanhat Ruusu-Risti -lehtensä kolmekymppisenä ja oma-aloitteisesti liityin Ruusu-Risti-seuraan, johon Lyyli-täti itse ei ollut liittynyt, vaikka olikin sielultaan ruusuristiläinen teosofi. Auskultoin myös opettajaksi, ensin kauppaopettajaksi ja opettamaan kieliä, ja sitten pitämään itsetuntemuskursseja. Nyt olen kansainvälinen rauhanpapitar, Peace Minister sekä Anna -kirjojen suomentaja ja kustantaja.

Kiitos elämäni Suojelusenkeleille

Nuoruudessani en tuntenut kiinnostusta Jeesusta tai Maria Magdalenaa kohtaan.

Sanoinkin kerran Lyyli-tädilleni, että en tarvitse Jeesusta; minulla on suora yhteys Jumalaan. Tähän tätini sanoi, että ei se ihan niin ole.

Häpesin sanojani, mutta en todellakaan välittänyt kirkon antamasta, kärsivästä Jeesus-kuvasta. Maria Magdalena oli minulle joku prostituoitu, jonka Jeesus paransi, ei muuta. Äiti Mariakin oli kliseinen kuva Rooman kirkon raameissa. En tarvinnut kirkkoa.

Kun ajattelen, mitä Jeesus ja Maria Magdalena nyt minulle merkitsevät, olen suuresti kiitollinen näille ihanille naisille, jotka ovat olleet elämäni Suojelusenkeleitä. Olen elänyt Betanian elämää Maria Magdalenan ja Martan seurassa, ja olen saanut parhaimman mahdollisen kasvuympäristön.

Tyyne -äidiltäni olen saanut elämäni. Olen herännyt tässä elämässä jatkamaan sitä työtä, jota nämä fyysiset enkelini tekivät. Ja tiedän, että he jatkuvasti siunaavat ja suojelevat minua tässä työssäni ilmentää Feminiinistä Kristustajuntaa.

Rakastetut Äitini sydämessäni
Kiitollisena ja suurella rakkaudella

Tyttärenne
Maila Maire Marketta
Margie Magdalene



Tutustu suomentamiini ANNA-kirjoihin sivuillani:

Anna, Jeesuksen Isoäiti
Anna, Magdalenejen Ääni

Tee myös tilaus suoraan sivuiltani: -- KIRJATILAUS JA MAKSAMINEN --





Sielun henkäyksellä, täydestä sydämestä, Sielunpeili 3_2018


Margie Magdalene

Teksti: Maija Salmi /Reetta Ahola
Kuvat: Margie



Suomalainen sielunmaisema on pala järveä, yötöntä kesäyötä, tunturia. Jonkun sielu lepää Lapin kuohuvissa koskissa ja Kolin vaarojen rinteillä, toinen on kotona viljapeltojen heilimöidessä. Jylhä, kansallisromanttinen näkymä paksuine petäjineen on useimmille parasta sielunhoitoa.

Ihminen etsii omaa itseään, sielunmaisemaansa, omaa paikkaansa elämän virrassa. Suomalaisen kesän hersyvää voimasäveltä ja pakkasajan mollista talvihämärää on vaikea löytää muualta. Mutta voiko sielu hyvin harmaissa betonilähiöissä, joissa taivas peilaa pienen pienenä kaistaleena ja vihreää löytää vain kukkapurkeista? Onko sielun hyvä olla siellä, missä on koti? Löytääkö rauhan vain itsestään - paikalla ei ole väliä?

Rovaniemeläinen Marketta ”Margie Magdalene” Mylläri rakastaa maisemien korkeuseroja, vettä ja taivasta. Ne ovat voimapaikkoja, joiden avulla hän elää ja jaksaa.

Silti hän uskoo, että jokainen voi rakentaa maiseman omaan kotiinsa, tehdä siitä paikan, jonne tekee aina mieli palata. Jos maaseutu on kaukana, kerrostalostakin pääsee ulos katsomaan taivasta ja halailemaan puiston puita.

- Toki tämä vaatii myös yrittämistä. Ajatellaan vaikka Nelson Mandelaa; hänen on täytynyt vankilavuosinaan käyttää mielikuvitustaan säilyttääkseen oman maisemansa, Mylläri miettii.

Marketta Myllärikin on pystynyt säilyttämään oman sielunmaisemansa keskikaupungin hulinassa. Hän ei antanut betonisen ympäristön haitata elämäänsä; vilkasliikenteisen kadun melusta ja pienestä sisäpihasta viis: pienessä tamperelaisessa yksiössä hän vietti oman elämänsä luovinta aikaa, kun hän loi materiaalia suggestopedisille kursseilleen.

Kyllä Hengen todellisuudelle

Kymmenen vuotta sitten Marketta Mylläri palasi pitkän poissaolon jälkeen synnyinseudulleen, puolen kilometrin päähän Rovaniemen keskustasta. Ikkunasta hän näkee liki saman maiseman kuin lapsena: Pöyliövaaran, jonka juurella äidin kotitalo aikoinaan sijaitsi, sekä Kemijoen maisemat taustalla. Ulos mennessään maisemat moninkertaistuvat. Kemijoki ja Ounasjoki yhtyvät, Pöyliövaara ja Ounasvaara kohottautuvat koko komeudessaan.

- Kun katson maisemaa, koen sen eheyttävän voiman. Maisema täällä on minulle todellista sielunmaisemaa, Mylläri sanoo nöyrästi.

Mylläri kertoo syntyneensä kahden suuren virran, Kemijoen ja Ounasjoen yhtymäkohdassa. Joet muodostavat valtavan Y-kirjaimen kaupungin sydämessä.Y viittaa yes eli kyllä-sanaan, jossa ihminen kädet ylöspäin kohotettuina sanaa kyllä Hengen todellisuudelle. Jeesuksen arameankielinen nimi Yeshua on näin ollen Universumin voimakkampia sanoja. Näin Mylläri on pappiskoulutuksessaan oppinut.

Vaarat, tärkeät voimapaikat

Vaaroja Rovaniemellä näkyy joka puolella.Vaaramaisemat ovat Myllärille erityisen tärkeiksi muodostuneita voimapaikkoja. Samanlaisena hän kokee oman kotialttarinsa, jonka luota hän näkee ikkunasta myös vaaramaiseman. Alttarin luona hänellä on siten vaara, vesi, metsä, ilma ja tuli. Tuli on kynttilän liekissä.

- En voisi enää kuvitellakaan asuvani missään muualla, ainakaan pitkiä aikoja.

Puut ja metsät näyttävät luonnon voiman. Mahtavat auringonlaskut ja taivaan värit puhuvat. Olen ollut täältä niin kauan poissa, että maisema on noussut minulle entistä tärkeämmäksi.

Mylläri sanoo viettäneensä vuosia maailmalla, myyneensä Rovaniemen-kotinsa ilman minkäänlaista järkisyytä. Hänen piti vain luopua rakkaimmasta paikastaan ja lähteä kokemaan uutta. Palatakseen sitten taas uusin innoin kotiin. Nyt hän haaveilee, että voisi ostaa talonsa takaisin.

- Minussa on sekä rovaniemeläistä maalaistalon emäntää että universaalia rauhanpapitarta; molemmat elävät sielussani yhtä aikaa, Mylläri summaa.

Suomi elää metsästä

Metsällä on perinteisesti ollut tärkeä sija suomalaisessa elämässä. Se on antanut toimeentuloa, ruokaa ja virkistystä. Kolme neljännestä Suomesta on metsän peitossa. Jokaista suomalaista kohden metsää löytyy nelisen hehtaaria. Ei siis ihme, että suomalaisia pidetään metsäkansana - sekä hyvässä että pahassa.

Myllärikin tunnustautuu metsäihmiseksi. Kun iso kuusenoksa tanssii olohuoneen ikkunan takana, hän katsoo sen liikettä, heilumista tuulessa. Oksan tanssiminen on ihanaa! Katse lepää muutenkin mieluusti puissa, jotka antavat hänelle sekä rauhaa että energiaa.

- Ja eri vuodenajat täällä pohjoisessa, se ihanuus on jotain ihmeellistä. Kävelen Kemijoen rannalla, ja koko ajan äiti-vaara on läsnä ja siunaa suvun rantoja. Muuta en kaipaa.

Maisemaa Tampereellakin

Niin Lappi-ihminen kuin onkin, Marketta Mylläri on löytänyt sielunmaiseman muualtakin. Tampereen-vuosinaan hän asui kerrostalon lisäksi myös pienessä talossa, jonka tuntumassa kasvoi isoja voimapuita. Vesikään ei ollut kaukana, oli sekä Näsi- että Pyhäjärvi.

- Ne auringonlaskut olivat uskomattomia Pyhäjärvellä. Ihmettelin aina, että ihmiset istuivat ruuhkabussissa Pispalan maisemissa väsyneinä, silmät kiinni. Ilmeisesti he olivat niin turtuneita lähellä olevaan kauneuteen, etteivät nähneet sitä ja tajunneet sen voimaa.

Mylläri rakastui tamperelaiseen maisemaan. Hän hiihti Pyhäjärven jäällä, ja löysi sieltä samanlaisia tunteita kuin Lapista. Vesistöt ja korkeuserot auttoivat häntä toipumaan Lappi-ikävästä.

- Tampereella oli aina ihana tunne: harjuja sekä vettä, vettä, vettä! Esimerkiksi Helsingistä en samanlaista rauhaa ikinä löytänyt, vaikka siellä onkin merimaisemaa. Maisemani tarvitsee korkeuseroja.



Maisemat geeneissämme

Sielunmaiseman ei tarvitse olla kadoksissa maailman turuillakaan. Marketta Mylläri löysi sen aikoinaan Kreikasta Thassos-saaren pienestä kylästä, Theologoksesta.

Ekofilosofi Henryk Skolimowskilla oli siellä kesäpaikka, jossa hän piti seminaareja. Theologos tuli Myllärillekin ympäristöineen tutuksi. Kerran hän seisoi korkealla paikalla, josta näki suoraan allaolevaan kylään. Näkymä jätti elinikäisen muiston.

- Kylä oli kuin kämmenelläni. Kaikki, ne talot, ihmiset ja eläimet, mahtuivat siihen, pieneen käteen.

Se oli ihmeellinen tunne. Vaikka maisemassa ei näkynytkään itselle tärkeää vettä, näkymä peilautui mieleen kuin Lapin maisemat.

Mylläri kiersi 1990-luvun alussa vuoden verran maailmaa. Intiassa hän koki samanlaisia tunteita kuin Lapissa - vaikka kaikki oli erilaista! Mylläri löysi New Delhin kaduilta jotain erikoista.

- Kaupunki velloi ihmisistä. Luulisi että sellainen ahdistaisi, mutta se kaikki, ihmiset, autot ja eläimet, velloivat eteenpäin kuin meren aalloilla. Koin sen eräänlaiseksi ihmismaisemaksi, jossa oli kaaosmainen liikenne ja kova melu, mutta silti kaikki oli sujuvaa, meni eteenpäin. Se peilautui sieluuni omanlaisena maisemanaan.

Synnyinkoti ja etenkin kotiinpaluu ovat ihmiselle tärkeitä. Mylläri uskoo sen olevan kiinni geeneistämme: vaikka olisimme ulkomailla monta vuosikymmentä, kaipaamme takaisin.

- Olemme pieni, vieläkin aika eristyksissä oleva porukka, joka ei mene sekaisin maailman turuilla. Olemme säilyttäneet jotain alkuperästämme. Siksi omat maisemammekin ovat meille niin tärkeitä, vaikka pinnallisesti voimmekin mennä mukaan maailman menoon.

- Erityisesti Lapin maisemat ovat sisäistyneet lappilaisiin; niiden avaruus ja mahtava luonto. Lapinhulluus iskee myös etelän ihmisiin helposti! Kun tänne tullaan etelän vesisateesta, kontrasti on valtava. Se näkymä piirtyy ensimmäisenä sieluumme.

Perinnöksi elämän kunnioitus

Maila Maire Marketta Myllärin juuret ovat syvällä Peräpohjolassa ja sen vanhassa talonpoikaiskulttuurissa.

Syntymäkoti, Myllärin maatalo, on edelleen Rovaniemellä, Katajarannalla Kemijoen törmältä – kuin ihmeen kaupalla sodasta säilyneenä, ja edelleen saman suvun hallussa. Sekä isän että äidin suvut ovat viljelleet Kemijoen varrella olevia peltoja satojen vuosien ajan.

Mylläri uskoo perineensä sukulaisiltaan kaikenlaisen kunnioituksen elämää ja äiti-maata kohtaan.

- Arvostan maaseutua ja puhdasta luontoa ja pyrin omalta osaltani vaikuttamaan sen säilymiseen.

Tärkeimmät elämänarvot Mylläri on löytänyt Jeesuksen Vuorisaarnan etiikasta. Hän on tietoisesti pyrkinyt opettelemaan ja toteuttamaan Jeesuksen antamia elämänohjeita: 1. Ole rauhallinen. 2. Ole puhdas ajatuksissasikin. 3. Ole rehellinen. 4. Vastaa pahaan hyvällä. 5. Kohtele rakastavasti lähimmäisiäsi.

Mylläri avioitui keravalaisen opettaja Jussi Kivelän kanssa; he tapasivat Ruusu-Risti -seurassa.

- Hänen opiskeluryhmässään sain ensimmäisen kosketuksen kalevalaiseen kauneuteen ja viisauteen. Se aika loi kaiken kaikkiaan lujan kallion, mille oma elämäni sittemmin pohjautui. Elämä loksahti kohdalleen

Elämä loksahti kohdalleen

Vuonna 1988 Marketta Mylläri tutustui Lieksan kansallisessa metsäseminaarissa Henryk Skolimowskiin ja hänen ekofilosofiaansa. Mylläri kertoo, että siitä alkoi hänen asteittainen irroittautumisensa vanhoista työskentelytavoista. Kahta vuotta myöhemmin hän otti virkavapaata, heitti repun selkäänsä ja lähti vuodeksi kiertämään maailmaa.

Myllärin elämä koki muutoksia; hän löysi muun muassa suggestopedisen opetusmenetelmän. Mylläri on kuvaillut sen aiheuttaneen hänen aivoissaan todellisen vallankumouksen. Hyvin merkittäviä ovat olleet myös James Redfieldin Oivallusten tie -kirjat.

- Elämäni palaset loksahtivat kohdalleen. Olin löytänyt suggestopedisen opetusmenetelmän ja Redfieldin, ja minulla oli oma elämäni voimavarana työssä, jossa saatoin auttaa muita ihmisiä heidän henkisessä kasvussaan.



Rauhanpapiksi Italiassa

Marketta Mylläri on saanut yhdysvaltalaisen The Beloved Communityn pappisvihkimyksen Assisissa Italiassa vuonna 2005. Hän on Minister of Peace eli rauhanpappi. The Beloved Community on kansainvälinen rauhanorganisaatio.

Sen tunnetuin rauhanpappi on James Twyman, kansainvälisesti tunnettu rauhantrubaduuri, joka on kiertänyt monia vuosia pitämässä rauhankonsertteja maailman eri konfliktipisteissä, muun muassa Israelissa, Irakissa, Pohjois-Irlannissa, Kosovossa jne.

Mylläri on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri. Hän on työskennellyt muun muassa Sitran ensimmäisenä sihteerinä, kauppatieteiden ja englannin kielen opettajana, itsetuntemuskouluttajana ja kolumnistina.

Jeesuksen isoäiti muutti maailmankuvan

Margie on julkaissut useita kirjoja. Kolmisen vuotta sitten hänen kirjailijan urallaan kääntyi aivan uusi lehti.

- Maaliskuussa 2015 innostuin kääntämään 2010 ilmestynyttä Claire Heartsongin kirjaa Anna, The Voice of the Magdalenes (Anna, Magdalenejen Ääni). Yllättäen sain 400 sivua suomennettua toukokuun synttäreilleni. Oli syytä juhlimiseen!

- Sain kehotuksen Äiti/Isä/Luojalta ottaa aikaisemman firmani uudelleen käyttöön. Syyskuussa 2015 syntyi kustantamoni Santa Claus SanctaDivina, joka julkaisi ensimmäisenä painotuotteenaan kirjan Anna, Magdalenejen Ääni.

Maaliskuussa 2016 Margie sai taas inspiraation suomentaa Anna -kirjan, nyt vuonna 2002 ilmestyneen Anna, Grandmother of Jesus eli Anna, Jeesuksen Isoäiti, jossa on myös lähes 400 sivua.

- Se valmistui myös runsaassa kahdessa kuukaudessa ja ilmestyi kustantamana elokuussa 2016.

Margie kertoo, että Anna -kirjojen myötä hän on tutustunut aivan uuteen henkilöön, Jeesuksen Isoäiti Annaan.

Aikaisemmin en ole tiennyt mitään Annasta. Hän on se NAINEN KAIKEN TAKANA. Anna synnytti ja kasvatti suuren, 14 -lapsisen perheen, josta sitten tuli Jeesuksen tärkein tukiryhmä hänen Suurelle Työlleen maanpäällä.

KEINUVUOPAJA

Keinu keinuni
Keinuvuopajassa
sieluni sisimmässä.

Kuiskaa tuuli,
vie viestini.
Syleile sydämeni
unteni unelmamaata.

Koivuni, keijuni,
enkelten sukua,
hellien kosketan
tähtien utua.

Lämpöistä poskea,
koivun ja keijun.
Valkoista runkoa
aurinkolaivan -
taivaan ja taian.

Missä on keinuni?
Tässä ja nyt,
sieluni sisimmässä.

Aika ja paikka - ei ole rajaa.
Rakkaus kaiken avaa.
Rakkaus on minussa itsessäni.


(Kirjoitti Margie, Marketta Kivelä Tampereella koti-ikävässä 1996.)

Keinuvuopaja -sana on minulle edelleenkin tärkeä. Se oli taloni, jonka myin maailmalle lähtiessäni. Nimi on lapinkieltä ja tarkoittaa vesitietä: keino/ tie ja vuopio tai vuopaja/ vesireittiä. Sana ’keino’ on aikojen saatossa vääntynyt muotoon ’keinu’. Tätini antoiuvat talolleen nimen Keinuvuopaja. Talo sijaitsi Keinuvuopaja -nimisen Kemijoen uoman rannalla. Nykyisin se on nimenä lähellä olevalle pienelle lammelle, joka virtaa Kemijokeen.

Visioni on ostaa tämä Keinuvuopaja -taloni takaisin ja perustaa sinne Henkinen Keskus.
Rukoilen sen toteutumista koko ajan.

Rakkaudella
Margie Magdalene

Teksti pohjautuu suurelta osin Maija Salmen tekemään Margien haastatteluun ”Rauhanpapittaren Sielunmaisemaa” /Sielunpeili 1/2009.

Katso myös: Artikkeleita Margiesta / Sielunpapittaren sielunmaisemaa /Sielunpeili 1/2009



JOHANNES, JESHUAN JA MYRIAM TYANALAISEN POIKA, Sielunpeili 2_2018



Margie ja Maiko, joka aikoo kääntää Anna –kirjat japanin kielelle

Lina ja Maiko sekä oppaamme Gila, valo/ääniparantaja, joka on juutalaista syntyperää ja hepreankielen taitoinen


Johannes, Jeshuan ja Myriam Tyanalaisen nuorin poika
Kappadokia, Turkki, 48 AD, ikä 22

Minä olen Johannes, yksi Myriamin pojista, yksi Magdaleneista. Asuin Intiassa nuoruuteni. Olen parhaillaan 22 vuotta iältäni. Jäin pienenä asumaan isäni veljen, Josefin (Nuorempi /Joses) talouteen Varanasissa, kunnes äitini ja Isoäitini Maria Anna tulivat siellä käymään. He viipyivät Intiassa melkein seitsemän vuotta. Syistä, joita en täysin ymmärrä, isäni, äitini ja sisarukseni menivät takaisin Galileaan aloittaakseen suuren tehtävän, ja minut annettiin setäni Josefin hoitoon. Olin tuolloin vain puolitoista vuotta vanha. Ehkä he ajattelivat, että olin liian nuori rasittavalle matkalle ja niille epävakaille olosuhteille, joiden he tiesivät olevan edessä. Vuosien saatossa hyväksyin asian ja vastustin muuttamista pois siitä ainoasta kodista jonka tunsin.

Matkalla länteen Avaloniin
Nyt matkustamme länteen kohti Suurta Merta ja sen taakse. Liityimme karavaaniin matkataksemme suurten autiomaiden halki. Se on pitkä matka monine pysähdyksineen tien varrella. Vierailemme äitini perheen luona Tyanassa pitemmän aikaa. He eivät ole koskaan tavanneet minua, ja on paljon juhlimista. Kanssani matkustavat isäni äiti, isoäiti Maria Anna (Äiti Maria) ja äitini, Myriam, sekä isäni veljet Tuomas, Simon ja John Mark, ja myös kaksi puolisoani, joita nyt kutsun Ruth ja Salome heidän sanskriitin kielen nimiensä asemasta. Vaimoni ovat sisaria, ja he ovat aivan suloisia. Menimme naimisiin vähemmän kuin vuosi sitten, ja meillä ei vielä ole lapsia. Se oli järjestetty avioliitto, jotka ovat tavallisia Brahman kastissa. Vaikka emme hyväksy sellaista kontrollia ja eripuraisuutta aiheuttavia asioita ihmisten parissa, setäni Josef ja hänen appensa päättivät, että sellainen avioliitto kuninkaallisissa sukupuissa olisi parasta meille ja tuleville sukupolville.

Olen tavannut monia hyvin mielenkiintoisia ihmisiä matkamme varrella. Täällä Kappadokiassa tapaan joitakin hyvin viisaita opettajia ja pyhimyksiä, jotka asuivat aikaisemmin korkealla Himalajalla. On ihanaa vaihtoa edestakaisin näiden kahden seudun välillä. Pidän heistä hyvin paljon. On hyvä olla jälleen yhteydessä useisiin sellaisiin opettajiin, joita tunsin lapsena. Ei kovinkaan kaukana täältä on suuri luola, jota käytetään kirjastona. Se on täynnä muinaisia aikakirjoja ja kaikenlaisia -muotoisia ja -kokoisia taideteoksia. Isoäiti Maria Anna (Äiti Maria) ja äitini ovat kertoneet minulle iso-isoäidistäni Annasta ja siitä kuinka paljon hän olisi nauttinut näistä aarteista. Odotan innolla tapaavani hänet ja oppivani häneltä, kuten isä teki.



Viisaita opettajia
Oli eräs aika epätavallinen opettaja, joka liittyi seuraamme matkallamme sen maan halki, jota nyt kutsutte Afganistaniksi. Olimme pysähtyneet levätäksemme, ja oli aikaa jakaa yhteisiä mielenkiinnon kohteitamme ja tuttavuuksiamme. Varmistuen siitä, että meillä oli tasavertainen henkinen ymmärrys, hän kertoi meille olleensa syvässä retriitissä useiden rakastettujen mestareiden kanssa. Kävi selville että yksi näistä oli isäni! Hän sanoi, että hänellä oli myös ollut erittäin voimaannuttava kokemus erään sellaisen kanssa, jota kutsumme Mahavatar Babaji. Hän ei avoimesti sanonut tätä - sillä se ei olisi kunnioittavaa tai viisasta - mutta hän sanoi tarpeeksi niille meistä, jotka tuntevat Babajin ja isäni, tunnistaaksemme sen, jolle hän osoittaaa niin paljon kunnioitusta. Sanomatta enempää liityimme uuden ystävämme seuraan rituaalissa, jossa osoitimme kunnioitusta näille rakastetuille mestareille.

Isoäiti Maria Annalla ja äidilläni oli mahdollisuus olla Babajin kanssa melkein kuusi kuukautta. Menin heidän kanssaan, mutta en ollut riittävästi valmistautunut kohtaamaan Mestaria kasvoista kasvoihin. Minulla oli vierailuja Babajin kanssa sisäisillä tasoilla. Minulla oli myös hyvä onni käydä siinä paikassa, jossa isäni isä, Josef ben Jacob, ylösnousi. Kivet luolassa soivat hänen värähtelyään. Ja rakkainta minulle, minun täytyy tunnustaa, olivat ne viikot jotka isäni vietti yksin minun kanssani niiden melkein 23 vuoden aikana, jotka asuin Intiassa.

Nuo ajat isäni kanssa, etenkin ylösnousemuksen jälkeen, olivat käännekohta henkisessä elämässäni. Vuosien varrella olin tullut yhä enemmän työllistetyksi lääketieteellisillä opinnoillani ja henkilökohtaisilla asioillani. Mutta näin sanoessani, ole vakuuttunut siitä, ettei maallinen elämä minua täysin vallannut. Syvennyin pitkiä aikoja monien mestareiden suuriin opetuksiin (sekä hindu- että buddhalaisiin) ja osallistuin pitkiin meditaatio-retriitteihin täydellisessä yksinäisyydessä. Tämä valmisti minua viimeaikaisempiin kokemuksiini isän kanssa. Muistaen että hänen kirkas Valonsa yhä auttaa minua tietämään Todellisen Itsen, jota etsin paljastaa ja ilmaista päivä päivältä. Sen jälkeen, kun olen saanut vilahduksia Absoluutista, koen isäni joka on usein poissa, enemmän Suurena Sieluna ja vähemmän isänä. Nyt pystyn näkemään polkuni suuremmalla selkeydellä. On aikoja, jolloin kaipaan isäni fyysistä läsnäoloa; mutta tiedän myös, että hän on aina kanssani hengessä.

Eräs epätavallinen opettaja liittyi seuraamme. Kävi ilmi, että opettajani on äitini sukulainen. He ovat serkkuja, joka tekee hänet myös minun serkukseni. Häntä kutsutaan Apollonius Tyanalaiseksi. Hän syntyi joitakin vuosia isäni syntymän jälkeen.

Kuten monet perheestäni, olen käynyt läpi monia vihkimyksiä lyhyen elämäni aikana. Nuorukaisena minua harjoitettiin isäni ja äitini tavoilla. Luulen että minua motivoi olla ahkera harjoituksissa osaksi se, että saattaisin viettää enemmän aikaa heidän kanssaan ja että jotenkin syventymällä olemaan hyvä opiskelija, he tulisivat takaisin Intiaan. Toivoin että he ja vanhemmat sisarukseni olisivat kanssani, sen sijaan että he olivat niin kaukana. Saimme viestin, että he olivat menneet kauas läntisille vuorille.



Ayerveda -lääketiedettä ja erakkoelämää
Kuten kävi ilmi, oli paras että jäin Intiaan. Voin nähdä, että vanhempani ymmärsivät sekä itsenäisen luontoni että myös tarpeeni pysyvyyteen. Luulen myös, että he pystyivät näkemään, että Intia ja mestari- opettajat, joita oli runsaasti joka puolella, antaisivat minulle parasta mahdollista harjoitusta. Hyvin nuorella iällä aloin opiskella Ayurveda -lääketiedettä. Parantamistieteet tulivat olemaan elämäni kutsumustyö. Tiesin että setäni Josef myös omasi tätä tietoa nuorena. Hänestä tuli minun luotettava ja rakastettu mentorini. Sain kaikkein parasta koulutusta, mitä nuori, kunnianhimoinen nuorukainen voi saada, sekä henkisessä elämässäni että urallani. Olen kiitollinen, että minulla on viisautta yhdistää molemmat ponnistukset yhdeksi ja samaksi.

Lääketieteellisten opintojeni ohella vietin kokonaisen vuoden pyhiinvaelluksella pyhiin temppeleihin ja pyhäkköihin. Sain siunauksia rakastetuilta mestareilta, jotka seuraavat sekä Krishnaa että Gautama Buddhaa. Vietin paljon aikaa erakkona. Kuljin kauas vuorille ja vaelsin myös Gangesin kuumissa, kosteissa laaksoissa. Laitoin iloisesti pois vaatteeni ja vaihdoin mukavan elämäni kerjäläisen kulhoon ja lannevaatteeseen; jättäen tukkani leikkaamatta ja sydämeni täytetyksi täysin. Vaikkakin minulla oli luonnollinen mieltymys sellaiseen ulkoiseen yksinkertaisuuteen; tiesin myös, että polkuni sisälsi myös vaikutusvaltaisen aseman, niin että voisin palvella muita jotka kulkevat monia erilaisia polkuja.

Olin yksin pitempiä aikoja. Oli aika, vähän ennen kuin palasin opintoihini, jolloin minut suljettiin luolaan samalla tavalla kuin isäni ja äitini ovat tehneet. Minulla on vielä paljon enemmän vihkimyksiä koettavana. Tämän vuoksi haluan mennä tälle matkalle isoäitini (Maria Anna) kanssa, käymään niissä paikoissa, jotka vanhempani tuntevat niin hyvin. Ehkä menen Egyptiin ja Britanniaan. Haluan kulkea isäni jalanjäljissä niin hyvin kuin pystyn. Haluan myös olla sisarusteni kanssa: Joses Simeon, Jude (velipuoli) ja Miriam, jotka asuvat Britanniassa. He ovat paljon vanhempia kuin minä. En muista heitä. Tulee olemaan siunaus saada perheemme täysin yhteen.

Setäni Josef on hyvin taitava lääkäri. Hän valmisti minua edistyneempiin kursseihin, joissa tutkitaan kaikenlaista lääketiedettä. Minulle näytettiin, kuinka ruumis, mieli ja sielu ovat erottamattomat toisistaan – mitä laajat aivot kattavat; kuinka valo, ääni ja väri; pyhät geometriset kuviot; maan ja kosmiset energiat; ravinto, tietoinen hengittäminen, elämänvoiman kehittäminen, harjoitus, energiasyklit ja harmoniset ajatukset kaikki vaikuttavat hyvinvointiin. Tulen kaipaamaan setääni ja hänen suurta perhettään täällä hyvin paljon.



Hylätyksi tunteminen
Kun katson taaksepäin, kuinka olen ylläpitänyt ajatustani ”Se oli minä joka valitsi jäädä perheenjäsenteni luo Intiaan”, näen että se epäilemättä poisti piston hylätyksi tuntemisesta. Tosiasiassa tietenkin, koska olin vain lapsi heidän lähtiessään, vanhempani ja setäni Josef todella tekivät sen valinnan puolestani. Kuitenkin olen varma, että Isä ja Äiti jättivät minut hyvin vastahakoisesti. Kun minun oli aika lähteä Intiasta ja palata Galliaan, he rakastettavasti kommunikoivat kanssani sellaisella tavalla, että en tuntenut itseäni hylätyksi. Olin liian nuori todella ymmärtääkseni. Mutta jotenkin tiesin, että he palaisivat kun aika oli oikea.

Äidilläni, Myriam Tyanalaisella, on hengen suuruutta ja läsnäolon suloisuutta, ja olen kiitollinen näistä viime vuosista, jolloin olemme tulleet tuntemaan toisemme paremmnin. Minun täytyy tunnustaa kuitenkin, että tunnen murheen ja suuttumuksen varjon tulevan mieleni yli. Näen että ne tunteet, jotka olen kieltänyt siitä, että äitini hylkäsi minut, kuten sen ymmärsin, aiheuttavat sen etten näe häntä selvästi.

Kiitos sinulle että autat minua tuomaan valon tunnistamattomaan pimeyteeni. Vien tämän paljastuksen sydämeeni ja tuon enemmän parantumista sydämeeni ja mieleeni. Koska tiedän, että kaikki aika on olemassa tässä hetkessä ja että voin muuttaa tulevia tapahtumia viemällä hereillä olevaa tietoisutta kaikkiin valintoihin, tutkin nyt sitä mitä minulle on näytetty. Kuinka onnekasta, että voin nyt antaa suurempaa rakkautta, myötätuntoa ja kunnioitusta rakastetulle äidilleni. Sillä hän oli se, joka antoi minulle elämän tässä olemassaolon valtakunnassa, missä on niin monia suotuisia edellytyksiä minun herätä täyteen potentiaaliin tässä ruumiissa.

Stonehenge, Salisbury Plain, Englanti, 53 AD, ikä 28


Menin Egyptiin vaimojeni (joita kutsutaan Ruth ja Salome) ja useiden Karmelin veljien kanssa. Tapasin Suuren Sedän Josef Arimatialaisen Efesoksessa. Hän otti kaikki ne jotka olivat käyneet Intiassa, yhteen rahtialuksistaan ja vei Kesareaan lähellä Karmelin luostaria; sitten menimme Aleksandriaan. Ne meistä, joiden oli määrä viipyä Egyptissä, lähtivät Heliopolikseen; toiset palasivat Bugarachiin Ranskassa ja Britanniaan. Arviolta viisi auringon kierrosta on siitä, kun olin Tyanassa. Olen asunut Avalonissa viimeiset kaksi vuotta.

Kevätpäiväntasausrituaali
Kävelemme hitaasti ja tietoisina polulla, joka vie meidät määrätyn kuvion läpi, joka on laitettu Maan pinnalle. Tämä kuvio saa meidät sopusointuun ylläolevien tähtien ja sähkö-magneettisten linjojen kanssa, jotka mutkittelevat Maan Äidin ruumiin läpi. Ilta on hämärtymässä. Tähdet ovat juuri tulossa esiin, kun lähestymme kallellaan olevaa kiveä. Pysähdymme ja viritämme edelleen ruumiimme/mielemme suurella tietoisuudella. Jatkamme hitaasti kävelyämme. Lähestymme suuria sinisiä kiviä, joita kutsutte Henge, joka sijaitsee massiivisessa majesteettisuudessa Salisburyn tasangolla.



Tämä on Stonehenge. Etenemme pitkänä kulkueena. Monet läheltä ja kaukaa ovat kokoontuneet tähän paikkaan. Tämä on druidi-rituaali. Molemmat sukupuolet ovat läsnä, koska uskotaan tasapainoon. Tarvitaan molempia polariteetteja tasapuolisesti.Tiedämme, että pieni joukko roomalaisia sotilaita tarkkailee meitä etäisyydeltä. Suuri määrämme herättää huomota.

Meitä on seitsemänkymmentäkaksi, meille on runsaasti tilaa. Olemme vielä kevätpäiväntasauksen vähenevissä energioissa ja Beltainen (Vappu /toukokuun 1. päivä) läpikulun kasvavissa energioissa. Olemme tarkkailleet /ja ohjanneet energioita useiden viikkojen ajan. Tällä varsinaisella alueella on eri paikkoja. On avausportaali dimensioidenvälisille energioille, ja on myös sulkemispaikka. Palaamme Hengeen sulkemaan portaalin, kun tulee uusikuu, sen jälkeen kun on juhlittu Beltainea Suuressa Kulkueessa Avenburyn Hengessä.

Kerron miesten ja naisten liitosta, vihittyjen kouluttamisesta inkarnoimaan taivaan valtakunnat ja tekemään sekä miehet että naiset vastanottaviksi ja hedelmällisiksi. Tällä tarkoitan hedelmällisiä tavalla kutsua sieluja syntymään, sadonkorjuuta virtaamaan runsaudessa ja hyvinvointiamme tuntumaan harmonisesti. On aika olla toistemme kanssa, polttaa rituaalitulia, yhtyä toinen toisiimme ollen siltana taivaan ja maan välillä.

On aika yhdistyä tähtien ja siellä olevan viisauden kanssa. On aika tuoda paljon valoa ruumiittemme soluihin ja Suuren Äidin kohtuun. Nämä kivet auttavat meitä tekemään tämän. Ne ovat kuin kivestä tehtyjä valoaluksia. Kun yhdistymme mantroilla ja mudroilla, alamme kehrätä energiakenttiämme. Muodostuu suuri valomandala. Henge alkaa kehrätä. Kivet tulevat hyvin eetterisiksi – syntyy erittäin voimakas pyörre, ja me kaikki laajenemme räjähdysmäisesti yön aikana.

Valoalukset Pleiadeilta ja Stonehenge
Yläpuolellamme on suuri valoalus. Minulle on kerrottu, että sen tietoisuus on Pleiadeilta. Jotkut meistä ovat opiskelleet ja harjoittaneet Valohedelmöityksen tapoja, joita ovat opettaneet iso-isoäitini Anna ja isänpuoleinen isoäitini Maria Anna. Molemmat äitini (Myriam Tyanalainen ja Betanian Maria) ymmärtävät ja ovat harjoittaneet näitä tapoja lasten hedelmöittämiseksi; sekä miehen siemenellä että ilman sitä.

Nämä mysteerit ovat erittäin vanhoja ja ne ovat turmeltuneet aikojen kuluessa. Teemme parhaamme säilyttääksemme ne sellaisilla tavoilla, jotka kunnioittavat sekä miehiä että naisia. Toiveemme on tuoda ykseyttä ja tasapainoa. Halumme on luoda puhdas tila kaikkein kehittyneimmille tietoisuuksille, jotka haluavat saada fyysiset ruumiit. Olen kuunnellut tarkkaavaisesti Iso-isoäitini Annan, Isoäitini ja äitini viisautta. Olen myös kuunnellut isääni (Jeshua) ja suuria enojani – Josef Arimatialainen ja Noah, jotka ovat mahtavia essealais-druideja. He kutsuvat tätä Magdalene -työksi.

He kertovat ajasta, jolloin näitä keinoja käyttivät naiset ainoastaan ilman miehen siementä. Sitten tuli aika, jolloin miehet halusivat personoida ja ruumiillistaa ”jumalat”, joiden kanssa naiset parittelivat astraalitasoilla. Tämä on totta tänään. Surullista kyllä, on ollut paljon turmeltumista, väärinkäyttöä, ristiriitaa ja kärsimystä. Etsimme löytääksemme keinon tuoda miehet ja naiset yhteen tavalla, joka parantaa erillisyyden tietoisuutta ja avaa portaalit duaalisuuden toiselle puolen. Etsimme keinoa, joka menee sukupuoli-identiteettien määritelmien tuolle puolen, mikä ilmenee nyt ylivaltana ja alistamisena ja kaikenlaisena sotana, ruttona ja nälänhätänä.



Valohedelmöitykset
Naispuoliset esivanhempani ovat kokeneet puhtaan hedelmöityksen, ja myös hedelmöityksen tietoisten miespuolisten partnereittensa fyysisellä siementämisellä. Jokaisessa hedelmöityksessä oli kolmiointi, jonka muodostivat mies ja nainen yhdessä Korkeimman Rakastetun kanssa; sen joka johti energian virtaa joka suhteessa. Jokaista sielua sen tullessa fyysiseen inkarnaatioon Maaplaneetalle johtivat hengen tasoilta enkelit ja Suuret Olennot. Jokaisen sielun matkaa Maaplanetalle tukivat fyysisesti vihittyjen ankkuroimat energiat, joko lähellä tai kaukana.

Jotkut sukulaisistani, kuten olen sanonut, hedelmöittivät lapset eetterisellä ”Valo-siemenellä”, mutta eivät heidän isiensä fyysisellä siemenellä; näin tapahtui isoäitini Maria Annan (Äiti Marian) oma valohedelmöitys ja isäni Jeshuan valohedelmöitys. Useimmat perheemme jäsenistä ovat saaneet valohedelmöityksen isiemme fyysisellä siemenellä. Tämä koskee sisaruksiani ja minua; poikkeuksen muodostaa sisarpuoleni Lizbett, jonka hedelmöitys (Jeshuan ylösnousemuksen jälkeen) tapahtui isäni eetterisellä siemenellä. Äitini (Myriam Tyanalainen) on uskoutunut minulle, että hän valmistautuu valohedelmöitykseen isäni kanssa, samalla tavalla kuin Betanian Maria hedelmöitti Lizbettin. Hän on riemuissaan mahdollisuudesta sellaiseen yhdyntään ja lapsen syntymiseen, vaikka hänen kuukautisensa eivät enää ole säännölliset.

Siitä kuinka Valoalukset ja Stonehenge auttavat Valohedelmöityksissä voisin sanoa paljon. Se on yksi suosikeistani, joita olen tutkinut viime vuosina suurella mielenkiinnolla. Teen parhaani, jotten ajautuisi liian kauaksi aiheesta. Haluan kertoa sinulle, että on olemassa aika mutkikas dimensoidenvälinen energiamatriisi linjassa dimensioidenvälisten tarkoitusten kanssa, joita toteutetaan Valoalusten ja täällä olevien kivikehien vuorovaikutuksella, kuten tässä tapauksessa. Tämä pätee myös muihin valohedelmöityksiin, jotka tapahtuvat vuorten luolissa; kuten Lizbettin valohedelmöitys, mikä tapahtui Bugarachin vuoren luolassa. Minulle on myös kerrottu, että oli suuri Valoalusten ja intergalaktisen tajunnan kohtaaminen, mikä sai aikaan isäni valohedelmöityksen, ja myös joidenkin tätieni ja setieni, jotka ovat isäni sukupolvea.

Mer Ka Ba
Tilaisuuksissa kuten täällä Stonehengessä, me olemme nyt Pleiadien Valoalusten valaisemat. Se tarkoittaa, että Valosta – Valo-olennoista, täydellisesti yhtyneenä Ykseydessä, on yhdessä luotu se mitä kutsutaan ”Tulen Vaunut tai Auringon Vaunut” - jotkut kutsuvat tätä elävää Valoalusta Mer Ka Ba energiakentän ryhmäksi. Tämä Valoalus ei ole fyysinen. Vaikka se käyttää Maan energioita, sitä eivät sido fyysisten planeettafrekvenssien painovoima. Se on enemmän linjassa Valon, Äänen ja Värin kosmisten frekvenssien kanssa. Se on galaktienvälinen alkuperältään; vaikkakin sen olennot, jotka ovat läsnä tässä määrätyssä Valoaluksessa, ovat virittyneet Pleiadien korkeammalle, ylösnousseelle tajunnan värähtelylle.

Ääniteknologia
Nykyisestä eräänlaisesta kosmisesta teknologiasta ääniteknologia on erityisen tärkeä siinä uudistavassa työssä, mitä jatkuvasti teemme. Ääniteknologia erityisesti kohottaa harmoniaa; Valoaluksen, sinisten kivien ja yhdistyneen tajuntamme - Magdalene-druidien, jotka olemme hyvin tarkasti virittyneet ja kalibroituneet toistemme kanssa - harmonista vuorovaikutusta. Kun ymmärrät, että kaikki ilmennyt luominen on frekvenssien muodostamaa; ja että frekvenssit ovat ääntä; ja että äänen tajuinen tietoisuus mahdollistaa manifestaation; silloin ymmärrät toisella tasolla, miksi Stonehenge luotiin.

Ja on niin, että tietoisesti käytämme ääniämme, joita jokaisen kiven voima vahvistaa. Silloin työskentelemme kivien kollektiivisen harmonisen järjestelmän kautta, yhdessä Maan sähkö-magneettisten frekvenssien kanssa, linjassa Maan ytimen ja elementtien kanssa. Ja viimeinen, mutta ei vähäisin asia on, että kosmiset harmoniat kuuluvat läpi Valo-olentojen/ Valoaluksen Ykseydessä; yhdistäen ja laajentaen kaiken sen, mitä olemme ankkuroimassa Maahan ruumiillamme. Kaiken kaikkiaan, yhtyneessä harmoniassa ja tasapainossa ME LAULAMME KIVET!

Riippuen tarkoituksestamme, onko se tuoda hedelmällisyyttä Maahan tai hyvinvointia mieliimme ja ruumiisiimme; lasten Valohedelmöitys, tai rauhan ja harmonian vahvistaminen kaikkien olentojen parissa; Ääni, Valo ja Väri ovat niitä teknologioita, joita käytämme druidi-essealaisina Magdaleneinä. Äiti Maan, auringon, kuun ja tähtien kanssa konsertissa – me olemme harmonisessa tasapainossa Sfäärien Musiikin ja Kaiken Mikä On, kanssa.



Ääniparannus-temppelit /Hathorit
Tulin tietoiseksi näistä teknologioista lääketieteellisissä opinnoissani Intiassa. Isäni ja äitini jakoivat vapaasti kanssani oman tietonsa. Ollessani Kappadokiassa ja Efesoksessa kävin myös ääniparannus -temppeleissä; jotka on omistettu kreikkalaiselle lääkärille Aslepiukselle. Kun menin Egyptiin, kävin Hathorin temppeleissä ja tulin tietoiseksi syvällisestä galaksienvälisestä elämänvirrastani, mikä kantaa ylösnousseiden Hathorien tietoisuutta Maan päälle. Sellaisilla tavoilla, joita et voisi nyt ymmärtää, tuon esille näitä teknologioita kaikkien ihmisten hyväksi aikanani ja sinun päivänäsi.Teen näin herättääkseni ne Valonsiemenet, jotka ovat koodattuina Maa Äidin sisään, mukaanlukien kaikki hänen kivensä, kuten nämä Stonehengen kivet. On myös herääminen Valon Jumalaisen Äidin (Magdalenejen) Äänen kautta; Valon mikä on siemennetty vuorten kalkkikivien kristalleihin ja niihin aineisiin, mistä luusi ja veresi muodostuvat.

Jätän nämä sanat sinulle miettiäksesi ja tutkiaksesi niitä lisää. Kuten olen sanonut, pidän tätä aihetta, ei ainoastaan erittäin mielenkiintoisena, vaan myös erittäin tärkeänä Maalle ja ihmiskunnalle planetaarisen kriisin päivinänne.

Voin sanoa, on että on muita rituaaleja myöskin, jotka tuovat ilmi Jumalaisen Äidin ääretöntä rakkautta, myötätuntoa ja viisautta. Me virittäydymme hänen uudistaviin voimiinsa parantaa ja kantaa hedelmää siellä mistä on tullut tietoisuuden steriili ja kuiva fyysinen taso. En puhu niin paljon Maa Äidistä, vaikkakin hän viisaudessaan heijastaa miesvaltaisen yhteiskunnan kuivaa tietoisuutta. Sekä miehet että naiset ovat kadottaneet yhteytensä myötätunnon feminiiniseen sydämeen ja kaikkien olentojen keskinäiseen yhteyteen – Ykseyden Lakiin. Me kaikki kärsimme sen tulosta. Meidän täytyy olla tietoisia ja valppaita yhteisönä suojellaksemme Suuren Äidin tapoja ja ruumista. Me miehet, jotka olemme koulutetut Magdaleneiksi, teemme tämän naistemme, lastemme ja tämän vehmaan maan huolehtimisen puolesta. Me kunnioitamme ja arvostamme suuresti Jumalatarta ja hänen voimiaan.

Rauha lapsuuden traumasta
Olen tehnyt rauhan sydämessäni koskien lapsuuteni haavaa, kun katsoin äitini minut hylänneen. Olen tullut näkemään, että meidän kaikkien tarvitsee parantaa tämä hylkäämisen kollektiivinen haava; itse asiassa itsensähylkääminen, joka tulee siitä että näkee itsensä erillisenä. Tuntien olevamme kuin haaaksirikkoutuneita koemme raastavia tunteita, jotka säälimättömästi kiertävät lävitsemme aiheuttaen meissä tunteen, että emme ole rakastavia, rakastettavia ja rakastettuja. Surumme ja suuttumuksemme työntävät Suuren Äidin aina läsnäolevan rakkauden pois. Sokeina sille rakkaudelle, armolle ja hyvyydelle, jotka aina ovat läsnä sisimmässämme, me vahingoitamme itseämme ja toisia.

Meidän täytyy tuntea Jumalaisen Äidin rakkaus, niin että voimme rakastaa kaikkia olentoja, itsemme mukaanlukien. Silloin me kaikki tulemme kukoistamaan. Äitimme Maa pukeutuu loistaviin valon ja hedelmällisyyden vaatteisiin. Tämä on visioni ja pyrkimykseni. Omistan elämäni tälle tarkoitukselle. Nämä suurenmoiset kivet ja loistavat tähdet pääni päällä todistajinani, tänä yönä ja aina, minä pyhitän sen elämänvoiman, joka virtaa lävitseni, olentojen hyväksi kaikkina aikoina ja kaikissa valtakunnissa.

Kaikki on hyvin. Tämä on suuren parantumisen ja hyvyyden aika. Vieläpä suurimman pimeyden ja kaaoksen keskellä, tämä on suurimpia mahdollisuuksia rakkauden tulla esiin ja parantaa olentojen mielet ja sydämet. Meidän on vain rentouduttava, hellitettävä ja sallittava rakkauden, mitä olemme, yksinkertaisesti OLLA. Tuomitsematta ja ponnistelematta synnytämme sisäisen viisautemme ja myötätuntoisen toimintamme.

Minua kutsutaan Johannekseksi, ja olen saatavilla auttaakseni sinua toiselta puolelta parantajana, joka ymmärtää murtuneiden sydänten hoitamisen. Jos tarvitset fyysistä, emotionaalista ja/tai henkistä parannusta, olen palveluksessasi.

Olkoon rauha kanssasi.
Johannes

Siunaten ja rakastaen
Margie
Magdalene



HISMARIAM / MARIA ANNA / JESHUAN ÄITI, Sielunpeili 8_2017



isoaiti Patsas, jossa Isoäiti Anna ja Maria Anna, Pyhän Annan kirkossa Jerusalemissa

Margie oli 25.10. –7.11. 17 Israel -kiertueella, jonka järjesti toinen ANNA-kirjojen kirjoittajista, Catherine Ann Clemett.
Matkalla käytiin paikoissa, joita kirjoissa kuvataan. 8 Magdalene Sisarta (USA, Japani, Suomi, Israel) näin aktivoi Magdalene verkostoa.


HISMARIAM

Isoäiti Anna oli ollut Egyptissä 303 vuotta, 510-207 BC, palvellen jumalaisen Äidin papittarena ja kirjurina, suurimman osan aikaa Egyptin maanalaisissa saleissa ja temppeleissä. Sen jälkeen hän palasi rakastamaansa Karmeliin, ja perusti suurperheen. Matiaksen kanssa hän sai Josef Arimatialaisen ja Martan. Joachimin kanssa hän sai 12 lasta, joista nuorin oli Maria Anna, Jeesuksen äiti, joka syntyi v. 20 BC. (Jeesus syntyi sitten huhtikuussa v. 4 BC.)

”Oli eräs, joka oli ollut kanssani Egyptissä ja joka oli ollut kanssani laivassa palatessani Karmelin luostariin Aleksandriasta. Hänen nimensä oli Hismariam, ja olen jo sanonut, että tyttäreni Auriannan kautta hän oli yksi jälkeläisistäni, joka oli onnistunut mestarina hallitsemaan solunnuorentamisen salaisuudet.

Edellisten elämiensä aikana Veljes-Sisarkunta oli valmistanut häntä opettamaan ja ilmentämään esimerkillään neitseellistä syntymää ja fyysistä kuolemattomuutta. Muinaisella Lemurialla hän oli valmistunut Naacal’in Mysteeriokoulusta. Ja vähemmän kaukaisina aikoina hän oli inkarnoitunut nimellä Tiye, Josef Israelilaisen, joka myytiin Egyptiin, tyttärenä. Vaikka hänen identiteettinsä on salattu Raamatussanne, Tiye’stä tuli Amenhotep III:n kuningatar. Kuningatar Tiye edelleen sulatti Egyptin kuninkaallisia verilinjoja muinaisten heprealaisten sukulinjojen kanssa synnyttämällä joukon lapsia mukaan lukien Amenhotep IV, joka otti nimen Akenaton.



Kuningatar Tiye oli tunnettu kyvystään syntetisoida eli yhdistää egyptiläinen jumalten ja jumalattarien pantheon saman varjon ”Yksi Jumala” alle. Näin oli, että äitinsä vaikutuksesta Akhenaton toi esille yksijumalaisuuden vastahakoiselle Egyptin papistolle, joka kutsui häntä ’kerettiläiseksi kuninkaaksi’ ja myöhemmin yritti hävittää juurineen hänen vallankumouksellisen hallituskautensa jokaisen jäljen. Vaikkakin monilta jäi tunnistamatta, juuri Tiye oli se, joka vaikutti suuresti poikansa mysteeriokoulun opetuksiin kuolemattomuudesta ja ylösnousemisesta.

Jumalainen Äiti
Nyt Hismariamista, sanon edelleen, että hän kantoi energiaa, jonka oli myöhemmin tarkoitus tulla jälleen esiin täysin inkarnoituneena edustajana sille, josta käytätte ilmausta Jumalainen Äiti. Valintojensa kautta täydentää vihkimyksiään tässä elämässä, Hismariamia valmisteltiin esittämään Marian rooli, jota kirkkonne kutsuu Neitsyt Mariaksi.

Olin aina tuntenut Hismariamin olevan väsymätön ja niin omistautunut ihmiskunnan nousuun, ettei ollut mitään, mikä voisi estää häntä päämäärästä, johon hän oli keskittynyt. Hän oli valaistunut mieleltään ja ruumiiltaan. Todellakaan en liioittelisi sanoessani, että hän oli Äiti Jumala inkarnoituneena lihassa. Kuitenkin hän oli nöyrä ja täydellisen vaatimaton, aina kysyen mitä hän voisi tehdä muiden eteen. Hän oli yksinkertainen tavoissaan ja täysin empaattinen, ja hän oli tietoinen jokaisesta energian vivahteesta, joka kulki hänen lävitseen ja ympärillään

Niinpä Hismariam ja minä rukoilimme, puhuimme ja kävelimme yhdessä pyhäkön alueella ja Karmelin vuoren ruohoisilla kukkuloilla. Meditaatioidemme aikana Jumalainen Suunnitelma vähitellen avautui meille. Sen seurauksena hän ja minä sovimme, että sallimme hänen olemuksensa kerääntyvän kohtuuni sopivalla ajoituksella. Siihen aikaan olisin taas hänen äitinsä, kuten olin niin usein ollut aikojen syklien läpi. Olimme esittäneet äidin ja tyttären rooleja, pitäen Jumalaisen Äidin Graalin Maljaa ihmiskunnan vaalimisenamme. Aika ei ollut kuitenkaan vielä nyt; sillä oli vielä paljon valmistelua tehtävänä tien silottamiseksi hänen tulemiselleen lihassa.

Sekä Hismariam että minä olimme pyhän sisar/veljeskuntamme korkeita papittaria, ja olimme hyvin perehtyneitä fyysisen kuolemattomuuden prosesseihin. Kun siis tuli aika minun arvioida velvollisuuksiani yhtenä essealaisen yhteisömme ja mysteeriokoulumme ensisijaisista valvojista, jokainen ymmärsi, että hänestä tulisi eräs pääavustajistani. Hän oli todellakin rakkain ystäväni ja seuralaiseni, ja monien vuosien aikana, jolloin työskentelimme yhdessä Karmelin yhteisössämme, suhteemme jatkuvasti syveni.

Olimme elämän palveluksessa
”Vuosien varrella Hismariam ja minä keskustelimme siitä, kuinka hänen siirtymisensä maaplaneetalta toteutuisi. Monia vuosia olimme harjoittaneet sisäistä alkemiaa, niin että hienojen energiaruumiittemme tajuinen tietoisuus säilyisi fyysisen ruumiin hajotessa ja siitä, että maantason kokemusten kaikki muistomme siirtyisivät esteettä henkisille tasoille. Erona Hismariamin ja minun sekä useimpien ihmisten välillä, jotka kulkevat kuoleman ja vihkimysten läpi, on se, että me tiesimme kuinka pysyä tietoisina kuollessamme, sen sijaan että ”nukahtaisimme uneen”. Tiesimme myös prosesseista, jotka antoivat meille valinnanmahdollisuuden joko ”jättää karkea fyysinen ruumiimme alas” tai nostaa fyysiset ruumiimme korkeammille dimensioille.



Molemmissa tapauksissa olimme elämän palveluksessa. Jos valinta oli tietoisesti pudottaa valoruumiimme pois fyysisestä kohteestaan, fyysiset elementit, jotka ”jäivät jäljelle”, latautuisivat ylösnousseen tietoisuuden korkeammilla asteilla. Hautaan lasketut ruumiimme jatkaisivat hyväntahtoisten siunausten sädehtimistä Äiti Maahan auttaakseen sen lopullista ylösnousua. Jos valinta olisi nousta fyysisissä ruumiissamme, fyysisten elementtien frekvenssit/ taajuudet nousisivat sellaisella tavalla, että me katoaisimme maaplaneetalta, ja näin Maan fyysiset elementit nousisivat ”hunnun toiselle puolelle”.

Sen tarkoitus, että tietoisesti kulkee kuoleman läpi, ei ollut pysyä ruumiiseen samaistuneena. Me tiesimme, että olimme paljon enemmän kuin ruumiimme. Halumme oli laajentaa tietoisuutta sellaisella tavalla, mikä antaa esimerkin ihmiskunnalle siitä, että elämä on ikuista ja että kaikki, jotka valitsevat vaatia takaisin yhteyttä Jumalassa, voivat nousta sen rajoittavan uskomuksen yli, että ovat vangittuina lihaan. Toivomme oli, että kehittämällä ja hallitsemalla omia sielujamme voisimme vapauttaa kollektiivista tietoisuutta siitä pelosta, että on eksyksissä erillään olevien ruumiitten ja mielten erämaassa.

Hismariamin valinta oli nostaa fyysinen ruumiinsa valon valtakuntiin, ja kun tulisi aika hänen lipua pois maallisen ruumiinsa kohteesta, me olisimme valmiita. Muistan hyvin sen rauhallisen illan, kun Hismariam uskoutui minulle, että hänet oli johdettu lähtemään juuri ennen sen päivän sarastusta, joka jatkui Sapatin auringonlaskun jälkeen. Me molemmat tiesimme, että hänen oli aika uudelleen yhtyä valon korkeammissa valtakunnissa sen Yhden kanssa, joka tulisi hänen kupeensa kautta sen jälkeen, kun hän palaisi maanpinnalle tyttärenä.



Ruusujen ja liljojen tuoksu täytti ilman
”Hismariam oli saanut ohjeen mennä siihen paikkaan lähellä Karmelin vuoren huippua, missä monta vuosisataa aikaisemmin profeetta Elia oli kumartanut päänsä maahan rakennettuaan Herran nimeen alttarinsa kahdestatoista kivestä. Hän kutsui luottamuksellisesti Judithin, Josie Maryn ja minut olemaan kanssaan. Myöhään tuona yönä lähdimme hiljaa pyhäköstä ja menimme ylös vuorelle, sen huipulle, joka kylpi laskevan täydenkuun valossa. Hismariam pyysi meitä istumaan penkeille, jotka oli tehty monista mutkittelevan polun varrella olevista tasaisista kivistä. Judith istuutui alemmalle penkille, ja Josie Mary otti paikkansa hiukan edempää. Sitten, ei kovin kaukana vuoren huipusta, minut pyydettiin istumaan ja rukoilemaan.



Jatkoin Hismariamin katsomista, kun hän meni aivan huipulle. Tuuli kietoutui hänen hameisiinsa ja huiviinsa ja piiskasi ne hänen pienen, hoikan ruumiinsa ympärille. Kun hän katosi näkyvistäni, hänen pitkien, mustien hiuksiensa lonkerot tarttuivat tuulenvireeseen, ja ruusujen ja liljojen tuoksu täytti ilman. Vaikkakaan ulkoiset silmäni eivät nähneet hänen loistavaa ylösnousemustaan, sisäiset silmäni katsoivat säteilevän valkoisen valon laajenevan pallon lähtevän ulos hänen sydänkeskuksestaan. Tunsin hänen ruumiinsa molekyylien värähtelyn kiihtyvän ja muuttuvan paljon hienompaan muotoon, kun hän sulautui spiraalimaisen valon kanssa. Sitten, ikään kuin tuuli yhtäkkiä räjähtäen tyhjiön läpi, hänet nostettiin ylös.

Britannia v. 22 BC
”Yhtenä viimeisimmistä päivistämme Britanniassa, kun olimme käymässä Monan kivikehillä, Arkkienkeli Gabriel teki yhden odottamattomista vierailuistaan. Joachim ja minä olimme menneet hiukan sisämaahan eräälle muinaiselle pyhälle lähteelle, missä Druidi Order luostarikunta harjoitti papittaria. Meitä kutsuttiin pyhään toimitukseen näiden ihanien sisarien kanssa. Orderin johtaja oli nimeltään Arianrhod, jolle kerroimme sen viisauden ja ennustuksen, jonka enkeli Gabriel oli meille ilmoittanut.

Kun kerroin nämä iloiset uutiset, Arianrhod ja hänen papittarensa veivät minut erityiseen huoneeseen, missä hän otti pyhän öljyn pisaroita ja pyhää vettä kahdesta pullosta, jota he käyttivät voidellakseen koko kehoni. Sitten he maalasivat koko kehoni värjätyllä savella tehden muinaisia spiraalikuvioita ankkuroimaan Jumalattaren signeerauksen ja siunauksen. Näin minut vihittiin korkeaan kutsumukseeni. Nämä kauniit sisaret kumarsivat minulle nähden Hänen läsnäolonsa kaikkialla ympärilläni. Loiste virtasi jo kohdustani. He kertoivat olevansa siunattuja koskettaessaan sitä astiaa, joka kantaisi Auringon, Maan ja Kuun Tytärtä, jota kutsuttaisiin Maria Annaksi.



Efesos v. 21 BC
”Joulukuun lopulla, kuukausi sen jälkeen, kun olimme saapuneet Efesokseen, Arkkienkeli Gabriel vieraili Joachimin ja minun luona eräänä yönä. Hänellä oli tapana yllättää meidät, vaikkakin hänen vierailunsa Cornwallissa teki selväksi, että rakastetun tyttäremme jumalainen läsnäolo oli alkanut saapua.

Meidät molemmat nostettiin ylös Korkeuksiin tapaamaan rakastettu Hismariam, joka nyt ilmoitti olevansa Maria Anna, jonka aika oli tullut. Otimme hänet sydämiimme ja tunsimme hänen läsnäolonsa laskeutuvan kehojemme jokaiseen soluun. Joachim myös tunsi valon, mikä oli hänen läsnäolonsa, kunnes Joachim myös täyttyi hänen valostaan. Emme yhtyneet kuten muiden yhdentoista lapsen suhteen, jolloin yhdynnässä kohtuni täyttyi hänen siemenellään. Kohtuuni tuli Maria Anna kokonaan täyttääkseen neitseellisen synnytyksen lupauksen. Ja niin oli, että Efesoksessa Jumalainen Äiti inkarnoitui Maria Annana, joka palasi maan päälle.

Maria Annan syntymä v. 20 BC
”Maria Anna oli kirkas valo. Kirkkaampi kuin mielesi voi kuvitella. Tunteaksesi hänet silloin ja nyt, sinun tulee olla hiljaa, keskittyneenä ja avautua läsnä olevalle hetkelle, kuten lapsi. Keskeyttäkäämme hetkeksi ja sallikaamme tuo rauhallinen hiljaisuus.

Kun Maria Anna syntyi, hän rakasti paistatella auringon valossa. Hän ojenteli pieniä käsiään valoon, joka tuli vaatimattoman asuntomme ikkunan läpi Efesoksessa ja äänteli paljon samalla tavalla kuin hänen delfiiniveljensä, jotka pitivät hauskaa ja hyppivät dimensioiden läpi. Hän rakasti sitä, kun hänen isänsä vei hänet terassikuistille, josta näkyi Suuren Meren ulappa, joka säteili sinisenä ja hopeisena kaukana alapuolella. Tarkoin silmin ja tietävin sydämin delfiinilaumojen saattoi nähdä esittävän akrobaattitanssejaan.

Maria Annan käsityskyky kehittyi hyvin nopeasti, ja toisena vuotenaan hän sai paljon iloa esittäessään psalmeja ja sananparsia, joita hänelle annoimme. Ennen kuin lähdimme Efesoksesta, hän oli alkanut opetella puhumaan ja lukemaan arameaa, hepreaa ja kreikkaa. Hän oli nopea ja hyvin energinen, kykenevä tekemään enemmän kuin kahta asiaa kerrallaan. Kuitenkin hän oli tyyni, kiireetön ja aina sulokas ja vuosiaan paljon viisaampi. Aivan kuten Hismariam oli ollut, Maria Anna oli kirkkaan empaattinen tuntien energian kaikki nyanssit, jotka kieppuivat hänen ympärillään.

Elokuun alussa vuonna 17 BC, vähän ennen Maria Annan kolmatta syntymäpäivää, hänet siunattiin Kaikkein Korkeimmalla Herralle, ja hänen huolehtimisensa, koulutuksensa ja vihkimyksensä annettiin Karmelin Mysteeriokoulun tehtäväksi. Todellakin, hän ei ollut enää meidän, jos koskaan olimme edes niin ajatelleetkaan.



Maria Anna ja Josef
”Ymmärrettiin, että eräät miesehdokkaista, joita myös valmistettiin Valohedelmöittämiseen, valitsisivat morsiamet valmistuneista naisista. Niinpä lukuisten suurten sielujen vanhemmat suhtautuivat hartaudella tehtäviinsä. Joachim ja minä opetimme niitä, jotka oli valittu, sillä meillä oli ollut paljon kokemusta monien lapsien syntymien kautta. Eräs näistä ehdokkaista oli Josef, joka oli Joachimin veljen Jacob’in, ja hänen vaimonsa Lois’in nuorin poika. Josef oli tällöin iältään kolmekymmentäkaksi vuotta, ja hän oli ollut leskenä viisi vuotta. Hän oli ollut naimisissa vain yhden vuoden, kun hänen vaimonsa ja vauvansa olivat kuolleet lapsivuoteeseen.

Tiesimme, että Josef oli Jumalan korkeassa suosiossa, sillä hän oli jo adepti kaikessa siinä, mitä olimme hänelle opettaneet. Hän oli nuorena aikuisena suorittanut korkeampia vihkimyksiä Egyptissä. Voimme tuntea Hengen vahvistuksen siitä, että mitä olimme nähneet suuressa Visiossamme, täyttyisi Josefin ja Maria Annan kautta.

Kun oli kulunut kaksi viikkoa, kutsuimme Karmelin yhteisön jälleen koolle. Luettuamme Eenokin, Zadokin, Jesajan, Danielin, Miikan ja Malakian hyvin tunnettuja kirjallisia profetioita koskien Messiasta, paljastimme enemmän visioistamme, kuten olimme luvanneet. Seuraavaksi kerroimme käsityksemme siitä, että Josef ja Maria Anna kihlautuisivat, ja annoimme siunauksemme tälle järjestelylle, mikäli nämä suostuisivat. Kun käännyimme kummankin puoleen kysyvin katsein, näimme loistavien silmien kimalluksen ja punastunet kasvot. Näin ymmärsimme, että nämä kaksi olivat jo tehneet salaisen rakkauden valan, ja olivat ehkä jo tienneet, paljon ennen meitä, sen suunnitelman, joka tulisi avautumaan heidän kauttaan. Niinpä Josef ja Maria Anna astuivat esiin ottaakseen vastaan avio-oikeutensa yhteisösiunauksen.

Valon voitelu
”Myöhään eräänä yönä juuri ennen auringonnousua kesäkuun viimeisellä viikolla vuonna 5 BC Joachim ja minä olimme makuulla patjallamme, kun valtava valo tuli päällemme. Valossa oli neljä enkeliä: Mikael, Gabriel, Rafael ja Uriel. Meidät vedettiin ylös kuin pyörteessä suureen valon täyttämään huoneeseen. Tunnistin tämän huoneen samaksi kuin se, minkä olimme kokeneet silloin, kun lapsemme valohedelmöitettiin. Pidin ajatuksesta, että tämä epätavallisen kaunis paikka oli yksi niistä monista huoneista Valon Kaupungissa, jota kutsuin Uudeksi Jerusalemiksi.

Olimme iloisia nähdessämme Maria Annan ja hänen rakastettunsa Josefin astuvan huoneeseen. Muut perheestämme ja suurperheestämme, jotka asuivat lähellä ja kaukana, astuivat myös sisään. Näiden joukossa olivat Magdalan Maria ja Josef Arimatialainen, Tabitha ja Isaac, Rebekah ja Simeon ja Noah, joka seisoi kauniin tuntemattoman naisen vieressä, jolla oli pitkä mansikanpunainen tukka. Meille ilmoitettiin, että kaikki nämä parit, samoin kuin muut osallistuisivat Valohedelmöitykseen, niin että sielut, jotka esittäisivät heidän olennaisia roolejaan, voisivat saapua. Mahtavia ja ihmeellisiä asioita näimme ja kuulimme.

Neljä enkeliä, jokainen vuorostaan kertoi, että Maria Anna ja Josef ben Jacob olivat läpeensä valaistut Ihmisen Pojan täydellä läsnäololla. Kuten Maria Anna, myös Jeshua syntyisi avatarana, joka pystyisi ankkuroimaan kosmisen tietoisuuden valtavat kentät. Ja aivan samoin kuin Maria Anna oli astunut kohtuuni ilman Joachimin fyysistä siementä, niin tulisi olemaan hänen poikansa hedelmöitys. Ja kuten oli ollut, että Joachimin fyysisiä geenejä ei oltu tarvittu Maria Annan maalliseen ilmenemiseen, niin samoin Josefin fyysistä DNA:ta ei vaadittu. Samoin kuin oli ollut Joachimin kanssa, Josefin eetterisiemen ja DNA läpäistiin valolla, kun hän energeettisesti sulautui sen suuren kosmisen sielun kanssa, joka olisi hänen poikansa.



Jeshuan syntymä
Jeshua syntyi Oinaan merkissä. Hänen syntymänsä tapahtui noin tunti jälkeen keskiyön, Nisan (maalis-huhtikuu) aikana kahdeskymmenes-ensimmäinen (21.) päivä juutalaisen kalenterin mukaan, mikä vastaa huhtikuun alkua vuonna 4 BC gregoriaanisen kalenterin mukaan.

Pian hänen päänsä, jota peitti kiharainen, tumma, kullanruskea tukka ja jota seurasi loput hänen pienestä kehostaan, olivat käsissäni! ”Kunnia olkoon Jumalalle Korkeuksissa. Rauha, hyvä tahto ihmiskunnalle!” raikuivat enkelijoukkojen kertosäkeet. Huoneemme loisti kultaista, taivaallista valoa. ”Katso, Minun Poikani, jossa Minä Olen tulen kokoamaan Minun omani. Sinuun minä olen mieltynyt”, olivat ne sanat, jotka Jumala Kaikkein Korkein syövytti sydämiimme. Näin saimme Ihmisen Pojan. Ja niin kuin Jeshua oli luvannut ja näyttänyt minulle yli vuosi aikaisemmin, hän oli syntynyt minun pieniin käsiini! Todellakin, olin siunattu naisten joukossa, samoin kuin oli hänen kallisarvoinen äitinsä.

Maria Anna Roomassa, syksy 39 AD
”Monet veljistämme ja sisaristamme ovat menettäneet henkensä. On jatkuvasti riitaa poikani, Jeshuan, seuraajien keskuudessa, jopa enemmän kuin silloin, kun olin heidän parissaan Jerusalemissa. On niin paljon niitä, jotka riitelevät tarpeettomasti. Minua surettaa, että perheeni riitelee toistensa kanssa ja poikani yksinkertaisesta rakastavan lempeyden sanomasta. Kun hän matkusti avoimesti kanssamme, moni tunsi totuuden hänen sanoissaan. Pystyimme tuntemaan syvän rauhan sydämissämme. Hänen sanomansa oli tarkoitettu olemaan yksinkertainen ja suora polku suurempaan rakkauteen ja rauhaan kaikille.

Mutta nyt, kun Jeshua ei ole enää niin helposti lähestyttävissä, kuten hän aikaisemmin oli, keskuudessamme on niitä, joiden on vaikea tulkita hänen sanojaan ja elää niiden mukaan. He ihmettelevät, kuinka kertoa hänen sanomansa ja elämäntarinansa. Kuka johtaisi? Mitä pitäisi opettaa? Näyttää siltä, että ajan kuluessa päinvastainen siitä, mitä tarkoitimme, tulee esille. Tämä on minulle katkeraa.

Hermoni ovat kireällä. En pelkää omasta elämästäni. Olen kohdannut pelon harjoituksissani nuoresta tytöstä asti. Tiedän suuremman Totuuden, joka poistaa kuoleman piston. Haluan vain yksinkertaisesti suorittaa sen, mikä minun on tehtävä äidin rakkaudellani. Haluan tuoda rauhaa lapsilleni. Kun katson lasteni tulevaisuuteen, olen huolissani; en ainoastaan omien kupeitteni perheen suhteen, vaan tämän Maapallon suuremman perheen suhteen. En tiedä, voinko saada aikaan mitään, mutta minun täytyy yrittää. Elämän Isä/Äiti kulkee kanssani ja antaa minulle voimaa. Tästä olen kiitollinen. On niitä, jotka ovat neuvoneet minua olemaan lähtemättä tälle matkalle. He sanovat, että se on turhaa ja vaarallista, mutta minun täytyy seurata sydämeni ääntä ja tehdä mitä tahansa voinkin.

Jeshuan ylösnousemuksesta on kulunut noin 9 vuotta. Keisari Tiberius on korvattu erittäin julmalla miehellä, jota kutsutaan Caligulaksi. Hän on aiheuttanut suurta kärsimystä kaikille Jeshuan seuraajille.

”Minua häiritsee se, että tämä hukattu rakkaus kohdistuu poikaani ja minuun siinä määrin kuin se tapahtuu. Voin nähdä, että tämä on yksi syy siihen, että on yhä enämmän riitoja ja eroja Jeshuan opetusten tulkitsemisessa. Kun katson syvällisemmin, huoleni ovat oikeutettuja koskien joidenkin veljien motivaatioita. Voin nähdä, että ajan mittaan tulee niitä, jotka käyttävät hyödykseen niitä yksinkertaisia sydämiä jotka uskovat, että Jeshua on Jumala jolla on voima pelastaa heidät heiltä itseltään – jotenkin ihmeellisesti poistaa heidän karmojensa vaikutukset. Ne jotka etsivät valtaa tulevina vuosina, tulevat saarnaamaan sellaista, mikä antaa minulle aihetta tuntea tuskaa. Olen kullut näitä kertomuksia, ja nyt näen itse, että asia on niin.



Tietämättömyyttä mysteeriopetuksista
”On valitettavaa, että on niin paljon tietämättömyyttä ja väärinkäsitystä suurista mysteeriopetuksista, sellaisista kuin Osiris, Isis ja Horus, jotka muodostavat perustan työllemme Magdaleneinä. Usein se, minkä oli tarkoitus pysyä vertauksena ja metaforana, otetaan kirjaimellisesti. Kyllä, me kirjaimellisesti esitimme muinaisen tarinan ”Kuoleva ja Ylösnoussut Kuningas”, mutta se oli demonstroimisen tarkoitusta varten, että vain Elämä läpäisee kaikki fyysiset muodot. Kuolema ja syntymä ovat vain ohimeneviä jaksoja, joiden kautta Absoluutti säteilee syntymättömän / kuolemattoman Olemuksensa.

Tämän vuoksi Jeshua korosti, että jokainen joka rakasti Jumalaa ja naapuriaan kaikesta mielestään, kyvystään ja voimastaan Ykseydessä, voisi suoraan tietää Ylösnousemuksen ja Elämän, kuten hän. Mutta ne, jotka etsivät pelastajaa ”Kuningasta” eivät näe Jeshuaa oman Äärettömän Jumaluutensa heijastumisena .. sen sijaan he jumalisoivat hänet ”Kuningasten Kuninkaaksi” - Jumalaksi lihassa. Ja surullisesti näkevät itsensä arvottomina hylkiöinä. Tässä suuressa kaupungissa on jumalien palvontaa kaikkialla ympärilläni. Ei ole ihme, että kaikenlaiset väärät opetukset leviävät kuin voimakkaaseen tuuleen heitetyt siemenet.

Maria Anna Efesoksessa, Turkissa, 61 AD, Ikä 80
”Olen pienessä yhteisössä, ei kovin kaukana roomalaisesta Efesoksen kaupungista, joka sijaitsee länsirannikolla; kutsut sitä Turkiksi. Se on hyvin vanha kaupunki. Se on se paikka, missä rakastettu äitini synnytti minut. Olen kuullut, että poikani James (Jaakob) on kidutettu kuoliaaksi Jerusalemissa. (Juutalainen lahko kivitti Jaakobin kuoliaaksi.)

Luuni ovat kipeät surusta. Lapseni John Mark, Esther Salome ja Matteas, ja useimmat heidän lapsistaan ovat kanssani. He ovat suuri lohtu. Olen helpottunut, että he ovat päättäneet asua lähellä. Tyttäreni Ruth ja hänen puolisonsa ovat täällä itäisen Gallian (Ranskan Alpit) suurilta vuorilta. Siellä John Mark myös asuu, silloin kun häntä tarvitaan aika ajoittain täyttämään velvollisuuksiaan. Poikani Jude (Juudas) ja hänen vaimonsa Galeah ovat täällä Nasaretista tähän aikaan. Minulle on kerrottu, että Thomas (Apostoli Tuomas /Taddeus) ja Simon (Apostoli Simon Kananeus) ovat tulossa vaimojensa ja joidenkin lapsenlasteni kanssa lyhyeksi ajaksi.

Me suremme suuria menetyksiä – niin paljon enemmän kuin tahdon laskea. Tämä aika on niin murheellista. Jeshuan seuraajien joukossa on sekoitusta toivottomuudesta ja kiihkomielisyydestä johtuen räjähtävästä kärsimyksen määrästä, mikä vaikuttaa niin moniin. Se on kuin salakavala myrkky. Ne, joilla on auktoriteetin ääni, eivät halua kuunnella, mitä minulla on sanottavaa. Heillä näyttää olevan jonkinlaista kunnioitusta minua kohtaan, koska olen Jeshuan äit; mutta muuten näyttää siltä, ettei heillä ole kärsivällisyyttä minulle tai sanoilleni.



Suurta surua
”Olen nähnyt sukulaiseni, John ben Zebedeen (Johannes, Sebedeuksen poika) lukuisia kertoja. Hän on suuresti huolissaan minusta. Hänen veljensä James (Jaakob, Sebedeuksen poika) surmattiin Jerusalemissa sinä aikana, kun olin Intiassa. (Jaakobilta katkaistiin kaula vuonna 44 AD Herodes Agrippan käskystä; tarkoituksella miellyttää kiihkomielisiä juutalaisia.)

Voin nähdä, että kuten fariseukset, jotkut niistä jotka väittävät olevansa opetuslapsia, ovat kääntäneet sydämensä sisältä ulospäin. Heidän mielensä ovat sumentuneet. He sulkevat pois sen valon, joka loisti niin kirkkaasti. Kiitos, että he eivät ole niin kovettuneita kuin mitä koin pappien olevan Jerusalemissa. Mutta minua surettaa, että jotkut veljistä ovat erilaisia kuin kulkiessaan kanssamme vuosia sitten.

Jeshuan opin vääristämistä
”Tunnustan että tunnen suurempaa yhteyttä miehiin ja naisiin, jotka menevät Jumalattaren luoliin; kuin moniin näistä veljistä, jotka kutsuvat itseään Sanan tai Logoksen seuraajiksi, kuten he itseään kutsuvat. Siinä on niin vähän sydäntä, poikani ja tyttäreni. Kiihkossaan he yrittävät löytää tien kääntääkseen Jeshuan hienot gnostilaiset opetukset sopiviksi sellaisille ihmisille, jotka ovat Apollon ja Zeuksen palvonnan kyllästämät; henkisesti tietämättömiä ihmisiä, jotka ottavat hänen sanansa kirjaimellisesti. He tekevät Jeshuan jumalaksi; samoin kuin keisari tekee itsensä jumalaksi saadakseen valtaa.



Naisten asema
”On vaikeaa ajoittain kestää surullisuutta. Ei ole paljon sanottavaa, rakkaani. Mitä voin sanoa? Itken naisten ja lasten kärsimystä. Sellaisena, joka tunnen Jumalattaren ja palvelen häntä, vaikerran hänen tapojensa rehottavaa tallaamista tomuun. Pietari ja ne, jotka seuraavat häntä, puhuvat Jeshuan rakkaudesta puolisoihinsa Myriamiin (Tyanalainen) ja (Betanian) Mariaan, jatkuvalla paheksunnalla ja kitkeryydellä. Hän ja muut, kuten Paavali, puhuvat Suuresta Äidistä ja Magdaleneista halveksunnalla.

Naisten ja Jumalattaren roolia usein demonisoidaan; ja parhaimmillaankin naiset tehdään alempiarvoisiksi ja miesten alamaisiksi. Neuvoani kuunnellaan kunnioituksesta minua kohtaan, mutta se hylätään heti, kun minut on saatettu pois. Etsin keinoa olla avuksi, mutta näyttää siltä että vain harvat todella kuulevat minua. En tahdo aiheuttaa enempää jakoa, joten yhä enemmän vetäydyn Suureen Hiljaisuuteen. Jeshua tulee silloin tällöin, mikä on aina suuri siunaus.

Olkaa lasten kaltaisia
Tuntuu niin hyvältä saada kaikki tämä tunne vapautetuksi – olla vain yhdessä yksinkertainen ja vapaa. Jumalalle kiitos lapsista! Voisimmepa me kaikki saada tällaisen olemisen keveyden, mitä lapsilla on. Poikani sanoi usein niille, joilla oli auktoriteettiasema ja jotka ajattelivat itseään viisaina ja mahtavina: ”Sanotte olevanne Kaikkein Korkeimman palvelijoita. Sanotte edustavanne Luojan Voimaa ja että voitte viedä itsenne ja toiset Jumalan Valtakuntaan. Mutta minä sanon teille, että ellette tule lapsen kaltaiseksi ja synny uudestaan, ette voi astua sinne sisään.”

Äiti Marian jäähyväissanat
Ei ole enää tarvetta sanoille – on vain tarve OLLA Rakkaus. Rukoukseni on, että toteutatte todellista Rakkautta kaikissa suhteissanne, koska kaikki se mikä tulee luoksenne, ilmaisee itsensä olla hyväksytty jokaisena kallisarvoisena hetkenä. Rakkaus on teille Äidin lahjoista suurin, ja suurin lahja jonka te voitte antaa. Rakkaus on kuka sinä olet. OLE HILJAA ja tiedä tämä Totuus Rauha olkoon kanssanne.
Olen aina kanssanne. Jätän teille hellät jäähyväiset.

Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar/ Peace Minister
The Beloved Community



Tekstin lähdeaineisto, kirjat:
Claire Heartsong: Anna, Grandmother of Jesus
Claire Heartsong ja Catherine Ann Clemett: Anna, The Voice of the Magdalenes
( suom. Marketta Mylläri)



KARMELIN MARIAM, Sielunpeili 6_2017



kärsimyksissä koeteltu, rakastettu Magdalene Sisar

Jeshuan kolme Mariaa, jotka olivat hänelle erityisen rakkaita, olivat Betanian Maria, Myriam Tyanalainen ja Karmelin Mariam. Mariam oli Jeshuan serkku ja adoptoitu sisar, jonka valohedelmöitys tapahtui samoihin aikoihin kuin Jeshuan, Betanian Marian ja Saran. Saran isä oli Isaac, Annan poika. Mariamin äiti oli Rebekah, Annan tytär.


”Useita viikkoja hedelmöityksen jälkeen Maria Anna uskoutui, että hän oli saanut ohjeen Arkkienkeli Gabrielilta tehdä pyhiinvaellus essealaisleiriin Kades-Barneaan. Sitten hänen oli määrä viipyä Betlehemissä serkkunsa Elizabethin luona tämän raskauden kolmen viimeisen kuukauden ajan, mikä oli myös Valohedelmöitys. Niin hän ja Josef valmistautuivat matkaan. Magdalan Maria ja Josef Arimatialainen, Tabitha ja Isaac, ja Rebekah ja Simeon seurasivat heitä.

Kaikki saatettiin valmiiksi matkaan Kades-Barneaan, joka oli syrjäinen essealainen leiripaikka Paran erämaassa lähellä kauppatietä etelään Siinaille. Juuri täällä Saara ja Abraham, muinaisten heprealaisten matriarkka ja patriarkka valmistautuivat hedelmöittämään poikansa, Iisakin. Juuri täällä jumalaisen valon lisävoitelu annettaisiin Maria Annan kohtuun ja kolmen muun naisen kohtuun, joiden osana oli synnyttää kolme tytärtä: Maria Magdalena, Sara ja Mariam.”

Nämä naispuoliset lapset, joista lopulta tulisi Jeshuan avainopetuslapsia, myös vihittäisiin kuolleista heräämisen ja ylösnousemuksen suurempiin mysteereihin. Näistä Maria Magdalena, Sara ja Mariam esittäisivät keskeisiä rooleja Jeshuan elämän ja työn tukemisessa. Niinpä Maria Anna, Magdalan Maria, Tabitha, Rebekah ja heidän puolisonsa vastasivat Arkkienkeli Gabrielin kutsuun saada suurempi annos valoa, vaikkakin se tarkoitti matkustamista haitallisissa olosuhteissa. ……..

Jeshuan lähiomaiset olivat paossa Egyptissä kahdeksan vuotta. Jeshua ja Mariam olivat lapsena hyvin läheisiä, sillä Mariam ymmärsi Jeshuaa parhaiten ja oli hänen uskottu, rakas ystävänsä.

Kun perhe kuuli, että kuningas Herodes oli kuollut helmikuussa, vuonna 5 AD, Josef sai sanan enkeli Gabrielilta, että nyt oli aika palata kotiin. Joitakin viikkoja ennen Jeshuan kahdeksatta syntymäpäivää Josef ja Maria Anna kutsuivat sukulaisensa kokoontumaan ja tulemaan juhlaan ennen heidän lähtöään takaisin Karmeliin, mihin sisältyisi pyhiinvaellus Siinain vuorelle.



Juhlapäivän iltana, ennen kuin he lähtivät Egyptistä uuteen elämään, Jeshua pyysi Mariamia kävelemään kanssaan. Suuren taatelipalmulehdon alapuolella, vanhan lähteen vierellä Jeshua ja Mariam syleilivät ja lupasivat, että he aina olisivat uskollisia toisilleen. Mariam antoi Jeshualle kaulakorun, jonka hän oli tehnyt värjätystä lasista ja alabasterihelmistä, simpukankuorista ja pienistä lapispalasista. Jeshua antoi Mariamille papyruslehden, johon hän oli kirjoittanut psalmeja, jotka olivat tulleet syvältä hänen sydämestään. Nämä ilmaisivat hänen rakkauttaan Yhteen Jumalaan, hänen rakkauttaan kaikkeen elämän anteliaaseen ihmeeseen ja hänen rakkauttaan Mariamiin. Niin he vannoivat uskollisuutta toisilleen ja jumalaiselle suunnitelmalle, kuinka se toteutuisikaan ja minne se heidät veisikään. Jeshua suuteli Mariamin kyynelten kostuttamia poskia, puristi hänen käsiään ja antoi hänen vastahakoisesti palata musiikin ja tanssin pariin.

Kaksi päivää myöhemmin Josef, raskaana oleva Maria Anna, Jeshua ja hänen veljensä Jaakob, Juudas ja Josef Nuorempi lähtivät Heliopoliksesta yhdessä Simeonin, Rebekahin, Mariamin ja useiden muiden aikuisten serkkujen kanssa.

Siinain vuorella nuorella Jeshualla oli Siirtymäriitti -vihkimys. Kun hän palasi vuorelta perheen pariin, Mariam, joka katseli pienen matkan päästä, veti syvään henkeä ja melkein pyörtyi rakkaudesta Jeshuaan, josta oli hetkessä tullut hänen sankarinsa.

Kotiinpaluussa Karmeliin, jossa Isoäiti Anna oli vastassa perhettään, Anna: ”Kun tulin Rebekahin luo, joka oli Mariamin kanssa härän vetämässä rattaassa, sydämeni täyttyi tuskasta hänen koettelemuksensa takia. Avoimet haavat peittivät hänen kasvonsa aiheuttaen toisen silmän umpeutumisen. Oli todella vaikeaa katsoa Rebekahin kauneuden kuihtumista, hänen kasvonsa tuhkanharmaina ja hänen silmänsä tuskan lasittamina. Katsoin sitten tyttärentyttäreni Mariamin peuramaisia, kultaisia silmiä. Sellaista viisasta ja jaloa kauneutta en ollut nähnyt kenenkään muun valon synnyttämien neitojen joukossa, paitsi sen, jota kutsut Maria Magdalenaksi, Magdalan Marian ja Josef Arimatialaisen tytär. ”

Rebekah kuoli lepraan heti kohta Karmeliin paluun jälkeen. Mariam, Rebekahin ainoa lapsi, jäi täysin surun valtaan ilman lohdutusta melkein kahdeksi viikoksi, kunnes eräänä iltana Jeshua tuli hänen luokseen hänen ollessaan polvillaan äitinsä haudalla. Jeshua nosti hänet ylös ja painoi sydäntään vasten. Sinne, missä hän oli tullut turraksi hengeltään, Jeshua puhalsi henkeä, kunnes Mariam alkoi täristä. Viimein katkeran suuttumuksen viha Jumalaa ja Isoäiti Annaa kohtaan siitä, että hänen äitinsä ei parantunut, alkoi lähteä pois.



Jeshua jatkoi puhaltaa henkeä hänen sydämeensä, kunnes hänen nyyhkytyksensä alkoi laantua. Pitäen serkkuaan tiukasti rintaansa vasten hän odotti, kunnes toinen surun ja vihan aalto tuli harjaan, ennen kuin jatkoi hengittämistä hänen sydämeensä. Kyynelten ja huutojen väsyttämänä Mariam hakkasi nyrkkejään Jeshuan selkään. ”Miksi? Miksi, oi Jumalani? Miksi Jumala otti rakastetun äitini?” hän valitti. Kaikki, mitä Jeshua osasi tehdä, oli pidellä häntä, kunnes turhan toivon kuukaudet ja syvä tuska, jotka olivat jäädyttäneet tyhjäsilmäisen tunnottomuuden, sulivat pois.

Sitten Jeshua vei Mariamin äidilleen. Maria Anna otti Mariamin sydämeensä ja adoptoi hänet omaksi lapsekseen. Niin Mariamista tuli Jeshuan sisar. Muistaen lupauksen, jonka hän oli tehnyt Jeshuan kanssa kauan sitten Egyptissä, hän jatkoi antautumista täyttämään valansa, että hän olisi Jeshuan ikuinen ystävä ja hänen uskottunsa.

KAKSI MARIAA JA KILPAILU JESHUASTA

Betanian Maria tuli vanhempiensa kanssa Karmeliin tapaamaan sukulaisiaan näiden palattua Egyptistä. Kun Jeshua ja Nuori Maria katsoivat toisiaan silmiin, he välittömästi tunnistivat toinen toisensa; kuin läpitunkeva valo lävisti heidän sydämensä. Molemmista tuntui kuin salama olisi heitä iskenyt.

Myös kun Mariam ja Nuori Maria katsoivat toisiaan, he kokivat samanlaisen sielujen tunnistamisen. Heidän tapauksessaan kuitenkin jumalaisen valon iskua seurasi tumma varjo. Koska he molemmat rakastivat Jeshuaa, heidän välillään alkoi tuskallinen kilpailu, sillä he molemmat yrittivät saada Jeshuan täyden huomion osakseen. Tämä kiistelyn piikki Mariamin ja Nuoren Marian välillä kasvoi vuosien kuluessa heidän varttuessaan neito-ikään. Tästä piikistä tuli jumalaisen rakkauden suuri testi, joka vei heidät molemmat kokelaiden vihkimysten läpi.



Seuraavien neljän vuoden aikana Betanian Maria tuli Karmeliin äitinsä kanssa monissa eri tilaisuuksissa. Ja vaikka Jeshua oli innoissaan näkemään serkkunsa, hän oli helpottunut, kun tämän oli aika lähteä Betaniaan. Hän tapasi Mariaa usein unissaan. Vaikka hän kaipasi Mariaa, hän oli iloinen, että vain Mariam oli läsnä Karmelissa, kun hän kohdisti energiansa moniin tehtäviin, jotka vaativat hänen huomiotaan.

Mitä Betanian Mariaan tulee, ensimmäinen tapaaminen Jeshuan kanssa kahdeksanvuotiaana muodosti hänen elämänsä ratkaisevan kohdan. Siitä lähtien hän alkoi tietää vielä täydellisemmin, kuka hän oli ja mitä tarkoitusta varten hän oli inkarnoitunut tälle Maapallolle.

Kun Betanian Maria täytti kolmetoista vuotta, hänen vanhempansa toivat hänet Karmeliin niihin aikoihin, kun Jeshua oli valmistelemassa matkaansa lähteäkseen Josef Arimatialaisen kanssa Britanniaan. Hänen äitinsä oli jo alkanut vihkiä häntä Magdalene Vihkimysten (Magdalene Order) mysteereihin Suuren Äidin luolassa Magdalassa.

Betanian Marian oli vaikea sopeutua Karmelin mysteeriokoulun kovaan kuriin. Hän reagoi rajusti määräyksiin ja aloitti nälkälakon päästääksen takaisin Betaniaan. Mikään ei auttanut, ja hän oli jo heikentynyt kriittiseen kuntoon. Silloin Mariam tuli avuksi ja ymmärtävällä hellyydellä ja rakkaudella auttoi serkkunsa taas henkiin.

Ja niin kävi, että nämä kaksi alkoivat todella oppia tuntemaan toinen toistaan. He löysivät lohtua tuoden parantavaa salvaa toinen toisensa sydämeen. Kuitenkin heidän välillään oli edelleen mustasukkaisuuden oka heidän yhteisestä rakkaudestaan Jeshuaan ja heidän tukahdutetusta fantasiastaan, että Jeshua jonain päivänä saattaisi valita toisen heistä puolisokseen. Vaikka tämä piikki jatkuvasti testasi heitä läpi heidän nuoruusvuosiensa, he avasivat sydämensä toinen toisilleen, niin kuin sielunkumppanit, jotka näkevät epäluulon verhon läpi.

Betanian Maria ja Mariam menivät muiden nuorten vihittävien kanssa Egyptiin saamaan lisävihkimyksiä. Siellä he opiskelivat ahkerasti motiivinaan auttaa Jeshuaa tämän suuressa missiossa, kun hänen työnsä alkaisi Palestiinassa.

Kun nuoret neidot tulivat kotiin Egyptistä, he kuulivat, että Jeshua oli palattuaan Britanniasta avioitunut 17 -vuotiaana Myriam Tyanalaisen kanssa, ja että he olivat matkustaneet heti sen jälkeen Intiaan. Molemmille Marioille tieto oli suuri järkytys, ja heiltä kesti kauan aikaa toipua siitä. Betanian Marialle tämä oli hänen elämänsä siihen astisesti vaikein vihkimys koettavaksi.

Mariamin toipumista auttoi se, että hän meni naimisiin vanhan ystävänsä Natanaelin kanssa, joka asui ja opiskeli myös Karmelissa. Natanael oli se lammaspaimen, joka 12-vuotiaana oli tullut Jeshuan seimelle heti tämän syntymän jälkeen, ja siitä asti oli Jeshuan uskollisista uskollisin ystävä.



Kun Jeshua ja Myriam sitten palasivat Intiasta, kaikki kolme naista olivat kohta ylimpiä ystäviä. Näin he siitä lähtien yhdessä tukivat Jeshuaa kaikissa tämän tehtävissä. Näin oli tarkoitettu.

Mariam ja Natanael saivat pojan, Benjaminin, joka syntyi kampurajalkaisena ja usein tärisi syntymässä saamansa halvauksen seurauksena.
Jeshuan avulla parani ihmisiä, mutta ensin tuli parannettavan ymmärtää sairautensa syyt. Benjamin oli jo nuorukainen, ennen kuin hän parani.

”Asettuen makuulle Benjaminin viereen Jeshua piti hänen rampoja käsiään omissaan, kun he jatkoivat haltioituneesti tuijottaen tähtien valaisemaa yötä. Kuu ei ollut vielä noussut. Vähitellen Benjaminin hengitys alkoi pehmetä ja syventyä. Kun hänen mielensä tyyntyi, hänen Elämän Kirjansa avautui hänen sisäiselle näylleen. Hän todisti monien elämiensä kulkevan edessään kaikkine virheineen, joita hän ei ollut antanut itselleen anteeksi. Hän näki, kuinka hän oli heristellyt tiukkoja nyrkkejä, oli potkinut ja antautunut havaitsemilleen vihollisille kiroten heidät helvettiin. Hän tarkkaili tuttujen mallien kaikkia tapoja, joita hän yhä edelleen kertasi, vaikkakin hänen tarkoituksensa oli olla vahingoittamatta ja palvella kumppaneitaan. Enemmän kuin mitään muuta hän alkoi ymmärtää, miksi hänen sielunsa oli valinnut parantua kehon kautta, joka tärisi ja käveli jäseniltään raajarikkoisena.”

Kun yö kului keskeytyen Benjaminin syvillä huokauksilla ja tukahdutetulla nyyhkytyksellä, Jeshua asetti hellästi käsivartensa pojan hennon kehon ympärille asettaen oikean kätensä pojan sydämelle. Hiljaa heidän tietoisuutensa yhtyivät, kun he matkasivat astraaliplaneettojen kautta nostaen vähitellen syyllisyyden ja häpeän taakat. Vapaana Benjamin nousi spiraalimaisesti ylöspäin korkeampiin dimensioihin ja suurempaan valoon. He nauttivat sanattomasta taivaallisesta rauhasta, kun he makasivat yhdessä keinuen todistavien tähtien ja hymyilevän kuun alla.

Benjamin opiskeli tullakseen rabbiksi. Hänen kohtalonaan oli se, että 18 kuukautta Jeshuan ristiinnaulitsemis/ ylösnousemuksen jälkeen väkijoukko kivitti hänet kuoliaaksi.Tämä oli hirvittävä isku Mariamille ja Natanaelille.



SUUREN PYRAMIDIN VIHKIMYS

Jeshuan läheiset osallistuivat Egyptin Suuren Pyramidin Vihkimykseen ennen Jeshuan Suuren Mission tapahtumia Palestiinassa. Tässä Jeshuan vihkimyksessä sekä Betanian Maria että Mariam esittivät nyt sitä, mitä he olivat oppineet omissa nuoruuden ajan temppelivihkimyksissään.

Mariam otti hänelle osoitetun paikan aivan Pyramidin kärjen alla, suoraan ylhäällä olevan Kuninkaan Huoneen alapuolella. Kuninkaan Huoneessa Jeshuan maatessa sargofagissa vartioi Betanian Maria. Mariam oli oppinut keskittymisen taitoja ja oli suorittanut useimmat Haudan Riittien tasot. Kuitenkin tuntiessaan raskaan pimeyden käärivän sisäänsä hänen jyskyttävän sydämensä ja muistaen niiden tarinat, joiden sydän lakkasi lyömästä tässä paikassa, missä hän nyt makasi, ne saivat epäilysten nousevan kuin aavemaiset varjot hänen mielensä ruudulle. Mariam otti vastaan pelkonsa, ja hänestä tuli ”Isis” Suuren Pyramidin kuilussa kolmen päivän ajaksi. Tämä oli Mariamin ylin testi, joka valmisti häntä siihen tehtävään, jonka hän tulisi täyttämään myöhemmin, kun tämä kätketty vihkimys tulisi ulkoisesti dramatisoiduksi Golgatan vuorella ihmiskunnan tuntea ja nähdä. …….

Isoäiti Annan suurperhe joutui pakenemaan Palestiinasta vuonna 32 AD. Annan poika Josef Arimatialainen järjesti laivamatkan, ensin Aleksandriaan ja sieltä edelleen eteläiseen Ranskaan, pieneen merenrantakylään, jota nykyisin kutsutaan nimellä Saintes-Maries -de la-Mer. Matka Ranskaan oli dramaattinen, koska roomalaiset sotilaat ryöstivät purjeet ja kaikki tarvikkeet.

Perheen tärkein tukipiste Ranskassa oli Bugarachin vuoren essealaisyhteisö, jossa Annan perhettä jo asui. Siellä Mariamia kohtasi taas suuri suru vuonna 38 AD. Hänen miehensä Natanael päätti olla aktiivinen Jeshuan seuraaja, ja lähti matkaan eräiden veljien kanssa julistamaan Jeshuan opetuksia. Matkalla Aleksandriaan heidät pysäytettiin Karthagon ulkopuolella Pohjois-Afrikassa. Jotkut juutalaiset papit suuttuivat heidän sanomaansa synagogassa ja raportoivat Rooman viranomaisille. Natanael kidutettiin muiden kanssa kuoliaaksi.

Mariamilla kesti kauan aikaa toipua tuskastaan. Hän sulkeutui luolaan paastoamaan ja halusi kuolla. Isoäiti Anna ja Äiti Maria pelastivat hänet. Mariam oli paastoamisen jälkeenkin puhumatta usean vuoden ajan.



” Minusta tuntuu, että minun pitää mennä pitkään retriittiin löytääkseni rauhan sielulleni. Vaikkakin tiedän, että tämän maaplaneetan ahdistavat draamat ovat illuusiota, tämä uutinen Nathanaelista iskee kuin kylmä veitsi sydämeeni. Sen kestäminen tuntuu liian paljolta kaiken sen jälkeen, kun menetimme poikamme Benjaminin Jerusalemin roskaväelle. On kuin suuri pimeys kalvaisi mieltäni. Tunnen itseni niin ärtyneeksi tämän planeetan kauhuista, valheista, vilpillisyydestä ja petoksista ja kovuudesta. Yritän niin epätoivoisesti löytää taas rauhan.

Tiedän, että kun itken, ääneni on kuin Äiti Maan itsensä itkemistä. Se on kaikki se veri, jota on vuodatettu Äitimme ruumiiseen, joka itkee tulla kuulluksi ja sulautuneeksi rakkauden suloisimpaan, puhtaimpaan valoon. Tiedän, että enkelit tulevat taas, kun parannamme sisäisen sotamme ja tulemme viattomien lasten kaltaisiksi.”

Skotlannissa, Fortingallissa, kesäpäivänseisauksen aikaan vuonna 55 AD oli ns. Suuri Kokoontuminen. Tämä tapahtui juuri ennen Annan suurperheen hajaantumista eri maihin. Koko perhe, Jeshua ja monet Valon Mestarit eetterikehoissaan, kuten Babaji ja Maitreya olivat läsnä.

Tämän monta päivää kestäneen suuren kokouksen yhteydessä kaikki kolme Mariaa saivat Jeshualta Valohedelmöityksen. v. 56 AD Betanian Maria synnytti poikalapsen, Michel. Myriam Tyanalainen synnytti tyttären, Zariah. Mariam sai keskenmenon. Tämänkin surun Mariam sai vielä kokea. Keskenmenoja tapahtui valohedelmöitysten yhteydessä, sillä tapahtuma oli hyvin hienovarainen.

Oliko Jeshualla ja Mariamilla fyysinen ssuhde?

Mariam: ”Ei, ei fyysisessä mielessä, kuten heillä oli fyysinen yhdyntä hänen kanssaan, tai samalla tavalla kuin minulla oli fyysinen suhde Nathanaelin kanssa. Nathanaelin kuoleman jälkeen suhteeni Jeshuaan kuitenkin muuttui. On suurempaa läheisyyttä, mutta se on ollut ilman fyysistä yhdyntää. Kun hänen ruumiinsa tulee yhä enemmän eetteriseksi, niin tulee myös suhteemme. Tämä koskee myös Myriamia ja Mariaa. Tunnustan että nuoruudessani suuresti halusin Jeshuan olevan puolisoni ja rakastajani. Olin hyvin pettynyt ja jopa loukkaantunut, että hän valitsi mennä naimisiin Myriamin kanssa.

Astuin syvästi sitoutuneeseen ja tietoiseen suhteeseen Jeshuan, Myriam Tyanalaisen ja Betanian Marian kanssa. Meitä kunnioitettiin yksinkertaisella kihlausseremonialla noin vuosi sen jälkeen, kun olimme saapuneet Avaloniin. Se suhde, jonka me neljä olimme tunteneet vuosia, välittömästi muuttui ja syveni. Olimme aina olleet läheinen feminiinisen energian kolmiyhteys – Myriam, Maria ja minä – vaikkakin meidän aikaisemmin täytyi työskennellä läpi vaikeiden mustasukkaisuuden ja epäluottamuksen tunteiden. Ajan kuluessa meistä tuli sitoutunut ja todellinen sisarkunta tukemaan Jeshuan toimintaa.”

Mariam toimi Isoäiti Annan yhtenä apulaisena tämän solunuudistuksissa monen vuoden ajan. Isoäidin apulaisena vaadittiin tarkkaa havaitsemiskykyä voidakseen seurata hänen tietoisuuttaan monidimensioisiin valtakuntiin; samanaikaisesti pitäen puhdasta tilaa/ frekvenssi-aluetta hänen ruumiinsa ympärillä. Kun on aika ”nousta haudasta”, se vaati erityisen tarkkaa, jatkuvasti keskitettyä huomiota; auttamaan hänen tuomisessaan harmonisesti ruumiin tietoisuuteen.

Palatessaan Fortingallin kokouksesta Isoäiti Annan seurue joutui väijytyksiin ja hän loukkaantui pahoin. Hoitaessaan Isoäitiä Mariam rupesi taas puhumaan kutsuessaan Isoäitiä palaamaan takaisin kehoonsa. Mariam palveli koko ikänsä perheensä jäseniä ja oli suuri siunaus kaikille.



MARIAT JESHUAN KANSSA HIMALAJALLE

Mariam: ” Jeshua on voimakkaasti rohkaissut minua tekemään pitkän, vaivalloisen matkan liittyäkseni hänen seuraansa Myriam Tyanalaisen ja Betanian Marian kanssa Pohjois-Intian korkeille vuorille. Hän sanoo, että hänen päivänsä Maan päällä ovat hupenemassa ja hän haluaa, että hänen ”Kolme Mariaansa” ovat hänen lähellään. Tietystikään en voinut kieltäytyä rakastettuni pyynnöstä. Ehkä tämä on se Kutsu, jota varten olen todella inkarnoitunut. Myriam odottaa Betanian Mariaa ja minua Etelä- Ranskassa. Josef tekee valmisteluja meidän purjehdustamme varten, kun talvimyrskyt heikkenevät. Elämäni on täynnä pursuten kaikkea sitä mikä paljastuu Jeshuan, Myriamin, ja Betanian Marian kanssa; kun me otamme yhden vihkimyksen toisensa jälkeen niiden pyhien vuorten sisällä, joita kutsutte Himalajaksi.”

Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar /Beloved Community




PYHÄ SEKSUAALISUUS, Sielunpeili 5_2017







Korkea Veisu:
Kuninkaan istuessa pöydässään
tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.
Rakkaani on minulle mirhakimppu,
joka rintojeni välissä lepää.
Rakkaani on kooferkukka-terttu
Een-Gedin viinitarhoista.
Katso, kaunis sinä olet, armaani;
katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset.
Katso, kaunis sinä olet, rakkaani;
kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme!
Huoneittemme seiniä ovat setripuut, kattonanmme kypressit.



Seksuaalisuus on aikamoinen tabu vielä nykyäänkin. Ja kuitenkin kyse on ihmisen elämään kuuluvasta normaalista, luonnollisesta asiasta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, naiseksi ja mieheksi. Ja aivan ilmeisesti Äiti/Isä/Luoja halusi meidän myös lisääntyvän tällä Telluksella. Miksi siis seksuaalisuus on meille arka asia?

Meissä ihmisissä on jumalkipinä; olemme jumalolentoja, jotka olemme syntyneet tänne fyysiseen maailmaan ”koetellaksemme siipiämme”. Kehitys ei pysähdy, vaan etsii koko ajan uusia ulottuvuuksia, uusia maailmoita, joissa etsiä ja luoda uutta. Voi kysyä, miksi ihmiskunta on kieltänyt toisen puolen jumaluudestaan? Missä Äiti Jumala on ollut kaikki nämä vuosituhannet?

Kristikunta pitää Jeshuaa Jumalanpoikana, joka tuli ihmiseksi fyysilliseen maailmaan. Hänelle suotiin kärsijän rooli ihmisen hahmossa, mutta mitään ihmisen seksuaalisesta ilosta ja onnesta hänelle ei suotu. Pelkkä ajatuskin taitaa olla mahdoton monelle uskovalle. Voikin syystä kysyä, miten tällainen pelastaja voi lunastaa ihmisen? Ilman että hän olisi kokenut ihmisen täyttä tunneskaalaa iloineen ja suruineen. Olen usein ihmetellyt tätä kristinopin omituista logiikkaa. Jos on ollut tarkoitus, että ihmisen pelastaa jokin pyhä olento, niin mikä ettei. Mutta kirkko nimenomaan painottaa sitä, että Jeesus, paitsi että oli Jumalanpoika, tuli tavalliseksi ihmiseksi tavallisten ihmisten pariin.

Jeshuan aikaan naisen asema oli yhtä surkea kuin se on nykyäänkin monessa maassa. Jeshualle nainen ja mies ovat tasavertaisia. Ilman fyysisten Rakastettujensa tukea Jeshua tuskin olisi pystynyt tuomaan Kristustajuntaa fyysilliselle tasolle suuren missionsa mukaisesti. Yhdessä mies ja nainen muodostavat pyhän liiton, jossa nais- ja miesjumaluus yhtyvät pyhällä tavalla. Tällainen liitto solmitaan taivaassa, mutta fyysillisellä tasolla se saa ilmennyksensä myös fyysisenä seksuaalisuutena, josta syntyy lapsia; näin myös Jeshualla.

Rakastuessaan ihminen lähtee suurelle seikkailulle kohti jumaluutta. Ihminen etsii sielunsa kumppania, kadonnutta yhteyttä ja ykseyden kokemusta. Jokainen kerrankin tämän koettuaan tunnistaa sielunsa kaipauksen ja täyttymyksen. Se on ihmiselle suotu siunaus, ilo ja lohtu. Parisuhteita on monentasoisia, mutta syvin on sieluntasolla tapahtuva henkinen liitto, ja se ilmenee myös fyysisellä tasolla yhdyntänä. Tämä on luonnollista ja pyhää.

Jeesuksen avioliitto Maria Magdalenan, tai kenenkään naisen kanssa, oli suuri uhka kirkolle. Koska Maria Magdalena rikkoi monia juutalaisten lakeja, hänet piti poistaa kuvioista. Jo monet miespuoliset opetuslapset tuomitsivat ja nöyryyttivät Maria Magdalenaa kyyneliin asti. Näin voimme lukea monista gnostilaisista evakeliumeista, kuten Pistis Sophiasta, Filippoksen, Tuomaksen ja Maria Magdalenan evankeliumeista. Hyvin pian, jo neljännellä vuosisadalla kirkko rupesi systemaattisesti poistamaan Maria Magdalenaa teksteistä. Kunnes paavi Gregorius l vuonna 591 julisti, että tosiuskovaisten tulee pitää Maria Magdalenaa huorana. Tämä mielivaltainen vale sitten kirkon taholta kylläkin peruttiin – vuonna 1969. Aikaa siihen meni! Arvonimen Apostolien Apostoli Maria Magdalena kyllä sai, ja juhlapäivän 22.7. katolisen kirkon kalenteriin.



Konstantinus Suuri oli ruvennut kirkon kanssa luomaan omanlaistansa Jeesuskuvaa. Oli tärkeää hallita ja kontrolloida ihmisiä. Siinä auttoi pelko/syyllisyys/häpeä/ helvetti ja perisynti. Nämä juurrutettiin ihmisten mieliin tehokkaasti. Konstantinus Suuri ja Nikean kirkolliskokous jo v. 325 aloittivat tehokkaan ihmisten manipuloimisen. Luotiin oppi Jeesuksesta ja ihmisen syntisyydestä, josta vain kirkko voi pelastaa ihmispoloisen, joka koko elämänsä pantiin elämään synnin, syyllisyyden ja häpeän kanssa. Tämä aiheutti sen, että kirkon piti luoda yhä kummallisempia oppeja selviytyäkseen selityksissään.

Neljännellä vuosisadalla pyhä kirkkoisä Augustinus sai nerokkaan idean ja loi perisynnin, joka lähtee Atamista ja Eevasta; tämän mukaan vastasyntynyt vauvakin on syntinen. Vain kirkko voi armahtaa syntisen. Luotiin myös ikuinen helvetti, jonne päätyi, jos ei totellut kirkkoa. Sana helvetti on hepreaksi Gehenna; nimi ja ilmeisesti koko idea saatiin Jerusalemin ulkopuolella olevasta kaatopaikasta, jossa paloi ikuinen tuli. Konstantinopolin kirkolliskokous v. 554 tuomitsi harhaopiksi jälleensyntymisen, joka Jeesukselle ja suurelle osalle hänen aikalaisiaan oli luonnollinen asia.

Mitä siitä seurasi, että kirkko kielsi Jeshuan ja Maria Magdalenan avioliiton? Se kielsi näin myös Jeshuan, Jumalan ja ihmisenpojan seksuaalisuuden. Jeesus ei näin ollen lunastanut ihmisen seksuaalisuutta. Ja tästä seurasi se, että seksuaalisuudesta tuli epäpyhää, jopa saastaista. Ja mitä tästä seurasi? Pappien piti elää selibaatissa. Tällaista ei Paavali ollut koskaan vaatinut papeiltaan. Mitä tästä mahdottomasta vaatimuksesta seurasi? Monien pappien, ja etenkin piispojen ja jopa itsensä paavin, epäsiveellistä elämää, joka tietenkin tapahtui salassa. Ja myös lasten hyväksikäyttöä, mikä on yksi kamalimpia asioita, mitä uskovainen, tai kukaan, voi elämässään tehdä. Tätä törkeyttä paljastuu koko ajan myös omalla ajallamme.

Tässä kaikessa ei ollut sijaa feminiiniselle jumaluudelle. Valta oli maskuliinista; naisjumaluus meni maan alle. Raskaana oleva Maria Magdalena pakeni Egyptiin ja sieltä eteläiseen Ranskaan. Siellä hän julisti ja opetti, että jumaluus on feminiinisen ja maskuliinisen Kristuksen tasapaino ihmisessä.
Maria Magdalena on alusta asti tuonut esille feminiinisen ja maskuliinisen harmonian tärkeyttä. Hänen opetuksensa on sitä, että jumaluus on löydettävissä ihmisen sisältä, ei ulkoisista tekijöistä.



HÄÄT
Nuorena, 17-vuotiaana, pian Britanniasta palattuaan Jeshua tapasi Myriam Tyanalaisen ja vietti häitä hänen kanssaan ennen heidän matkaansa Intiaan. Jeshuan kaksi muuta tärkeää Mariaa, Maria Magdalena ja Mariam olivat silloin Egyptissä saamassa vihkimyksiä. Näin oli tarkoitettu. Miksi, selviää kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni, jossa on myös kuvaus näistä häistä, nuoren sukulaistytön, Galeahin, kuvaamana. Isoäiti Anna ei antanut tarkempia tietoja Jeshuan perhe-elämästä ja lapsista kirjassa Anna, Jeesuksen Isoäiti. Hän tiesi, että ihmiset olisivat väärinkäsittäneet ja tuominneet. Myriam Tyanalainen mainitaan nimellä Maria Salome. Myös turvallisuuden vuoksi Jeshuan avioliitot salattiin.

Galeahin kuvaus häistä:
”Meillä on kirjoituksissamme vanha rakkauslaulu, joka on peräisin Salomon Viisaalta ja Kuningatar Saabalta. Myriam on opettanut meille monille, miten ymmärtää sitä tasoilla, jotka ovat tavallisen mielen tuollapuolen. Suuri osa siitä vaatii paljon erilaista näkemistä. Se sytyttää intohimon rakastettua kohtaan, joka on Jumala inkarnoituneena – Rakastettu. Se asettaa näyttämön lapsen hedelmöittämiseen rakkauden ja valon tilassa. Kun katson Jeshuaa ja Myriamia, on kuin ”Laulujen Laulu” olisi kirjoitettu juuri heille.
….
Sen jälkeen kun olemme syöneet juhla-aterian ja vielä tanssineet, Myriam tuodaan pimeästä huoneesta ja johdetaan erityiselle paikalle, joka on valmistettu. On koroke, jonka yläpuolella on punainen silkkinen katos; se on kiinnitetty niin, että se paljastaa vuoteen runsaine verhoiltuine tyynyineen, jotka on peitetty kankain, lampaannahoin ja jopa leopardin nahoin. Tällaista käyttävät egyptiläiset papit, jotka toimittavat seremonioita Isiksen, Osiriksen ja Horuksen hedelmöitys- ja ylösnousemus riiteissä. Kun yö lähenee, katoksen verhot avataan ja raskaat punaiset silkit tulevat eteen. Häävuode kätketään sitten katseiltamme.
….
Nyt olemme valmiita varsinaiseen seremoniaan. Katoksen jalkopäässä on pitkä penkki, missä Jeshua istuu tyynessä lepotilassa. Myriam tuodaan seisomaan kauemmas hänen eteensä. Jeshua viittaa hiljaa Myriamia tulemaan lähelle. Hän polvistuu Jeshuan jalkoihin. Tämän koko ruumis pestiin aikaisemmin rituaalissa, joka tehdään miesten parissa. Tämä koskee myös Myriamia, jota avustivat naiset. Myriam polvistuu alas. Hitaasti ja hellästi hän suutelee Jeshuan jalkoja, pitkät hiuksensa ryöpyten vesiputouksena ympäriinsä peittäen hänen pyhän olemuksensa. Jeshua asettaa kätensä hänen päänsä päälle osoittaen että on aika nousta ylös.

Seisoen hänen edessään Myriam ottaa liivistään sinetöidyn alabasteripullon, jossa on kallista nardusöljyä. Hänen ruumiinsa lämpö on saanut sen paksun siirappimaisen koostumuksen voiteluöljyksi, jota on helppo kaataa ja sivellä. Kaikki on hyvin hiljaista, kunnes hän murtaa vahasinetin pullon päästä. Kun hän kaataa hiukan kirpeäntuoksuista nardusta Jeshuan päähän, me jotka olemme yleisönä, päästämme pehmeän yhteisen huokauksen. Sitten Myriam asettaa molemmat kätensä Jeshuan päälaelle. Tämän tukka, joka oli aikaisemmin solmittuna, riippuu pitkänä ja putoaa pehmeästi hänen selkäänsä. Kiihtyvävärähtelyinen energia alkaa nousta, kun Myriamin vatsa värisee ja hänen lantionsa alkaa tuskin havaittavan aaltoilun. Jeshuan pää putoaa taaksepäin, hänen silmänsä suljettuina, hänen kätensä leväten tasapainossa reisillä. Myriam polvistuu vielä kerran rakastettunsa jalkojen juureen ja alkaa kaataa öljyä niille. Jotkut jousisoittimet aloittavat hitaan surinan ja lyömäsoittimet hyvin pehmeän, värisevän rytmin. Äänten kuoro alkaa hitaan vibraton.
...
Miesurkuri alkaa laulaa kokonaista ”Laulujen Laulua”- avautumisen tietä Rakastetulle Korkeuksissa. Myriam nostaa hellästi Jeshuan kummankin voidellun jalan syliinsä ja hieroo niitä hyvin sensuellilla tavalla. Hitaasti hän hieroo Jeshuan jalkojen pohjat, jokaisen varpaan ja varpaiden välin. Yhä hyvin hitaasti hän voitelee ja hieroo hänen pohkeensa. Hän nousee ylös taivutetuille polvilleen ja ulottuu hänen pukunsa alle voitelemaan ja hieromaan hänen reitensä, jotka ovat kuin pehmeät, valkoiset marmoripilarit. Musiikki tulee yhä kiihkeämmäksi ja soinnut yhä monimutkaisemmiksi.



Äänemme tekevät kyyhkysten kujertavan äänen. Keskuudessamme naisäänen sooloesitys yhtyy mieskanttoriin melodisilla ja enenevästi hurmioituneilla kertosäkeillä. Hän solmii kauniin äänensä läpi koko kuvakudoksen soinnun.
….
Jumalaisen Feminiinin, taivaan ja maan Kuningattaren ääni kutsuu kuninkaitten Kuningasta laskeutumaan. Hän herättää tuulia neljästä suunnastaan. Hän kutsuu esiin maan, tulen, veden ja ilman enkeleitä olemaan todistajina. Hän saa kaiken luomisen ja rajattoman avaruuden äänet tulemaan ja olemaan läsnä täällä. Myriam voitelee Jeshuan pään vielä kerrana, nyt voidellen jokaisen aukon ja pinnan hänen kasvoissaan, niskassaan, hartioissaan, selässään ja käsivarsissaan. Hän ottaa kätensä ja nostaa ne suulleen ja suutelee niitä. Laittaen Jeshuan kädet lantiolleen, hän vetää tämän pään rinnoilleen. Hänen rintansa ovat kuin granaattiomenat, kypsät, täyteläiset ja ravitsevat. Hän jatkaa energian houkuttelemista nousemaan ylös Jeshuan selkärankaa, toinen käsi hänen päälaellaan ja toinen hänen sydämensä takana.
...
Ruumiimme alkavat aaltoilla silmämme märkinä kyyneleistä. Tunnemme kaikki käärmeen voiman nousevan selkärangoissamme. Kyyneleet valuvat Myriamin silmistä. Hänen ruumiinsa värisee. Mies- ja naispuolinen kanttori vaihtelevat laulaen yhdessä ja laulaen toinen toisilleen. Ekstaasin rakastettu laulu herättää intohimon sydämissämme ja kupeissamme. Myriam kumartuu ja laittaa suunsa Jeshuan pään ylle. Oinaan sarvi nostetaan taivaalle. Myriam puhaltaa elämän henkäyksen rakastettunsa päälakeen, ja torvi saa esiin kiihtyvävärähteisen äänen – kirkkaan ja kiihkeän. Tunnemme heräävän vavistuksen ruumiittemme läpi. On ikään kuin se, mitä Myriam tekee Jeshualle, hän tekee myös meille. Edustaen Suurta Äitiä hän voitelee ja herättää lapsensa.
...
Jeshua nousee penkiltä. Hänen läpikuultava pukunsa tarttuu kiinni hänen voideltuun rumiiseensa. Hän ottaa Myriamin kädet ja pyytää häntä ottaaan paikan penkillä. On Morsiamen vuoro olla kunnioitettu ja voideltu. Mieskanttorin tenori- ja naisen contra-alto -osuudet punoutuvat toisiinsa, tyynnyttäen ja houkutellen yhä nousevamman energiavirran. Muinainen, alkukantainen ”Kuolevan ja Nousevan Kuninkaan avioliitto Taivaan ja Maan Kuningattaren kanssa”- heidän ruumiittensa omistautuminen synnyttää liiton lapsi – näytetään silmiemme edessä.

Kun Jeshua voitelee rakastettunsa, on kuin saisimme tuntea elämää antavan lähteen tarjoavan vesiään, vapaasti levittäen viheriöiväksi tekevää märkyyttään maan kuiville aavikoille. Voimme tuntea Suuren Äidin sammuttavan kaikkien olentojen janon. Kun hänen kätensä voitelevat Myriamin kädet, sydämen ja vatsan, me myös tunnemme tulisen energian nousevan maan keskuksesta. Se tunkee läpi ruumiittemme, ikään kuin kosmisen tulen liekki syöksyen ylöspäin sulautuakseen tähtien, auringon ja kuun valoon.

Sitten hän puhaltaa elämän hengityksen Myriamin päälaelle – torvi raikuu! Taas kerran värähtelymme kiihtyvät. Kenelläkään ei ole silmät kuivina.
...
Heidän väliinsä laitetaan iso tyyny ja he polvistuvat sille kasvot toisiinsa päin. Pieni lasinen malja ojennetaan ensin Myriamille. Siinä on punaista tahnaa, joka on tehty maan mineraaleista ja oliiviöljystä. Myriam kerää tahnaa oikean kätensä keskisormella ja vetää punaisen juovan Jeshuan otsaan, nenään, huuliin, leukaan, kurkkuun, ja pysähtyy sitten sydämen kodalla. Jeshua ottaa maljan ja tekee samoin Myriamille. Koko ajan he katsovat syvälle toistensa silmiin. Se saa minut haluamaan pyörtyä! Myriam värisee. Jeshua värisee. Sitten Jeshua kohottaa kätensä ja Myriam ottaa punaisen tahnan ja painaa sitä syvälle Jeshuan kämmeniin ja ranteisiin. Jeshua tekee samoin Myriamin kämmenille ja ranteille. He panevat kätensä ja ranteensa vasten toisiaan ja painavat kiinni. Hitaasti he tuovat ruumiinsa lähelle toisiaan, kun heidän kätensä ja kyynärvartensa ojentuvat sivulle. Lopulta he lepäävät yhdessä sydän sydäntä vasten, reisi reittä vasten, otsa otsaa vasten ja suu suuta vasten.

Niille jotka pystyvät näkemään, ylhäällä heidän päittensä yläpuolella on kirkas kullan-valkea valo, joka pyörii ympäri. Se laskeutuu ja kerääntyy kuin pilari heidän ympärilleen. Täydellisessä sopusoinnussa he nousevat seisomaan valopilarin sisällä. On monivärisen energian kudelma, joka tunkeutuu ja kutoo heidän ruumiinsa yhdeksi kietoutuneeksi ruumiiksi. On syvä hiljaisuus. Korvia huumaavassa hiljaisuudessa meistä tuntuu, kuin meidät nostettaisiin ylös taivaiden katokseen.”

Kirjassa Anna Jeesuksen Isoäiti, joka ilmestyi 8 vuotta ennen kirjaa Anna, Magdalenejen Ääni, ei vielä annettu kaikkea tietoa Jeshuan perhe-elämästä. Nyt on toivoa, että Valon määrä on kasvanut niin, että ihmisten vastaanottokyky ja tietoisuus on myös kasvanut riittävästi.

Siunaten ja rakastaen Margie
Rauhanpapitar / Beloved Community




Josef Arimatialainen, Maria Magdalenan Isä, Sielunpeili 4_2017



Eräs tärkeimmistä tukijoista Jeshuan perheelle oli Josef Arimatialainen, joka oli Annan vanhin poika, Jeshuan eno ja Maria Magdalenan isä. Hän oli se henkilö, joka rikkaudellaan, vaikutusvallaallaan ja palveluksillaan Rooman keisarille pystyi helposti auttamaan uusien essealaissiirtokuntien perustamista Välimeren maihin. Suurella laivastollaan hän kuljetti sekä malmia Englannista Rooman keisarille, että salaa vihittyjä ja kaikkia tarvikkeita näille. Hän oli kuin ’kameleontti’, yhtä aikaa etevä kauppamies ja diplomaatti, jo lapsena nero tiedoissaan ja taidoissaan, sukunsa tukija ja korkea vihitty. Ilman häntä Annan perhe tuskin olisi pystynyt toteuttamaan sitä suurta Visiota, mikä heille oli annettu. Kaikki hänen työssään palveli Jeshuan ja koko perheen suurta missiota.

Josef eli vuosina 57 BC- 62 AD, joten hän myös käytti solunuudistamista, kuten äitinsä Anna. Josefin isä oli Matias, joka oli ollut aikaisemmassa elämässään Hannahin kihlattu, nimeltään Tomas, kun hänet vietiin kansansa mukana Babylonian pakkosiirtoon. Tämän suhteen tytär oli Aurianna, jonka syntyessä Anna ’walk-in’ vaihdokkaana astui 16-vuotiaan Hannahin kehoon, kun tämän sielu vuorostaan meni taivastiloihin. (Anna ja Hannah olivat saman ylisielun ilmentymiä ja olivat sopineet asiasta.) Tämä oli tapahtunut v. 596 BC, siis satoja vuosia aikaisemmin. Anna sitten kasvatti Auriannan omana tyttärenään, joka muutti hänen ja perheensä kanssa myöhemmin Egyptiin. Hänen jälkeläisensä siellä palvelivat Annan suurperhettä toimien Egyptin tukipisteenä. Matiaksen kanssa Anna sai myös tyttären, Martan, (joka myöhemmin Betaniassa hoiti veljensä Josefin taloutta.) Matias tunsi ’menettäneensä’ poikansa Josefin Annalle, koska tämä janosi sitä viisautta, jota hän sai Annalta. Vanhimpien neuvoston luvalla Anna ja Matias erosivat, ja Matias muutti Qumranin essealaisyhteisöön. Hän kuoli v. 37 BC taistelussa Rooman legioonia vastaan, kun nämä polttivat Qumranin maan tasalle. Kaikkien muiden Annan 12 lapsen isä oli Joachim, hänen liekkiparisielunsa. Heidän nuorin lapsensa oli Maria Anna, Jeshuan äiti. Anna kuoli vasta v. 82 AD.

Josef oli lahjakas ja osasi monia kieliä jo lapsena: parin vuoden ikäisenä kansallista aramean kieltä. Sitten heprean ja keltin kieliä, kuudenikäisenä persian ja sanskriitin kieliä, sitten kreikkaa, egyptin kieltä ja latinaa. Hänen mielensä oli kuin sieni, imien kaiken sen tiedon, mitä etenkin Anna hänelle antoi. Jo kahdentoista ikäisenä hän tunsi vetoa matkustaa viisaiden magien kanssa ja meni Egyptiin opiskelemaan Aleksandrian suureen kirjastoon. Sitten Intiaan ja Himalajalle. Palattuan Karmeliin parikymppisenä hän käänsi tuomansa itämaisten viisaiden kääröt ja vei eri essealaisyhteisöihin. Eräs Magi Orderin jäsen kutsui hänet v. 32 BC Britanniaan suorittamaan Druidien Neuvoston oppien mukaisia vihkimyksiä. Druidit olivat jäänne, joka varjeli muinaisen Atlantiksen ja vieläkin muinaisemman Pangaian viisautta. Myöhemmällä iällä tämä pitkä vihkimysprosessi teki Josefista Arkkidruidin.



Palattuaan Britanniasta Josef kehitti idean operoida rahtialuslaivasto, joka etupäässä kuljetti tina-ja lyijymalmia. Hankittuaan myös kahden kaivoksen osa-omistuksen Britanniassa hän oli kvalifioitunut tulemaan kaivosministeriksi Rooman imperiumissa. Rooman kansalaisuus, nämä valtakirjat ja rahavarat antoivat hänelle täydellisen suojan kuljettaa salaa vihittyjä ja dokumentteja Britanniaan ja muihin essealaisten kirjastoihin Välimeren maissa. Näin Josef kehitti yrityselämän ja diplomatian kykyjään. Hän osti ja kokosi druidineuvostojen avulla kahdentoista laivan laivaston. Siitä lähtien hän teki ainakin yhden matkan vuodessa Britanniaan.

Nimi Arimatialainen tulee siitä, että Josefin huomasi varakas hasmonialainen prinssi, Arimathea, joka oli jäsenenä juutalaisessa juridisessa ja lakiasäätävässä elimessä, Sanhedrissa. Hän oli perinyt maita Samariassa makedonialaisilta esi-isiltään. Nämä isot tilukset sijaitsivat eteläisessä Samariassa Galilean ja Juudean välisen karavaanitien varrella. Arimathea mieltyi suuresti Josefiin ja tarjosi tavoiteltua tytärtään, Eunice Salomea, hänelle puolisoksi. Avioliitto solmittiin Jerusalemissa kesällä 29 BC. He saivat kaksi tytärtä, Lois Salomen ja Susannah Marian.

Arimathea näki Josefissa huippulahjakkuuden, joka voisi laittaa ojennukseen Jerusalemissa rehottavan korruption. Josef rupesi opiskelemaan sovittelumenettelyn lainkäyttöä appensa kanssa, joka otti Josefin rinnalleen, ei vain vävynään, vaan myöskin adoptoituna poikanaan. Josefista tuli Galilean ja Samarian lisäedustaja Jerusalemin Sanhedriin. Hän muutti Jerusalemiin asumaan vauraiden ja oppineiden keskuuteen, toimien sovittelijana monien suuntauksien ja lahkojen välillä. Hänen kielitaitonsa ja hänen ihmisluonnon tuntemuksensa tekivät hänet kaikkien kunnioittamaksi. Josefin kolme asuinkiinteistöä Jerusalemissa sijaitsivat strategisesti niin, että hänellä oli pääsy maanalaisiin käytäviin, jotka Salomonin salaisten veljeskuntien Veljet tunsivat. Näiden salaisten sääntökuntien jälkeläiset tulivat myöhempinä aikoina tunnetuiksi kataareina, temppeliherroina ja monina hallitsevina perheinä Euroopassa.

Josef oli mukana kaikissa järjestelyissä koskien perheen turvallisuutta, hyvinvointia ja matkoja. Hän rahoitti perheenjäsenten matkat – myös Jeshuan – niin Egyptiin, Kreikkaan, Ranskaan, Englantiin, Intiaan kuin Himalajalle. Josef myös ohjasi Avalonissa nuoren Jeshuan druidivihkimystä Tor’in sisäkammioissa, missä tämä kohtasi Torak’in ja Torhannah’in. Torak oli yksi niistä korkeista papeista, jotka olivat selvinneet Atlantiksen vajoamisesta, ja hän tuli morsiamensa Torhannah’in kanssa saattaakseern Jumalaisen Feminiinin tasapainoon Maan ihmisille. Näin Jeshua sai oppia Jumalaisen Äidin tärkeästä asemasta ollessaan Britanniassa nuoruudessaan13-16 ikäisenä.

Josefin Jerusalemin residenssissä tapasivat niin Itämaan tietäjät kuin Jeesuksen Viimeiseen ateriaan osallistujat. Hänen maaseutukartanossaan Betaniassa asui hänen lähiperheensä. Hänen puolisonsa Eunice Salomen kuoltua hän myöhemmin avioitui Magdalasta kotoisin olevan Marian kanssa, joka oli Suuren Äidin korkea papitar. He saivat kaksi tytärtä: Vanhempaa kutsuttiin Nuoreksi Mariaksi (nykyisin Maria Magdalenaksi) ja nuorempaa Martaksi tätinsä mukaan. Lisäksi he adoptoivat Magdalan Marian sisaren orvoksi jääneen lapsen, Lasaruksen, josta tuli Josefille oma rakas poika.

Nuoren Marian suhde isäänsä ja äitiinsä oli erikoislaatuinen, jopa omistava. Hän kaipasi isäänsä jatkuvasti tämän ollessa monilla matkoillaan ja tehtävissään. Isän ollessa kotona Betaniassa Nuori Maria säteili ja oli onnellinen. Hän jumaloi isäänsä ja olisi halunnut olla mukana tämän matkoilla.
Hän ei ymmärtänyt sitä ristiriitaa, mikä vallitsi hänen harmonisen, kauniin kotinsa ja perheensä ja ympäröivän maailman suhteen. Hän kulki äitinsä kanssa kodin ulkopuolella vain tämän mennessä sukulaisten tai Pyhän Äidin seremonioihin Magdalassa ja muissa pyhissä paikoissa. Magdalan Maria oli Suurten Äitien, Isiksen ja Ishtarin papitar. Juutalaiset eivät katsoneet hyvällä Jumalaisen Äidin palvomista. Josefin tärkeä asema pakotti hänet ja hänen perheensä elämään hyvin tarkasti ja hienovaraisesti. Tätä Nuori Maria kapinoi koko nuoruutensa ajan. Kaikissa elämän vaikeissa hetkissä Josef oli kuitenkin tyttärensä tukena ja rakasti tätä koko sydämestään. Hän antoi anteliaasti varoja vaimonsa ja lastensa harjoittamaan hyväntekeväisyyteen, rakentaen sairaaloita, orpokoteja ja saattokoteja Betaniaan ja muualle.



Joka tilanteessa, kun oli vaara läsnä, Josef auttoi viisaudellaan ja varoillaan Annan suurperhettä. Hän vei vastasyntyneen Jeshuan vanhempineen laivallaan turvaan Aleksandriaan. Myöhemmin Jeshuan suuren mission huipentuassa Golgatalla Isoäiti Annan perheen jokainen jäsen tiesi oman paikkansa ja tehtävänsä. Josef joutui Sanhedrissa myös tilanteeseen, jossa äänestettiin Jeshuan kohtalosta. Hän ei ottanut kantaa, mikä vaati ääretöntä itsensä hallintaa ja vihityn adeptin viisautta. Josef järjesti kalliohaudan ja Annan poika, lääkäri Luukas ja muut avustavat perheenjäsenet olivat valmiina haudassa vastaanottamassa Jeshuan kehon, mikä puhdistettiin ja voideltiin parantavilla yrteillä. Jeshua ei kärsinyt ristillä, sillä hänen tietoisuutensa ei ollut kehossa. Ristin tapahtumat olivat julkista demonstraatiota siitä, että kuolemaa ei ole. Se oli Jeshualle nuoresta pitäen opittua Haudan Riitin suorittamista. Jo nuorena Karmelissa Isoäiti Anna vihki Jeshuan tähän Riittiin. Suuren Pyramidin Haudan Riitti, johon koko perhe osallistui, oli tätä samaa Suurta Vihkimystä.

Jeshuan ja Maria Magdalenan tytär Sar’h oli saanut Valohedelmöityksen edellisenä iltana, sen jälkeen kun Josefin omistamassa asunnossa oli vietetty Viimeistä Ateriaa suvun ja lähimpien ystävien kanssa. Ristiinnaulitsemistapahtuman jälkeisinä aikoina tuli selväksi, että Marian oli vaarallista jäädä Jerusalemiin. Niin Josef laivallaan vei raskaana olevan tyttärensä Marian Aleksandriaan, jossa oli juutalainen siirtokunta ja sieltä edelleen Mareotis -järven lähellä olevaan sukulaisten yhteisöön, jossa Sar’h sitten syntyi v. 30 AD.

Tilanne Jerusalemissa kärjistyi ja se vaikutti myös Isoäiti Annan perheen turvallisuuteen, niin Palestiinassa kuin Egyptissäkin. Palattuaan matkoiltaan Palestiinaan, Josef nopeasti päätti viedä perheen turvaan eteläiseen Ranskaan, jossa asui Annan poikia, kuten Andreas, Josephus, Noah, Jacob ja Isaac perustamissaan essealaisyhteisöissä, ja missä Josefilla oli monia liikekumppaneita. Josef järjesti heti kaksi laivaansa lähtemään Aleksandriaan ja vei Isoäiti Annan koko lähiperheen sinne. Siellä odotti hänen tyttärensä Maria pienen kaksivuotiaan tyttärensä Sar’hin kanssa. Jeshua oli kehottanut Mariaa lähtemään Ranskaan, jossa he taas tapaisivat. Jeshua olisi neljäkymmentä vuotta maanpiirissä ja tapaisi omaisiaan.

Kohtalo puuttui asioiden kulkuun. Josef oli erotettu Sanhedristä ja ollut vähän aikaa vangittuna Jerusalemissa. Hänet kuitenkin vapautettiin pian, koska hänellä oli vaikutusvaltaisia ystäviä. Kun Josef oli Aleksandrian torilla poikansa Lasaruksen sekä Filippuksen ja Natanaelin kanssa hankkimassa varusteita kahteen laivaansa ja merimatkaa varten, hän yhtäkkiä törmäsi samaan kenturioon/ sadanpäämieheen, joka oli hänet vanginnut Jerusalemissa. Yksi legioona oli juuri siirretty Aleksandriaan ja upseerit olivat rantautumislomalla.Tämä kenturio tunnisti Josefin ja oletti hänen karanneen, ja vangitsi hänet taas. Lasaruksen asiakirjat vakuuttivat taas Josefin syyttömyyden ja hänet vapautettiin. Kenturio kosti antamalla pieksää Josefin ja ryöstämällä laivan kaikista tarvikkeista, purjeista ja jopa airoista.

Josef lähti matkaan yhdellä laivalla ilman tarvikkeita, jopa ruokaa ja vettä. Perhe oli suuressa vaarassa ajelehtiessaan merellä. Silloin Isoäiti Anna ymmärsi, että oli aloitettava nonstop yhteisrukoilu. Vain se voisi pelastaa heidät. Sar’h oli kaksivuotias ja muita pieniä lapsia oli mukana. Näin laivassa syntyi mysteeriokoulu, jossa pienet lapsetkin oppivat rukoilun tärkeyden. Ja niin tapahtui, että tuuli kääntyi vieden heitä länteenpäin, sade toi juomavettä ja kalat hyppivät veneeseen. Delfiinit tanssivat laivan ympärillä tuoden iloa ja lohtua. Perhe tunsi Jeshuan siunaavan läsnäolon. Niin laiva sitten rantautui pieneen ranskalaiseen kalastajakylään nimeltään Saintes-Maries-de-la Mer eli Meren Pyhät Mariat. Perhe oli pelastunut. Josef lähetti heti sanan Annan pojille ja liikekumppaneilleen.

Ranskassa perheen tärkein tukipaikka oli Bugarachin vuoren juurella oleva essealaisyhteisö ja Englannissa Avalonissa olevat yhteisöt. Josef kuljetti perheenjäseniä ja muita essealaisia kätevästi rahtilaivoissaan näiden kulkiessa Ranskan ja Englannin väliä ja Välimeren maihin. Hänen tyttärensä Lois Salome jäi Ranskaan ja jäätyään leskeksi avioitui Narbo Martiuksessa asuvan varakkaan ja ylevää, roomalaiskelttiläistä sukua olevan Aonghasin kanssa, joka oli Josefin vanha liiketuttava. Myöhemmin kun Josef ei enää jaksanut hoitaa laivastoaan ja kaupankäyntiä hän jätti ne Aonghasin vävyille. Jäätyään toisen kerran leskeksi Josef meni vielä naimisiin kelttiläisen, Silurien heimoon kuuluvan Nuemen kanssa v. 41 AD ja sai hänen kanssaan kaksospojat. Hän eli viimeiset 20 vuottaan ansaitsemaansa rauhallista perhe-elämää arvostettuna Arkkidruidina ja neuvonantajana.

Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar /The Beloved Community

Marketta Mylläri
www.margie.fi







Sar’h, Jeshuan ja Maria Magdalenan tytär_ Sielunpeili 3_2017



Menkäämme tilavaan yläkerran huoneeseen Josef Arimatialaisen asunnossa lähellä Temppeliä, mihin Jeshua ja Maria Magdalena olivat tulleet viimeiselle aterialleen yhdessä uskollisten perheittensä ja kumppaneittensa kanssa, joita oli noin 70. Se oli ilta ennen sitä päivää, jota kutsutte Pitkäperjantaiksi, Jeshuan ristiinnaulitsemisen päivä. (Isoäiti Annan kertomaa)

Santelipuun, frankinsensin ja mirhan tuoksu tervehti meitä ylhäältä ja sekoittui keittiön suloisiin tuoksuihin alakerrasta. Pitkä matala pöytä oli asetettu huoneen keskelle ja sen ympärille penkkejä nojausasentoon. Suuret käsintehdyt tyynyt, itämaiset matot ja jalopuiset tuolit ympäröivät sisempiä penkkejä. Palmujen, granaattiomenien ja viikunapuiden ylemmät oksat piirtyivät auringon siluetissa. Kultainen valo ja violetit varjot hyväilivät säteillään meitä jokaista, kun hiljaa valitsimme paikkamme. Miehiä ja naisia oli pyydetty istumaan yhdessä pareina ja ystävinä. Maria Magdalena istui mukavasti puolisonsa viereen tämän vasemmalle puolen. Johannes, Sebedeuksen poika, ja hänen vaimonsa Abigail olivat Jeshuan oikealla puolella. Jeshua viittoi äitiään ja minua ottamaan paikan häntä vastapäätä. Hyvin rento Jeshua istui käsivarsi rakastettunsa Marian ympärillä, jota hän aika ajoin avoimesti suuteli suulle.
…..
Jeshua kaatoi hellästi kourallisen vettä päähämme, ja pesi kätemme ja jalkamme, mitkä hän kuivasi pyyhkeellä, joka oli vyötettynä hänen ympärilleen. Viimeisenä tuli Maria Magdalena, jota hän rakastavasti auttoi. Saatuaan puhdistavan rituaalin Maria Magdalena poisti valkoisen tukkanauhan, joka sitoi taakse hänen tiheästi kiharaisen tukkansa, ja antoi sen pudota mahonginvärisenä putouksena vyötäisilleen. Sitten Maria kumartui Jeshuan eteen pesten hänen jalkansa. Hänen kyyneleensä virtasivat ylenpalttisesti hänen silmistään läikkyen vesiastiaan ja virraten Jeshuan jaloille, mitkä hän kuivasi hiuksillaan. Marian kontra-altto ääni lauloi Salomonin Laulujen Laulun ja Daavidin 23. Psalmin sellaisella läpitunkevalla rakkaudella, että jopa parvekkeen ulkopuolella pesivät kyyhkyset heräsivät ja yhtyivät lauluun. Sitten Maria voiteli nardusvoiteella Jeshuan jalat, kämmenet, ranteet, sydämen ja pään, huomioiden erityisesti ristiinnaulitsemiskohdat ranteissa ja jaloissa.
…..
Seisten hiljaa, katsoen jokaiseen kyynelten täyttämin silmin rakastettu lapsenlapseni viittasi läheisilleen, että oli aika heidän erota.

Maria otti Jeshuaa kädestä ja he poistuivat yhdessä huoneeseensa. Heidän tyttärensä Sar’h sai Valohedelmöityksen sinä yönä. Marian kohtu avautui ihmeellisellä tavalla oltuaan hedelmätön siitä asti, kun hän Egyptissä Suuren Pyramidin vihkimyksessä vuosia aikaisemmin oli kokenut Kundalinin energian rajun nousemisen ja polttavan kuumuuden. Maria ei ollut silloin valmis Haudan Riitin läpikäymiseen, ja hän menetti tajuntansa ja oli vaarassa kuolla. Jeshua oli silloin Himalajalla laajassa retriitissä, josta hän valokehossaan tuli heti Marian avuksi.
…...
Sar’h syntyi Egyptissä v. 30 AD Aleksandrian eteläpuolella sijaitsevan Mareotis-järven rannalla, jossa koko Jeshuan lähiperhe oli paossa. Sar’h oli kaksivuotias, kun perhe pakeni edelleen eteläiseen Ranskaan. Laivamatka Ranskaan oli dramaattinen, ja kuvaa hyvin myös nykyistä maailman tilannetta, jossa Välimerestä on tullut hauta monelle pakolaiselle. Josef Arimatialainen, Annan vanhin poika, joka oli tärkein henkilö kaikissa perhettä koskevissa järjestelyissä, oli ollut vangittuna vähän aikaa Jerusalemissa, mutta päässyt heti vapaaksi, koska hän oli vaikutusvaltainen ja hänellä oli tarvittavat asiakirjat. Aleksandriassa ollessaan torilla Lasaruksen, Filippuksen ja Natanaelin kanssa hankkimassa laivatarvikkeita hän yhtäkkiä törmäsi samaan roomalaiseen kenturioon/ sadanpäämieheen, joka oli hänet vanginnut Jerusalemissa. Hänet vangittiin taas, ja vapautettiin taas papereitten avulla. Kostoksi tämä kenturio ryösti Josefin kaksi laivaa kaikista tavaroista, purjeista ja jopa airoista. Jeshuan perhe lähti vesille ajelehtimaan. Perhe oli kuolla sään armoille. Isoäiti Anna ymmärsi, että koko perheen piti aloittaa yhteisrukoilu, myös lasten. Näin matkasta tuli suuri mysteeriokoulu ja opetus myös pienille lapsille rukouksen tärkeydestä. Niin sitten tuuli kääntyi, sade toi juomaa ja kalat hyppivät veneeseen. Alus lipui tuulen saattamana pieneen ranskalaiseen kalastajakylään Saintes-Maries-de-la-Mer. Perhe oli pelastunut. Josefilla oli liikeystäviä auttamaan ja Ranskassa asui jo Annan poikia essealaissiirtokunnissa, joista tärkein oli Bugarachin vuoren juurella sijaitseva yhteisö.

James Twyman järjesti Etelä-Ranskaan Maria Magdalena Caminon toukokuussa 2013. Olin siellä mukana, ja tällä matkalla löysin myös nämä tärkeät ANNA -kirjat.



Ryhmämme tapasi Marseillessa, ja matkamme jatkui heti kuuluisaan Saintes-Maries-de-la-Mer eli Meren pyhät Mariat -nimiseen pieneen merenrantakylään, jonne Jeshuan perhe rantautui Egyptistä. Saavuimme parahiksi juhlille, joita mustalaiset pitävät joka vuosi 24.-25.5. Mustan Pyhän Saran patsas kannetaan juhlasaatossa mereen. Valtavat väkijoukot täyttävät pienen kylän. Näin juhla-asuisen pienen mustaan patsaan, kun sitä kannettiin takaisin kirkkoon.

Asuimme vaatimattomissa campingmökeissä. Ennen juhliin menoa James suoritti meille kaikille kastamisen meressä. Seuraavana päivänä toiset menivät taas kirkkoon ja toiset kävelivät ihanalle flamingojärvelle. Se kiehtoi minua enemmän. Vaaleanpunaiset flamingot hurmasivat minut täysin. Koko Languedocin alue on täynnä onttoja kalkkikivivuoria, joissa on valtavan isoja, kauniita luolia; jotkut kuin luonnon katedraaleja, kuten ”La Caune” luola, jossa Maria Magdalena ja muut Jeshuan perheenjäsenet pitivät seremonioita. Sieltä on löydetty ensimmäinen mustan madonnan patsas. Luolan katossa on iso aukko. Siitä aurinko paistoi suoraan kivelle, jolle istahdin. Kasvot aurinkoa kohden ja yläosa paljaana istuin kuin temppelin papitar parantavien säteiden kohteena. Tunsin voimakkaana Maria Magdalenan läsnäolon ja siunauksen. Euroopassa on 450-500 mustan madonnan patsasta, puusta tai kivestä tehtyjä, sekä paljon ikoneja pyhäköissä. Tunnettuja ovat Puolassa Chestochowan Jumalanäiti, sekä Chartresin ja Montserratin madonnat.

Sar’hin musta patsas on parivuotiaan lapsen kokoinen, niin kuin Sar’h olikin iältään. Se miksi Sar’h on kuvattu mustaksi, ei tarkoita hänen ihonväriään, vaan jotain aivan muuta. Perhe saapui Egyptistä, ja tämä vaikutti siihen, että kylässä syntyi tarina mustasta madonnasta.

Äiti Maria kertoo Mustan Madonnan alkuperästä näin: ”Hän oli Isiksen edustaja, jota roomalaiskatolinen kirkko toi esille. Suurella Äidillä, Isiksellä oli alkuperänsä Egyptissä ja Atlantiksella ja muissa sivilisaatioissa ennen sitä. Sillä Suuri Äiti on aina ollut keskuudessamme, vaikka häntä on kutsuttu muilla nimillä. Hän on musta, koska hän edustaa sitä, mikä on kätkettynä heräämättömän kuolevan mielen verhojen tuolle puolen. Hän on musta myös siksi, että hän on käyttänyt pimeyden ihoa Afrikassa, Mesopotamiassa ja Intiassa, joiden alkuperät menevät vielä kaukaisempiin paikkoihin. Hänen veljensä/ sielunkumppaninsa Osiriksen ja heidän poikansa Horuksen kanssa heidän alkuperänsä oli Atlantiksella. He muuttivat Egyptiin ja aloittivat mahtavan sivilisaation. He kasasivat suuria henkisiä voimia ja poliittista vaikutusta. He vihkivät monia sieluja heränneen mielen ja ikuisen elämän mysteereihin. Heidän opetuksensa kukoistivat minun päivääni saakka. Monet perheestäni yhä harjoittavat näitä mysteereitä. Ne meistä, jotka kantavat Magdalenen viittaa, kantavat myös Isiksen viittaa, sillä todellisuudessa ne ovat yksi ja sama.”

Sar’h nimi kirjoitetaan egyptiläisittäin näin. Hänen nimensä viittaa myös Aabrahamin vaimoon Saaraan, joka myös oli korkea vihitty. Sar’h meni naimisiin Andreaksen kanssa, jonka hän tapasi Bugarachissa jo nuorena. He saivat neljä lasta. Vainojen takia Annan suurperhe joutui hajaantumaan. Silloin Sar’h ja Andreas matkustettuaan ensin Välimeren maissa, etenkin itä-Euroopassa (nyk. Makedonia, Bulgaria ja Romania) asettuivat Ibizan saarelle, jossa he jatkoivat perheen perinteitä perustaen sairaaloita, saattokoteja ja orpokoteja tarvitseville. Palveleminen ja rakkauden työt käytännössä ovat aina olleet Annan perheenjäsenille tärkeitä.

Sar’h: ”Joskus ehkä käyt pienessä kirkossa Suuren Meren äärellä, Saintes-Maries-de-la-Mer, missä on patsas tehty kunniakseni. Mutta tiedä, että se edustaa paljon enemmän kuin yksinkertaista tyttöä, jota kutsutaan nimellä Sar’h. Kun kuljet paikoissa, joissa olen kulkenut, paikoissa tämän suloisen Maan puutarhasta, jota perheeni rakastaa ja josta pitää huolta yhdestä tietoisesta inkarnaatiosta seuraavaan – ole tietoinen niistä Valon siemenistä, joita olemme kylväneet joka paikkaan. Se sama valo on siemennetty sinuun, koska kannat geneettisiä koodejamme ja ylösnousevan Maan värähtelyä luittesi alkuaineissa.

Virittäydy sopusointuun ja tunne meidät aina lähelläsi – kantaen sinua ja kaikkea elämää käsivarsillamme. Älä ole hämmästynyt huomatessasi, kun muistat kuka olet; että käsivartesi myös kantavat niitä nukkuvia, jotka myös voivat valita heräämisen.

Lähetän suudelman pyhäköstäni Suuren Meren ääreltä. Lähetän sen kyyhkysen siivin. Lähetän loputtoman rukouksen, niin että rakkauden ja rauhan suudelmani voi löytää paikan jokaisen ihmisen sydämessä.



ALKUPERÄINEN ISÄMEIDÄN RUKOUS

Kopio alkuperäisestä Isä meidän rukouksesta, joka on kirjoitettu valkoiseen marmorikiveen Jerusalemissa Öljymäellä siinä muodossa kuin Joosua sen lausui. Rukous on käännetty suoraan arameasta, joka oli myös Jeshuan kotikieli.

Isä-Äiti, Elämän Henkäys, Soinnun Lähde, Sanaton toiminta, Kosmoksen Luoja!

Anna valosi loistaa sisällämme, välillämme ja ulkopuolellamme, jotta voisimme käyttää sitä hyödyllisesti.

Auta meitä kulkemaan polkuamme hengittäen vain sinun Sinusta säteilevää tunnetta.

Salli itsemme kulkea samaa tahtia Sinun kanssasi, jotta kulkisimme kuin Kuninkaat ja Kuningattaret kaikkien kanssa.

Anna meidän tuntea Maan Henki sisimmässämme, sillä siten tulemme tuntemaan kaikessa olevan Viisauden.

Älä salli maallisten asioiden ulkomuodon ja pinnallisuuden pettää meitä, vaan vapauta meidät kaikesta siitä, mikä estää kasvuamme.

Älä anna meidän vaipua unohdukseen, että Sinä olet maailman Voima ja Kunnia, alati uudistuva Laulu, joka kaunistaa kaiken.

Olkoon Sinun rakkautesi siellä, missä toimintamme syntyy. Näin olkoon! Aamen

Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar / The Beloved Community
Marketta Mylläri
www.mariamagdalena.fi margie(at)mariamagdalena.fi



Anna, Jeesuksen Isoäiti kertoo Totuuden



Jeesuksen Isoäiti Anna kertoo Totuuden / Sielunpeili 2/2017

ANNA – kirjat: Claire Heartsong: Anna, Jeesuksen Isoäiti (engl. 2002 suom. 2016) Claire Heartsong ja Catherine Ann Clemett: Anna, Magdalenejen Ääni (engl. 2010 suom. 2015) Suomentaja/ Kustantaja: Marketta Mylläri/ Santa Claus SanctaDivina, Rovaniemi

Kirjassa Anna, Jeesuksen Isoäiti, lukija pääsee sisälle Annan ja Jeesuksen elämän tapahtumiin uskomattomalla tavalla. Se on aluksi häkellyttävää ja epätodellista. Sitten kaikki avautuu pala palalta ja ihmettelee vain sitä, miten aikaisemmin ei ole tästä tiennyt, ei edes sitä, että sellainen henkilö kuin Anna on ollut olemassa. Ja sitten kaikki on päivänselvää. Ei pienintäkään epäilystä, että Anna tai Jeesus puhuisivat pötyä.

Kirja alkaa Annan syntymisellä, joka jo sinänsä on ainutlaatuinen, mutta ei sittenkään – omassa elämässäni on tapahtunut vastaavanlaista. Annan elämä kesti reilusti yli 600 vuotta. Hän osasi uudistaa solunsa, niin että hän säilytti noin 35 -vuotiaan naisen olemuksen – nuoruuden ja kauneuden. Kerran kuukaudessa hän sulkeutui luoliin tai pyhäkköihin käydäkseen läpi solujen uudistumisprosessin– ei itserakkaudesta, vaan välttääkseen tarpeettomat kuolemiset ja syntymiset. Hänellä oli kiire synnyttämään ja kasvattamaanm sitä porukkaa, joka tulisi tukemaan Jeesuksen suurta missiota, mikä oli valtava, tietoisuuden planetaarinen nousudraama. Tulee hauskoja tilanteita, kun Annan synnyttämät sukupolvet vanhemmalla iällään kohtaavat ikinuoren esiäitinsä! Vain harvat hänen jälkeläisensä ryhtyivät samaan rankkaan solunuudistamiseen. Pojista vanhin ja nuorin, Josef Ariamatialainen ja Noah olivat näitä.

Annan koko elämä oli hänen suureen tehtäväänsä tähtäävää. Hänen kirjurintyönsä Egyptin maanalaisissa holveissa, hänen lukuisat vihkimyksensä fyysisesti niin Egyptissä, Brittein saarilla, kuin rakkaassa Karmelissa, sekä eetteritasoilla – kaikki tähtäsivät samaan. Ja niin Anna, valmistauduttuaan Egyptissä noin 300 vuotta, palasi Palestiinaan ja aloitti 14 lapsen synnyttämisen ja kasvattamisen sekä näiden vihkimysten johtamisen Karmelin mysteeriokoulussa. Tärkeä oli Jeesuksen äidin, Maria Annan, saaminen tähän fyysiseen maailmaan. Se vaati paljon vihkimyksiä. Joachim, liekkisielupari oli se henkilö, joka oli Annan puoliso ja rakastettu. Useimmat lapset syntyivät Valohedelmöityksellä. Se voi tapahtua joko fyysisesti tai ei-fyysisesti – aina suuren rakkauden innoittamina. Ja sitten Jeesuksen syntymä Maria Annan ja Josefin kautta. Jeesuksen syntyminen Annan käsiin oli suuri tapahtuma Annalle, kaiken vaivannäön huipentuma siihen mennessä.

Annan elämä oli täynnä toimintaa siinä historiallisessa kehyksessä missä hän eli. Se oli totista työtä vaikeissa olosuhteissa, kuten tiedämme Raamatun ajoista. Anna ja perhe kokivat iloa ja tuskaa. Suhde Jeesuksen ja Annan välillä oli erikoislaatuinen. Jeesus antoi Annalle lempinimen Nana. Nuorena hänen lempihuviaan oli pyörittää Annaa ympäri, nauraen ja hullutellen hänen kanssaan. Valtava ilo, leikillisyys ja huumori säkenöivät heidän välillään. Jeesus oli kaikkia kohtaan rakastava, mutta jotain ainutlaatuista oli Hänen ja Annan välillä – ehkä leikki helpotti, kun vastuut molemmilla painoivat raskaina.

Jeesuksen vihkimykset ja matkat, jo nuorena poikana Britanniaan ja Egyptiin, ja sitten nuorukaisena Intiaan ja Himalajalle on kuvattu joko Jeesuksen itsensä tai Annan kuvaamina. Myös Jeesuksen perhe-elämä alkaa hahmottua. Hän ei ollutkaan Raamatun kuvaama, selibaatissa elävä nuorukainen, vaan inhimillinen, syvästi tunteva ja rakastava mies, puoliso ja lastensa isä.

Anna ei ollut Jeesuksen kanssa aina fyysisesti läsnä, mutta bilokaatiolla (tajunnan siirrolla) ja teleportaatiolla (kaukosiirtymisellä) hän pystyi seuraamaan tapahtumia. Tämä taito oli useilla hänen lapsillaan, joista useat olivat korkeita adepteja, ja Maria Anna ja Jeesus avataroja / tietoisina syntyneitä. Jeesuksen isä Josef oli kaikkea muuta kuin tavallinen puuseppä. Hän oli korkea adepti, joka Jeesuksen ensimmäisellä Himalajan matkalla opasti tätä kaikessa, kun he menivät tapaamaan Mestari Babajia. Jeesus kertoo hauskan tapahtuman, kun hän ensimmäistä kertaa levitoiden ylitti vuoristossa korkean rotkon isänsä ja Babajin vanavedessä. ”He eivät edes katsoneet, selviydynkö. Myönnän ensin, että olin hiukan pettynyt, ettei minulle annettu tunnustusta tästä suuresta saavutuksesta. Sitten huomasin, että tämä oli Hengen lahja, ei egoni tekemistä.”

Se mitä tapahtui Jeesuksen elämässä, kaikki hänen kokemuksensa ja opetuksensa, saavat aivan uusia ulottuvuuksia. Jeesus esittää rakkaittensa kanssa Isis/Osiris/Horus ylösnousemusdraaman ja antaa näin esimerkin meille kaikille, osoittaen käytännössä ettei kuolemaa ole. Tätä draamaa ei kirkko koskaan ymmärtänyt, eivät edes kaikki Jeesuksen opetuslapset. Ei ole kyse yksilön syntien sovittamisesta, vaan jälleensyntymien kautta jokainen vastaa teoistaan. Armo ja rakkaus ovat tätä.

Jeesus oli maanpiirissä ylösnousemuksensa jälkeen vielä noin 40 vuotta ollen yhteydessä rakkaittensa kanssa, ensin hyvinkin fyysillisesti, sitten vähitellen yhä hienovärähteisimmissä muodoissa. Samaan aikaan lukija elää mukana Annan suuren perheen kanssa heidän ilojaan ja koettelemuksiaan. Syvästi mukanaeläen.

Kaikki tämä tieto on autenttista, suoraan Isoäiti Annalta saatua. Ei tarvitse kenenkään enää pähkäillä tiedon siruista ja väärennetyistä teksteistä, miten asiat olivat ja ovat. Ei enää kirkon manipulointia!

Kirjassa Anna, Magdalenejen Ääni Isoäiti Anna ja 19 muuta perheenjäsentä kertovat tarinansa määrättynä aikana ja hetkenä omassa elämässään. Kirjassa on annettu tarkat historialliset faktat, myös henkilöiden perhesuhteet, ja useimpien syntymä- ja kuolinvuodet. Jos tällaista joku pystyisi keksimään, hän ansaitsisi kyllä Nobelin Nobelin!

Punaisena lankana tässä kirjassa on paitsi Jeesuksen ja hänen rakkaittensa elämäntapahtumat, se että Jumalainen Äiti saa taas äänensä kuuluville. Jeesukselle Jumala oli tuolloin, ja on edelleen, sekä Isä että Äiti. Nainen ja mies ovat tasaveroisia ja heistä tulee Yksi. Kuvaavaa on Myriam Tyanalaisen Suun Avaus:

Suun avaus

Kristus-Magdalene sisarten ja veljien ja Valon Neuvostojen Ykseydessä, Jumalaisen Äiti-Isän suojeluksessa, me tahdomme vihkiä sen, mitä egyptiläiset alkemistit kutsuvat: Suun avaus.

On aika sen, mikä on ollut vaiennettuna, tulla kuulluksi. Jo riitttää! Jo riittää! JO RIITTÄÄ !!!

(Puhuttu suurella painotuksella ja intohimolla)


Tässä uudemmassa kirjassa Isoäiti Anna ja perheenjäsenet paljastavat perheen kauan kätkössä pidettyjä salaisuuksia Jeesuksen perhe-elämästä ja lapsista. Niiden paljastaminen kirjassa Anna, Jeesuksen Isoäiti, olisi ollut liian aikaista. Ihmisten vastaanottokyky ei olisi riittänyt, koska aika ei vielä ollut kypsä.

Maria Magdalena on ollut vuosia sydämessäni, ja minullekin teki aluksi tiukkaa tieto, että hän ei ollutkaan ainoa puoliso Jeesukselle. Jeesuksen ”Kolme Mariaa” - Maria Magdalena, Myriam Tyanalainen ja Mariam, olivat ne tukipilarit, joita Jeesus tarvitsisi muun muassa Suuren Pyramidin vihkimyksessään. Lapsia on useita, kaikkiaan kahdeksan. Kaksi syntyi Valohedelmöityksellä Jeesuksen Ristiinnaulitsemis/ Ylösnousemuskokemuksen jälkeen. Valohedelmöitys voi tapahtua sekä fyysisesti että ei-fyysisesti. Näin myös Jeesuksella. Jeesuksella piti olla lapsia, jotka sitten hajaantuivat kaikkiin maihin. Näinhän Isoäiti Annan suurperhe on tällä hetkellä levinnyt kautta maapallon. Se on alunperinkin ollut tarkoitus. Kristustietoisuus valokoodeineen tuli ankkuroida kaikkialle maapallolla. Kyseessä on planetaarinen tietoisuuden kohoaminen ja tässä Annan suurperheen jälkeläisillä, mukaanlukien Jeesus, on avainasema.

Isoäiti Anna kertoo, että Jeesus ja Maria Magdalena ovat pariliekkisielut, niin kuin hän itse on Joachimin kanssa. On kyse suuremmista asioista, kuin mitä aina ymmärrämme. Jeesuksen ja hänen perheensä työtä ei ymmärretty heidän aikanaan. Nyt on toivoa, että Valon määrä on kasvanut tarpeeksi paljon valaisemaan tajuntaamme. Tässä ajassa on rajua tietoisuuden kasvua, joka synnyttää pelkoja ja varjoja; mutta myös suurta rakkautta, jota Magdalenet ja muut suuret Vihityt ovat tuoneet maaplaneetallemme.

Siunaten ja rakastaen
Margie
Rauhanpapitar /The Beloved Community

Kirjoja saa parhaiten suoraan:
Marketta Mylläri
margie(at)mariamagdalena.fi
www.mariamagdalena.fi

Katso myös:
https://www.facebook.com/sanctadivina/
https://www.facebook.com/margie.myllari





Kaiken takana on nainen - Jeshuan isoäidin Annan jälkeläiset

Edellisessä kolumnissani lupasin kirjoittaa Claire Heartsongin kirjoista ”Anna, Grandmother of Jesus” ja ”Anna, The Voice of the Magdalenes” (www.claireheartsong.com). Tilanteeni on nyt kuitenkin sellainen, etten mielelläni ole koneella kovin pitkään. Olen toipilaana leikkauksesta, jossa rinnastani otettiin pois  kasvain. Kaikki on sujunut hienosti ja olen kylpenyt rukousten ja siunausten valossa. Kasvain oli jo silloin kun osallistuin Maria Magdalena Caminoon keväällä. Kaikella on tarkoituksensa, ja olen suuresti kiitollinen Elämälle ja kaikille auttajilleni saamastani tuesta. Elämä on ihmeellistä seikkailua ja uudestisyntymistä joka hetki. Edelleen rukoukset ovat tervetulleita ja otan ne kiitollisena vastaan.

”Kaiken takana on Nainen”. Näin voisi lyhkäsesti sanoa Jeshuan Äidinäiti Annasta. Hän eli yli 700 vuotta. Hänen tehtävänsä oli valmistaa tietä Jeshualle; synnyttää paljon lapsia, kasvattaa näistä sitä joukkoa, joka aikanaan tukee Jeshuaa. Anna ja useimmat hänen jälkeläisensä olivat Adepteja ja korkeita vihittyjä. Anna itse kävi läpi kaikki mahdolliset vihkimykset. Hän tiesi muun muassa miten kuolema voitetaan fyysisessä kehossa, miten uudistetaan solut, niin että fyysinen elämä saattaa jatkua ja miten lapset saavat alkunsa valohedelmöityksellä. Hän opetti vihkimykset kaikille lapsilleen ja jälkeläisilleen, ja tietenkin myös Jeshualle. Hän oli Jeshuan tukena syntymästä kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeshua antoi hänelle lempinimen Isoäiti Nana.




Hyvin tärkeä henkilö kirjoissa on myös Josef Arimatialainen, Annan vanhin poika, joka eli vuosina 57 BC-62 AD. Hän oli Maria Magdalenan isä ja Jeshuan eno. Hän oli hyvin varakas ja juutalaisten neuvoston Sanhedrin jäsen. Rikkauksillaan ja vaikutusvallallaan hän pystyi rahoittamaan perheenjäsenten matkat - myös Jeshuan - niin Egyptiin, Intiaan, Himalajalle, Kreikkaan, Ranskaan kuin Englantiin. Hänellä oli suuri laivasto; hän kuljetti Englannista tinaa Rooman valtaapitäville ja sain näin erikoisoikeuksia. Laivoissaan hän pystyi kuljettamaan turvallisesti perheenjäseniään perustamaan uusia essealaissiirtokuntia ja viemään näille tarvikkeita. Isoäiti Annan lempiyhteisö oli Carmelin luostari Palestiinassa, joka Quamranin yhteisön ohella oli merkittävin essealaisluostari. Ranskaan perhe perusti muun muassa essealaisyhteisön Bugarachin vuoren juurelle, samoin Englantiin Avaloniin (nyk. Glastonbury) ja useisiin muihin paikkoihin. Hän oli myös se, joka henkilökohtaisesti vei Jeshuan perheen laivallaan turvaan Ranskaan.

”Anna, Grandmother of Jesus”, joka on julkaistu jo v. 2002, kertoo Isoäiti Annan elämästä satoja vuosia ennen Jeshuan syntymää. ”Anna, the Voice of the Magdalenes”, julkaistu v. 2010, kertoo Annan ja hänen perheenjäsentensä omia kertomuksia. Kirjailija Claire Heartsong aivan ilmeisesti kuuluu Annan ”klaaniin” ja pystyy ottamaan tekstiä suoraan häneltä. Olen ihastuneena ja innoissani lukenut näitä kirjoja. Minua kiehtoo eniten se, että kaikki nämä perheenjäsenet ovat täysin inhimillisiä, niin Jeshua kuin Maria Magdalenakin. Tämä tukee omaa käsitystäni. Olen aina tuntenut suurta läheisyyttä heihin ihmisinä. Henkisyys on itsestään selvää, mutta se että tuntee heidät fyysisinä olentoina, on muuta kuin kuvien palvonta ja kirkon omituinen suhtautuminen näihin ihmisiin.

Lopuksi kerron pienen hauskan jutun sairaalassaolostani. Leikkauksen jälkeen herättyäni tunsin pahoinvointia, mutta kun heräsin nukuttuani useamman tunnin, tunsin oloni ihmeen pirteäksi. Kerroin sairaanhoitajalle, että ”tunnen olevani kuin uudestisyntynyt”. Tähän hoitaja, joka osoittautui kätilöksi, vastasi: ”Sehän sopii, meillä syntyy uusia ihmisiä koko ajan.” Olin Naistenosastolla, ja samalla käytävällä oli myös synnytyshuoneet ja vauvat äiteineen. Elämä on Suuri Ihme.

Kiitollisena rukouksista ja siunauksista
siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

Marketta Mylläri
www.mariamagdalena.fi

Pyhiinvaelluksella Maria Magdalenan jalanjäljillä

James Twyman järjesti Etelä-Ranskaan Maria Magdalena Caminon viime toukokuussa. Meitä oli lähes 30, useimmat USA:sta. Oppaanamme oli tanskalainen Benedicte miehensä Clausin kanssa. Parin viikon ajan kävelimme ja kiipesimme vuoria niissä maisemissa, joissa Maria Magdalena ja Jeshuan omaiset asuivat ja vaikuttivat Palestiinan dramaattisten tapahtumien jälkeen. Olen koko kesän sulatellut kokemaani ja myös ihmetellyt, kuinka selvisin. Matka oli sekä fyysisesti että henkisesti erittäin haastava. Jo pelkästään käveleminen ja jatkuva kiipeäminen vuorille ja kataarilinnoituksille vaati voimia. En ole mikään vuorikiipeilijä. Selvisin rukousten avulla.

Tapasimme kaikki Marseillessa, ja matkamme jatkui heti kuuluisaan Saintes Maries de la Mer eli Meren pyhät Mariat -nimiseen pieneen merenrantakylään, jonne Jeshuan perhe aikoinaan rantautui Egyptistä. Saavuimme parahiksi juhlille, joita mustalaiset pitävät joka vuosi 24.-25.5. Mustan Pyhän Saran patsas kannetaan juhlasaatossa mereen. Valtavat väkijoukot täyttävät pienen kylän. Näin juhla-asuisen pienen mustaan patsaan, kun sitä kannettiin takaisin kirkkoon. Suuremman vaikutuksen minuun teki kuitenkin Wesakin täysi kuu, jota ihailimme yöllä palatessamme juhlilta.


Oppaita, MM ja Lisa Marie oikealla, Montsegur taustalla

Asuimme vaatimattomissa campingmökeissä. Ennen juhliin menoa James suoritti meille kaikille kasteseremonian meressä. Seuraavana päivänä toiset menivät taas kirkkoon ja toiset kävelivät ihanalle flamingojärvelle. Se kiehtoi minua enemmän. Vaaleanpunaiset flamingot hurmasivast minut täysin.

Matkamme jatkui Pyreneitten vuorille.Vapaana juoksevat valkoiset hevoset kedoilla ja teiden varsilla olivat viehättäviä ja toivat mieleen tarujen yksisarviset. Ne tulivat kävellessä aivan lähelle. Bussimme jätti meidät aina sopivan tullen, ja jatkoimme sitten kävellen. Onneksi sää oli poikkeuksellisen vilpoinen ja helpotti kävelyä. Alue, jossa kuljimme oli Salve Terra eli Pyhä Maa. Se on kataarien vanhaa aluetta ja täynnä heidän linnoituksiaan, useimmat raunioina, mutta jotkut kunnostettuja turvallisiksi kulkea. Queribus ja Peyrepertuse linnat muun muassa.


La Baume luolakirkossa MM patsaan juurella


Koko Languedocin alue on täynnä onttoja vuoria, joissa on valtavan isoja luolia, hyvin kauniita, jotkut kuin luonnon katedraaleja, kuten ”La Caune” luola, jossa Maria Magdalena ja muut Jeshuan perheenjäsenet pitivät seremonioita. Sieltä on löydetty ensimmäinen mustan madonnan patsas. Luolan katossa on aukko. Siitä aurinko paistoi suoraan kivelle, jolle istahdin. Kasvot aurinkoa kohden ja yläosa paljaana istuin kuin temppelin papitar parantavien säteiden kohteena. Tunsin voimakkaana Maria Magdalenan läsnäolon ja siunauksen.

Kuljimme todella pyhällä maalla. Kuvauksellisia maisemia, kyliä, linnoja, kirkkoja patsaineen joka askeleella. Ihastuttava Cucugnan, jossa oli vanha mylly leipomoineen ja kirkkoineen, joka oli täynnä Maria-patsaita vuosisatojen ajoilta. Galamus Gorge, rotkojen ympäröimä luolakirkko patsaineen ja lähteineen, sekä siellä asuva erakko.

Rennes- les- Bains oli unohtumaton kokemus, jo senkin vuoksi, että siellä saimme upean majoituksen. Viehättävä paikka, jossa joki virtaa keskellä kaupunkia. Saimme taas Jamesilta kasteen, Fontaine des Amours -lähteillä, joissa Maria Magdalena oli kastanut ihmisiä. Hänen läsnäolonsa oli käsin kosketeltava. Kylän lähistöllä on myös kuumia lähteitä.



Flamingojärvellä

Seuraava etappimme oli kuuluisa Rennes-le-Chateau. Kävelimme koko matkan, suurimman osan sateen kastamina. Matka oli todellista pyhiinvaellusta ja paikoin raskastakin. Ohitimme paikan, josta näkyi Bugarachin vuori. Siitä opas kertoi, että siellä nähdään usein ufoja. En tiennyt paikasta mitään. Oli suuri yllätykseni myöhemmin lukea matkalla ostamastani kirjasta, että juuri tämän vuoren juurella on sijainnut se essealaisten yhdyskunta, jossa Jeshuan perhekunta asui Ranskassa.

Rennes-le-Chateau ja Rennes-les-Bains ovat kaksi pyhää keskusta – toinen ylhäällä kukkulalla ja toinen alhaalla laaksossa. ”Kuten ylhäällä, niin alhaalla”, sanotaan hengen toimivan.

Erikoista ovat kirkon geometrian suhteet sisällä ja ulkona; yhteydet astronomiaan; kirkon henkiset symbolit; mies- ja naispuolinen tasapaino; arkkitehtuurin ja symbolien takana oleva mahdollinen ryhmä; yhteydet muihin lähellä oleviin kirkkoihin.

Rennes- le-Chateau on ollut pyhiinvaelluspaikka 500-luvulta asti, ja se on kuuluisa papistaan nimeltä Sauniére. Hän löysi v. 1891kirkosta jotain sensaatiomaisen arvokasta (ei tiedetä tarkalleen mitä), restauroi sitten rikastuttuaan Maria Magdalenan kunniaksi kirkon, tuli kuuluisaksi ja jäi kai ikuiseksi mysteeriksi. Henkinen geometria näyttelee suurta roolia hänen kirkossaan. Pyhä linja kulkee kirkon keskellä ja osuu Maria Magdalenan päähän, joka on polvistuneena voitelemassa Jeshuan jalkoja. Magdala -tornin läheltä näkyy maiseman muodostama 5-sakarainen tähti eli pentagrammi. Yksi sakara osuu Bugarachin vuoreen, jonka juurella sijaitsi se essealaisyhteisö, jossa Jeshuan perhekunta asui useaan otteeseen. Sen luin vasta jälkeenpäin sieltä ostamastani kirjasta ”Anna, the Voice of the Magdalenes”, jonka on kirjoittanut Claire Heartsong.


Matkan varrella kuvattua


Matkamme seuraava kohde oli Montsegur, kataarien viimeinen linnoitus. Sen tuhosi paavi yhdessä Ranskan kuninkaan kanssa v. 1244. Linnoituksen asukkaat, joita oli useita satoja, poltettiin elävältä alapuolella olevalla niityllä. Kävely Montseguriin oli minulle äärettömän raskas. Mitä lähemmäs saavuimme pientä Montsegurin kylää, sitä tuskallisempaa oli kävely. Satuin kävelemään yksin suurten kallioiden välissä, jotka tuntuivat hyvin uhkaavilta. Jalkani painoivat tonneja ja melkein uuvuin kesken.

Yövyimme viehättävässä vanhassa hotellissa ja saimme voimia seuraavan päivän rankkaan nousuun. Ennen vuorelle kiipeämistä suoritimme paikallisten oppaittemme Richardin ja Anne Mien kanssa ruususeremonian niityllä vuoren juurella. Jokainen laski ruusunsa rakkauden ja rauhan osoituksena, anteeksiantaminen sydämessään. Monet itkivät ääneen. Meistä tuntui, että olimme kataareja, ja muistot elivät meissä. Itse kiipeäminen polulla oli jyrkkää ja vaarallistakin. Ilman Davidin vetoapua ja rukoustani ”Kristus auta minua” tuskin olisin päässyt turvallisesti huipulle. Alastulo oli vielä vaarallisempaa. Sain onneksi opas Anne Mien avukseni pitämään kädestä kiinni. Montsegur on 1200 metriä merenpinnan yläpuolella; se oli minun Himalajini.


Jamesin kanssa Montsegurin kylässä


Oppaat kertoivat kataareista. Kataari tarkoittaa puhdas. He olivat kirkon mielestä kerettiläisiä, koska he eivät nöyristelleet paavia tai ketään muutakaan pappia. Heillä oli suora yhteys Jumalaan. He elivät vaatimattomasti ja nöyrästi. Eräs porukastamme kertoi ihmeissään, että oppaiden mukaan kataarit söivät juuri sellaista ruokaa kuin minäkin. Syön makrobioottista ruokaa (ei lihaa, kalaa, maitotuotteita eikä gluteenipitoisia jauhoja). Siitäpä kummastus nousi. Itsekin arvelen, että vanhana kataarina solumuistissani on tämä tieto puhtasta ravinnosta. Jos olen jostain syystä lipsunut tästä ruokavaliosta, jonka terveysterapeuttini Liisa Kinnunen on minulle opettanut, olen saanut tuta rankalla kädellä, että seis: nyt olet haksahtanut väärälle tielle! Tällä reissulla ruoan laatu oli kehno.

Viimeisenä matkakohteena meillä oli vielä iki-ihana La Sainte Baume. Vuori, jonka sisällä on suurenmoinen, iso luola. Siellä Maria Magdalenan sanotaan eläneen viimeisinä vuosinaan. Kiipeäminen tälle vuorelle oli erilaista, sillä leveä polku nousee ylös kauniin metsikön läpi. Itse luola korkealla vuorella on valtava katedraali. Sinne on pystytetty vuosisatojen aikana useita patsaita ja alttareita. Patsaat kuvaavat Maria Magdalenaa. Näin vain yhden alttarin, jonka yläpuolella oli krusifiksi ja Jeesus. Näkymä korkealta vuorelta alas laaksoon on niin kaunis, että voi hyvin kuvitella, että siellä vihityt viihtyvät, meditoivat ja elävät korkeissa energioissa.



Matkan jälkeen uppouduin lukemaan ostamaani kirjaa ”Anna, The Voice of the Magdalenes”. Se on julkaistu 2010, ja sitä on edeltänyt kirja ”Anna, Grandmother of Jesus”. Olen lukenut ja lukenut. Kirjan päähenkilö on Jeshuan äidinäiti Anna. Annan ”klaani” eli Jeshuan perhekunta esiintyy kokonaisuudessaan omilla kertomuksillaan. Kirja on täynnä yksityiskohtaista tietoa ja vuosilukuja. Uskomatonta, mutta näin on. Monet lukijat varmaan haukkovat henkeään, niin epätavallista tietoa kirja on tulvillaan. Loppujen lopuksi kaikki käy kuitenkin yksiin aikaisemman tiedon kanssa. Tätä tietoa on vain pimitetty. Tulen kirjoittamaan seuraavan juttuni tästä kirjasta. Kaiken sulattelun jälkeen voin sanoa, että kokemani kevät ja tämä kesä ovat olleet erittäin tärkeää aikaa elämässäni. Olen suuresti kiitollinen Elämälle ja kaikille Isoäiti Annan perheenjäsenille saamastani tiedosta ja rakkaudesta.

Lisa Marie USA:sta, joka tarkistaa englanninkieliset versioni, oli myös matkalla, ja pyysin häntä vierailemaan luonani Rovaniemellä. Parin päivän jälkeen jatkoimme Utsjoelle Karigasniemeen tapaamaan Maaritarta ja osallistumaan muistoseremoniaan, jossa hänen rakkaan ystävänsä, Alinan, tuhka vapautettiin taivaan kirkkauteen.

Veimme näin Lisa Marien kanssa Maria Magdalena  -energian suoraan Salve Terrasta Suomi Neidon kruunutshakraan säteilemään siunaustaan ja kauneuttaan meille kaikille.

Kiitollisin sydämin 
siunaten ja rakastaen
Margie 
rauhanpapitar

Áilu – Rauhaa rakastava ravistelija

Lähdeteos: Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset – historia, yhteiskunta, taide (1997)

Olen viime aikoina tutkinut kirjallisuutta koskien Nils-Aslak Valkeapäätä. Olen löytänyt ihmeellistä yhteyttä ja sielunrakkautta tähän hengen jättiläiseen. Hän oli aikaansa edellä ja hyvin rohkea, eikä hän kumarrellut nöyristelevästi ketään.

Tätä ”jatkokertomusta” kirjoittaessani sain sähköpostissa positiivista palautetta Leena Valkeapäältä, jonka puoliso on Áilun sisarenpoika Oula-Antti. Leena on julkaissut Áilusta teoksia, joihin aion tutustua. Leena selvensi Áilun kotioloja:

Nils-Aslak Valkeapää (23.3.1943-27.11.2001) eli Áilu syntyi jutaavaan porosaamelaiseen perheeseen maaliskuussa, kun perhe oli lähtemässä talvilaitumilta kohti pohjoista. Heidän talvilaitumensa olivat Palojoensuussa ja siellä Áilu siis syntyi (sattui syntymään).

Perheellä oli kesätalo Aatsassa noin 100 km Palojoensuusta pohjoiseen, jossa perhe viipyi osan kesää ja syksyn. Perheen poroja paimennettiin keskikesällä Kilpisjärven maisemissa ja siellä myös vasat merkittiin.
Áilun lapsuudessa sydäntalvi vietettiin mäntymetsässä ja kesä puuttomassa tunturissa. Heidän kotiseutunsa oli 150 kilometria pitkä alue, ei siis mikään tietty kylä.

Áilu asettui aikuisena asumaan Pättikkään, johon perheen kesätalo siirtyi Aatsasta.  Äiti oli Norjan saamelaisia, isä Ruotsin puolelta. Nils-Aslak muutti itsekin norjaan Yykeänperään Skibotniin pysyvästi vuonna 1996. Sinne hän rakensi talonsa, Laśságámmin, kunnan lahjoittamalle tontille.

Áilulla oli itse asiassa kaksi elämää: elämä ennen autokolaria 1996 ja sen jälkeen. Hän ei koskaan täysin palautunut onnettomuudesta, mutta sopeutui ihmeen hyvin tilanteeseen. Hän aloitti uuden elämän. Kun hän heräsi sairaalassa, hän luuli tulleensa taivaaseen, sillä hänen huoneensa oli täynnä kukkia. Sama tapahtui hänen siunaustilaisuudessaan. Kirkko oli kukkamerenä. Áilu oli ja on edelleen suuresti rakastettu.




Áilu oli taiteen alalla monilahjakkuus. Hänen taiteessaan risteävät eri taiteenlajit. Sana, kuva ja sävel muodostavat erottamattoman kokonaisuuden. Joiku yhtyy jazziin, musiikki saamen kieleen, kuvataide kirjallisuuteen.

Kirjailijana Ailun huomattavimpia lahjoja saamelaiskulttuurille ovat suuret runoteokset Ruoktu váimmus -trilogia (Koti sydämessä, 1985) ja Beaivi, áhčažan  (Aurinko Isäni 1992)

Áilu tiesi jo nuorena, millaisen elämäntyön tekisi. Hän pyrki runoteoksissaan hahmottamaan laajoja kokonaisuuksia. Hän halusi luoda kokonaiskuvan saamelaiskansan ajattelumaailmasta ja perinnöstä. Ruoktu váimmus – trilogia (1985) kuvaa saamelaislapsen kasvamista. Se on kuitenkin myös runollinen näkemys kahden kulttuurin ja ajattelutavan törmäyksestä. Teoksen kieli muistuttaa lyyrisen joiun sanoituksia.

KOTI SYDÄMESSÄ  Ruoktu váimmus -teos osoittaa  Ailun runoiljahahmon monipuolisuuden ja myös tietoisen kehityksen. Alun perin erillään julkaistuista kokoelmista runoilija on rakentanut elävän kehittyvän kokonaisuuden, jossa maailma ja tietoisuus laajenee koko ajan. Se on yhden ihmisen ja koko kansan tarina.

Ensimmäinen osa kuvaa luonnollista, lapsenomaista tilaa, jossa omaa itseä ei vielä ole. Kielensä kautta ihminen on sisällä maisemassaan: ”Päivät menevät, kuut, ja vuodetkin/ Elämän tarkoitus vain on/ yhtä tietymättömissä/ illalla istahdan/ ja annan silmien vaeltaa/ Päivät menevät, kuut/ ja vuodetkin.”

Toisessa osassa on edessä lähtö turvallisesta lapsuudesta, turvallisesta Ádjagorsasta suureen maailmaan. Siellä aika on erilainen, päivät pitemmät, kieli on toinen, ja ”jos kalastusmieli yllätti/ piti salaa hiipiä pikkulammelle/ ja onkia pieniä punasilmäisiä outoja kaloja”. Kuvaus saamelaislapsen vaikeuksista vieraassa asuntolaympäristössä kasvaa runolliseksi näkemykseksi kahden kulttuurin ja kahden ajattelutavan törmäyksestä:

Sinä tiedät sen veli
sinä ymmärrät sisko
mutta mitä sanon näille vieraille
jotka peittävät kaiken
mitä sanon kysymyksiinsä
jotka tulevat eri maailmasta

Miten voi selittää
että ei asu missään
tai asuu kyllä
mutta minä asun
kaikilla näillä tuntureilla
ja sinä seisot minun sängyssäni
minun vessani on noiden
pensaiden takana
aurinko on minun lamppuni
järvi kylpyamme

Viimeisessä osassa lähdetään suureen laajaan maailmaan, joka ”pieneni kun matka venyi”. Päähenkilö löytää maailmaltaveljet ja siskot”, muut alkuperäiskansat. Kaikilla on samankaltainen ristiriita voimakkaamman kulttuurin kanssa, kaikilla samat uhat, mutta kaikilla myös sama toivo:”ilmankinhan joskus/ meidän äänettömät palkisemme huutavat”.Veljien ja siskojen myötä runoihin astuu myös aiempi rauhallisuus, ajatusten laajuus. Palaa muistiin se tosiasia, että elämä on ”puhalluksella kirjoittaa ilmaan/ sormella piirtää veteen”. Kuten eepokselle sopii, teos alkaa maailman luomisesta, maailmankaikkeudesta ja ”elämän sikiöstä maailman kohdussa”, Valokuvat tässä vaiheessa esittävät kallioita ja seitoja, kivipaasia, jotka hämärästi muistuttavat ihmistä.

Ihminen ilmaantuu runoihin vähitellen: ensimmäinen ihmiseen liittyvä runokuva on kuutamo räppänäaukossa. Syntynyt ihminen on kuvantekijä: hän tekee kuvia kallioon, noitarummun kalvolle, näkee näkyjä shamaanien tapaan. Hän on perinteinen taiteilija, poikkeusihminen, joka etääntyy kaikesta vain tarkkailemaan:

ei minulla ole mitään
sanatkin
lennähtävät ilmaan

unet
unet minulla on
rikas elämä


ja aikaa myöten tulemme osaksi
tätä maata
jossa juuremme leviävät 

niin kulutamme nuoruutemme,
voiman, elämän ajan
näiden tunturien yön ja
päivän puolella
niin kohisee veri
suoniemme joet
kirjoo elämä elämän
koristaa iloista
rakentaa suruista
vasannahan pehmeäksi
leikkaavaksi kuin terä
niin pärskyy elämän putous
kumajavat syksyn äänet
rajuilmat karjuvat

ja elämää on, että vanha katoaa
ja tekee tilaa uudelle kasvulle
ihmiset tulevat ja menevät
kansat syntyvät, katoavat
niin huokailee elämän meri
laineita
laine laineen jälkeen
niin katoavat kansat
vaahdoksi elämän virtaan
niin on vain aalto se isokin
niin keinuvat elämän
meressä nekin
jotka ylitsemme nyt huokuvat

eikä kukaan tiedä
kuinka kauan mikin
elää

(Suomennos Pekka Sammallahti)

Áilu olevansa ”instrumentti, jota elämä soittaa”. Juuri tällaisia ihmisiä maailma tarvitsee. Tunnen suurta hengenheimolaisuutta hänen filosofiaansa ja elämäntyötänsä kohtaan. Näen hänessä voimakkaan esimerkin, miten toimia. Se että löysin Áilun juuri Marianpäivän juhlilta Hetassa, viestii minulle taas kerran Äiti Maria Magdalenan johdatuksesta elämässäni. Kiitän tästä suuresta Siunauksesta. 

Kiitollisena
Margie
rauhanpapitar

Suuri sielu joka osasi antaa anteeksi

MARIANPÄIVILLÄ HETASSA

Voi iloa, voi iloa                                 Nils-Aslak Valkeapää: Kevään yöt niin valoisat
kevät sydämessä ja aurinko                                                 
paistaa, pääsiäispyhät lähellä
ja minulla uusi valkkopeski
Voi iloa, voi iloa
sinun luoksesi pääsen.

Toteutin vanhan haaveeni ja lähdin Hettaan Marianpäiväjuhlille. Siitä tuli vaikuttava matka, sillä tutustuin samalla saamelaistaiteilija Nils-Aslak Valkeapäähän (1943 -2001), jonka syntymän 70-vuotissyntymäpäivää on juhlittu monin tavoin. Kutsumanimeltään Ailu/ Áillohaš oli monitaiteilija, joka sävelsi, joikasi, maalasi, valokuvasi, kirjoitti runoja ja näytelmiä, ja vaikutti tienraivaajana, innoittajana ja tukijana muille saamelaisille.

Koin suorastaan ”herätyksen” saamelaisuuteen tällä reissullani. Olen aina tietänyt, että Nils-Aslak Valkeapää oli suuri taiteilija monessa suhteessa. Mutta vasta nähtyäni Tunturi-Lapin luontokeskus Skierrissä kaksi Áillohaš filmiä, jotka kertovat hänestä, tajusin kuinka suuri sielu hän on ollut. Hänessä kiteytyy koko Saamen kansan identiteetti. Hän osoitti, kuinka suurenmoinen ja henkisesti korkeatasoinen on tämä kulttuuri, jonka kristinusko teloi lähes hengettömäksi.

Tunsin häpeää siitä, että en ollut tiennyt hänestä juuri mitään. Hän antoi saamenkansalle takaisin heidän identiteettinsä, jonka papit ja suomalaiset 'valistajat' olivat heiltä riistäneet. Hänessä eli saamelaisuuden identiteetti ja kulttuuri; siksi hän saattoi välittää sen takaisin nujerretulle saamenkansalle. Tajusin hätkähtäen, että me suomalaiset olemme kohdelleet saamelaisia juuri samalla tavalla kuin kaikki muutkin riistäjät alkuperäiskansoja. Tunsin todella häpeäväni suomalaisuuttani – outo tunne, jota en muista aikaisemmin koskaan kokeneeni.

Hetan kirkossa oli Marianpäivän konsertteja. Iloitsin värikkäistä saamenasuista. Etenkin Enontekiön puku väriloistossaan on upea. Saamenkieli on pehmeää ja kuullostaa aivan musiikilta. Tunsin itseni lähes saamelaiseksi. Hetan kirkko on lempikirkkoni ja sen alttarifresko mielestäni yksi Suomen  kauneimmista. Siinä Jeesus on ylhäällä siunaten alapuolella olevaa maisemaa, jossa porot jutaavat kaukana siintäviin tuntureihin. Yksi iso poro ja kaksi saamelaista ovat myös taulussa. Kävin jopa ehtoollisella – en muista koska viimeksi.



Nils-Aslak Valkeapää on pukenut saamen kansan perintöä sanoiksi
Kuva: Jaakko Heikkilä

Täällä Rovaniemellä on myös näyttely Ailusta. Otin lainaksi Veli-Pekka Lehtolan kirjan ”Saamelaiset, historia, yhteiskunta, taide”, josta olen ottanut myös materiaalia tähän juttuuni. Marjut Aikio, joka valmistelee kirjaa Ailusta, piti kirjastossa hienon esitelmän, ja sain myös häneltä paljon ajateltavaa.

Ailun suurisieluisuutta osoittaa se, että hän ei syyttänyt mitään, kertoi vain faktat, olipa sitten kuuntelijana Norjan pääministeri tai kuka tahansa. Hänessä oli ylpeyttä ja nöyryyttä yhtä aikaa. Hän osasi antaa anteeksi.

Ailu syntyi Enontekiön kunnassa ja eli nuoruutensa Pättikän kylässä Palojoensuulla. Varsinaiselta koulutukseltaan hän oli opettaja Kemijärven seminaarista, mutta toimi elämänsä aikana kansainvälisenä monitaiteilijan ja hän ehti saada useita palkintoja eri taiteenaloilta. Hän sanoi, että syynä saamelaistaiteilijoiden monipuolisuudelle oli se, että piti osata melkein kaikkea, ja myöhemmin se että yhdellä taidemuodolla ei Saamenmaassa elä. Taustalla oli kuitenkin saamelainen ajattelutapa laajemminkin. Yksityiskohtia ei erota kokonaisuudesta, eikä ihminen voi irrottautua umpäristöstään ja luonnosta.

”Kun minä maalaan, kuulen sen musiikkina ja sanoina; kun teen musiikkia, näen sen väreinä ja sanoinakin; kun kirjoitan, minulla soi mielessä koko ajan ja näen värejä. Rajojen ja lajien ylittäminen on aina tuntunut minusta luonnolliselta. Oudolta tuntuu se, joka vain kirjoittaa ja vain piirtää.”

Ailun maalaukset sekoittivat vanhaa saamelaista symboliikkaa uuden ajan väri- ja muotomaailmaan. Peruselementteinä ovat kalliopiirroksista ja noitarummuista tutut figuurit shamaaneineen ja aurinkokuvineen. Ne on kuitenkin tuotu esiin uudenlaisina sommitelmina ja häikäisevän runsaissa väreissä.

Ailu oli läpileikkaus saamelaiskulttuurista ja -taiteesta. Hän oli porosaamelaiseen perheen kasvatti, joka kouluajoista lähtien imi vaikutteita myös länsimaisesta kulttuurista. Hänet tunnettiin 1970-luvulta lähtien ”saamelaisten suurlähettiläänä”, joka edusti saamelaisia taiteilijana ja kulttuuripoliitikkona kaikkialla maailmassa ja toimi aktiivisesti alkuperäiskansojen toiminnassa  järjestäen muun muassa festivaaleja tunturissa Karesuvannossa. Lillehammerin olympialaisten avajaisissa 1994 hän esitti tervetuliaisjoiun. Hän kävi hyvin mielellään Japanissa, jossa häntä arvostettiin suuresti. Sieltä hän oli palaamassa silloinkin, kun sairauskohtaus hänet yllätti Espoossa matkalla kotiin. Ailu oli ollut muutama vuosi aikaisemmin lumipyryn aiheuttamassa autokolarissa, eikä hän koskaan toipunut siitä täysin. Filmissä hän sanoo olevansa ”valmis lähtemään koska vain”.

Joiku on aina ollut eräs saamelaisidentiteetin kulmakivi, keskeinen saamelaisten erilaisuuden ilmentäjä. Joikuun on liittynyt me-henkinen piirre, ”meidän” näkökulmamme. Joikumusiikin on sanottu olevan ”maailman alkuperäisimpiä laulumuotoja”, jossa on säilynyt jotain ihmiskunnan tai ainakin arktisen elämänpiirin vanhimmista kulttuurikerrostumista. Joiun kohteena voi olla luonto, eläin, useimmiten henkilö, josta se piirtää kuvan sanallisesti, melodisesti, rytmisesti, esityksellisesti sekä ilmein ja elein. Luonnehdinta on usein viitteellinen, tiivistäen kohteesta vain jonkin, juuri sille olennaisen kohdan. Joiku poistaa etäisyyden: poissaolevan ystävän saa sen kautta paikalle. Siksi ei ole ihme, että pyrkiessään hajottamaan saamelaista uskontoa ja maailmankuvaa papit kävivät nimenomaan joiun kimppuun. Sadan vuoden ajan joiku oli kielletty ja sen esittäminen oli rangaistavaa.

Sotienjälkeisenä aikana joikuperinne oli kadota kokonaan. Siitä tuli kuitenkin keskeinen symboli ”saamelaisrenessansissa”. Ailu nosti vuonna 1968 aloittamillaan julkisilla esiintymisillä joiun uuteen kukoistukseensa ja uuden identiteetin symboliksi. Salattujen koodiensa ja kätketyn sanomansa antamien mahdollisuuksin takia se sopi myös taisteluaseeksi saamelaisuuden puolesta. Kaiken mitä Ailu teki, hän teki saamelaisuuden hyväksi.

Kirjailijana Ailun huomattavimpia lahjoja saamelaiskulttuurille ovat suuret runoteokset Ruoktu váimmus -trilogia (Koti sydämessä, 1985) ja Beaivi, áhčážan (1988, suom. Aurinko Isäni 1992)

Ailun runouden keskeisiä teemoja ovat saamelainen identiteetti, rakkaus, ihmisyys sekä erityisesti ihmisen ja luonnon välinen yhteys. Ailu oli intohimoinen perinteisen saamelaisen elämäntavan ja luonnon puolustaja. Suomalaiselle yleisölle Ailun runot ovat jääneet melko tuntemattomiksi, koska kahdeksasta saamenkielisestä runoteoksesta on suomennettu vain kaksi, Gida ijat cuov'gadat (Kevään yöt niin valoisat) ja Beaivi, áhčážan (Aurinko isäni). Norjalaiset pitävätkin Ailua omanaan.

Beaivi, áhčážan on tietoinen yritys luoda saamelaiskansallinen eepos. Ailun ilmaisu on niukkasanaista ja jättää sanojen väliin paljon tilaa. Eepoksesta on kaksi versiota: erikieliset käännökset ilman valokuvia sekä pohjoissaamenkielinen kokonaistaideteos, jonka runojen lisäksi muodostavat eri puolilta maailmaa kerätyt vanhat valokuvat saamelaisista, tekijän omat piirrokset ja valokuvat. Ailu on usein sanonut, että teos on saamelaisten perhealbumi, sisäryhmäkulttuuria. Sen vuoksi valokuvia ei saanut lisätä käännöksiin.

”Minä olen aito, mutta minä en tahdo olla aito säilyttävässä mielessä. Minun tahtoni on luoda uutta, elää siinä kulttuurissa jossa olen sattunut syntymään, hengittää sen mukana myös vaikutteita uusista kulttuureista. Kaikissa asioissa eleitä ja kieltä myöten olen tahtonut pyrkiä osoittamaan, etten ole muinaishistoriallisen kansan jäännöstä, vaan todella yksi elävän kansan elävistä ihmisistä.”

On upeaa, että tämän hetken nuoret ovat löytäneet omat juurensa ja kulttuurinsa. Skierrissä avattiin Marianpäivänä näyttely, jossa äiti ja tytär, Maria-Liisa ja Nea-Maria Valkeapää, Nils-Aslakin sukulaisia, esittävät räiskyvän upeita taulujaan. Äiti Maria Magdalena riemuitsee.

Siunaten ja rakastaen.
Margie
rauhanpapitar

Siunausta sataa sydämiin

Suoraan edessäni keskellä ikkunaa paistaa aurinko säteillen pieniä lumihiutaleita kuin timantteja. Aamulla en olisi halunnut nousta petistä lainkaan, sillä näky oli niin lumoava, kun tummaa isoa kuusta vasten satoi näitä siunaavia tähtiä. YK:n Naisten päivä alkaa siunausten merkeissä!

Olen viime päivinä lukenut James Twymanin kirjaa ”The Barn Dance”. Nimen voisi suoraan kääntää ”Latotanssit”. Luin sen heti sen ilmestyttyä pari vuotta sitten, mutta nyt tunsin tarvetta lukea se uudelleen. Kirja on hämmästyttävä tosikertomus siitä, kuinka James tapasi ex-vaimonsa Lindan tämän kuoleman jälkeen ”taivaan ja maan välissä” olevassa paikassa.

Linda surmattiin raa'asti teräaseella kotonaan Chicacon esikaupungissa v. 2005. Vasta kolmen ja puolen vuoden kuluttua toinen miehistä tunnistettiin; hän oli silloin jo vankilassa. Mitään motiivia teolle ei löydetty. Tytär Angela sattui olemaan isänsä luona ja välttyi näin surmalta.

James kertoo valtavasta syyllisyyden tunteestaan, jota hän oli kokenut siitä asti kun hän jätti pienen perheensä parin avioliittovuoden jälkeen. He olivat nuoria, eikä James sopeutunut perheenisän rooliin, vaikka rakasti perhettään suuresti. Hän ei löytänyt paikkaansa eikä työtä, miten elättää perheensä. Työ myyntimiehenä oli hänelle vastenmielistä. Hän tiesi, että hänellä oli elämässään tehtäviä, jotka koskivat koko ihmiskuntaa. Hän sattui näkemään filmin Franciscus Assisilaisesta, ja se laukaisi hänessä kaikenkattavan halun lähteä etsimään itseään ja elämäntehtäväänsä.

Hän uskoi 10 vuotta, että Linda ymmärtäisi ja antaisi anteeksi hänen lähtönsä, ja että he palaisivat yhteen; siksi hän ei suostunut avioeroon moneen vuoteen. Juuri kun he olivat taas löytämässä toisensa, Linda surmattiin. Tätä seurasi valtavat tunnontuskat. James oli ajamassa autollaan Oregoniin Angelan ja tämän ystävättären kanssa, Lindan tuhka mukanaan. He joutuivat lumimyrskyssä vuoristotiellä kallionkielekkeelle, josta juuri ja juuri selvisivät hengissä. Kolmeen vuoteen James ei saaanut rauhaa, vaan hänen oli pakko palata kielekkeelle. Sieltä hän laskeutui alas  ja joutui outoon maailmaan, erämaahan, josta hänet eräs erikoinen mies löysi. Tämä Richard vei Jamesin kolmena yönä mystiseen paikkaan, jota hän kutsui Latotanssi -paikaksi. Tässä paikassa kokoontui sieluja, jotka olivat jättäneet fyysisen tason ja vaelsivat välitilassa, kukin oman sieluntilansa johdattamana. Kaikilla oli jokin läksy opittavana. Joka ilta paikka muuntui erilaiseksi. Latotanssit, hieno ravintola, teatteritila. Täällä James tapasi Lindan -  siis fyysisenä ihmisenä. Richardin mukaan vain harvat ihmiset pystyvät siihen.

Linda ja James paransivat toistensa haavat. Kumpikin näytti toiselleen oman näkemyksensä heidän liitostaan. Toistensa silmien kautta he pystyivät siirtymään ajassa taaksepäin kokemiinsa hetkiin. James koki omat pelkonsa ja syyllisyyden tunteensa, oman kykenemättömyytensä huolehtia perheestään ja Lindasta tämän kuolinhetkellä. Linda vei Jamesin kuolinhetkeensä. Siinä hän näytti, ettei hän ollut yksin. Paikalle tullut poliisi piti häntä käsivarsillaan ja katsoi Lindan silmiin tämän kuollessa. Linda ei ollut yksin ja hylättynä, niin kuin hän oli tuntenut olevansa avioliiton ajan.

Kumpikin antoivat anteeksi toisilleen. James sai valita, jääkö Lindan luo taivasmaailmaan, vai palaako hän fyysiseen maailmaan. Angela tytär sai hänet palaamaan ja myös jatkamaan maanpäällistä työtään ihmiskunnan hyväksi. Lindan rakkaus seuraisi heitä molempia koko elämän ajan. Kirja on kertomus sitä, että rakkaus ylittää kuoleman rajan; se säilyy aina. Se on myös kertomus siitä, kuinka anteeksiantaminen vapauttaa ihmisen peloista ja syyllisyydestä.


Heti perään luin Jamesin uusimman kirjan ”Love, God, and the Art of French Cooking”. Se kertoo siitä, kuinka James sattumalta löysi Toronton läheltä pienen ravintolan, jonka omistaja, ranskalainen kokki Roger Dufau, osoittautuu mystikoksi, joka jakaa opetuksia rakkaudesta ja Jumalasta yhtä helposti kuin valmistaa herkullisia aterioita. 'Ruoka on läheisin asia todelliseen henkisyyteen.' Hän antaa esimerkin valkosipulin kuorimisesta. Se pitää kuoria nopeasti murskaten, että neste pääsee täysin virtaamaan ulos ja maustamaan heti ruoan. ”Elämäsi on samoin. Sen ei ole tarkoitus kulkea hitaasti .. sen on tarkoitus murskautua. Silloin mehu sisälläsi virtaa ulos ja lisää mausteensa kaikkeen mihin tartut. Jos yrität kontrolloida olosuhteita ja ihmisiä ympärilläsi, teet sen pelosta. Älä myös anna liian paljon, tai sinulle jää liian vähän. Pysäytät elämän virran heti kun se alkaa. Sinun on annettava pelon mennä ja antaa sen pirskoutua maailmaan kuten valkosipulin nesteen.” Yksinkertaisuus ja laadukkaat raaka-aineet ovat kaiken ruoanlaiton perusta. Näin on myös elämässä. Kun Roger valmistaa ruokaa, hän kommunikoi sen kanssa ja tietää siksi miten kokata.

Kaiken  ruoanlaiton ohessa Roger auttaa Jamesia vapautumaan tuskastaan ja suhtautumisestaan naisiin. James on koko elämänsä ajan peräytynyt peloissaan naissuhteissaan. Hän ei ole uskonut ansaitsevansa rakkautta. Se koski hänen avioliittoaan Lindan kanssa, mutta myös kaikkia muita naissuhteita. Roger johdattaa Jamesin myös lapsuuteen ja mustasukkaisuuteen äidistään, kun pikkusisko syntyi ja vei äidin huomion. James työstää viimeinkin pelkonsa rakkautta ja läheisyyttä kohtaan. Hän löytää itsestään kaiken sen, mitä hän on itse opettanut toisille vuosikausia. Roger opettaa hänelle myös sen, että eheytyminen tapahtuu auttamalla muita, joilla on samanlaisia pelkoja. Niin miehillä kuin naisilla on samanlaisia pelkoja suhteessaan toiseen sukupuoleen.

Jamesin sisällä rupesi soimaan runo, jossa hän pyytää anteeksi kaikilta naisilta kaikkien miesten puolesta. Se jumalainen feminiinisyys, joka meissä kaikissa ihmisissä elää, ansaitsee tulla huomioiduksi ja rakastetuksi ilman pelkoja.

Jamesin runo:

Sisar, tuntuu siltä että olen kääntynyt kulmasta, jota en hetki sitten tietänyt olevan olemassakaan. Olitko se sinä joka inspiroit tämän? Vai oliko se jotain jota kumpikaan meistä ei olisi voinut nähdä ennen tätä hetkeä. Syvempi kuin hengityksemme tai haavat, jotka ovat ajaneet meidät varjoihin, jonne kätkeydyimme.

Siemen, joka oli haudattuna, murtautuu läpi elämiemme pinnan. Ja kun ojentaudumme aurinkoa kohden kätemme ja sydämemme avoimina, me uudistamme sitoutumisemme rakkauteen ja toinen toisiimme. Meidän kesti näin kauan vihdoin saapua tähän paikkaan. Ja nyt kun olemme täällä, ojennan käteni omaasi kohden ja astumme eteenpäin – maailmaan joka odottaa luomistamme. On kuin olisin avannut silmäni ensi kertaa, ja voin nähdä sinun katsovan minua, hauraana ja hereillä. Kuinka olisimme voineet ymmärtää sisällämme tapahtuvat muutokset? Kuka oli todistamassa elämiemme kaunista avautumista?

Valo alkaa laajeta sydämissämme, täyttäen meidät paljon suuremmalla energialla kuin koskaan aiemmin olemme tienneet. Onko mahdollista, että juuri tätä olemme odottaneet? Oliko tämä se lupaus, jonka aistimme kun seisoimme varjoissa. Odottaen taivaan äkillistä avautumista? Tunnen vain, etten enää voi jäädä sinne missä kerran seisoin. Ikään kuin yksi ovi on auennut ja toinen yhtäkkiä katoaa.

Olen yrittänyt pysyä hiljaa, toivoen viivyttäväni askelta, joka nyt on edessäni. Mutta sitten muistan miksi tulin – en häipyäkseni, vaan pyytämään anteeksi; en hylätäkseni, vaan vapauttaakseni levottoman hengen joka on vaatinut tähän asti. Kiitos sinulle itsepintaisesta kaiusta, joka yhä soi lävitseni. Kiitos, että muistutat minua siitä, että eilinen on hylätty. Ja huominen ei ole muuta kuin usva, joka häipyy kun aurinko nousee.

Olen valmis seisomaan edessäsi juoksematta pois. Olen valmis pitämään sinut lähtemättä pois. Olen valmis pysymään se mikä olen. Olen täällä, läsnä ja kokonaisena – ehkä ensimmästä kertaa, Sen tähden, koska olin halukas katsomaan meidän molempien sydänten sisään enkä perääntymään silloin kun ukkonen myrskysi ympärillämme.

Kiitos, rakkain Sisareni, että arvostat minua kaikesta siitä mitä olen, Ja kaikesta siitä mitä saatan olla. Se on ainoa asia joka minusta on jäljellä. Ja aika ei unohda tätä täydellisen armon hetkeä.

Iloitkaamme, sillä me Sisaret ansaitsemme tämän kaiken.
Siunaten ja rakastaen
Margie

SERENADI ANNALLE

Olin suunnitellut viettäväni pari viikkoa etelän auringossa heti pyhien jälkeen. Enkä suinkaan pohjoisen paukkupakkasissa. Mutta taas kerran sain opetuksen: miksi suunnittelet asioita mielessäsi turhan aikaisin. Eikö olisi somempaa antaa asioiden soljua luonnolliseen tahtiinsa, ja mennä virran mukana rimpuilematta. Eikö joustavuus olekin se mitä juuri nyt opiskelet? Kyllä vain, näin on.

Kun peruin matkani, ajattelin, että en halua juhlia Uutta Vuotta yksin vieraalla maalla. Näin tapahtuikin. Vietin juhlapyhät läheisteni kanssa. Sisareni järjestivät kotonaan vuoropäivin juhlat meille omaisille. Uuden Vuoden juhlan järjestivät suvun nuoret kotitalossamme Myllärillä.

Kun yöllä kävelin kotiin, tapasin kadulla iloisen nuorten ryhmän. He sanoivat tulevansa helluntaiseurakuntansa juhlasta. Kun kerroin olevani rauhanpapitar, he innostuivat niin, että alkoi yleinen halaus keskellä katua. Totesimme, että kylläpäs Uusi Vuosi alkoi onnekkaasti! Kun tulin kotiin, kohta soi puhelin. Maaritar ja Niilo olivat alaovella. He olivat palaamassa Tampereelta Utsjoelle. Vietimme vielä pari tuntia yhdessä juhlien. Ennen heidän lähtöään pidimme päivällä  Rauhanrukoukset Lähettilään pyörän ympärillä. Yksin en siis todellakaan juhlinut Uutta Vuotta!

Toiseksi, sain inspiraation kirjoittaa pienen lehtijutun, jossa kommentoin presidentti Sauli Niinistön pitämää uudenvuodenpuhetta. Se julkaistiin parin päivän kuluttua kahdessa lehdessä. Joku on joskus minulta kysynyt, että missä minun seurakuntani on; olenhan vihitty rauhanpappi. Olen sanonut, että kaikki ihmiset ovat seurakuntaani. Kirjoitan tavallisille ihmisille.

Beloved Communityn pappisvihkimyksessä sitouduin niihin kolmeen suoraan käskyyn, jotka Jeesus        on antanut meille. Kaikille opetuslapsilleen Hän sanoi: ”Rakastakaa toinen toistanne sillä rakkaudella jolla minä teitä rakastan.” Pietarille hän sanoi:” Ruoki minun lampaitani.” Ja ristillä hän sanoi Johannekselle:” Pidä Äiti Maria sydämessäsi, kunnes tulee aika antaa hänet maailmalle.”

Nyt on aika antaa Äiti Maria maailmalle. Olen tähän sitoutunut ja siksi teen tätä työtä Äiti Maria Magdalenan välineenä. Kun olen Jeesukselta kysynyt, miten voin ruokkia Hänen lampaitaan, olen saanut vastaukseksi, että teen sitä koko ajan sanoillani ja välittämilläni teksteillä. Tämäkin juttuni ”Onnellista oleskeluyhteiskuntaa kaikille” on yksi näitä inspiraation tuotteita.

”Presidenttimme taisi tietämättään uudenvuodenpuheessaan lanseerata upean sanan. Hän todennäköisesti tarkoitti jotain muuta tällä oleskeluyhteiskunnalla kuin mitä tässä esitän.



Margie Venlan ja Ilmarin kanssa

Meidän tulisi pyrkiä elämässämme toteuttamaan juuri tätä: Elämän tarkoitus on Oleminen, ei tekeminen. Me olemme henkiolentoja, jotka tulemme kerta kerran jälkeen tänne fyysiselle tasolle opiskelemaan sitä mitä on olla Ihminen. Väkinäinen puurtaminen kaikenlaisten pakkovaltojen alla kyllä kasvattaa luontoa, mutta hyvin useissa tapauksissa se lannistaa, kovettaa ja voi tehdä ihmisen julmaksi. Se on kauhistus etenkin niille, jotka ovat jaloimpia ja ihanimpia ihmisiä ja jotka eivät halua olla tekemisissä näiden 'globaalihirmujen' kanssa. Niille jotka eivät halua antaa panostaan muiden ihmisten nöyryyttämiseen, joille raha ei ole Jumalan korvike.

Ajatelkaamme, onko maailmamme jotenkin edistyneempi nyt kuin vaikkapa sata vuotta sitten. Onko viisautemme vienyt ihmiskuntaa henkisesti paljonkaan eteenpäin. Ovatko ihmiset jotenkin jalompia ja henkisesti kehittyneempiä nyt. Ovatko he kuolemansa hetkellä, katsoessaan mennyttä elämäänsä kuin filminauhalta, tyytyväisiä itseensä. Kertovatko ihmiset lempeästä, ymmärtäväisestä johtajasta, joka rakasti ja jota rakastettiin. Ovatko kehitysmaat nyt onnellisempia, kun heiltä on riistetty luonnollinen elämäntapansa, saastutettu heidän maansa ja raiskattu heidän itsetuntonsa.

Sallikaamme sellaisten jalojen sielujen, jotka haluavat todella edistää ihmiskunnan ja kauniin planeettamme elämää, vaikuttaa siihen omalla hiljaisella tavallaan, rukouksin ja siunauksin. Se joka rakastaa, häntä rakastetaan. Se joka palvelee, häntä Valon enkelit palvelevat.”

Seuraavaksi sain yllättäen kutsun Helsinkiin edesmenneen mieheni Jussin pojan, Jorman muistotilaisuuteen. Vuosien varrella olen saanut kyvyn keskustella muilla tasoilla olevien rakkaitteni kanssa. Jussi on kertonut minulle usein, että hän haluaisi, että tapaisin hänen lapsensa.

Kun menimme naimisiin, olin 33-vuotias ja Jussi 66-vuotias leskimies, jolla oli kolme lasta. Jos ajattelen itseäni vastaavaan tilanteeseen, niin mitenkähän olisin isäntyttönä sopeutunut siihen, että isä menee naimisiin ikäiseni naisen kanssa. Tässä elämässä isäntyttö ja isänvaimo eivät oppineet tuntemaan toisiaan. Annikki kuoli aika pian isänsä jälkeen.Toinen tytär, Päivikki perheensä kanssa sopeutui tilanteeseen, ja olimme paljonkin kanssakäymisissä lasten synnyttyä. Poika, Jorma, oli lojaali ja suurpiirteinen miehisellä tavallaan, mutta kun perhe asui aika kaukana, jäivät tapaamiset siihen, että he kävivät joskus kesälomalla luonamme Rovaniemellä. Jari myöhemmin silloin tällöin kavereineen poikkesi luonani Norjan reissuillaan.         

Tapaamiset harvenivat. Oli myös mitättömiä tapahtumia, jotka saivat turhan isot mittasuhteet, ja jotkut suhteet katkesivat. Muutin myös kauas pohjoiseen, oman ison sukuni luo. Uppouduin uudestaan kotiseutuni sielunmaisemaan ja ihmissuhteisiini täällä.

Nyt sain kutsun Jorman lapsilta heidän isänsä muistotilaisuuteen. Jäätyään leskeksi vajaa vuosi sitten Jorman terveys heikkeni nopeasti. Jorma oli kuten isänsä, filosofi, ajattelija ja suuri kirjojen ystävä. Muistotilaisuudesta muodostui sydämellinen tapaaminen. Sain yhtäkkiä suuren perheen ja valtavasti pieniä suloisia lapsukaisia, joita en ollut nähnyt koskaan. Tapasin taas Jorman kolme poikaa, nyt perheineen. Heidän lapsensa, Jukan Sampo ja Sonja, sekä Jaakon Ilmari ja Venla veivät sydämeni.

Jarin vaimo, Jian on kiinalainen ja tuo näin kansainvälistä väriä perheeseen. Jian pyysi koskettaa vasenta korvaani ja nenänpäätäni. Ne ovat hänen mielestään ”onnelliset”. Oikea korva myös, mutta hiukan vähemmän. Jin, vasen puoli on naisellinen ja yang miehinen on oikea puoli meissä ihmisissä. Sopii hyvin rauhanpapittarelle, joka on omistautunut feminiisen Kristuksen esiintuomiseen! Jarin ja Jianin mielestä meitä yhdistää ”aasialainen ajattelu”. 

Päivikin perheen kanssa olimme Jussin kanssa paljonkin tekemisissä, kun lapset, Ville, Anna ja  Maija olivat pieniä. Kävimme usein heidän kotonaan Sipoossa, jossa perhe asui pienessä, vihreässä talossa metsän reunassa. Kutsuin heitä satutupalaisiksi. Meillä oli aina hauskaa yhdessä.

Jussi siunattiin Helsingissä Hietaniemen kappelissa, ja muistotilaisuus pidettiin Laulumiesten ravintolassa. Tilaisuudessa esiintyi Keravan Mieslaulajien kuoro, jossa Jussi oli laulanut yli 40 vuotta. Kävi niin somasti, että Anna täytti viisi vuotta juuri samana päivänä. Sain paikan päällä idean, että mieskuoro laulaisi serenadin Annalle. Sanoin, että vaari varmaan pitäisi siitä. Näin sitten tapahtuikin. Anna seisoi tuolilla suloisesti hymyillen kuin pikkuprinsessa, kun iso mieskuoro lauloi hänelle. Se oli todellinen jymyjuttu. Anna muistaa sen vielä nytkin, kun hän itse on pienten suloisten tyttöjen, Saiman ja Elsan äiti.

Mikä onkaan ollut punainen lanka näissä jutuissani viime aikoina?  Se näyttää olevan kuolema ja lapset. Koko elämän kiertokulku. Elämän jatkuvuus. Äiti Maria Magdalenan hellä huolenpito ja johdatus. Palaaminen läheisten luo. Anteeksianto. Olemisen kirkas oivaltaminen ja kauneus. 

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

PIPPURIHENKÄYS JA PRIMADONNA

Taivas näyttää satumaisen kauniilta keskipäivällä. Aurinko loistaa pastellinpunaisena Pöyliövaaran yllä. Pakkasta on parikymmentä astetta. Se tuntui aika kirpeältä, kun käväisin postilaatikolla viemässä Jaakon synttärikortin, joka nippanappa ehtii ajoissa itsenäisyyspäiväksi Turkuun.

Eeva-siskomme siunauksen viime lauantaina Rovaniemen kirkossa suoritti viehättävä naispastori. Sydämeni kaipasi siunata Eevan. Se tapahtuikin sitten laskiessani omat kukkaseni arkun ääreen. Tunsin Eevan läsnäolon hyvin voimakkaana js sanoin: ”Tiedät, että tiedän sinun tietävän. Olemme puhuneet näistä asioista. Kuolemaa ei ole. Se mitä kutsumme kuolemaksi, on vain on siirtyminen toisenlaiseen tajunnan tilaan. Silloin kun hopealanka katkeaa ja sielu on valmis siirtymään Valon maahan tarkasteltuaan sitä ennen objektiivisesti elämäänsä kuin filminauhalta. Se joka rakastaa, häntä rakastetaan. Se joka palvelee, häntä Valon enkelit palvelevat. Sinä täytät nämä molemmat ehdot. Kiitän ja siunaan sinua rakas isosiskoni, Eeva Kaisa Maria.” Muistotilaisuudessa luin myös osia Sielunpeilin artikkelistani.

Seuraava yö oli minulla hyvin erikoinen. Heräsin jo ennen neljää johonkin ääneen, ja tämä jatkui 12 kertaa ja vielä pari kertaa puoliltapäivin. Eeva oli läsnä ja puhui minulle. Hänellä oli suuri tarve kertoa, että hän elää ja kaikki tuntuu ihanalta rajan toisella puolen. Hän tähdensi sitä, että kaikki se mitä olin kertonut hänen arkkunsa ääressä, on totta. Minun tulisi kertoa tämä lapsille, kaikille omaisille ja ystäville. Hänellä oli jotenkin suuri hätä. Sain selville, että hän oli hyvin huolestunut lapsenlapsistaan. En nukkunut koko yönä, rukoilin ja siunasin kaikkia omaisia.


Maria Magdalena, maalannut Kristiina Alatalo

Samoin Äiti Maria Magdalena puhui minulle ja pyysi minua lukemaan Raamattua siten että avaan sen summassa, samoin kuin Margaret Starbird kertoo eräässä kirjassaan. Tein näin pitkin aamuyötä.

Tuli jakeet profeetta Eliasta, jossa Elia herättää henkiin leskenpojan. Jakeessa 24 nainen sanoi Elialle: ”Nyt minä tiedän, että sinä olet Jumalan mies. Se, mitä sinä puhut, on todella Herran sanaa.”

Sitten tuli Psalmi 41 Sairaan rukous. Jakeet 11-14 ”Ole sinä, Herra, minulle armollinen, nosta minut jalkeille, niin minä annan heille, mitä he ovat ansainneet. Kun viholliseni eivät saa minusta voittoa, minä tiedän, että sinä rakastat minua. Sinä tuet minua, koska olen nuhteeton, sinä annat minun aina olla lähelläsi. Ylistetty olkoon Herra, Israelin Jumala, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen. Aamen.

Seuraavaksi avautui Miikan kirja, 4. luku ”Tuleva rauhan valtakunta” kokonaisuudessaan.
”Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle, nouskaamme Jaakobin Jumalan pyhäkköön! Hän opastaa meitä tiellään, ja me, me tahdomme kulkea hänen polkujaan, sillä Siionista tulee Herran sana ja Jerusalemissa kaikuu Jumalan puhe. Hän, Herra, ratkaisee kansakuntien riidat, hän jakaa oikeutta väkeville kansoille lähellä ja kaukana. Niin taotaan miekat auran teriksi ja keihäät vesureiksi. Yksikään kansa ei enää kohota miekkaa toista vastaan eikä harjoittele sotataitoja.”

”Sinä vartiopaikka, tytär Siionin temppelivuori, sinä saat takaisin entisen valtasi, Jerusalemin kuninkuuden.”

Nämä Raamatun kohdat ovat minulle hyvin tärkeitä entuudestaan. Rauhanrukouksissa on juutalaisten rukouksiin otettu juuri yllämainittu kohta. Margaret Starbird kirjoissaan tähdentää sitä, kuinka profeetta Miika ennusti jo kauan ennen ajanlaskuamme Jeesuksen ja Maria Magdalenan pyhän avioliiton, jossa Daavidin ja Benjaminin suvut yhtyvät. Näin maskuliininen ja feminiininen Kristus yhdessä tulivat lunastamaan ihmisen maanpäällä. Sana ”Magdalen” tulee hepreankielisestä sanasta, joka tarkoittaa vartiotornia, linnaketta tai korkeaa paikka, josta paimen vartioi lammaslaumaansa. Maria Magdalena saa takaisin sen arvonannon, mikä hänelle kuuluu feminiinisen Kristuksen ilmentymänä.

Samana aamuna kävin Adventtikirkossa, jossa laulettiin Hoosiannaa. Sieltä tultuani tuli taas kehotus avata Raamattu. Tuli Toinen Kuninkaiden kirja ja sieltä Elisan ihmeteot: Elisa tekee ihmeen Jerikossa ja Betelissä, Elisa auttaa köyhää leskeä, Elisa herättää henkiin sunemilaisen naisen pojan, Elisa poistaa myrkyn ruoasta, Elisa ruokkii sata miestä, Elisa parantaa syyrialaisen Naamanin, Elisa saa kirveen nousemaan veden pinnalle. Kohdassa ” Syyrialaiset vainoavat Elisaa”, on jae 23, ”Niin kuningas järjesti syyrialaisille suuret pidot, ja he söivät ja joivat. Hän antoi heidän lähteä rauhassa, ja he palasivat herransa luo. Sen jälkeen syyrialaiset eivät enää hyökänneet Israeliin.”

Vielä aukeni Sananlaskuista luku 15 ”Herra näkee ihmisten sydämiin”
Sävyisä vastaus taltuttaa kiukun, loukkaava sana nostaa vihan. Viisauden sanat ovat tiedon mauste, tyhmän suu syytää tyhmyyksiä. Herran katse yltää kaikkialle, sen alla ovat sekä hyvät että pahat. Lohduttava puhe antaa elämänrohkeutta, petollinen sana murtaa mielen. Tyhmä väheksyy isänsä opetusta, viisas se, joka nuhteita kuulee. Oikeamielisen talosta ei rikkaus lopu, jumalattomalta varat häviävät. Viisaan sanat levittävät tietoa, tyhmän ajatukset harhailevat. Jumalattoman uhria Herra kammoksuu, vilpittömän rukous on hänelle otollinen. Jumalattoman vaellusta Herra kammoksuu, vanhurskauteen pyrkivää hän rakastaa.”

Se mitä Maria Magdalena näinä yön hetkinä minulle kertoi, vahvisti taas kerran sen kuinka minun tulee toimia. Suunnittelematta mitään. Antautua, luottaa ja olla aina kiitollinen. Oli tärkeää kertoa kirkossa, että kuolemaa ei ole. Se  tapahtui täysin luontevasti sisareni arkun ääressä. Näin sen oli tarkoitus tapahtua.

Minulle tuli kiire saada yhteys lapsiin. Sain selville Maaritilta, että lasten isä, hänen ex-miehensä, oli sairaalassa aivoinfarktin saaneena. Lapset olivat hyvin huolissaan isästään. Samoin monet Eevan rakkaat olivat autoillaan matkalla etelään erittäin huonossa säässä. Rukouksia tarvittiin.

Itsenäisyyspäivänä tänä vuonna vietetään Eevan lapsenlapsen Jaakon 16. syntymäpäivää Turussa. Kirjoitin aikoinaan Tampereella jutun hänen 5-vuotissynttäreistään Länsi-Sanomien Auringonkukkia -kolumniini. Tässä pieni ote tuolloisesta jutusta:

”Nuoriherra Jaakko Aleksanteri on valinnut syntymähetkekseen arvokkaan liputuspäivän. Aamulla ensimmäiseksi kokoonnuimme Jaakon sängyn ääreen lahjojen ja tarjottimen kera. Lauloimme onnittelulaulun ja isosisko Katariinan ehdotuksesta myös Maamme -laulun. Olipa vaikuttava juhlan avaus!

Juhlan kunniaksi haastattelin sankaria: Jaakko, tiedätkö miksi tänään liputetaan? - Koska on itsenäisyyspäivä ja liputuspäivä. Mitä tarkoittaa itsenäisyyspäivä? - Minun synttäripäivä. Mikä ero on olla 4 vuotta tai 5 vuotta vanha? - En tiedä asiaa. Oletko isompi nyt? - Eilen yletyin tähän, nyt yletyn tähän asti (seinään). Oletko sä kasvanut yön aikana? - En mä kasvanut yöllä, vaan aamulla kun synnyin klo 7. Mikä tekee syntymäpäivästä kivan? - Se kun saa paljon lahjoja (jouluna saa kyllä enemmän). Mikä on kivoin saamasi lahja? - Digimoni jonka sain itse valita äidin kanssa. Se on motimon/tentimon. Se muuttaa muotoaan ja on kivan näköinen. Kaikki liputtavat syntymäpäivänäsi. Miltä se tuntuu? - Tylsältä. Miksi? - No kun ei kaikesta tartte tykätä. Mikä sinusta tulee isona? - Se on salaisuus, enkä sitäpaitsi tiedä sitä.

Kun ihmettelin, kuinka hurjan näköisiä digimonit olivat, sain vastaukseksi Jaakolta: ” Ei se haittaa, sillä valo voittaa aina pahan.” Niinpä niin.

Katselimme illalla TV:stä Linnan juhlia. Kysäisin Katariinalta, olisiko hänestä kiva päästä joskus Linnan juhliin. Hän vastasi tyynesti, että kuuluisana ballerinana hän saa kutsun juhliin. Jaakkoa moiset juhlat eivät kiinnostaneet tippaakaan. Hän esitti yhden miehen näytelmää digimoneista. Väsymättä, aina uudestaan ja uudestaan hän teki hurjia syöksyjä: Pippurihenkäys!

Rakkaudella
Margie
rauhanpapitar

Maila Maire Marketta Mylläri
www.mariamagdalena.fi

EEVA KAISA MARIA

Maisema on hopeanharmaa. Koivut ovat kuin pitsin peitossa, isot kuuset käpyineen kuin joulukuusia ja lammen pinta valkoisen lumipeitteen alla. Kun kävin päivällä lenkillä Kemijoen rantaa pitkin, aurinko näyttäytyi salaperäisenä hunnun takaa Pöyliövaaran yläpuolella. Joki oli valkoisena, paitsi Korvanniemen ison kaarroksen jälkeinen vesi, joka soljui verkkaisesti vieden pieniä rihmamaisia jääpeitteitä jokea alaspäin. Maisema eli, vaikka kuva olikin lähes pysähtynyt.

Pysähtynyt on ollut myös perheemme elämän rytmi kahden kuukauden ajan. Eeva Kaisa Maria Vainio, joka on 81-vuotias ja ison sukumme Äitihahmo, on ollut saattohoidossa tämän ajan. On ollut hämmentävää ja raskastakin jättää usean kerran jäähyväiset.

Eeva on näyttänyt poisnukkuvalta, ja sitten hän on taas herännyt jutellen aivan kirkkaasti kanssamme. Hän on aikaisemmin loukannut päänsä useamman kerran ja siellä on kasvaimia, joita ei voida leikata, mutta silti hänen aivonsa ovat toimineet ja hän on pystynyt juttelemaan kanssamme. Yhtä herttaisena ja aurinkoisena kuin aina. Olemme todenneet, kuinka kauniiksi kuoleman läheisyys tekee ihmisen. Posket siliävät, silmät loistavat orvokinsinisinä. Vaaleanpunainen silkkihuivi päässä hän on näyttänyt abbedissalta tai madonnalta.

Rakas sisareni Eeva syntyi Rovaniemen Katajarannalla 10-lapsisen perheen ensimmäisenä isoon Myllärin maataloon, jossa työtä riitti jokaiselle. Kun nuorimmainen meistä kymmenestä, Riitta, oli puolen vuoden ikäinen, äitimme kuoli. Tilanne oli vaikea. Isän kaksi sisarta, jotka asuivat lähistöllä, ottivat huolehtiakseen meistä pienemmistä hyvin paljon. Isosiskon vastuu tuntui varmaan raskaalta parikymppisestä naisesta. Eeva ei lannistunut eikä myöskään ruvennut sijaisäidiksi oman elämänsä kustannuksella. Hän tempaisi itsensä irti ja lähti Ruotsiin töihin joksikin aikaa. Sieltä tultuaan hän löysin rakkaan miehensä ja perusti oman perheen synnyttäen itse seitsemän lasta. Perhe asui monta vuotta Petäjäskoskella, jossa Ernst eli kaikkien tuntema ”Ensu” työskenteli Kemijoki Oy:n palveluksessa poliisina voimalaitoksen rakentamisen ajan.


On ollut hellyttävää seurata Eevan ja lasten läheistä suhdetta ja sitä, kuinka lapset ovat vuorotelleet koko ajan äitinsä vuoteen vierellä sairaalassa. He ovat järjestäneet itselleen työstä vapaata ja lentäneet tänne useamman kerran. Olemme joutuneet miettimään sitäkin, että estääkö rakkautemme Eevaa lähtemästä, pidämmekö hänestä liikaa kiinni. Olen myös miettinyt, miten jatkuva kipulääkitys vaikuttaa sielun erkanemiseen tilanteessa, jossa elämänkipinä jo selvästi on hiipumassa fyysisestä kehosta.

Minulla on kokemusta siitä, kuinka läheiset antavat kuolevalle energiaa. Se tapahtuu tiedostamatta ja rakkaudesta. Näin tapahtui mieheni Jussin viimeisenä elinvuonna. Olin kauppaopettajana ja rakensimme taloa tätien pienen talon jatkeeksi. Jussin elämänlanka oli jo hyvin hauras. Oma elämänlankani oli lähes yhtä heikko ja pysyin tuskin pystyssä luokan edessä. Annoin koko ajan energiaa Jussille, tiedostamatta ja tietenkin rakkaudesta.

Olisimme ilmeisesti kumpikin kuolleet, ellei eräs parantajaporukka Unton johdolla olisi kutsumatta tullut luoksemme. Sain yhtäkkiä energiaa niin paljon, että pääsin ylös sängystä ja lähdin hiihtämään Ounasvaaralle. Uusi talomme valmistui muutaman kuukauden päästä keväällä, Jussi kuoli elokuussa. Kiitän ja siunaan Untoa ja hänen  parantaporukkaansa. Hän kertoi, että hän saa käskyn lähteä autolla johonkin suuntaan, ja sitten hän seuraa sinistä nuolta. Nuoli pysähtyy siihen paikkaan, missä tarvitaan apua.

Meillä kaikilla on monta erilaista roolia elämässämme. Nainen on vanhempiensa tytär, miehensä puoliso, lastensa äiti ja lastenlastensa isoäiti. Lisäksi hän on sisar ja täti lähisukulaisilleen, samoin  työtoveri, mahdollisesti johtaja alaisilleen. Ja tietenkin ystävä lukuisille ihmisille.

Suhde jokaiseen ihmiseen on erilainen. Silti pohjavire säilyy samana. Se joka itse rakastaa, sitä rakastetaan. Se joka itse antaa, sille annetaan. Kaikki meissä säteilee sisältä ulospäin. Rakkaus ja kiintymys näkyy ihmisessä pieninä, uhrautuvina tekoina. Eeva on käynyt sairaaloissa ja vanhainkodeissa tapaamassa siellä olevia sukulaisia ja ystäviä säännöllisesti. Itse hän on käynyt läpi monta sairautta, mutta siitä huolimatta hän on virkeänä ja iloisena käynyt tervehtimässä ystäviään. Ilo on hänessä sisäistä ja mukaansa tempaavaa.

Eevan ja Ernstin lapsille ostettiin Tampeelta yliopiston läheltä yksiö opiskeluajan asunnoksi. Samassa yksiössä Itsenäisyydenkadulla minäkin asuin ensimmäisen vuoteni, kun myöhemmin muutin isosta talostani Rovaniemeltä colliekoirani Ladyn kanssa Tampereelle. Eevan yksiössä vietin erään luovimmista ajoistani suunnitellen suggestopedisiä kursseja. Piirsin lattialla kurssien materiaalia ja rekvisiittaa ja Lady tepasteli sulassa sovussa pitkin lattiaa papereiden seassa.

Jossain vaiheessa, Eevan jo ollessa leski, ja yksiön vapautuessa hän yllättäen päättikin itse lähteä ”opiskelemaan” ja otti yksiön kakkosasunnokseen. Hän tutustui heti tamperelaisiin. Hän kutsui ensi töikseen porrassiivoojan kahville ja heistä tuli niin hyvät ystävät, että Eeva kutsui siivoojan kylään Rovaniemelle.

Lähikaupoissa hän kertoi terveisiä Rovaniemeltä ja jutteli tuttujen myyjien kanssa. Hänellä on aina ollut ilmiömäinen kyky tutustua ihmisiin ja ystävystyä. Ja tottakai tällaisesta ihmisestä pidetään!

Kun aika oli kypsä jättää Tampereen asunto, Eeva jätti sen nuoremman opiskelijan käyttöön, nimittäin nuorimman tyttärensä tyttärelle, Pia Marielle.

Itse en olisi pystynyt asumaan Rovaniemen talossani ilman Eevaa. Hän hoiti Ladya pentuna,
ja matkoilla ollessani hän kasteli kukkani ja oli muutenkin tuiki tärkeä apu joka suhteessa.

Jouluna tietenkin aina juhlimme Eevan päivää. Joko aattona tai myöhempinä vuosina joulupäivänä olemme kokoontuneet Eevan luo koko suvun voimin. Tästä se suvun Äitihahmo onkin muodostunut. Kun koko porukka on yhdessä ja keskushenkilönä tietenkin rakastamamme Eeva.

Meitä sisaria on ollut viisi, joista Kristiina on kuollut jo aikaisemmin. Me neljä olemme pitäneet yhteyttä tiiviisti. Kaikki nimi- ja syntymäpäivät on juhlittu yhdessä. Helenan talo on vastapäätä Eevan taloa, joten Helena on ikkunasta pystynyt seuraamaan, näkyykö valoa ja eloa Eevan talolta. Sisaruksista välittäminen on suuriarvoinen asia. Eevan sairaus on entisestään lähentänyt meitä.

Äiti on tärkeä ihminen jokaiselle. Pyhä Jumaläiti on meissä kaikissa oleva lempeys ja anteeksiantava rakkaus. Äiti Maria näyttäytyy meille toisten ihmisten kautta. Silmissä, hymyssä, pienissä rakkauden eleissä.

Kun seisoin kuukausi sitten lentokenttäbussissa Helsingissä, edessäni istui nuori äiti puolen vuoden ikäinen vauva sylissään. Vauva katsoi minua koko ajan, ei hymyillyt, mutta ilme oli ihmeellisen keskittynyt ja intensiivinen.Vasta illalla ystävättären luona totesin ääneen, että siinähän se taas oli. Maria Magdalena tervehti minua esitelmämatkallani.

Vauvojen kautta on suora yhteys taivaaseen. Muistan hyvin erään ensitapaamisen. Tulin käymään Eevan luona. Ovesta astuessani näin ensimmäiseksi pienen vauvan, joka istui äitinsä Maaritin sylissä. Vauva rupesi nähtyäni hihkumaan riemusta, ja kun otin hänet syliini, hän suukotteli kasvoni, etenkin korvani innoissaan. Tämä vauva, Eevan lapsenlapsi, syntyi itsenäisyyspäivänä ja sai komeasti nimekseen Jaakko Aleksanteri.

Elämän rikkaus ja rakkaus on arjen pienissä hetkissä. Sydämellisyydessä ja hellyydessä toinen toisiamme kohtaan. Siunattuja ovat ne, jotka säteilevät ympärilleen Pyhän Jumaläidin huolehtivaa rakkautta.

Tiedämme, että kuolemaa ei ole. Se mitä kutsumme kuolemaksi on todellisuudessa vain siirtyminen toiselle tajunnan tasolle, kun elämän hopeinen lanka katkeaa. Se tapahtuu silloin, kun sielu on valmis jatkamaan matkaansa Valon maahan tarkasteltuaan sitä ennen objektiivisesti elämäänsä kuin filminauhalta.

Kevään valossa syntynyt saa varmaan sieluunsa ylimääräisen annoksen valoa. Ja näin tämä valon lapsi levittää valoa ympärilleen koko elämänsä ajan. Olen onnellinen, että minulla on tällainen isosisko. Kiitän ja siunaan sinua, Eeva Kaisa Maria.

Margie
rauhanpapitar

Eeva Kaisa Maria Vainio, o.s. Mylläri
s. 11.3.1931
k. 7.11.2012

JEESUKSEN JA MARIA MAGDALENAN AVIOLIITO

Tänään, keskiviikkona 19.9.12, löytyi Ylen nettiuutista aikamoinen uutinen. Tässä toimittaja Jussi Hanhivaaran teksti kokonaisuudessaan:

TUTKIJAT LÖYSIVÄT VIITTEITÄ JEESUKSEN JA MARIAN AVIOLIITOSTA.

Vasta julkistetun tekstin uskotaan olevan ainoa teksti, jossa viitataan mahdollisuuteen, että Jeesus oli naimisissa. Tutkijan mukaan kreikankielinen teksti on kirjoitettu toisen vuosisadan toisella puoliskolla, ja siihen sisältyy dialogi, jossa Jeesus viittaa vaimoonsa. Yhdysvaltalaisen tutkijan mukaan jotkut varhaiset kristityt uskoivat Jeesuksen olleen naimisissa. Historiantutkija Karen King Harvardin yliopistosta on kertonut papyruslöydöstä, jossa kysymys Jeesuksen mahdollisesta avioliitosta nousee esiin.

Kingin mukaan kreikankielinen teksti on kirjoitettu neljännellä vuosisadalla, ja siihen sisältyy dialogi, jossa Jeesus viittaa vaimoonsa. Kyseisen tekstin osan katsotaan viittaavan Maria Magdalenaan, ja se kuuluu:

- Jeesus sanoi heille, minun vaimoni.

King on auttanut tekstin kääntämisessä, ja kertoi siitä konferenssissa Roomassa tiistaina. Hänen mukaansa teksti ei todista, että Jeeus olisi ollut naimisissa, vaan se puhuu perhettä ja avioliittoa koskevista kysymyksistä, joita varhaiset kristityt pohtivat. Kingin mukaan oppilapset keskustelevat kappaleessa Marian kelpoisuudesta, ja Jeesus sanoo, että tämä voi olla hänen oppilaansa.

Teksti kuuluu yksityiseen kokoelmaan, jonka nimettömänä pysynyt omistaja otti yhteytä Kingiin sen analysoimiseksi. Sen uskotaan olevan alun perin peräisin Egyptistä. Raamatuntutkija Ben Witherington kehottaa ihmisiä varovaisuuteen dokumentin epämääräisen alkuperän vuoksi. Monet asiantuntijat pitävät dokumenttia aitona, mutta lopullinen päätös sen aitoudesta tehdään vasta jatkotutkimusten jälkeen. Niihin kuuluu muun muassa musteen kemiallisen koosteen tutkinta.

Tekstin ohessa oli kuva papyryspalasesta.

Olipa uutinen! Oikeastaan en ihmettele lainkaan. Aika on kypsä tosiasioiden tulla suuremman yleisön tietoisuuteen.

Olen viime viikot tutkinut taas materiaaliani ja kirjoja koskien Maria Magdalenaa. Monen vuoden tauon jälkeen olen aloittamassa esitelmien ja kurssien pidon tästä minulle niin rakkaasta aiheesta. Keskeinen aihe on Maria Magdalenan ja Jeesuksen avioliitto. Koko kirkon olemassaolo on syystä vaakalaudalla. Kieltämällä tämän avioliiton kirkko on ajanut itsensä nurkkaan. Kieltämällä puolet jumaluudesta ihmiskunta on joutunut kurjuuteen ja epätasapainoon. Rukoilemalla kaksi vuosituhatta vain Isä Jumalaa, Äiti Jumala on tukahdutettu ja ihmiskuntaa kuristettu maskuliinisella raivolla ja vihalla. Jeesuksen eli Jeshuan rakastettua, puolisoa ja lasten äitiä, Maria Magdalenaa on häväisty ja nöyryytetty. Ja samalla kaikkia naisia maapallollamme aina näihin päiviin asti.


Stephen Adam (d. 1910), stained-glass window, Kilmore Church, Dervaig, Isle of Mull, Scotland.
Photograph courtesy of John Shuster.
Margaret Stgarbirdin kirjasta “Mary Magdalene, Bride in Exile

Todistusaineistoa on hyvin paljon jo ennestään. Itselleni rakkaita kirjoja, joita olen jo vuosia tutkinut, ovat Margaret Starbirdin kirjat: The Woman with the Alabaster Jar (1993), The Goddess in the Gospels (1998), Mary Magdalene, Bride in Exile (2005), sekä viimeisin Joan Morton and Margaret Starbird: 14 Steps to Awaken the Sacred Feminine (2009).

Myös James Twymanin kirjat, etenkin Valon lähettiläs (1997) ja Opetuslapsen salaisuus (2000) ovat minulle rakkaita. Samoin Dan Browin kirja Da Vinci Koodi (2003).

Jo vuonna 1945 löydettiin Egyptistä papyruskääröjä, ns. Dag Hammadi kirjat, joista löytyvät muun muassa Filippoksen ja Marian evankeliumit. Vuonna 1947 löydettiin Quamranin kääröt Israelista. Samoin koptinkielinen Pistis Sophia tuli julkisuuteen. Joten nyt löydetyt tekstit ovat samalta ajalta.

Filippoksen evankeliumi:

”HEITÄ OLI KOLME, JOTKA KÄVELIVÄT AINA HERRAN KANSSA, HÄNEN ÄITINSÄ MARIA, TÄMÄN SISAR JA MAGDALENA, JOTA SANOTTIIN HÄNEN ELÄMÄNKUMPPANIKSEEN.” 

JA VAPAHTAJAN ELÄMÄNKUMPPANI ON MARIA MAGDALENA. MUTTA KRISTUS RAKASTI HÄNTÄ ENEMMÄN KUIN MUITA OPETUSLAPSIA JA SUUTELI HÄNTÄ USEIN SUULLE. MUUT OPETUSLAPSET LOUKKAANTUIVAT SIITÄ JA ILMAISIVAT PAHEKSUNTANSA. HE SANOIVAT HÄNELLE:” MIKSI SINÄ RAKASTAT HÄNTÄ ENEMMÄN KUIN MEITÄ KAIKKIA?” VAPAHTAJA VASTASI JA SANOI HEILLE: ”MIKSI MINÄ EN RAKASTA TEITÄ NIIN KUIN HÄNTÄ?”
...
JEESUS: ”ÄLKÄÄ PELÄTKÖ LIHAA ÄLKÄÄKÄ RAKASTAKO SITÄ. JOS PELKÄÄTTE SITÄ, SE PÄÄSEE VOITOLLE TEISTÄ. JOS RAKASTATTE SITÄ, SE AHMAISEE JA LAMAANNUTTAA TEIDÄT.”

”SUURI ON  AVIOLIITON IHME! ILMAN SITÄ MAAILMAA EI NÄET OLISI OLEMASSA. MAAILMAN OLEMASSAOLOHAN RIIPPUU MIEHESTÄ JA MIEHEN OLEMASSAOLO AVIOLIITOSTA.”
...
”ON OLEMASSA IHMISEN POIKA JA IHMISEN POJAN POIKA. HERRA ON IHMISEN POIKA JA IHMISEN POJAN POIKA ON HÄN, JOKA ON LUOTU IHMISEN POJAN KAUTTA.”

Marian evankeliumi:

JA PIETARI SANOI:  ”PUHUIKO VAPAHTAJA TODELLA NAISEN KANSSA MEIDÄN TIETÄMÄTTÄMME? ONKO MEIDÄN KAIKKIEN KÄÄNNYTTÄVÄ KUUNTELEMAAN TÄTÄ NAISTA? PITIKÖ VAPAHTAJA HÄNTÄ PAREMPANA KUIN MEITÄ?”

JA LEEVI VASTAS: ” PIETARI, OLET AINA OLLUT KIIVAS. NYT NÄEN, ETTÄ KIIVAILET NAISTA VASTAAN KUIN HÄN OLISI VASTUSTAJASI. JOS VAPAHTAJA ON TEHNYT HÄNESTÄ ARMOLLISEN, MITÄ SYYTÄ SINULLA ON HÄNET TORJUA? TOTISESTI VAPAHTAJA TUNTEE TÄMÄN NAISEN HYVIN. SIKSI HÄN RAKASTI HÄNTÄ ENEMMÄN KUIN MEITÄ.”

PIETARI: ”SISAR, ME TIEDÄMME, ETTÄ VAPAHTAJA RAKASTI SINUA ENEMMÄN KUIN MUITA NAISIA. KERRO MEILLE VAPAHTAJAN SANAT, JOTKA SINÄ MUISTAT, JOTKA SINÄ TIEDÄT, MUTTA ME EMME.”

….(myöhemmin) PIETARI KYSYY NÄRKÄSTYNEENÄ MUILTA OPETUSLAPSILTA: ”PUHUIKO HÄN TODELLA KAHDEN KESKEN NAISEN KANSSA EIKÄ AVOIMESTI MEILLE? PITÄÄKÖ MEIDÄN KÄÄNTYÄ YMPÄRI JA KUUNNELLA KAIKKIEN TUOTA NAISTA? PITIKÖ HÄN ENEMMÄN TUOSTA NAISESTA KUIN MEISTÄ?”

...(ja yksi opetuslapsista vastaa Pietarille:) ”VARMAAN VAPAHTAJA TUNTEE TUON NAISEN HYVIN. JUURI SIKSI HÄN RAKASTI NAISTA ENEMMÄN KUIN MEITÄ.”

Pistis Sophia:

JEESUS:” SIELLÄ MISSÄ MINÄ TULEN OLEMAAN, SIELLÄ TULEVAT OLEMAAN MYÖS 12 OPETUSLASTANI. MUTTA MARIA MAGDALENA, JOHANNES JA NEITSYT TULEVAT OLEMAAN YLÄPUOLELLA KAIKKIA OPETUSLAPSIA JA KAIKKIA NIITÄ JOTKA SAAVAT MYSTEEREITÄ SANOIN KUVAAMATTOMASSA. JA HE TULEVAT OLEMAAN MINUN OIKEALLA JA VASEMMALLA PUOLELLANI. JA MINÄ OLEN HE, JA HE OVAT MINÄ.

Matteuksen evankeliumi:

JEESUS: ” ETTEKÖ OLE LUKENEET, ETTÄ LUOJA JO ALUSSA 'LOI HEIDÄT MIEHEKSI JA NAISEKSI'.. SEN TÄHDEN MIES LUOPUKOON ISÄSTÄNSÄ JA ÄIDISTÄNSÄ JA LIITTYKÖÖN VAIMOONSA, JA NE KAKSI TULEVAT YHDEKSI LIHAKSI.”

Johanneksen evankeliumi:

KUUSI PÄIVÄÄ ENNEN PÄÄSIÄISTÄ JEESUS SAAPUI BETANIAAN, JOSSA LASARUS ASUI, HÄN, JONKA JEESUS OLI HERÄTTÄNYT KUOLLEISTA. SIELLÄ VALMISTETTIIN HÄNELLE ATERIA, JA MARTTA PALVELI, MUTTA LASARUS OLI YKSI NIISTÄ, JOTKA OLIVAT ATERIALLA HÄNEN KANSSAAN. NIIN MARIA OTTI NAULAN OIKEATA, KALLISARVOISTA NARDUSVOIDETTA JA VOITELI JEESUKSEN JALAT JA PYYHKI NE HIUKSILLAAN, JA HUONE TULI TÄYTEEN VOITEEN TUOKSUA.

Maria Magdalena ja Jeesus ovat maan päällä eläessään yhdistäneet Feminiinisen ja Maskuliinisen Kristuksen pyhässä avioliitossaan. Nyt feminiininen jumaluus vihdoinkin pääsee vaikuttamaan ihmiskunnassa. Rukoilkaamme siis Äiti/Isää, että saamme tasapainon aikaan. Se tuo iloa, kauneutta ja rakkaudellista rauhaa sydämiimme.

Margie
rauhanpapitar

Viisi Tiibetiläistä riittiä

Annan teille vaihteeksi kuvakertomuksen tiibetiläisistä riiteistä, joita myös luostariharjoituksiksi kutsutaan. Tiibetiläiset munkit ovat tehneet näitä liikkeitä kuntonsa ylläpitämiseksi iät ja ajat. He tarvitsevat voimaa kiivetessään kantamusten kanssa ylös rinteitä. Riitit ovat samalla voimakkaita hengitysharjoituksia ja tukevat näin henkisiä meditaatioita.

Kerrotaan, että eräs brittiarmeijan upseeri sai vihjeen luostarista ”Nuoruuden lähde”, jonne hän sitten päätyi elämään munkkien kanssa. Kun hän palasi neljän vuoden päästä, hänen ystävänsä eivät tunteneet häntä, sillä tämä 70-vuotias mies näytti 35-40-vuotiaalta. Uskon tämän täysin, sillä olen itsessäni huomannut kuinka voimat lisääntyvät ällistyttävästi ja tunnen todellakin itseni nuoremmaksi. Olen tehnyt näitä riittejä jo vuosia, mutta välillä on ollut pitkiäkin taukoja olosuhteiden pakosta. Hyvin nopeasti olen aina kuitenkin päässyt riitteihin taas kiinni.

Hyvin tärkeää on oikea hengittäminen. Ennen jokaista liikettä otan muutaman voimakkaan sisään- ja uloshengityksen, sitten syvä sisäänhengitys nenän kautta ja itse riitti. Hengitys menee luonnollista rytmiään. Liikkeiden välillä, ja myös jos tarvitsee levähtää, on muistettava rytminen hengitys.Vasta-alkajan on syytä aloittaa tekemällä jokaista riittiä vaikkapa viisi kertaa viikon ajan, sitten lisäten toiset viisi, kunnes lopuksi riittejä tehdään kaikkiaan 21 kertaa. Itse ”fuskaan” tarpeen tullen, jos siltä tuntuu. Mitään en tee pakonomaisesti. Kroppa kyllä tottuu liikkeisiin.

Nämä kuvat kotonani otti minusta serkkuni Matti Hakavuori lomareissullaan. Matti tekee nämä riitit myös päivittäin.

Liike 1
Kädet suoraan sivulle, sormet yhdessä, kämmenet alaspäin. Pidän käsivarret tässä asennossa ja pyörin ympäri yhtäjaksoisesti myötäpäivään, siis vasemmalta oikealla sopivalla nopeudella, niin ettei huimaa. Kiintopisteen ottaminen pyörähdysten välillä auttaa. Liike nopeuttaa energiakeskusten pyörimistä ja vahvistaa myös välikorvan tasapainoastia.

Liike 2
Makaan selälläni jalat suorana yhdessä, kämmenet alustalla vartalon vieressä. Hengitän sisään nenän kautta ja vedän leuan rintaa vasten, katson varpaisiin ja nostan sitten jalat suoraan ylös kattoon päin (vähän yli 90 astetta). Jalat ovat siis ylhäällä suorana ja ristiselkä alustaa vasten. Tässä asennossa pidätän hengitystä hetken ajan. Sitten hengitän voimakkaasti puhaltaen ulos laskien pään ja jalat hitaasti alustaa vasten. Tämä tekee makeaa vatsalihaksille. Yleensä teen tämän liikkeen napakan patjan päällä.

Liike 3
Polvistun lattialla pehmusteen päällä. Polvet ovat sopivan etäällä toisistaan, varpaat taivutettuna eteenpäin. Laitan kädet reisien taakse pakaroiden päälle. Selkä on suorana ja leuka alas rintaa vasten. Hengitän sisään taas nenän kautta ja taivutan vartaloa taaksepäin, kädet tukevasti pakaroista tukea ottaen. Vedän olkapäät taakse ja annan pään pudota taaksepäin, niin että rintakehä avautuu. Pidätän hengitystä ja pidän tämän asennon hetken. Sitten uloshengitys ja ojentautuminen lähtöasentoon.

Liike 4
Istun alustalla jalat suorina, varpaat ylöspäin. Selkä on suorana, käsivarret sivuilla, kämmenet alustalla sormet eteenpäin ja leuka rintaa vasten. Otan muutaman sisään-uloshengityksen. Syvään sisäänhengittäen taivutan jalkoja polvista, jalkapohjat tukevasti alustalla. Vedän hartiat taaksepäin rinta voimakkaasti eteentyöntyen, käsivarret suorana alaspäin kämmenet alustalla. Ponnistan sisäänhengittäen ”pöytäasentoon” pitäen keskivartaloa mahdollisimman korkealla. Polvet, alavatsa ja kasvot kohden kattoa muodostavat yhden suoran horisontaalisen linjan. Pidätän hengitystä jonkin aikaa ja sitten uloshengittäen palaan alkuasentoon. Tämä liike vaatii aika ajoittain eniten fuskaamista, mutta ei se mitään, kyllä se siitä taas luonnistuu!

Liike 5
Makaan alustalla vatsallaan käsivarret sivuilla. Otan muutaman sisään-uloshengityksen ja sitten sisäänhengittäen ponnistan ylös alustalta käsivarsien varaan, jalat sopivalla etäisyydellä, varpaat alustalla. Käsivarret ovat suorina, kämmenet alustaa vasten, sormet eteenpäin. Pää on taaksepäin, leuka ylhäällä. Sitten uloshengittäen nostan pakarat ylös ja taivutan vyötäröstä alaspäin, pää alhaalla ja kämmenet edelleen eteenpäin. Mitä enemmän saan kantapäät pysymään lattiassa, sitä makeammalta tuntuu reisilihaksissa. Polvia koukistan pehmeästi ennen suoristamista aina tarpeen mukaan.

En ole tiibetiläinen munkki ja teen liikkeet itselleni sopivina. Tarkempia ohjeita saat netistä (ks. viisi tiibettiläistä riittiä).Tiibetiläiset riitit ovat ainoat voimisteluliikkeet, joihin minulla on elämäni varrella ollut kestävyyttä. Voimistelua ja kuntosalilla käyntiä olen kaihtanut, jopa konstikkaita joogaliikkeitä vieroksunut. Olen löytänyt näistä riiteistä ja sauvakävelystä oman kuntoni salaisuuden, unohtamatta tietenkään uintia, hiihtoa ja tanssimista. Suosikkiohjelmani radiossa on ”Muistojen bulevardi” joka arkipäivä Ylellä klo 9-10. Tulisen tangon tahtiin on mukava verrytellä tanssien ja taivutellen omaan tahtiin.

Margie
rauhanpapitar

Marketta Mylläri

VENUKSEN TANSSI AURINGON KANSSA


Edessäni näkyy ikkunasta kaksi mahtavaa mäntyä, joiden rungot ovat kivasti kiertyneitä, johtuen siitä, että rungot oksineen taipuvat aina auringon suuntaan. Takana pilkottaa mahtava Tenon rajajoki, joka on kuuluisa suurista lohistaan. Majailen muiden leidien kanssa Olavi Moilasen Unien Majatalossa. Paikka on uskomattoman upea maisemineen, seitakivineen ja ympäröivine maastoineen. Se sijaitsee Poroniemessä, 17 km Karigasniemeltä Utsjoen tietä ylöspäin. Suomen valtion naishahmo kartalla on kuin Vapauden patsas New Yorkin edustalla. Suomi Neidon päälaella, sen kruunuchakrassa, jossa juuri majailemme, on kolme pyhää tunturia eli Ailigasta: Karigasniemen, Nuvvuksen ja Utsjoen Ailiggaat, kuin Egyptin Gizan kolme pyramidia.

Maaritar Rantamaa, nykyinen utsjokinen, on kutsunut meidät tänne juhlimaan Venuksen ylikulkua ja tanssia auringon kanssa. Toin mukanani kankaisen ison Lähettilään Rauhanpyörän, jonka asetimme lattialle ylähallin kolmioikkunan eteen. Kolmiolasin takana näkyy alttaritauluna Tenojoki ja nämä satumaisen kauniit männyt. Porukassamme on kaksi taiteilijaa, Marja Pessi Ivalosta ja Kristiina Alatalo Tampereelta. Marja oli tuonut mukanaan sädehtivän kauniin, ison maalauksen, jossa keltainen ruusu loistaa valoaan alapuolella olevaan maamaljaan, jota kaksi delfiiniä kannattelee. Laitoimme sen toiseksi alttariksi ikkunaa vastapäätä. Sen alapuolelle laitoimme Maarittaren Maria-patsaan ja maapallon. Alttaritaulun viereen laitoimme Kristiinan taulun nimeltään Wise Woman, jossa pyramidin sisällä istuva naishahmo pitää kädessään Merkuriuksen/Hermeksen sauvaa. Taulussa on kolme kultaista kolmiota, kuten Gizassa pyramideja - ja Utsjoella Ailiggaita! Naishahmon ylle on kuvattu valkoinen Pyhän Hengen kyyhkynen.

Venuksen tanssi auringon kanssa tapahtui keskiviikkona 6.6. aamuyöstä. Lähdimme ajelemaan Utsjoen kirkolle puolen yön maissa, Maaritar ja hänen saamelainen ystävänsä Niilo Johannes Rasmus sekä minä. Marsin energiat, neliössä Venukseen, olivat olleet aika hurjia, ja myös osa meistä leideistä kalisteli sarviaan niin, että Marja halusi lähteä kotinsa voimapaikalle Inarijärven rantaan ottaakseen omassa rauhassaan vastaan Venuksen jumalaista valoa. Näin meidän neliömme muuttui kolmioksi. Kristiina ryhmämme tasapainottavana voimana halusi meditoida pyörän ääressä ollakseen yhteydessä myös muihin Lapissa meditoiviin ryhmiin, etenkin Kilpisjärven Saanalla. Myöhemmin hän kertoi, kuinka hän näki Rauhanpyörän leijuvan koko Lapin yllä.

Tapasimme Onnelan törmällä Ursan ryhmän ja parisenkymmentä innostunutta ja lähdimme heidän kanssaan kiipeämään läheisen Annakurran tunturin huipulle. Monikaan ei arvannut, mihin lähti mukaan. Polku oli äkkijyrkkä ja kiduttavan pitkä, kuin seinää vasten olisi kiivennyt. Vaikkei sentään oltu kiipeämässä Himalajan Annapurnalle! En olisi selvinnyt kiipeämisestä ilman apua. Maaritar kantoi mukaani ottamaa huopaa, nuori neito, saamelaislehden toimittaja otti tuulitakkini ja Niilo reppuni. Olisin saattanut horjahtaa liukkaalta polulta rotkoon, ellei suojeleva enkeli Niilo olisi ottanut lujalla otteellaan kädestäni kiinni. Kuntoni ei todellakaan ollut kestää tätä haastetta. Keuhkot ja sydän osoittivat, että olin kylmiltään lähtenyt tähän rankkaan nousuun.

Huipulla Ursan vetäjällä Juhani Harjunharjalla oli kaukoputki asennettuna. Aurinko sädehti kultaisena ja täydellä loistollaan muodostaen kaksoisauringon Kalkujoenlammen pinnalle. Se oli satumainen näky. Kello yhdeltä näkyi pieni piste auringon reunassa kaukoputkessa, mutta ei vielä silmille. Laavussa porukka sai tietoa taivaallisesta tapahtumassa avaruusfysiikan professori Kalevi Mursulalta, ja saamelaisnuorukaisen lempeää musisointia ja laulua saamen kielellä. Tunnelma oli kiehtova. Tunsin Venuksen säteilyn ja voiman valtavana valona olemuksessani ja ympärilläni. Äiti Maria Magdalena oli läsnä koko ajan.

Lähdimme ajelemaan kolmen jälkeen takaisin majapaikkaamme, muut kokoontuivat vielä neljältä juhlimaan ja seuraamaan Venuksen kulkua Onnelan törmältä käsin. Ajoimme takaisin Norjan puoleista rantatietä, ylittäen maiden välisen Saamensillan. Tullessamme oli aurinko säteillyt voimallisesti kullaten Suomen rannan, nyt se paistoi kullaten Norjan puolen. Noin vartin yli neljä pysäytimme auton ja rupesimme taas katsomaan aurinkoa tummennetuilla laseillamme. Ja siellä se loisti: Venus selvänä mustana pallona keskellä aurinkoa! Pomppasimme kaikki tanssimaan tiellä, myös Niilo, joka mielestään ei ole mikään tanssija. Porotokka tien varressa todisti iloamme. Näimme myös kolme hirveä aivan tien poskessa, kaksi naarasta ja vasan. Olipa vauhdikas, ikimuistettava yöttömän yön yö, jossa Venus Jumalatar tanssi ja tanssitti meitä!

Pyysin muita leidejä kertomaan omista kokemuksistaan.



Kristiina: Venuksen  Juhlaa

Keskiviikkona 060612 oli Venuksen ylikulku. Ylikulun kesto oli kaiken kaikkiaan noin seitsemän tuntia ja h-hetki Utsjoen korkeudella klo 04:29. Venuksen ylikulku näkyi Suomessa kokonaisuudessaan vain pohjoisen yöttömässä yössä.

Ylikulku tapahtuu aina 8-vuoden sykleissä ja seuraava sykli on vuosina 2117 – 2125. Tuolloin 2117 sanotaan Vesimiehen Ajan varsinaisesti vasta alkavan. Edellinen ylikulku tapahtui kahdeksan vuotta sitten 08.06.2004, jolloin olin vastaanottamassa Venuksen voimallisia energioita Vaasan saaristossa.

Venus edustaa rakkauden lisäksi mm. arvomaailmaamme ja suhdettamme rahaan; voi hyvinkin nähdä miten arvot ovat muuttuneet tänä aikana vuodesta 2004 vuoteen 2012. Esoteerisessa mielessä Venus edustaa Aurinkoenkeliämme, Sieluitseämme, joka ylikulun hetkellä voimakkaasti vuodattaa meille rakkauttaan ja valoaan, vahvistaen näin sielunsuunnitelmaamme ja korkeimpia henkisiä visioitamme.

Ylikulun aikana olin täällä Unien Majatalossa Lähettilään Rauhanpyörän äärellä lukemassa rauhanrukouksia, mietiskelemässä ja meditoimassa. Kokemus kaiken ykseydestä ja yhteydestä omaan sieluperheeseen ja aurinkoenkeliin oli hyvin voimallinen. Yöttömän yön aurinko Utsjoen korkeudella oli vaikuttava kokemus jo sinällään. H-hetkellä koin valtavan valon vuodatuksen ja näin miten Aurinkoenkeliltä vuodattuva valo kulki rauhanpyörässä olevan valkoisen keskuksen läpi leviten kaikkialle ja miten rauhanpyörän mystinen kuvio leijui todella suurena Lapin yllä.

Venuksen ruusu

Venus muodostaa  kahdeksan vuoden aikana, matkatessaan auringon ympäri, 5-terälehtisen RUUSUN ja kun tuo geometrinen kuvio on jälleen kokonainen, sanotaan Venuksen syntyvän aina uudelleen. Eli tähän 060612 tapahtumaan liittyy lisäksi vielä Venuksen uusi syntymä!
(www.luoja.org.)

Maaritar:

Pyhän KolmiNaisuuden päivän aattona kokoontui Ihmeellisten Unien majataloon Suuren virran, Deatnun, Tenon rannalle neljä Pohjan neitoakkaa saamelaisjumalatar Madderakan maille tarkkailemaan taivailta Rakkauden planeetan, Venuksen yhtymistä Aurinkoon. Ja Suomineidon saamelaiskruunussa Utsjoella oltiinkin paraatipaikalla, kun valotanssiaiset kestivät peräti seitsemän tuntia!


Viestejä Venukselta

”Rakkauden Jumalattaren Tahto”

Oi ihmiset, kaikki te ihmeelliset
toinen toistanne lempikää
hyvänä pitäkää
hyväilkää

suudelkaa
koskettakaa
toisistanne nauttikaa
koko sydämellänne
kehollanne
rakastakaa

iloitkaa
leikkikää
yhdeksi yhtykää
toinen toistanne pyhinä pitäkää

kaikessa rauhassa
kaikessa rakkaudessa
valossa
rakastakaa
rakastakaa
rakastakaa

sydämenne avatkaa

Oi ihmiset, kaikki te ihmeelliset
kaikessa rauhassa
kaikessa rakkaudessa
toinen toistanne
lempeästi hymyillen
hyvänä pitäkää
hyväilkää

 

Äidin, Tyttären ja
Pyhän Kehon
nimeen

A Mama

Venuksen Rakkaus sydämissämme
Margie
rauhanpapitar

ELI ELI LAMA SABAKHTANI


Eli, Eli, lama Sabakhtani
minun Jumalani, minun Jumalani,
kuinka sinä minua näin kirkastat,
kuinka minun osakseni
saa tulla tällainen kunnia,
että sinä minua näin rakastat,
pidät minusta huolta
ja johdatat minua
olemaan se, mikä Minä Olen


Pääsiäisruusuja Margien pöydällä

Jeesuksen on väitetty kirkon oppien mukaan sanoneen ristillä: ”Eli, Eli, lama Sabakhtani, minun Jumalani, minun Jumalani, miksi minut  hylkäsit?” Olen vakuuttunut siitä, mitä monet oppineet sanovat, että käännös on väärä. Uskon sen täysin. Sain tämän erilaisen tekstin jo vuosia sitten. Äskettäin lisäsin siihen nämä neljä viimeistä riviä. Rukous on nyt minun aamu- ja iltarukoukseni.

Pääsiäisen vietto on aina ollut minulle erilainen juhla. Nuoresta lähtien tunsin vastenmielisyyttä kirkon tuputtamaa tietoa vastaan. Ristillä roikkuva Jeesus on minulle vieläkin luotaantyöntävä.  En ymmärrä, miksi kirkko palvoo kärsivää Jeesusta. Sitä ei muuksi muuta se, että kärsimyksen jälkeen iloitaan ylösnousemuksesta.

Teosofisessa Ruusu-Risti seurassa, johon liityin kolmikymppisenä, on aina juhlittu pääsiäistä, mutta pitkäperjantai ei ole niissä juhlissa korostunut minään kärsimysnäytelmänä. Juhlitaan kylläkin useampi päivä monine kokouksineen, juhlallisine seremonioineen ja matineoineen. Jeesus on läsnä.

Kumpanakin pääsiäispäivänä oli tänä vuonna loistava auringonpaiste koko maassa. Vietin nämä jumalaisen kauniit päivät kauneimmassa tuntemassani temppelissä, luonnossa. Kemijoen jäällä oli paljon ihmisiä hiihtämässä. Niin minäkin. Yhteyteni 'yläkertaan' ovat aina olleet suoria yhteyksiä. En ole koskaan ollut kiinnostunut välikäsistä, olivatpa ne sitten kirkonmiehiä tai meedioita. Keskustelen henkimaailman kanssa yhtä luonnollisesti kuin fyysisten ihmisten kanssa. Keskusteluni ovat henkilökohtaisia, eivät mitään ennustuksia kenellekään. Voin ottaa itse yhteyden tai sitten minulta kysytään, haluanko jutella. Hyvin usein Maria Magdalena, Jeshua, Energiaperheeni ja viime aikoina myös Äiti/Isä/Jumala/Minä Olen on ollut keskustelukumppanina.

Jäällä hiihtäessäni Jeesus eli Jeshua, joka oli hänen oma arameankielinen nimensä, halusi keskustella kanssani nimenomaan pääsiäisen vietosta. Hän kertoi, että nykyinen tapa viettää pääsiäistä ei ole hänen mieleensä. Kristityt ristiinnaulitsevat hänet joka pääsiäinen. Vuosi vuodelta hänet pakotetaan ristille kärsimään, fyysisesti. Se on suorastaan masokistinen tarve kristityillä.
Samalla tavalla ristiinnaulitaan hänen puolisonsa Maria Magdalena, unohduksella ja häpeällä.

Jeshua pyysi minua käyttämään näin voimakkaita ilmaisuja, koska asia on hyvin vakava ja vääristää  pääsiäisen todellisen sanoman. Hänen sanomansa on Ylösnousemus ja kuoleman voittaminen. Se riittää. Muuten pääsiäinen on vanha juutalainen tapa, eikä ole Jeshuan asettama.

Jeshua ei olisi pystynyt siihen, mitä varten Hän tuli maailmaan, ilman Rakastettuaan, Maria Magdalenaa. He muodostivat täydellisen parin. He ilmensivät maskuliinista ja feminiinistä Kristusta. Nämä kaksi Kristusprinsiippiä yhtyivät heissä yhdeksi Universaaliksi Kristukseksi. He yhdessä toivat tämän Kristustajunnan fyysiseen maailmaan, ensimmäistä kertaa ihmiskunnan historiassa, ja näin jokaisen ihmisen ulottuville.

Kirkko loi omien tarpeittensa mukaisen kuvan Jeshuasta. Maria Magdalena poistettiin kaikista teksteistä, paitsi niistä kahdesta kohdasta, joita oli vaikea väärentää, koska sana oli ehtinyt jo kiiriä monille. Maria Magdalena ristin juuressa yhdessä Jeesuksen äidin ja apostoli Johanneksen kanssa. Sekä Maria Magdalena ensimmäisenä Jeshuan haudalla sekä ensimmäisenä todistamassa ylösnoussutta Jeshuaa. Naisella ei ollut todistusarvoa. Nimetön mieskin oli arvokkaampi kuin nimeltä mainittu nainen. Näin oli silloin, ja näin on vielä nykyäänkin hyvin monissa maissa.
Kaikki tämä historiallisten tosiasioiden raaka vääristely on masentavaa ja surullista. Totuuden on vihdoinkin aika tulla esille. Ja se on jo täällä. Koko ajan vanhat valheet murenevat ja romahtavat niiden niskaan, jotka niitä edelleen esittävät. Mikään ei voi estää niiden paljastumista.

Pääsiäisen jälkeen sää yllättäen lauhtui välillä nollakeliksi. Oma hiihtämiseni jäi siihen. Löysin taas vesielementin ja uimisen riemut. Siihen sain vauhtia, kun tapasin Matan, joka oli käymässä Ikaalisista siskoni Riitan luona. Kun muut lähtivät Ounasvaaralle mäkeen, me lähdimme urheiluhallille uimaan. Innostuimme uimisesta niin, että päätimme lähteä päiväseltään käymään Levillä kylpemässä.

Sää oli aamulla sumuinen ja satoi räntää. Pyysin enkeleitä tuomaan meille aurinkoisen päivän. Levitunturilla pääsee autolla huipulla olevalle Tuikku maisemaravintolalle asti. Jo noustessamme aurinko tuli yllättäen esiin. Sanoin enkeleille, että antakaa kolme näyttöä, niin uskomme että olette kanssamme. Kun Mata haltioituneena upeista tunturimaisemista otti kameransa esille, juuri silloin rävähti aurinko taas paistamaan. Se kolmas kerta tuli sitten kylpylässä, kun istuimme ulkona porealtaassa luminen rinne taustalla kimmeltäen. Suoraan kasvoihimme se paistoi. Ei voinut muuta kuin kiittää enkeleitä ja iloita kaikesta.

Kylpylässä on myös uintiallas, joten saatoimme uida rakastamaamme kuntouintia. Erikoinen elämys oli ylätasanteella oleva kaunispohjainen, matala lämminvesiallas, jossa oli vettä vain puolisääreen. Siinä selällään kelluessa pääsi pintakelluntaan ja oli sellainen olo, kuin kelluisi avaruudessa ilman painovoimaa. Se oli minulle ihmeellinen kokemus. Aina vedessä ollessani siunaan veden. Kehomme on täynnä vettä, joten yhteys veteen on mutkaton. Siunaan aina veden ympärilläni, ja kaikki maailman vedet, pienet ja suuret aina valtameriä myöten. Tiedän, että se toimii. Kaikki siunaaminen toimii. Se on vain muistettava tehdä. Myös ihmisten siunaaminen on tärkeää. Ja etenkin sellaisten ihmisten, jotka tuntuvat jotenkin hankalilta. Meri on latinaksi mare ja meret on maria. Nimi Maria on yhteydessä veteen ja Äiti energiaan. Koin, että Äiti Maria Magdalena oli kanssamme koko ajan, etenkin kylpylässä.

Takaisin ajaessamme Mata bongasi tienvarren puusta lapinpöllön kaksi kertaa. Aika erikoista sekin. Emme kumpikaan muista nähneemme pöllöjä näin läheltä. Käväisimme vielä tervehtimässä matkan puolivälissä koulukaveriani ja hyvää ystävääni Pietaria Jääskön kylässä. Hän on palannut kotiseudulleen ja toimii siellä poromiehenä. Hän oli juuri tullut kotiin poroaidalta ja kertoi odottavansa, että joki avautuu, jolloin porot voidaan vapauttaa aitauksesta ilman pelkoa, että ne karkaavat joen toiselle puolelle. Ihailimme Pietarin ikkunasta avautuvaa upeaa panoraamaa Ounasjoelle ja herkuttelimme poromiehen poimimilla kultaisilla hilloilla.

Kiitollisuus ja ilo täyttävät sydämeni. Maailma on niin kaunis ja ihmiset ihania ja sydämellisiä. Siunaan myös sitä, että kotikaupungistani on vain puolentoista tunnin matka lähituntureille, niin Leville kuin Pyhä/Luoston suuntaan. Sekin on siunaus, että välttämättä ei tarvitse lähteä kauemmas, kun luontoon pääsee jo kotiovelta. Siunaamista suosittelen kaikille. Se on rakkaudellinen ratkaisu   ongelmiin, mielenrauhaan ja sisäiseen, todelliseen elämään.

Siunaten ja rakastaen
Margie Marketta Mylläri        puh 040 7626454
rauhanpapitar                                                     

Valon Jumalattaret

Valo on taas tullut esiin lepotilasta pimeästä huoneestaan. Se tulvii jo aamuvarhaisella tajuntaan, kun avaa silmät. En käytä verhoja sen takia, että heti aamulla herätessäni haluan nähdä taivaan. Valolla on ihmeellinen vaikutus. Olen syntynyt toukokuussa, jolloin valo näillä leveysasteilla oli lähes ympärivuorokautista. Kun sielu syntyy valoisaan aikaan, sen on helppo samaistua valoon ja muistaa, mistä on kotoisin. Me synnymme valosta ja lähdemme sitten aikanaan täältä valoon. Kaikki sillä välillä on valon ja sen varjon kanssa elämistä. Ilman varjoa ei voi tajuta valoa. Myös kaikki tapahtumat elämän aikana ovat tätä samaa kanssakäymistä.

Maaliskuu on se aika, jolloin lappilainen yleensä herää talven horroksesta ja pakkasesta. Viime viikonloppu aloitti kaupunkilaisilla jäähiihdon. Mahtavat joet Kemijoki ja Ounasjoki yhtyvät keskustassa ja virtaavat yhtenä uomana, Kemijokena etelä-länsisuunnassa kohti merta. Keskipäivän aurinko hyväilee hiihtäjää. Joen jää on kuin suuri olohuone, jossa kaupunkilaiset tapaavat toisiaan. Asun kahden lammen, Harjulammen ja Kirkkolammen välisellä kannaksella aivan keskustassa. Kumpaakin lampea pitkin pääsee joelle. On helppoa ja vaivatonta lasketella jäälle, ja hiihtäminen tasaisella hyvällä ladulla etenee sujuvasti. Ympäröivät vaarat luovat maisemaan selkeyttä, kun avaruus ympärillä saa kiintopisteitä. Riemuitsen joka kerta siitä, että saan asua täällä omassa, rakkaassa, lappilaisessa sielunmaisemassani.

Viime kuukaudet olen elänyt erittäin terveellisesti. Aloitin taas makrobioottisen luomuruokavalion. Kävin hakemassa siihen potkua Espanjasta. Rakas ystävättäreni ja terveysterapeuttini Liisa Kinnunen asuu nykyisin talvikuukaudet Fuengirolassa, jossa sain asustaa hänen luonaan. Liisa laittoi minut oitis kokonaisvaltaiseen hoitoon. Liisa syö vain makrobioottista luomukasvisruokaa. Ainekset hän hakee luomukaupasta ja valmistaa itse kaiken ruoan. Liisan ruokaan eivät kuulu liha, kala, maitotuotteet, kotimainen vilja tai mitkään keinotekoiset lisäaineet. Erittäin tarkka hän on happo/emästasapainosta ruoan suhteen. Liisan ruoka on paitsi terveellistä, myös herkullista ja vaihtelevaa. Innostuin taas tästä ruoasta, joka on minulle tuttua kymmenen vuoden takaa.


Taiteilija Otto Suutarin Margielle maalaama taulu "Kullerot"

Viime vuosina aloin jossain määrin lipsua tästä terveellisestä ruokavaliosta, ja etenkin tulipalon jälkeen viime vuonna lipsuminen jatkui. Tästä rupesi kuitenkin tulemaan seurauksia terveyteni suhteen. Monenlaiset stressit vuoden mittaan lisäsivät paineita. Kun yhdestä selvisin, uusia haasteita tuli eteen. Edelleenkin on tutkimuksessa kadonneiden arvoesineitteni kohtalo. Ja kodin luominen uudestaan oli sekin valtava urakka. Onneksi aina välillä otin lomaa ja lähdin etelään uusiin maisemiin. Mutta kaikki haasteet on kuitenkin kohdattava ja käsiteltävä aikanaan.

Ihminen tarvitsee apua, ja siihen Liisa on aina ollut valmis. Hänen ruokansa, öljynsä, turvekylpynsä,  hoitonsa ja kokonaisvaltainen ajattelunsa terveydenhoidossa saavat ihmeitä aikaan. Lisäksi Liisalla on nyt mainio Bemer laite, joka nopeuttaa kaikkea hoitamista ja parantumista. Kehoni on ruvennut elpymään ja tervehtymään. Hiihtäminen jäällä saa myös voimat palautumaan. Tämä ei ole ensimmäinen kerta kun näin on tapahtunut. Olin kauppaopettajana täällä Rovaniemellä, rakensimme taloa ja mieheni Jussi Kivelä eli viimeistä vuottaan sairaana ja hyvin hauraana. Olimme kumpikin hyvin lähellä hiipumista rajan yli. Sitten tuli aurinko, lumi ja hiihtäminen. Silloin hiihdin Ounasvaaralla. Yhtäkkiä heräsin kuin unesta ja voimani elpyivät aivan ihmeellisesti. Se kaikki oli hiihtämisen ansiota. Luonto, liikunta ja raikas ilma kauneuden keskellä ovat suurenmoisia asioita. Ja nyt voin taas vakuuttaa, että ruoka on myös elintärkeää terveydelle.

Ystävättäreni Maaritar käväisi hiihtolomallaan minua tapaamassa. Hän opiskelee Inarissa Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa ja on innoissaan matkailulinjan mahdollisuuksista. Tamperelaisesta näyttää tulevan pysyvä lappilainen. Maaritar kirjoittaa TAR-runoja ja tässä yksi hänen 'Tanssiva Jumalatar' kokoelmastaan:

TAAS TANSSIVAT JUMALATTARET     Maaritar Rantamaa


kaukana pohjoisessa
naisten maassa
taas tanssivat jumalattaret
kirkkaana kimaltavan
pohjantähden alla 

huntunsa riisuen
kasvonsa paljastaen
hiuksensa levittäen 

kaikkien ihastella
kunnioittaa
pyhänä pitää
sydämestään rakastaa 

kaukana pohjoisessa
naisten maassa
taas tassivat rakkauden jumalattaret
äiti maan iholla
isä auringon lämmössä
veli tuulen
sisar sateen syteilyssä 

loistavina
säteilevinä
tähtinä pimeydessä
rakastaen kaikkea
mitä kohtaavat
lempeästi 

kiihkeästi
ikuisesti 

Valossa me kaikki naiset tanssimme Valon Jumalattarina. Meillä on siihen ikiaikainen oikeus ja me tiedämme sen. Vapaina kaikista syyllisyyden ja häpeän kahleistamme, joihin meidät on pakotettu. Me emme tyydy enää elämään varjossa, sillä valomme loistaa kaiken yllä ja muuttaa  elämämme todelliseksi.

Valon rakkaudella
Margie
rauhanpapitar

Maria Magdalenan politiikka

Aurinko aloittelee juuri upeaa nousuaan taivaanrannassa. Isot ikkunani ovat etelään päin ja tämä työhuoneeni ikkuna on itään. Olen saanut uskomattomia näkyjä silmieni eteen marraskuun aikana, ja niillä kaikilla on aina sanoma minulle. Tänään sanoma on: ”Ole avoin ja rohkea ja kerro, mitä Äiti Maria Magdalena haluaa sinun kertovan. Hän haluaa sinun kertovan, että hän tukee Paavo Väyrystä Suomen seuraavaksi presidentiksi.”

Aamulla katsoin ykkösen aamu-tv:tä, jossa Paavo Väyrynen puhui. Tässä oli taas yksi vahva sysäys; mietin nimittäin juuri artikkelini aihetta seuraavaan Sielunpeilin. Yleensä ensin tulee otsikko ja sitten menen vain koneelle kirjoittamaan tekstin.

Syyskuun toinen päivä olin tavanomaisella sauvakävelylläni Kemijoen rantaa pitkin. Silloin tuli tajuntaani Äiti Maria Magdalena ja sanoi yksinkertaisesti: ”Kirjoita juttu Paavo Väyrysestä”. Että mitä, kirjoittaisinko poliitikosta! Toistin kysymystä kerta kerran jälkeen. Lauantaina siskoni Eeva ja Helena olivat luonani ja nauroin heille tapahtumaa, jolloin suureksi ihmeekseni siskoni innostuivat ja kehottivat kirjoittamaan. Niinpä sitten heidän lähdettyään menin koneelle ja sieltä tuli seuraava teksti, joka sitten julkaistiin paikallisissa lehdissä. (Uusi Rovaniemi 9.9. ja Lappilainen 22.9)


Vuokko Väyrynen saa Sielunpeilin Margielta

Paavo Väyrynen ja Margie


Paavo Eemelinpoika Väyrynen pressaksi

Tarvitsemme Paavon pressaksi. Tässä joitakin näkökohtia:
Hän on ylivoimaisesti kokenein ja ansioitunein tämän hetken poliitikkomme. Hänellä on nuoruudestaan asti ollut mahdollisuus aitiopaikalta nähdä ja vaikuttaa Suomen asioihin. Jo pelkästään se, että hän on ollut niin lähellä presidentti Kekkosta, on antanut hänelle loistavan oppitunnin. Hän sai oppia myös ulkopolitiikan hoitamista ulkoministerinä ollessaan. Hän myös tietää, että asiat opitaan vain erehdysten kautta. Hän ei ole koskaan lannistunut, vaikka häntä on mollattu välillä olan takaa. Hän on aina noussut pinnalle. Se on taito, jota harvalla, etenkään poliitikolla, on.

Paavon perusluonto on ystävällisyys. Hänellä on hyvin aurinkoinen olemus ja hymy herkässä. Tämä on hyvin tärkeä ominaisuus ihmisessä. Se osoittaa, että ihmisessä on paitsi tiedon, myös sydämen sivistystä. Hän osaa arvostaa kanssaihmisiään.

Paavo on lappilainen ja arvostaa maaseutua ja sen pysymistä elävänä. Hän on itse lähtöisin maanviljelijäperheestä ja osaa kunnioittaa maan antimia ja Äiti Maata. Hänen juurensa ovat syvällä lappilaisessa kulttuurissa. Hänen isänsä Eemeli yli satavuotiaana sai vielä patentin keksinnölleen. Paavon geeneissä on siis uudenoppija. Hän ei jämähdä paikoilleen, vaan etsii uusia vaihtoehtoja, joista on hyötyä ihmisille.

Paavo on perustanut kotiseudulleen kansanopiston ja sen pihapiiriin muun muassa kappelin. Kappeli, jossa on Juhani Palmun maalaukset, on aivan ainutlaatuinen. Se henkii Äiti Marian energiaa viehättävine naisfiguureineen. Kappelintekijää on selvästi inspiroinut vahva henkisyys.

Rauhanpappina arvostan Paavon avarakatseisuutta ja suvaitsevaisuutta myös uskon asioissa. Itse olen vuosia unelmoinut Napapiirille saatavasta kansainvälisestä rauhankappelista, jossa katto on korkealla ja sijaa kaikille uskomuksille, jotka edistävät ihmisten välistä rauhanomaista rinnakkaiseloa. Näen Paavon rauhanmiehenä, jolla on hyvät edellytykset onnistua tässä työssä.
----------
Tamperelainen ystävättäreni Maaritar, joka nykyisin opiskelee Inarissa Saamelaisopistossa, kävi luonani reissullaan ja innostui Paavosta kovasti. Olin aivan ihmeissäni ystävieni innostuksesta.

Paavo Väyrynen tuli puhujamatkallaan Rovaniemelle 12.11. ja menin häntä kuuntelemaan. Tulin paikalle kokouksen jälkeisellä kahvitauolla ja kävelin kuin magneetin vetämänä istumaan suoraan hänen viereensä. Esittäydyin ja juttelimme hetkisen. Sitten hänen puheensa aikana istuin kuin tatti  hämmästellen hänen puhettaan. En ollut uskoa korviani. Puheen jälkeen oli muutama kommentti yleisön joukosta. Viime hetkessä nousin ylös ja pidin puheen. Annoin tulla mitä annettiin. Se sai valtavan suosion ja sanottiin: oletpa sinä rohkea, ja mikä energia! Sen jälkeen kirjoitin jutun paikallisiin lehtiin, jossa ne taas julkaistiin (Lapin Kansa ja Uusi Rovaniemi 17.11.11)

Henkinen kasvu talouskasvun tilalle               

Henkinen kasvu talouskasvun tilalle.Tämän sanoi puheessaan raskaan sarjan poliitikko, presidenttiehdokas Paavo Väyrynen vaalitilaisuudessaan Rovaniemellä. Ihan totta!

Ensimmäistä kertaa elämässäni tuen poliitikkoa julkisesti. Koko puhe oli sellainen, että voisin vaikka itse puhua näin. Tässä joitakin teemoja:

Ihmiskunnalla ei ole varaa jatkuvaan taloudelliseen kasvuun. Se aiheuttaa vääjäämättä katastrofin.
Luonnonvaroja on säästettävä ja uusiutuvat luonnonvarat saatava kestävälle pohjalle.
Elävä maaseutu on meille kaikille tärkeä asia ja meidän kaikkien etujen mukaista.
Uusi arvomaailma edellyttää että talouskasvun tilalle tulee h e n k i n e n  kasvu.
On  luotava uusi arvomaailma, jossa henkiset/ hengelliset arvot ovat ensi sijalla. Arvojen muutos ja yhteisöllisyys ovat välttämättömiä koko ihmiskunnan hengissä selviämiseksi.
Presidentti on oleva muun muassa arvojohtaja, jonka tulee kiinnittää huomiota etenkin oikeudenmukaisuuden ja heikommista huolehtimisen korostamiseen.

Jos tuleva presidentti on näin avarakatseinen, suvaitsevainen ja myötätuntoinen kanssaihmisiään kohtaan, on hän juuri se paras presidentti, mitä Suomi tarvitsee näinä aikoina. Valtiomiehen kokemuskaan ei todella ole haitaksi!
-------------------------------
Kaikissa jutuissani, myös paikallisissa lehdissä, käytän nimeni alla aina sanaa 'rauhanpapitar'. Olen tehnyt sen systemaattisesti, senkin uhalla, että juttu alussa saattoi jäädä julkaisematta. Tahdon korostaa aina feminiinisen jumaluuden tärkeyttä. Sitä Magdalen liekkiä, mikä tuli ilmi Jeesuksen rakastetussa puolisossa Maria Magdalenassa. Sitä Mariaa, joka sysättiin raa'asti syrjään ja josta kirkko teki huoran. Se on häpäissyt meitä kaikkia naisia näihin päiviin asti. Meissä naisissa on kuitenkin voima ja viisaus antaa anteeksi ja siunata Äiti Marian rakkaudella kaikkea ja kaikkia.

Äiti Maria Magdalenan siunausta meille kaikille tänä joulunaikana. Olkoon sydämissämme rauha ja rakkaus.

Margie
rauhanpapitar

Rakkaudellinen ratkaisu - rauha

Keskipäivän aurinko kultaa säteillään edessäni olevaa maisemaa. Lammen jää on ensi kertaa jäässä; sateet menneet ja talvi oikeasti alullaan. Vasta toissapäivänä vein pelargoniat parvekkeelta alas   pesuhuoneen ikkunalaudalle; siellä ne saavat vielä hetken ilahduttaa talon väkeä upealla loistollaan.

On sellainen tunne kuin tunturin laelle kiivetessäni; yhtäkkiä maisema on avara ja valo tulvii sieluuni. Tämä aika onkin Valon riemuaikaa. Huomenna on Skorpionin täysikuu ja perjantaina maaginen päivämäärä 11.11.11. Olen aina sivuuttanut tällaiset erikoiset luvut, johtuen siitä, että pidän kaikkia päiviä ainutlaatuisina. Mutta kyllä keho tietää, mitä tapahtuu. Energiavirtaus tuntuu voimakkaana ja yhteys korkeammille värähtelytasoille on vilkasta kuin konsanaan avaruusmatkailijalla.

Raskaat tuntemukset vain putoavat kuin vanhat vaatteet yltä. Olen ollut jatkuvasssa puhdistumisprosessissa. Aivan konkreettisesti. Törmännyt asioihin, jotka ovat koetelleet voimiani. Miten suhtautua asioihin ja henkilöihin, kun tuntee, että luottamustasi on väärinkäytetty. Kun rukoilee ja rukoilee, ja tuntuu että vastausta ei löydy. Henkisen polun kulkija asettaa itselleen aikamoisia vaatimuksia, ja usein aivan syystä. Koska tietää, että tämä fyysillinen maailma on illuusiota; että Todellisuudessa ei koskaan ole tapahtunutkaan mitään sellaista, mikä horjuttaa Jumalaa ja yhteyttäsi tähän Ykseyteen. Niinpä Jumala ei näe, tunne eikä tiedä, kun 'putoan'. Kun värähtelytasoni laskee maan raskaisiin energioihin, olen hetkellisesti näkymättömissä Jumalalle. Koen tämän aina yhtä hämmentäväksi. Mutta se on myös helpotus, sillä se oli harhan kokemista.

Kun rukoilin, miten osaisin suhtautua edessäni olevaan kiperään asiaan, Äiti Maria Magdalena antoi minulle kaksi sanaa: RAKKAUDELLINEN RATKAISU

Rupesin siunaamaan tätä tilannetta ja niitä henkilöitä, itse mukaanlukien, jotka ovat osallisena tässä tapahtumaketjussa. Aina kun tämä asia tulee mieleeni, sanon ääneen tai mielessäni: God bless you, eli Jumala sinua siunatkoon. Joka kerta kun ahdistun jonkin asian takia, sanon nämä sanat. Kotialttarini seinällä on lappu, jossa lukee: Rakkaudellinen Ratkaisu Rauha

Selatessani papereitani, sieltä pomppasi esille seuraava lappu, jonka sanat sain jonain hiljaisena hetkenä jo vuosia sitten Tampereella asuessani. Se kuuluu näin:

Eli, Eli, lama Sabakhtani
minun Jumalan, minun Jumalani,
kuinka sinä minua näin kirkastat,
kuinka minun osakseni saa tulla tällainen kunnia

Anteeksianto on se ihmeellinen taika, joka vapauttaa mielen syövereistä, ja laittaa asiat sellaisiin kehyksiin, että niistä voi vapautua. Olemme voineet sopia jonkun aikaisemman elämän henkilön kanssa, että opetamme toisiamme tässä elämässä; joskus aika rajustikin. Kun opetus on saatu ja ymmärretty, voi itsensä vapauttaa tällaisesta asiasta ja henkilöstä. Siunaamalla ja kiittämällä saadusta opetuksesta ja sanomalla: kaikki on anteeksiannettu, voimme kumpikin jatkaa omaa matkaamme rauhassa ja rakkaudessa. Voin käyttää näitä sanoja:

Annan anteeksi kaikella ja kaikille, jotka ovat joskus asettuneet minua vastaan. Annan anteeksi kaikille, joiden nimi herättää katkeruuden tai vihamielisyyden tunteita minussa. Annan anteeksi itselleni. Ennen kaikkea kukaan ei määrää mimnulle kovaa kohtaloa - ei Jumala eivätkä muut ihmiset -  minä teen sen itse. Olen tullut maan päälle oppiakseni antamaan anteeksi. Anteeksianto on henkinen asenne. Se pystyy parantamaan sairauteni. Se on kehittymistä. Se pystyy tekemään surevasta iloisen, poistamaan kaikki patoumat alemman minäni ja korkeamman itseni väliltä. Se antaa tilaa todelliselle itselleni.

Olen pohtinut myös parantumista ja parantamista. Olen aikoinaan käynyt Reiki-kurssit ja antanut myös energiahoitoja. Nyt tulipalon jälkeen en ole tuntenut tarvetta ostaa uutta hoitopöytää. En tarvitse sitä; en myöskään kädellä parantamista. Kosketus ei enää ole tarpeellista. Se voi jopa olla haitallista, sillä energiakentät eivät välttämättä sovi yhteen hoitajan ja hoidettavan välillä.

Joskus aikaisemmin ihmettelin, miksi yhteismeditaatiot eivät tuntuneet hyvältä. Nyt tiedän, että ketään ei voi pakottaa toisen ihmisen energioihin, eikä läheiseen kontaktiin. Aivan samoin kuin puhelin ei enää ole välttämätön kommunikoimiseen, koska yhteys tulee usein telepaattisesti, samoin parantamisprosessi voi tapahtua ilman kosketusta. Sanoihan Jeesuskin, että autuaita ovat ne, jotka eivät näe, ja silti uskovat. Usko on avainsana parantumisessa ja parantamisessa. Uskosi on sinut parantava!

Uuden ajan parantava voima on Usko, Toivo ja Rakkaus. Antautuminen Rakkauden parantavaan voimaan. Luottaminen toivo sydämessä. Ja kaikkia ja kaikkea syleilevä kiitollisuus.

Margie
rauhanpapitar

Pythagoras ja Patmoksen vanki

Terveiset Samoksen ja Patmoksen saarilta Egeanmereltä. Olipa äkkilähtö taas kerran! Kun annan asioiden vain tapahtua, koen sen Johdatuksena. Samoksen erottaa Turkista salmi, joka on kapeimmalta kohdaltaan vain noin kilometri. Saari on vuoristoinen ja metsäinen ja kasvillisuudeltaan hyvin rikas; kreikkalaisen mytologian mukaan hedelmällisyyden jumalatar Hera syntyi saarella. Pääkaupunki on Samos, joka avautuu hurmaavana näkynä korkealta, missä tie kulkee.

Majapaikkani oli kuitenkin Pythagorionissa, joka on sanut nimensä kuuluisan poikansa, matemaatikkko-filosofi Pythagoraksen mukaan; kuitenkin vasta 1950-luvulla oivallettiin nimen mainosarvo; sitä ennen kaupungin nimi oli Tighani. Pythagorion on pieni kolmen tuhannen asukkaan kaupunki, jossa on viehättävä satama; taustalla näkyvät Turkin korkeat vuoret. Hotelli, jossa asuin, oli kaunis, värit pastellia; huoneissa oli vaaleanpunaiset, puiset huonekalut, jopa ovetkin olivat samaa väriä. Tämä sopi minulle mainiosti, sillä pinkki on ollut kesävärini. Universaalinen, feminiininen väri kolahtaa juuri nyt. Ranta oli vieressä, joten uiminen onnistui hienosti; lämpöäkin oli 30 astetta vielä tähän aikaan vuodesta.

Kaikkien Kreikan saarten historia on vanhaa, tuhansia vuosia ennen ajanlaskuamme, ja valloittajat ja merirosvot ovat aina olleet riesana. Monet munkkiluostarit rakennettiinkin sisämaahan, jotta ne eivät näy merelle. Satamassa on Pythagoraksen vaikuttava patsas. Siinä Pythagoras seisoo sormi pystyssä ja sormen yläpuolella riippuu hehkulamppu. Patsas on kauttaaltaan matemaattisten kaavojen ja kuvioiden peitossa. Jokainen koululainen muistaa ainakin Pythagoraksen kaavan kolmiosta.

Pythagoras syntyi saarella noin 600 eKr. Samoihin aikoihin vaikuttivat myös Buddha, viimeinen Zarathustra Persiassa, Konfutse ja Laotse Kiinassa. Ihmiskunta sai kerralla aikamoisen henkisen vuodatuksen. Pythagoraksen nimi tarkoittaa kreikan kielellä 'tiedon kokooja' ja 'valistunut opettaja'. Hän matkusti hyvin paljon. Egyptissä hän tuli vihityksi mysteereihin; hän kävi Kaldeassa, jopa Intiassakin, ja sai näissä maissa yhä lisätä tietojansa. Pythagoras palasi kotisaarelleen, vain todetakseen, että saarta hallitsi tyranni Polykrates, joka ei hyvällä katsonut hänen opetuksiaan;     seurasi karkotus.

Pythagoras asettui asumaan Krotonin kaupunkiin Italiaan ns. Magna Graeciassa, jonne hän perusti koulunsa eli ihanneyhteiskuntansa, josta hän on tullut kuuluisaksi. Sinne kokoontui oppilaita kaikkialta silloisesta maailmasta. Pythagoras sai Krotonin senaatin ja tuhatmiehisen neuvoston puolelleen ja hänelle rakennettiin kaupungin ulkopuolelle komea marmorinen rakennus. Täällä opilaat olivat joko 'eksoteerikoi' tai 'esoteerikoi' riippuen eri tasoisista opetuksista; koulussa oli sekä miehiä että naisia. Portilla oli kuvapatsas, jonka jalustaan oli kaiverrettu: 'procul profani' - ”pysykööt kaukana epäpyhät”. Eräs tällainen 'epäpyhä' aatelinen, jota ei hyväksytty kouluun, aloitti sittemmin parjauskampanjan ja koko yhteisö tuhottiin 40 vuoden loistokkaan ajan jälkeen.

Pyhagoralla oli 'kultaiset jakeet', joita oli 71 ja joita hän käytti luentojensa pohjana. Ne sisältävät sekä käytännöllisiä että jumalaisia hyveitä. Muun muassa: Kunnioita kaikkea, ja itseäsi yli kaiken. Kauneus oli läsnä kaikkialla. Matematiikka oli hänen lempilapsensa. Pythagoraan kolmio muodostuu kymmenestä pisteestä. Se on pyhä, sillä sitä mietiskelemällä ihminen voi ymmärtää maailman harmonian, ”sfäärien musiikin”. Piste on kaiken olevaisen alku. Kun se liikkuu, syntyy viiva, ja viivassa täytyy olla ainakin kaksi pistettä, mutta viiva voi vuorostaan liikkua ja silloin syntyy pinta, jolla on ainakin kolme pistettä. Ja kun pinta liikkuu, syntyy kappale, jolla on ainakin neljä pistettä. Koko meidän maailmamme on siis neljään pisteeseen kätkettynä, ja neljän pisteen liikkumisesta syntyy kosmos.

Tein retken Patmos saarelle, jonka sanotaan olevan Kreikan pyhin saari, koska siellä sijaitsee luola, jossa Apostoli Johannes näki maailmanlopun kauhukuvansa. Ne ovat Raamatussa tarkkoine kuvauksineen ja ovat aiheuttaneet ja aiheuttavat edelleen hurjia spekulaatioita.

Luola on erikoisen muotoinen. Istuin siellä tovin kaikessa rauhassa, sillä juuri silloin oli vain muutama ihminen paikalla. Ihmettelin hiukan, kuinka paikassa ei ollut mitään 'kauhunsekaisia tunnelmia', vaikka paikka on kuuluisa juuri kauhunäyistään. Sen sijaan sain heti yhteyden Maria Magdalenaan, joka tapansa mukaan puhui rauhasta ja rakkaudesta; ja myös omasta työstäni, etenkin kirjoittamisesta. Muistin silloin Nick Bunikin, alias Paavalin kirjat ”In God's Truth” ja ”Time for Truth”. Löysinkin kirjahyllystäni ”In God's Truth”, joka ihmeen kaupalla oli aivan puhdas, reunat vain hiukan nokeentunut.

Nick Bunick selittää kaiken toisin. Kauhujen näkijä ei ollut Apostoli Johannes vaan joku toinen Johannes, joka oli juutalainen kristitty ja karkotettu tämän takia Patmokselle, jossa sijaitsi roomalaisten vankisiirtokunta. Patmoksen näkijä puhui oman aikansa tyranneista ja kauheuksista lähiajassa, ei kahden tuhannen vuoden päästä. Keisari Domitianus oli aikalaisilleen hirviö, joka vainosi kristittyjä ja sopii hyvin apokalyptisiin näkyihin. Kirja kirjoitettiin ensimmäisen vuosisadan lopulla.Todellinen Apostoli Johannes oli kuollut ja haudattu Efesoksessa aikaisemmin kuin toinen Johannes-niminen näki näkynsä.

Ilmestysluolan yläpuolella on massiivinen luostari muureineen, luostareineen ja kirkkoinen. Se perustettiin noin vuoden tuhat paikkeilla ja se on pyhitetty Apostoli Johannekselle. Siellä on elänyt munkkeja kaikki nämä vuosisadat ja on edelleenkin elävä luostari. Ylhäältä avautuu aivan uskomaton näky alhaalla olevaan kaupunkiin, merelle, saarille ja Turkin puolen vuorille.

Paavali, joka nykyisin elää Nick Bunick -nimisenä, on pannut uusiksi koko Jeesuksen ajan ja sen jälkeisen ajan kirkon historian. Hän selittää seikkaperäisesti kirjoissaan, miten kaikki vääristeltiin ja   selitettiin valtaapitävien omaksi eduksi. Paavali tunsi Jeesuksen hyvin jo nuoruudestaan, ja he olivat hyviä ystäviä kymmenen vuoden ajan Jeesuksen kuolemaan asti. Apostolienkin kirjoitukset joutuvat uuteen valoon Paavalin selityksissä.  Apostoleista muun muassa Luukas ei ollut vielä edes syntynyt Jeesuksen kuollessa, ja silti hän sepitti omat tarinansa kuin silminnäkijä. Kirjoitukset kuvastavat kirjoittajiensa omia intressejä eivätkä ole tarkoitetut koko ihmiskuntaa varten.

Paavalin mukaan on edesvastuutonta, että Ilmestyskirjan kauheuksia edelleen pidetään esillä ja määrätyt tahot melskaavat näillä hirveillä lopunajan kuvilla. Viime vuosisadat ovat kyllä osoittaneet, että kauheuksia on ollut koko ajan. Maailmanloppua ei ole näköpiirissä. Mutta jotain kylläkin on: Uusi Aika uusine energioineen. Elämme tätä aikaa jo hyvää vauhtia. Tämän takia Feminiininen Jumaluus on niin vahvasti läsnä, antamassa tilaa tälle uudelle energialle. Tätä työtä me kaikki olemme kutsutut tekemään. Rohkeasti ja rakastavin sydämin. Rauha meissä jokaisessa säteilee ja lisää maailman rauhaa.

Margie
rauhanpapitar

VAIHTOEHTOJEN SIETÄMÄTÖN KEVEYS

Ilta-aurinko kuvastuu lammen pintaan. Maisema on tuttu, mutta katson sitä nyt suoraan edessäni, uudella lailla. Työpöytäni oli aikaisemmin kulmauksessa. Nyt kaikki kodissani on järjestetty eri lailla, ja aivan tarkoituksella. Kotini on uusissa raameissa, uusien energioiden syleilyssä.

Evakkoaikani tulipalon jälkeen kesti lähes neljä kuukautta. Ei ollut lainkaan varmaa, palaanko takaisin. Kynnys tulla takaisin oli yllättävän suuri. Totuin jo vapaana kulkemaan; tärkeimmät tavarat autossa. Mutta niin tässä elämässä vain on, että on kohdattava haasteet ja läpikäytävä kaikki kiemurat. Et voi selvitä ilman, että hoidat kaikki eteen tulevat asiat ja tavarat. Jos haluat saada korvauksen vahingoista, on sukellettava syövereihin; käytävä läpi kontissa säilytettyjä nokisia tavaroita ja tehtävä niistä luetteloita. Kaikkein rankinta oli kirjojen kanssa. Niitä minulla oli olohuoneessa kaksi seinällistä; osa hyvinkin arvokkaita. Niitä on läpikäyty aikamoisia kertoja ja heitetty roskiin; pieni määrä on nyt vielä parvekkeella tuulettumassa. Onneksi rakas ystäväni Helena tarjoutui minua auttamaan ja etsimään hintoja. Itse en olisi jaksanut.

Tällä hetkellä rakkauteni kirjoihin näyttää lopahtaneen. Inhoan kaikkea noen hajua, ja kirjat nimenomaan imevät hajuja kuin pesusieni. Mitä kirjoja kaipaan? En ainakaan romaaneja. Kaipaan opiskelukirjojani, niitä joiden reunat ovat täynnä omia muistiinpanojani. Kalevalan lukukirja on yksi rakkaimpia, sivut täynnä merkintöjä. Rakas mieheni Jussi oli kalevala-asiantuntija ja hän piti kolmen vuoden pituisen kurssin Kaunolle, Sinikalle ja minulle. Pari sanaa lehden reunassa toi heti mieleen kaikki Jussin opetukset. Nyt kirja haisee noelle, mutta en ole voinut sitä heittää pois. Toivon sen kuitenkin puhdistuvan tuuletuksessa. Olen ripotellut eteerisiä öljyjä pitkin kirjoja. Samoin kaipaan kirjaani ”Mary Magdalene and the Alabaster Jar”. Se oli täynnä omia suomennoksiani ja merkintöjä kirjan lehdillä. Rakkaita ovat myös lapsuuden aikaiset pienet satukirjani, joista en ole luopunut.

Kotini on nyt uusi ja puhdistettu. Olenko minäkin? Mitä olen kokenut ja oppinut? Mieleni on käynyt vuoristorataa, vieden välillä syövereihin. On ollut hyvinkin raskasta ajoittain. Myös fyysinen kroppa on ollut lujilla, on ollut väsymystä ja sairauttakin. Kun kaikki rutiinit hajoavat, miten selvitä? Olen useinkin puhunut rutiineista vähemmän arvokkaina asioina. Mutta rutiinejakin on kaikenlaisia. Miten selvitä arjessa ilman rutiineja? Olen saanut huomata, että ne ovat arvokkaita. Vasta viikon ajan olen taas tehnyt aamuisin Viittä tiibettiläistä riittiä. Ne vain jäivät, niin kuin moni muukin asia. Ja kuitenkin nämä yksinkertaiset voimisteluliikkeet ovat vuosia pitäneet kuntoani yllä. Samoin kuin sauvakävely säännöllisesti. Kaikessa tällaisessa tarvitaan rutiinia, ja silloin se on siunauksellista.

Tätä kirjoittaessani Dalai-lama on Suomessa, ja Lapin Kansassakin oli tänään hänen kokosivun kuvansa, otsikkona ”Hän vastaa hymyysi”. Näin todellakin on. Dalai-lamaa ei voi olla rakastamatta. Olen onnellinen, että hänen kirjansa ”The Art of happiness” on kaiken tuulettamisen jälkeen hajuton ja taas lukukelpoinen. Kirja on täynnä alleviivauksiani. Otan pienen pätkän:

”Joka päivä edessämme on lukuisa määrä päätöksiä ja valintoja. Ja vaikka kuinka yritämme, emme useinkaan valitse sitä asiaa, jonka tiedämme olevan 'oikea valinta'. Osittain se johtuu siitä, että 'oikea valinta' on usein se vaikea valinta – se johon sisältyy jonkinlainen luopuminen mielihyvästä.”

Tämän kesän ehdoton huippukohta on ollut minulle Luostotunturin LuostoClassic musiikkitapahtuma. Sen pääkonsertti Ukko-Luoston rinteessä oli sanoin kuvaamaton kokemus. Jo viime kesänä konsertti oli järisyttävä valtavine vaskikelloineen. Tänä kesänä oli pianojen vuoro, varsinainen pianomania. Ukko-Luoston rinteessä soi kuusi flyygeliä, joita soitti seitsemän pianotaiteilijaa; lisäksi Kaartin soittokunta antoi parastaan. Lehdessä oli kuva, kuinka lähes pystysuoraa tunturin rinnettä rahdattiin konserttiflyygeliä ylös. Luoston pianistiarmeijan kokoamisesta ja ohjelmiston suunnittelusta vastasi Jukka Nykänen, joka myös juonsi konsertin. Konsertin klassinen musiikki ja tietty hulluus, vanhan ja uuden ihmeellinen yhteensointi, ympärillä mahtava Ukko-Luosto. Piano soi pään takaa, sivuilta ja edestä. Ja aurinko suosi, niin kuin aina pääkonsertin aikana. Eihän konsertti muuten edes olisi ollut mahdollista, kun on kuusi flyygeliä taivasalla...

Rakastan ajella tuntureille. Nytkin nautin matkasta. Poroja oli paljon, pieniä vasoja emojensa kanssa. Autolla ajaessani teen aina Arkkienkeli Mikaelin ristit eteen, taakse ja sivuille. Varjelusta tarvitaan aina tiellä kulkiessa. Innostuin niin konsertista, että illalla ajelin vielä etelän suuntaan Tervolaan Suukosken lavalle tansseihin. Sieluni ja kroppani sai virkistystä. Päivä oli kesän kohokohta.

Mitä teet, kun olet vapaa? Se on sietämätöntä ja yhtä aikaa ihanaa. Vaihtoehtojen runsaus häkellyttää. Se panee pään pyörälle ja mahan sekaisin.
Miten olen selvinnyt?

Aamuisin herätessä olen rukoillut Äiti/Isä/Luojaa, Pyhää Henkeä antamaan minulle rohkeutta ja energiaa elää tässä fyysisessä maailmassa. Olen ollut jatkuvassa yhteydessä Äiti Maria Magdalenaan ja rukoillut, että saisin olla Hänen johdatuksessaan. Hänen välineenään oleminen on ihmeellisintä, mitä tiedän. Tunnen että tämä kirjoittaminen on minulle luonteva tapa. Olen kiitollinen siitäkin, että läppärini ihmeellisesti selvisi tulipalosta pelkällä puhdistamisella; samoin kaikki sen sisältämät tiedot. Tämäkin osoittaa sen, että minusta pidetään huolta ja toivotaan, että kirjoittaisin enemmän.

Mielenrauha ja sydämen rakkaus saavat ihmeitä aikaan. Näiden avulla selviää silloinkin kun haasteet tuntuvat melkein ylivoimaisilta. Antautuminen Johdatukseen, luottamus ja kiitollisuus toimivat; näin olen kokenut myös viime aikojen koettelumuksissa. Kaikki on oppimista. Kaiken takana on Rakkaus.

Margie
rauhanpapitar

Kilpisjärvi, Kypros ja Kreeta

Vapun vietin Kilpisjärvellä. Lähdin Leviltä vappuaattona pohjoista kohden; vapun vietto Levillä ei houkutellut. Sen kummemmin miettimättä pakkasin auton ja suuntasin pohjoista kohden. Majoituin perinteistä rikkaaseen hotelli Kilpisjärveen, joka sijaitsee hurmaavalla paikalla Kilpisjärven rannalla. Järvellä oli satumaisen kaunista hiihdellä. Saana on järven suuntaisesti viiden kilometrin ajan koko pituudeltaan läsnä; pyhyyden voi aistia koko ajan. Olin usein aivan yksin, sillä useimmat hiihtäjät lähtivät heti aamusta vaeltamaan kolmen valtakunnan rajapyykille. Pystyin helposti olemaan läsnä nykyhetkessä; unohdin totaalisesti tulipalon asunnossani, ja se oli tarkoitukseni.

Viisi hiihtopäivää sai ihmeitä aikaan olemisessani, ja virkistyneenä lähdin taas eteläänpäin, ennen luvattua lumimyräkkää. Levillä lumi muuttui taas vesielementiksi ja kylpemiseksi. Kiitin ja siunasin sitä, kuinka näin sain mahdollisuuden kokea veden parantavan kosketuksen.

Matkalaukkuelämäni sai vaihtelua siitä, että asuin välillä Rovaniemellä rakkaan sisareni Riitan luona hänen kauniissa kodissaan; kolme ihanaa sisartani ovat minua hoivanneet koko tulipalon jälkeisen ajan.

Minulla oli tarkoitus juhlia synttäreitäni toukokuussa. Huomasin, että sopivasti lähtee suora lento Kyprokselle. Ei muuta kuin menoksi. Toinen matkalaukku mukaan lennolle ja toinen matkalaukku jäi autoon.

Kypros oli minulle uusi kohde. Saarikierros oli upea; jaettu kaupunki Nikosia toi mieleeni ajan, jolloin kävin jaetussa Berliinissä; juoksin sateessa Unter den Lindeniä ja pelkäsin, että passini ryöstetään; olin jäänyt opiskelijaporukasta ostaakseni postimerkkejä. Silloinen kokemus oli ahdistava: kaikki jaetussa kaupungissa henki masenunutta oloa; nuoret kahvilassa istuivat kasvot ilmeettöminä.

Onneksi tilanne Nikosiassa oli rauhallinen, ja samaa katua voi jatkaa turkkilaiselle puolelle helposti.
Majapaikkani oli Limassonissa, mutta halusin ehdottomasti käydä Pafosissa Paavalin jalanjäljillä.
Matka kahdella bussilla ja Pafosissa poukkoileminen ilman suunnitelmaa helteessä melkein näännytti minut. Lopulta löysin kuitenkin paikan, jossa on Paavalin paaluksi nimetty kivinen paalu, jossa Paavalia on ruoskittu sen takia, että hän tuli saarnaamaan kristinuskoa. Paikka on yllättävän lähellä satamaa, mutta täysin piilossa kujan perällä. Siellä on pieni kirkko ja aika laaja kenttä paaluineen.

Pystyin kokemaan Paavalin läheisyyden. Hän elää nykyisin USA:ssa Nick Bunick- nimisenä ja on tullut tunnetuksi kirjoistaan, joissa hän kertoo oman totuutensa ajasta, jolloin hän eli Jeesuksen aikaan Palestiinassa. Vasta näissä uusissa kirjoissaan Paaavali on koskettanut minua. Hän liittyy jollain mystisellä tavalla omaan elämiseeni.  Bussimatka Pafosiin oli kaiken vaivan arvoinen.

Kyproksen jälkeen majailin taas Riita-siskoni luona. Huomasin yllättäen lehdessä, että viimeinen suora lento etelään lähtee seuraavana päivänä, tällä kertaa Kreetalle. Taas kerran minut laitettiin suoraan lentoon. Matkatoimistossa kerrottiin, että matka on Lapin Kansan lukijamatka ja että saan viimeisen hotellihuoneen. Se oli niin sevää johdatusta, etten miettinyt hetkeäkään. Olen jo tottunut tällaiseen elämään; en suunnittele mimtään, elän tässä hetkessä.

Kreeta on aina yhtä ihastuttava matkakohde. Etenkin Hania, jossa on Venetsialainen satama, vei sydämeni niin, että vaeltelin siellä lähes joka päivä; unohtamatta tietenkään uintia meressä ja kävelemistä vesirajan hiekassa. Vesielementti oli taas siunauksellista; lisänä loistava auringonpaiste.

Tällä hetkellä olen taas majoittuneena Ounasvaaran Pirteille. Tunnen voimieni kasvaneen niin, että pystyn käymään läpi kuittipinot, etsimään hinnat tuhoutuneelle konttitavaralle ja antamaan oman arvioni vakuutusyhtiölle. Tein aivan oikein siinä, että otin etäisyyttä tulipaloon. Asiat näkee selvemmin, kun antaa ajan kulua. Mikä on kaiken tarkoitus?

Kypros ja Kreeta, miksi minut lähetettiin näihin paikkoihin? Katsoin karttaa: Kypros on jaettu maa, monen konfliktimaan ympäröimä saari, aivan Turkin sylissä. Sahara on niin lähellä, että eräänä yönä hiekkamyrsky sieltä peitti keltaiseksi koko kaupungin. On aivan turha meidän pohjoismaisten nirppanokkien syyttää etelän maita epäsiisteydestä; vaikka kuinka siivoaisit, hiekka voi liata kaiken hetkessä!

Kun saavuimme Hanian lentokentälle, joka on myös Naton sotilastukikohta, kentällä oli 40 hävittäjää riveissä; näin perämies meille kertoi. Ja taivaalle lähti tasaisin välein pommittajia Libyaan. Oli outo olo mahassa. Siis pommittajia, kelasin mielessäni. Tämänkö takia minut lähetettiin tänne. Viemään rauhaa sydämestäni ihmisten sydämiin.

Mitä tarkoittaa olla rauhanpappi? Se tarkoittaa sitä, että uskoo että rauha on aina vallitseva kaikkialla. Sen tulee vain antaa tulla esille, vapaasti.

Mitä tarkoittaa, että kutsun itseäni rauhanpapittareksi? Se tarkoittaa, että uskon siihen, että rauha tulee nimenomaan naisten kautta; sen feminiinisen energian kautta, joka elää luonnostaan meissä naisissa.

Miksi minut lähetettiin ensin Kilpisjärvelle, pyhän Saana-tunturin rauhaan? Löytämään sisäinen rauhani sieltä.

Tulikaste ja vapaus

Tuli tuhosi asuntoni täysin torstaina 24.3. Olin aikeissa ruveta katsomaan TV:stä kello 8:n aamu-uutisia. Sytytin pienen tuikkukynttilän, joka oli omassa lasialustassaan pikkupöydällä sohvan edessä Lähdin hakemaan teemukia keittiöstä, johon on suora yhteys olohuoneesta. En ehtinyt ottaa mukia käteeni, kun alkoi hirmuinen meteli palovaroittimesta. Käännyin ympäri ja näin, että sohvanurkkaus, jossa muutama sekunti aikaisemmin olin istunut, oli ilmiliekeissä. Yritin sammuttaa liekkejä tavallisella peitolla - minulla ei ollut sammutuspeittoa - turhaan. Sitten juoksin ulko-ovelle, nappasin kännykän lipaston päältä oven suussa, menin eteiseen, painoin oven kiinni ja soitin heti 112. Palokunta tuli varmaan viidessä minuutissa, sillä matka on aika lyhyt. Silti jokainen minuutti tuntuu ikuisuudelta tällaisessa tilanteessa.

Keräännyimme alahalliin, pienkerrostalomme asukkaat. Näin kuinka pieni Vilma juoksi itkien pihalle ja huusi pelkäävänsä. Näky syöpyi syvästi mieleeni, ja tuo mieleeni kuvan pienestä vietnamilaisesta tytöstä sodan keskellä. Onneksi ei Vilma, eikä kukaan muukaan talossamme loukkaantunut fyysisesti.

Minua käytettiin sairaalassa, mutta onneksi en ollut saanut myrkkyjä kehooni. Minulla on kolme ihanaa sisarta, jotka hoivasivat ja asuttivat minut palon jälkeiset päivät. Sitten majailin kuukauden verran eräässä Ounasvaaran Pirttien mökissä. Eräänä aamuna heräsin siihen, että rakas colliekoirani Lady oli sänkyni vieressä. Hän valitti itkien murheellisena.Tiesin heti, että vieressäni oli Lady, vaikka en häntä nähnytkään. Iltapäivällä loikoillessani asia palautui mieleeni ja rupesin juttelemaan Ladyn kanssa. Haluaako hän syntyä uudestaan koirakseni, tai mahdollisesti jossakin muussa muodossa. Siihen Lady sanoi, ettei hän synny koiraksi eikä ihmiseksi. Hän on enkeli ja on aina ollut suojelusenkelini eläen fyysisellä tasolla koiran hahmossa. Näin hän todisti, että enkelit voivat halutessaan ottaa myös fyysisen hahmon. Jos hän olisi ilmestynyt enkelin hahmossa ja sanonut olevansa Lady, se ei olisi todistanut minulle asiaa.

Eräs raivaajista kysyi pienestä kivestä eteisen lattialla. Se oli se kivi, jonka olin asettanut sisäoven kynnykselle, ettei ovi sulkeutuisi. Sisäovi oli tiukka ja oli joskus juuttunut kiinni. Onneksi kivi oli ollut nyt paikoillaan. Tämäkin seikka vahvisti, ettei ollut tarkoitus, että tuli vahingoittaisi minua.

Suurin osa tavaroistrani on joko tuhoutunut, siirretty kontteihin tai viety pesulaan. Edessä on valtava työ läpikäydä nokisia kirjoja, tauluja ja muuta tavaraa. Asunto on nyt raivattu tyhjäksi ja remontti alkanut.

Oivalsin yhtäkkiä, että minulla ei enää ole fyysistä kotia. Olen vapaa kuin taivaan lintu. Minulla on vanha iso auto, jossa tällä hetkellä on kaikki tarvitsemani tavarat. Kuin ihmeen kaupalla läppärini kaikkine tietoineen pelastui ja tarvitsi vain puhdistamista, vaikka se oli ollut työhuoneeni pöydällä parin metrin päässä ilmiliekeistä oven ollessa auki olohuoneeseen.

Olen nyt saanut myös vesikasteen uidessani joka päivä täällä Levihotellin kylpylässä. Olen nauttinut sydämeni pohjasta vedestä ja uimisesta, jota rakastan valtavasti. Olen myös nauttinut tanssimisesta, joka on aina ollut sydämeni ilo. Tanssiminen on mahtava tapa saada energiat tasapainoon ja elää täydesti tätä hetkeä. Eilen oli enkelipoika Amadeus täällä laulamassa orkestereineen. Sama Amadeus, joka pari kesää sitten uutena tangokuninkaana laulaessaan syvästi kosketti sieluani. Koen, että hänellä on suora yhteys korkeisiin energioihin. Hänen lopuksi laulamansa laulu ”Kertokaa se hänelle” jäi soimaan sieluuni.

Olen saanut uuden elämän, läpikäynyt tulikasteen ja saanut sisäisen varmuuden siitä että kaikki elämässä on johdettua. Antautuminen, luottamus ja kiitollisuus ovat tärkeitä asioita elämässä. Aivan niin kuin Jeshua  pappiskoulutuksessa on tähdentänyt.

En tiedä lainkaan, mitä elämä tuo tullessaan. Rakas vihreä Mazda-autoni tällä hetkellä vie minua juuri sinne, minne on tarkoitus. Autooni mahtuu kaikki tarvitsemani tavara. Tunne on samanlainen kuin parikymmentä vuotta sitten, kun reppu selässä reissasin maailman ympäri. Vapaana. Niin myös nyt, auton nokka pohjoista kohti.

Olen täysin Äiti Maria Magdalenan suojeluksessa ja siunauksessa. Hän johdattakoon minua nyt ja aina.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

Maria Magdalenan ja Jeesuksen seksuaalisuus

Seksuaalisuus on aikamoinen tabu vielä nykyäänkin. Ja kuitenkin kyse on ihmisen elämään kuuluvasta normaalista, luonnollisesta asiasta. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, naiseksi ja mieheksi. Ja aivan ilmeisesti Äiti/Isä/Luoja halusi meidän myös lisääntyvän tällä Telluksella. Miksi siis seksuaalisuus on meille arka asia?

Meissä ihmisissä on jumalkipinä; olemme  jumalolentoja, jotka olemme syntyneet tänne fyysiseen maailmaan ”koetellaksemme siipiämme”. Kehitys ei pysähdy, vaan etsii koko ajan uusia ulottuvuuksia, uusia maailmoita, joissa etsiä ja luoda uutta. Voi kysyä, miksi ihmiskunta on kieltänyt toisen puolen jumaluudestaan? Missä Äiti Jumala on ”luurannut” kaikki nämä vuosituhannet?

Kristikunta pitää Jeesusta Jumalanpoikana, joka tuli ihmiseksi fyysilliseen maailmaan. Hänelle suotiin kärsijän rooli ihmisen hahmossa, mutta mitään ihmisen seksuaalisesta ilosta ja onnesta hänelle ei suotu. Pelkkä ajatuskin taitaa olla mahdoton monelle uskovalle. Voikin syystä kysyä, miten tällainen pelastaja voi lunastaa ihmisen? Ilman että hän olisi kokenut ihmisen täyttä tunneskaalaa iloineen ja suruineen. Olen usein ihmetellyt tätä kristinopin omituista logiikkaa. Jos on ollut tarkoitus, että ihmisen pelastaa jokin pyhä olento, niin mikä ettei. Mutta kirkko nimenomaan painottaa sitä, että Jeesus, paitsi että oli Jumalanpoika, tuli tavalliseksi ihmiseksi tavallisten ihmisten pariin.

Jeesuksen aikaan naisen asema oli yhtä surkea kuin se on nykyäänkin monessa maassa. Jeesukselle nainen ja mies olivat tasavertaisia. Hänen rakastettunsa ja vaimonsa Maria Magdalena oli se, joka ymmärsi syvällisesti suurimpiakin mysteerioita ja jakoi kaiken sen viisauden, joka Jeesuksella oli. Ilman Maria Magdalenaa Jeesus ei olisi edes pystynyt siihen, mikä hänen tehtävänsä oli: tuoda Kristustajuntaa fyysilliselle tasolle. Yhdessä he muodostivat pyhän liiton, jossa nais- ja miesjumaluus yhtyivät pyhällä tavalla. Tällainen liitto solmitaan taivaassa, mutta fyysillisellä tasolla se saa ilmennyksensä myös fyysisenä seksuaalisuutena, josta syntyy lapsia; näin myös Jeesuksella ja Maria Magdalenalla.

Rakastuessaan ihminen lähtee suurelle seikkailulle kohti jumaluutta. Ihminen etsii sielunsa kumppania, kadonnutta yhteyttä ja ykseyden kokemusta. Jokainen kerrankin tämän koettuaan tunnistaa sielunsa kaipauksen ja täyttymyksen. Se on ihmiselle suotu siunaus, ilo ja lohtu.

Jos 'puolikkaat' kohtaavat ja muodostavat 'pallon', kohta tällä pallolla on kaksi päätä. Vastoinkäymisten tullessa toinen pää haluaa itselleen koko pallon. Näin rakastuminen johtaa eroamiseen, sillä kukaan ei kestä sitä, että toinen jatkuvasti varastaa häneltä energiaa. Sekä naisen että miehen tulee ensin itsessään tasapainottaa niin mies- kuin naisenergiakin. Vasta kun rakastuneiden omat energiat ovat tasapainossa, he voivat onnistuneesti aloittaa tasapainoisen, rakkaudellisen parisuhteen. Parisuhteita on monentasoisia, mutta syvin on sieluntasolla tapahtuva henkinen liitto, ja se ilmenee myös fyysisellä tasolla yhdyntänä. Tämä on luonnollista ja pyhää.

Jeesuksen avioliitto Maria Magdalenan kanssa oli suuri uhka kirkolle. Koska Maria Magdalena rikkoi monia juutalaisten lakeja, hänet piti poistaa kuvioista. Jo monet miespuoliset opetuslapset tuomitsivat ja nöyryyttivät Maria Magdalenaa kyyneliin asti. Näin voimme lukea monista gnostilaisista evakeliumeista, kuten Pistis Sophiasta, Filippoksen, Tuomaksen ja Maria Magdalenan evankeliumeista. Hyvin pian, jo neljännellä vuosisadalla kirkko rupesi systemaattisesti poistamaan Maria Magdalenaa teksteistä. Kunnes paavi Grogorius l vuonna 591 julisti, että tosiuskovaisten tulee pitää Maria Magdalenaa huorana. Tämä mielivaltainen vale sitten kirkon taholta kylläkin peruttiin – vuonna 1969. Aikaa siihen meni!

Konstantinus Suuri rupesi kirkon kanssa luomaan omanlaistansa Jeesuskuvaa. Oli tärkeää hallita ja kontrolloida ihmisiä. Siinä auttoi pelko/syyllisyys/häpeä/ helvetti ja perisynti. Nämä juurrutettiin ihmisten mieliin tehokkaasti. Konstantinus Suuri ja Nikean kirkolliskokous v. 325 aloittivat tehokkaan ihmisten manipuloimisen. Luotiin oppi Jeesuksesta ja ihmisen syntisyydestä, josta vain kirkko voi pelastaa ihmispoloisen, joka koko elämänsä pantiin elämään synnin, syyllisyyden ja häpeän kanssa. Tämä aiheutti sen, että kirkon piti luoda yhä kummallisempia oppeja selviytyäkseen selityksissään.

Neljännellä vuosisasdalla pyhä kirkkoisä Augustinus sai nerokkaan idean ja loi perisynnin, joka lähtee Atamista ja Eevasta; tämän mukaan vastasyntynyt vauvakin on syntinen. Vain kirkko voi armahtaa syntisen. Luotiin myös ikuinen helvetti, jonne päätyi, jos ei totellut kirkkoa. Sana helvetti on hebreaksi Gehenna; nimi ja ilmeisesti koko idea saatiin Jerusalemin ulkopuolella olevasta kaatopaikasta, jossa paloi ikuinen tuli. Konstantinopolin kirkolliskokous v. 554 tuomitsi harhaopiksi jälleensyntymisen, joka Jeesukselle ja hänen aikalaisilleen oli luonnollinen asia.

Mitä siitä seurasi, että kirkko kielsi Jeesuksen ja Maria Magdalenan avioliiton? Se kielsi näin myös Jeesuksen, Jumalan ja ihmisenpojan seksuaalisuuden. Jeesus ei näin ollen lunastanut ihmisen seksuaalisuutta. Ja tästä seurasi se, että seksuaalisuudesta tuli epäpyhää, jopa saastaista. Ja mitä tästä seurasi? Pappien piti elää selibaatissa. Tällaista ei Paavali ollut koskaan vaatinut papeiltaan, niin kuin Nick Bunick todistaa kirjassaan ”Time for truth”. Mitä tästä mahdottomasta vaatimuksesta seurasi? Monien pappien, ja etenkin piispojen ja jopa itsensä paavin, epäsiveellistä elämää, joka tietenkin tapahtui salassa. Ja myös lasten hyväksikäyttöä, mikä on yksi kamalimpia asioita, mitä uskovainen voi elämässään tehdä.

Tässä kaikessa ei ollut sijaa feminiiniselle jumaluudelle. Valta oli maskuliinista; naisjumaluus meni maan alle. Raskaana oleva Maria Magdalena pakeni Egyptiin ja sieltä eteläiseen Ranskaan. Siellä hän julisti ja opetti, että jumaluus on feminiinisen ja maskuliinisen Kristuksen tasapaino ihmisessä.

Maria Magdalena on jo vuosia tuonut esille feminiinisen ja maskuliinisen harmonian tärkeyttä. Hänen opetuksensa on sitä, että jumaluus on löydettävissä ihmisen sisältä, ei ulkoisista tekijöistä.

Maria Magdalenan löydän tavallisissa ihmisissä. Varmimmin hänet tapaan pienen lapsen silmissä, mutta myös kenessä tahansa ihmisessä, jonka tapaan. Mutta myös kaikessa luomakunnassa: kauneudessa, rauhassa ja hiljaisuudessa. Mikään ei enää ole piilossa maan alla, vaan kaikkien ulottuvilla. Kaikki häpeä, syyllisyys ja pelko on poispyyhkäisty ihmisestä; ja etenkin nainen on vapaa kaikesta nöyryytyksestä. Tämä kaikki tulee osaksemme nyt suurella voimalla. Olkaamme nöyrästi kiitollisia tästä siunauksesta.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

Korkea Veisu:

Kuninkaan istuessa pöydässään
tuoksui minun nardukseni kaiken aikaa.
Rakkaani on minulle mirhakimppu,
joka rintojeni välissä lepää.
Rakkaani on kooferkukka-terttu
Een-Gedin viinitarhoista.
Katso, kaunis sinä olet, armaani;
katso, kaunis olet, silmäsi ovat kyyhkyläiset.
Katso, kaunis sinä olet, rakkaani;
kuinka suloinen, kuinka vihanta on vuoteemme!
Huoneittemme seiniä ovat setripuut, kattonanmme kypressit.

.....

Minä olen Saaronin kukkanen,    
olen laaksojen lilja.
Niin kuin lilja orjantappurain keskellä,
niin on minun armaani neitosten keskellä.
Niin kuin omenapuu metsäpuitten keskellä,
niin on minun rakkaani nuorukaisten keskellä;
minä halajan istua sen varjossa,
ja sen hedelmä on minun suussani makea.
Hän on vienyt minut viinimajaan;
rakkaus on hänen lippunsa minun ylläni.
Vahvistakaa minua rypälekakuilla,
virvoittakaa minua omenilla,
sillä minä olen rakkaudesta sairas.

.....

Nouse, armaani, sinä kaunoiseni ja tule.
Sillä katso, talvi on väistynyt,
sateet ovat ohitse, ovat menneet menojaan.
Kukkaset ovat puhjenneet maahan,
laulun aika on tullut,
ja metsäkyyhkysen ääni kuuluu maassamme.
Viikunapuu tekee keväthedelmää,
viiniköynnäkset ovat kukassa ja tuoksuvat.
Nouse, armaani, sinä kaunoiseni, ja tule.

.....

Sinun povesi on ympyriäinen malja,
josta sekoviini älköön puuttuko;
sinun uumasi on nisukeko, liljojen ympäröimä.
Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa,
kuin gasellin kaksoiset.

Katso, kaunis sinä olet, armaani:
Katso, kaunis sinä olet
Sinun rintasi ovat kuin kaksi nuorta peuraa,
kuin gasellin kaksoiset,
jotka käyvät laitumella liljain keskellä.
Siksi kunnes päivä viilenee ja varjot pakenevat,
minä käyn mirhavuorelle ja suitsukekukkulalle.

Suljettu yrttitarha on siskoni, morsiameni
suljettu kaivo, lukittu lähde.
Sinä versot kuin paratiisi,
jossa on granaattiomenia
ynnä kalliita hedelmiä, koofer-kukkia ja narduksia.

Pekka Ervast ja Naisten Aikakausi

Ikkunastani avautuu tätä kirjoittaessani hurmaava maisema. Iso kuusi lasin takana silmieni tasalla on valkoisen lumen peitossa, ja kävyt oksilla ovat kuin Luojan sormia sanoen: hei, katso kuinka kaunis on maailma! Aurinko loistaa keskipäivän kirkkaudella, lammen jää on puhtaan kaunis. Kauneus ja valo ovat aina todellisia. Ei tarvitse katsoa 'läpi' niin kuin silloin kun usva peittää maiseman. Silloin on oltava vahva usko siihen, että kaiken takana on valo ja kirkkaus.

Tämä fyysinen maailma on harhaa, mutta niin tärkeää harhaa! Täältä minun on löydettävä kaikki mikä jää pysyväksi; luotava tästä fyysisestä käyttövälineestäni ikuinen. Olipa maisema tai ihminen edessäni millainen tahansa, minun on opittava näkemään naamion taakse.

Se, että Jumala ei näe minua, jos olen alhaisessa värähtelyssä, jos pelkään, tai olen vihainen, negatiivinen jollain tapaa. Muistan, kuinka suorastaan kauhistuin, kun ensi kerran tajusin tämän asian. Se tuntui armottomalta. Mutta kun syventyy asiaan, se on aivan loogista. Jumala näkee ihmisessä vain oman Jumaluutensa. Minun on siten turha syyttää Jumalaa kauheuksista ympärilläni ja itsessäni; puhumattakaan maailman sodista ja muista rikoksista ihmisyyttä vastaan.

Valinnoissani on aina mukana joko pelko tai rakkaus. Valitsen pelon silloin, kun tarvitsen ankaran läksyn, jota en ole vieläkään oppinut. Jälkeenpäin tuntuu usein, että armo itseä kohtaan puuttui. Vasta kun ymmärrän, että kaikki pelko on turhaa, olen vapautunut kahleistani.

Elämässäni ensimmäinen ja varmaan vaikuttavin henkinen opettaja on ollut Pekka Ervast (1875-1934), kristillinen mystikko ja kirjailija. Hän rakasti syvästi Suomea ja uskoi vahvasti Suomen henkiseen johtajuuteen; hän oli teosofian uranuurtaja ja Ruusu-Ristin perustaja Suomessa. Hän tähdensi opetuksissaan ja kirjoissaan kahta asiaa ylitse kaiken: Jeesuksen Vuorisaarnan opetuksia, joita kirkko ei ollut löytänyt, sekä esivanhempiemme suurta kalevalaista viisautta. Kun löysin hänen kirjansa, henkinen tietoisuuteni heräsi kertaheitolla. Minun ei ole koskaan elämässäni tarvinnut etsimällä etsiä henkisiä asioita; ne ovat kävelleet minua kohti. Se on ollut siunauksellista. Asiat vain loksahtavat paikoilleen, ilman kummempia hakemisia.

ervast

Pekka Ervast kirjoitti jo 1920 -luvulla naisten tulevasta aikakaudesta. Tässä ote 'Esoteerisia opetuksia' kirjasta, jonka Ruusu-Risti julkaisi hänen esoteerisista opetuksistaan vuonna 2005.

”Ottakaamme vain yksi vanha, tuttu esimerkki. Miehet ovat miehinä luonnostaan taistelijoita, naiset ovat naisina luonnostaan sovittajia. Miehet ovat järjestäneet yhteiskuntia väkivallan ja pakon pohjalle; he ovat sotineet keskenään. Ja naiset miehiä ihaillessaan ovat luopuneet naisellisista vaatimuksistaan ja antaneet tukea ja siunausta miehille heidän väkivaltaan pyrkiessään, niin että naiset useinkin ovat inspiroineet väkivallan töihin.Tuskin miehet lähtisivät sotiin, elleivät naiset heitä yllyttäisi.

Nyt elämme ajassa ja kuljemme aikaa kohti, jolloin ihminen selvemmin näkee sen, että ihmisessä, sekä miehessä että naisessa on myöskin se naisellinen sovittaja, se sovittaja, jota niin paljon tähän saakka on syrjäytetty. Tämä on ihminen, joka on astuva näkyviin, mutta joka ei voi astua näkyviin muuten kuin naisten ja naisellisen prinsiipin avulla. Sentähden, niin kuin kaikki viisaat ovat sanoneet, astumme ikään kuin naisten aikakauteen, jolloin naisten ääni pitää tuleman enemmän kuuluviin, mutta ei suinkaan naisten ääni ainoastaan miehisyyden pönkittäjänä, vaan naisten ääni ihmisyyden herättäjänä.

Sentähden henkisen elämän hedelmiä, positiivisia ilmennyksiä, olisi se, että naiset vakavammin ottaisivat ajaakseen niin sanottua rauhan asiaa. Heidän pitäisi opettaa ja kasvattaa nuorta polvea pois taistelu- ja sotainnosta korkeampia ihanteita ymmärtämään: inhimillistä rakkautta, rauhallisuutta, tasapainoa ja järkevyyyttä ymmärtämään. Jos naiset ymmärtäisivät asemansa ja heräisivät henkiseen elämään, silloin he voisivat saada aikaan miltei ihmeitä maailmassa. He ovat liian naisellisia siinä, että he kulkevat vain miesten jälkiä. Heidän täytyy aloittaa omaa kulkua, omaa elämää; heidän täytyy ottaa vähäsen elämän valtikkaa kantaaksensa uudella inhimillisellä tavalla; heidän täytyy päästä selville elämän suuresta päämäärästä ja ihanteista, ja heidän täytyy niiden puolesta työskennellä. Muuten ihmiskunta ei mene eteenpäin. Sillä me seisomme kynnyksellä sen portin edessä, jonka yläpuolelle on piirretty "Naisten aikakausi".

Ne miehet, jotka nyt ymmärtävät tämän asian, ne miehet ovat luonnottomassa asemassa, niin kauan kuin heidän oma sukupuolensa yleensä ei tätä vielä ymmärrä. He ovat luonnottomassa asemassa siihen saakka, kunnes naiset ovat huomanneet, että he ovat itse asiassa edustaneet heidän, naisten asemaa. Kun naiset ovat tämän syvemmin ymmärtäneet, kun he ovat saaneet muutoksen aikaan maailmassa, maailman mielipiteessä, silloin jokainen mies, joka menneisyydestä tuo mukanaan suuren taistelunhalun ja sotainnon, ymmärtää, että elämän ihanne ja päämäärä ei ole fyysillisessä temmellyksessä, vaan siinä, että hänen, miehen, tulee käyttää tätä taistelu- ja sotaintoaan maailman pahuuden ja itsekkyyden voittamiseksi; sotiaksensa materialismia ja alhaisuutta vastaan. Siis siirtää taistelu fyysillisestä tappelusta moraalisiin voittoihin.”

Pekka Ervast oli kielinero jo lapsena, ja hän käänsi lukuisia kirjoja alkukieliltä suomeksi. Hänen kääntämänsä kirja on myös Pistis Sophia, jossa kerrotaa Pistis Sophia -nimisen olennon elämänvaiheista ja katumuksen teoista. Sanat pistis =usko ja sophia=viisaus ovat kreikkaa, ja käsikirjoituksen katsotaan olevan koptinkielinen käännös kreikankielestä. Käännöksen osti British Museum vuonna 1785 kokoelmasta, joka oli päätynyt Lontoon antikvariaattiin. Kirja on täydellisin ja laajin niitä harvoja todistuskappaleita, mitä jälkimaailmalle on säilynyt alkuperäisestä kristillisestä gnostilaisuudesta (gnosis =tieto)

Muistan kuinka mieheni Jussi, vuosikymmeniä Ruusu-Ristissä opiskelleena jo silloin kun tutustuimme, puhui hyvin kunnioittavasti Maria Magdalenasta, joka kirjassa esiintyy viisaana Jeesuksen opetuslapsena. Silloin pidin kirjaa vaikeatajuisena, enkä perehtynyt siihen tarkemmin.

Kirjassa Jeesus keskustelee opetuslastensa kanssa, joiden joukossa on sekä miehiä että naisia. Naisten joukossa on Jeesuksen Äiti Maria, Martta, Salome ja ennen kaikkea Maria Magdalena, joka oli Jeesuksen rakkain ja läheisin opetuslapsi. Hän oli se opetuslapsi, joka syvimmin ymmärsi, Apostoli Johanneksen ohella, Jeesuksen syvät esoteeriset opetukset. Monet miespuolisista opetuslapsista eivät edes ymmärtäneet, mitä hän Jeesukselta kysyi. Etenkin Pietari oli mustasukkainen ja kateellinen Maria Magdalenalle niin, että hänen kielenkäyttönsä oli jopa karkeaa (kuten useissa muissakin gnostilaisissa evankeliumeissa). Eräässä kohtaa hän sanoo: ”Herra, me emme voi sietää tätä naista, sillä kaikilta meiltä hän tilaisuuden riistää sinun kanssasi puhua, mutta itse hän monta kertaa puhuu.” Jeesus ei moittinut Pietaria, mutta antoi ymmnärtää, että hän suuresti arvosti Maria Magdalenaa ja hänen viisauttaan.

17 luku Pistis Sophiassa:
Kun hän (Jeesus) näitä oli puhunut opetuslapsillensa, niin hän lausui heille: ”Kellä on korvat kuulla, hän kuulkoon.” Tapahtuipa, kun Maria (Magdalena) oli Vapahtajan kuullut nämä sanat sanovan, että hän kiinteästi tunnin ajan ilmaan katsoi. Hän sanoi: ”Herra, mua käske Sinun kanssasi avoimesti puhua.” Ja Jeesus, tuo laupias, Marialle vastasi sanoen: ”Sinä siunattu Maria, jonka minä tahdon täydellistyttää korkeuden kaikissa mysterioissa, puhu avoimesti sinä, jonka sydän taivaan valtakunnan tasalle on tullut enemmän kuin yhdenkään veljistäsi.”

Kaikella on aikansa, mitä milloinkin opiskelen. Nyt on Maria Magdalenan aika elämässäni.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar


ÄITI, MARIA JA MARTTA ELÄMÄSSÄNI

Kasvoin kahden tädin hoivissa viiden ikäisestä. Toinen heistä oli sielultaan Maria ja toinen Martta. Maria-sieluinen Lyyli-tätini oli ammatiltaan kansakoulunopettaja, ja Martta-sieluinen Anna-tätini silloisen Rovaniemen kauppalan kassanhoitaja, jonka käsien kautta kauppalan koko rahavirta soljui. Sodan jälkeen he rakensivat pienen omakotitalon lähelle suvun vanhaa maataloa Kemijoen rantaan. He antoivat talolleen nimen Keinuvuopaja (nimi tulee sanasta Keinovuopio, on lapinkieltä ja tarkoittaa vesitietä), koska Kemijoen uoma oli sen niminen heidän talonsa kohdalla. Tästä pienestä talosta käsin he säteilivät rakkautta ja huolenpitoa koko sukuun. He olivat tukena ja turvana myös Mikko-veljensä 10-lapsiselle perheelle. Ja erityisesti sen jälkeen, kun perhe menetti äidin tämän kuoltua nuorimman ollessa vain puolen vuoden ikäinen. Anna-tätini adoptoi minut ja sai siihen luvan, vaikka oikeastaan oli lain mukaan liian vanha lapsesta huolehtimaan. Myös kuopus Riitta tuli tätien hoiviin pysyvästi, kun hän aloitti koulunkäynnin. Näin tädeillä oli kaksi lasta huollettavinaan; sen lisäksi että he olivat fyysisinä suojelusenkeleinä muillekin sisarustensa lapsille.

Ajattelin jo varhain, että tätini olivat kuin Betanian Maria ja Martta Raamatussa. Kumpikin ihania ihmisiä ja kumpikin omalla tavallaan niin erilaisia. Kuinka he iäkkäinä, lähes jo eläkeläisinä, sopeutuivat asumaan yhdessä. Maria hoiti 'sisätalouden' ja Martta ulkopuolisen käytännön talouden.

Maria oli hiljainen, säteilevän tyyni. Hän oli se ihminen suvussamme, joka ei koskaan moittinut ketään, vaan aina kannusti ja rohkaisi, ja jonka luokse oli helppo mennä niin iloineen kuin suruineen. Kun Anna-tätini yritti joskus - aika harvoin kylläkin -  'kasvattaa' minua, Lyyli-tätini istui sänkyni reunalla illalla ja sanoi: ”Älä välitä, unohda koko asia.” Olin jo pienenä hyvin omanarvontuntoinen; minua ei saanut moittia mistään. Opettajan työssään Lyyli-täti oli tunnettu hyvästä järjestyksen pidostaan, jonka hän loi luontaisella auktoriteetillaan. Hän oli yhtä aikaa lempeä ja luja. Hän on ollut minulle aina esikuvana niin opettajan työssä kuin henkisenä opastajana.

Martta oli toimelias ja aikaansaapa joka asiassa. Hän rakennutti talon, loi puutarhan ja hoiti sitä suurella rakkaudella. Hän järjesti asunnot ja työpaikat niillekin sukulaisille, joiden oma tarmo ja aktiivisuus ei aina riittänyt asioiden hoitamiseen. Anna-tätini on opettanut minulle kaikki käytännön työt. Vielä nytkin muistan silittäessäni, että kankaaseen 'pitää tulla pinta, ettei se heti rypisty'. Opin sellaisenkin asian, että on kaksi asiaa kunniaksi talolle: tienvarsi siisti ja hyvin hoidettu komposti.  Mainio opetus! Opin myös hoitamaan raha-asiani asiallisesti. Hän oli hyvin kotiseutuhenkinen ja kirjoitti artikkeleita lehtiin ollen tässäkin asiassa esikuvana nykyiselle kirjoitustyölleni.

Oma Äitini oli ison talon ainoa tytär. Hän olisi halunnut mennä oppikouluun kuten veljensä, mutta häntä tarvittiin kotona äitinsä apuna. Hän oli erittäin taitava, pystyi organisoimaan ja johtamaan, kun talossa sodan aikana asui paljon ihmisiä. Kun muut jo nukkuivat, hän otti varsan tallista ja ajoi pari  kilometriä jokivartta alas tarkastamaan tilanteen kotitilalla. Kun miehet olivat sodassa, naisten oli huolehdittava kaikesta, vastattava isoistakin maatiloista. Häntä kuvaa hyvin seuraava tarina:

Tyyne-äiti oli lasten kanssa evakossa Ruotsissa, Norsjössä. Nuorin lapsi oli Helena-vauva. Äitini oma äiti kuoli evakossa ollessaan Skellefteåssa. Tammikuussa 1945 Äiti sai tiedon, että Myllärin kotitalo oli säilynyt kuin ihmeen kaupalla sodasta. Hän päätti heti lähteä kotiin, ilman mitään lupaa. Seuraavana päivänä evakkopaikka laitettiin karanteeniin jonkin epidemian takia; hän ehkä aavisti tämän. Hän sai jotenkin hommattua junaliput Haaparannalle. Voidakseen viedä kaikki 8 lasta mukanaan, hän järjesti niin, että osa lapsista 'oli muiden naisten lapsia'. Haaparannalla hän onnistui saamaan avokuorma-auton, johon lastasi koko pesueensa. Rovaniemen torilla oli ihmeellinen sattuma. Isäni Mikko oli siellä jonkun toisen miehen kanssa hevosilla hakemassa tavaroita. Hän oli tullut suomalaisten sotilaiden etunenässä Rovaniemelle ja oli jo siivonnut taloaan asuttavaan kuntoon, niin että Eeli-pappi oli pystynyt pitämään ensimmäisen joulukirkon Myllärin pirtissä.

Mikko-isä oli ihmeissään, kun autonlavalta hyppäsi alas koko hänen perheensä, ensimmäisenä Eeva, lapsista vanhin. Evakoilla ei edes ollut vielä lupaa saapua hävitettyyn, poltettuun kauppalaan!

Olin tällä evakkomatkalla kolmevuotias ja jouduin sairaalaan; en tiedä syytä. Huusin itseni äidin ikävästä lähes kuoliaaksi ja putosin tajuttomana sängystä. Voi olla, että tapahtui sielujen vaihto; näin minusta nyt tuntuu. Äiti ei minua tuntenut enkä minä äitiä enää sen jälkeen. Luule Viilman mukaan äidilleni ei kerrottu tapahtuneesta mitään. Ehkä tämän trauman takia muutin tätien luokse asumaan.

Kymmenen vuotta sitten sairastuin rintasyöpään. Luule Viilma, Viron tunnetuin lääkäri, selvänäkijä ja parantaja, joka suuresti vaikutti parantumiseeni ja jonka tapasin monta kertaa, mainitsi että äiti/lapsi suhteeni ja sen katkeaminen oli sairauteni syy. Hän mainitsi äidistäni, että ”tämä taisteli kuin Jeanne d'Arc ja tunsi että hänen maansa oli hänet pettänyt”. Äitini antoi kaikki voimansa perheelleen ja oli kuollessaan vain 43-vuotias. Rakastin äitiäni ujona, ihaillen 'salaa oven raosta'.

Mitä olen oppinut näiltä kolmelta elämäni tärkeimmältä naiselta? Olenko vienyt eteenpäin heidän unelmiaan, olenko toteuttanut niitä, niin kuin meidän jokaisen tulisi tehdä? Äidiltäni olen saanut rohkeuteni, vapauden rakkauteni, itsenäisen ajattelun ja terveen omanarvontunnon. Olen myös saanut paljon opiskella ja matkustella, niin kuin äitini oli haaveillut nuorena tekevänsä.

Toteutin myös sekä Martan että Marian elämää ja heidän haaveidensa todeksitulemista. Opiskelin Kauppakorkeakoulussa ja työskentelin rahamaailman palveluksessa, niin kuin kassanhoitaja-tätini. Koulutukseni oli jatkoa hänen kauppaopinnoilleen. En kuitenkaan ollut täysin onnellinen työssäni.

Seuraavaksi toteutin Marian haaveet. Häneltä sain teosofisen maailmankuvan; hän eli niiden oppien mukaisesti ilman saarnoja. Löysin hänen vanhat Ruusu-Risti -lehtensä kolmekymppisenä ja oma-aloitteisesti liityin Ruusu-Risti-seuraan, johon hän itse ei ollut liittynyt, vaikka olikin sielultaan ruusuristiläinen teosofi. Auskultoin myös opettajaksi; ensin kauppaopettajaksi ja opettamaan kieliä, ja sitten pitämään itsetuntemuskursseja. Nyt olen vihitty rauhanpapitar Beloved Communityssä, jonka perustivat Maria Magdalena ja Apostoli Johannes 2000 vuotta sitten Palestiinassa.

Nuoruudessani en tuntenut kiinnostusta Jeesusta tai Maria Magdalenaa kohtaan. Sanoinkin kerran Lyyli-tädilleni, että en tarvitse Jeesusta; minulla on suora yhteys Jumalaan. Tähän tätini sanoi, että ei se ihan niin ole. Häpesin sanojani, mutta en todellakaan välittänyt kirkon antamasta Jeesus-kuvasta. Maria Magdalena oli minulle joku prostituoitu, jonka Jeesus paransi, ei muuta.

Kun ajattelen, mitä Jeesus ja Maria Magdalena nyt minulle merkitsevät, olen suuresti kiitollinen näille ihanille naisille, jotka ovat olleet elämäni Suojelusenkeleitä. Olen elänyt Betanian elämää Maria Magdalenan ja Martan seurassa, ja olen saanut parhaimman mahdollisen kasvuympäristön. Olen herännyt tässä elämässä jatkamaan sitä työtä, jota nämä fyysiset enkelini tekivät. Ja tiedän, että he jatkuvasti siunaavat ja suojelevat minua tässä työssäni ilmentää Feminiinistä Kristustajuntaa.

Kristus on lähellä meitä kaikkia juuri nyt Joulun aikaan. Tässä pieni joulumuisto opiskeluajaltani: Olin AIESEC-harjoittelijana vuoden New Yorkissa. Työni oli tylsää toimistotyötä, joten pyysin päästä firman tavarataloon myyjäksi. Tämä oli ensimmäinen palveluammattini. Franklin Simon sijaitsi vastapäätä Empire State Buildingiä. Joulua ei USA:ssa juhlita kuin Jouluyönä ja -päivänä. Oli valtava lumimyräkkä ja koko kaupunki valkoisena; työni päättyi aattoiltana kuudelta; roikuin maanalaisen kattohihnassa typertyneenä voimakkaasta valkosipulin hajusta ympärilläni; nousin ylös maanpinnalle ja löysin viimein joulukukan Harrietille ja Johnille, joiden luona asuin Brooklynissa.

Yöllä lähdimme kävelylle. Se oli uskomaton kokemus. Kaikki talot olivat monin värein koristetut, lunta kinoksittain. Mutta ihmeellisintä kaikesta oli sanoinkuvaamaton hiljaisuus; aivan kuin suuri kissaeläin olisi vetänyt henkeä ja huohottanut hetken hiljaa. Tuntea tällainen hiljaisuus suurkaupungissa! Se oli suurkaupungin Jouluyön Kristusihme.

Siunausta meille kaikille
Margie
rauhanpapitar


AIKA KERTOA TOTUUS

Olen viime aikoina lukenut Nick Bunickin kirjoja, 'In God's Truth' ja 'Time for Truth'. Kiinnostuin Nick Bunickista jo silloin, kun käänsin James Twymanin kirjaa 'The Secret of the Beloved Disciple'. Siinä James parissa johdannon lauseessa mainitsee tavanneensa Nick Bunickin yhteisillä luentomatkoilla. Tämä samainen Nick oli kertonut olevansa Paavalin reinkarnaatio. Aluksi James oli sitä epäillyt, mutta keskusteltuaan hänen kanssaan tullut siihen tulokseen, että asia hyvinkin on näin.

Tilasin Jamesin viimeisimmän kirjan 'The Barn Dance', jossa James kertoo tapaamisestaan entisen vaimonsa Lindan kanssa, joka surmattiin raa'alla tavalla v. 2005. He tapaavat Lindan kuoleman jälkeen hyvin erikoisessa tilassa ja paikassa. Kaikki heidän kokemansa todistaa sen, että kuolemaa ei ole. Elämä jatkuu rajan toisella puolella, ja fyysisen tason ihmisen on mahdollista tavata henkilö, joka on siirtynyt muille värähtelytasoille. Kirja on kaunis ja avaa kirkkaita näkymiä

Samalle Amazonin sivulle oli laitettu esille Nick Bunickin kirjoja. Koin valtavan impulssin, että minun on saatava myös hänen kirjansa. Ja olenkin suorastaan ahminut näitä kirjoja. Aina kun joku kirja pomppaa silmilleni, sillä on tärkeä viesti. Näin myös näissä kolmessa kirjassa.

Elämme todella ihmeellistä aikaa. Keskuudessamme vaeltaa ns. tavallisia ihmisiä, jotka ovat samalla kertaa kaikkea muuta kuin tavallisia. Useat ovat ylösnousseita mestareita, jotka vapaaehtoisesti ovat tänne syntyneet jatkaakseen entisten elämiensä työtä. Ja ennen kaikkea he yrittävät korjata kirkon valheita ja vääristeltyjä tietoja. Sillä nyt on Totuuden aika.

Nick Bunickin muisti 2000 vuoden aikaisiin tapahtumiin alkoi palata monella tapaa. Hän kävi muun muassa puolen vuoden aikana regressiohypnoosissa läpi elämäänsä Paavalina. Hän tutustui Jeshuaan/Jeesuksen 21-vuotiaana Jeshuan ollessa tuolloin 23-vuotias. Toisin kuin Raamatussa selitetään virheellisesti. Damaskus-kokemuksessa oli kysymys Paavalin antamasta Sitoutumisesta Jeshualle levittää Hänen sanomaansa, ei mistään kääntymisestä kristinuskoon. Paavali ei tarvinnut mitään kääntymistä; kristinuskoa ei tuolloin vielä edes ollut olemassa; Paavali itse loi perustan sille, kun hän viisi vuotta Jeshuan kuoleman jälkeen lähti lähetystyöhön Juudean ulkopuolella. Nick Bunick tietää, miten asiat todellisuudessa olivat. Tämä tieto välittyy suoraan lukijan sydämeen.

Paavali eli siis Nick Bunick tuntee velvollisuudekseen kertoa siitä, miten maailma toimi 2000 vuotta sitten. Hän haluaa korjata ne valheelliset tai vääristetyt tiedot, mitä Raamatussa on pantu Jeshuan ja hänen sanomikseen. Sen kuinka rakkauden sanoma vääristettin pelon sanomaksi; kuinka myötätunnon sanoma vääristettiin syyllisyydeksi. Kuinka luotiin perisynti, helvetti ja se että vain kirkon kautta voi pelastua. Kaikki tämä sen takia, että kirkko voi hallita tietämätöntä kansaa.

Hän selittää kuinka Jeshuan kuolema sälytettiin juutalaisten harteille. Ne kolme juutalaisten neuvoston, Sanhedrin, jäsentä, jotka olivat läsnä Pilatuksen kuulustelussa hänen kutsuminaan todistajina, pesivät kätensä Jeshuan surmaamisesta, ei suinkaan Pilatus. Eivät juutalaiset tuominneet Jeshuaa, vaan roomalaiset. Tämä hirvittävä valhe on vaikuttanut juutalaisten vainoamiseen tähän päivään asti.

Jeshua menetti malttinsa kuulustelussa Pilatuksen kanssa, kun tämä ei ymmärtänyt, minkälaisesta kuninkuudesta oli kysymys. Ja Pilatus määräsi suuttuneena Jeshuan heti samana päivänä ristiinnaulittavaksi. Alkukirkko 400-luvulla ei halunnut syyllistää roomalaisia pelosta saada näiden vihat päälleen, vaan etsi syylliset juutalaista. Kirkko myös perisynnin kautta saattoi kaikki kristityt syyllisyydentuntoon, josta vapautui vain kirkon avulla.

Jeshuan ja Paavalin käsitys naisista oli tasavertainen. Jumala on Äiti/Isä. Paaavali ei koskaan tuominnut naista vaikenemaan seurakunnassa. Päinvastoin, hänellä oli useita naispappeja. Useat naispuolisten pappien nimet korjattiin valheellisesti miesten nimiksi tai teksteihin kirjoitettiin, että he olivat puolisoita. Paavali ei koskaan määrännyt pappeja naimattomuuteen ja selibaattiin. Alkukirkon johtajat halusivat pappien omaisuuden kirkolle, ei menevän näiden jälkeläisille. Tässä syytä riittämiin pappien naimattomuuteen.

Ensimmäinen kirja, joka julkaistiin Nick Bunickista, on 1997 julkaistu 'Messengers', joka kertoo, kuinka menestyvä liikemies alkoi saada ihmeellisiä enkelikokemuksia ja enkelikoodeja 444,  jotka täysin muuttivat hänen elämänsä. Hän saattoi muun muassa herätä usein aamuyöstä klo 4.44. Tämä numero 444 on edelleen kuvioissa mukana, ja kertoo enkeliyhteyksistä. Myös kirjojen lukijat ovat alkaneet saada tällaisia heräteviestejä enkeleiltä.

'Messengers'- kirja sai valtavan huomion USA:ssa, ja tästä alkoivat Nick Bunickin luentokiertueet, TV- ja radio-ohjelmat. Kunnes hän sitten rupesi julkaisemaan omia kirjojaan. 'Time for Truth' on ilmestynyt v. 2010, joten tämän kirjan anti on todella uutta.

Minua kiinnostaa tietenkin, mitä Nick Bunick kertoo Maria Magdalenasta. Hän kertoo, että  Jeshua ja Maria Magdalena rakastivat toisiaan. Ja sen, että Jeshua aina Jerusalemiin tullessaan asui Betaniassa Marian, Martan ja heidän veljensä Lasaruksen talossa. Hän mainitsee Maria Magdalenan useissa kohdissa.

Vaikka Paavali olikin erittäin läheinen ystävä Jeshuan kanssa, hän ei kuulunut juutalaisten opetuslasten sisäpiiriin. Hän kritisoi usein heidän menettelytapojaan. Paavali oli oppinut maailmanmies, joka osasi hebrean lisäksi myös kreikkaa ja latinaa;  hän oli hyvin varakkaasta perheestä, joka mahdollisti opiskelun parhailta opettajilta ja filosofeilta. Toisin kuin oppimattomat kalastajat, jotka eivät osananneet lukea ja kirjoittaa (vain 2 % ihmisistä tuolloin osasi); nämä eivät aina häntä ymmärtäneet. Tämä sai aikaan myös sen, että myöhemmin Paavalin sanomisia vääristeltiin tahallisesti. Jeshuan ja Paavalin keskustelut tapahtuivat eri tasolla kuin opetuslasten kanssa.

Kirjassaan Nick Bunick kertoo myös nykyisistä yhteyksistään Jeshuaan, joka elää halutessaan myös fyysisellä tasolla fyysisenä ihmisenä. Jeshualla on Anna -niminen henkilö usein yhteyshenkilönä muihin ihmisiin. Erikoista on se, että yhteys Jeshuaan voi tapahtua jopa puhelimen tai sähköpostin kautta. 

Sähkölaitteet nykyisin toimivat toisinaan erikoisesti. Oma sähköpostini on konstaillut omiaan, korvakuulokkeet rätisseet ja muuta senkaltaista. Kun luin Time for Truth -kirjaa, pohdin jotain kohtaa, mahtaakohan se ja se pitää paikkaansa, ja samassa huomasin, että palovaroitin, joka on vinosti pääni yläpuolella, rupesi vilkkumaan. No, ei se mitään, ajattelin, kunhan ei rupea ulvomaan. Sitten huomasin, että sehän kommunikoi kanssani kuin järkevä olento. Jos esitän jonkin asian, jonka todenperäisyyttä kysyn, saan aika pian vahvistuksen asialle vilkulla. Tapa tämäkin kommunikoida, ajattelen hiukan leikkisästi.

Tässä yksi Nick Bunickin saama viesti:

”Nick, sinun pitää uskoa itseesi kaikkina aikoina. Et saa koskaan menettää uskoasi siihen, että pystyt toteuttamaan elämässäsi mitä tahansa valitsetkin tehdä. Ja sinun pitää aina valita korkein hyvä. Ei ole tarpeeksi, että valitset erinomaisuuden saavuttamisen. Sillä sinun täytyy uskoa itseesi tarpeeksi toteuttaaksesi senkin, mitä muut eivät saavuta

Uskoaksesi itseesi sinulla pitää olla sellaista rohkeutta, joka ylittää tarpeen harkita rohkeutta. Sen pitää olla luonnollinen osa elämääsi tehden tarpeettomaksi kaiken miettimisen siitä, onko sinulla rohkeutta tehdä sitä mitä sinun täytyy tehdä. Tämän täytyy olla sellaista uskoa, joka on kaiken henkilökohtaisen kyseenalaistamisen ja epäilyn yläpuolella. Niin ettei sitä voi enää pitää rohkeuden asiana, vaan elämäntapana. Sen pitää olla näin, sillä sinä uskot itseesi.

Sinulla pitää olla sellainen luonteenlaatu, että se on arvostelun yläpuolella ja on pysyvä osa sinua. Se ei ole kuviteltua eikä teeskenneltyä. Jokainen elämäsi hetki pitää olla eletty luonollisella ylpeydellä ja arvokkuudella, niin ettei sitä voi hämmentää ylimielisyydellä, vaan tunnustaa kunnioituksella.

Luonteenlaatusi täytyy aina sisältää myötätuntoa ja muiden huomioonottamista. Tämä huolenpito on aitoa, sillä sinä et koskaan menetä näkyvistä vaatimatonta taustaasi yrittäessäsi ymmärtää niitä, joihin sinulla on vaikeuksia samaistua. Nämä ihmiset ovat enemmistönä maailmassa, ja he ovat niitä, jotka eniten tarvitsevat apua.

Sinun pitää uskoa itseesi niin, että luonteesi ei koskaan taivu, ei koskaan tee kompromisseja, ja on johdonmukainen. Sinun pitää uskoa järkeesi – että mikään työ ei ole kykyjesi ulottumattomissa. Järkesi on on lahja, jota sinun ei tule tuhlata, ja sinä käytät sitä sen suurimmassa kapasiteetissa. Sinulla on kärsivällisyyttä ja suvaitsevaisuutta tajuta, että toiset eivät aina ole samaa mieltä kanssasi tai ymmärrä sinua. Mutta sen sijaan, että löytäisit virheitä heissä, sinun pitää yrittää yhä enemmän lähestyä heitä, sillä sinun velvollisuutesi tulee olemaan heidän palvelemisensa. Tämä on kutsumuksesi. Sinä et voi asettaa sitä kyseenalaiseksi. Sinun pitää hyväksyä se.”

Lukiessani näitä kirjoja olen elänyt voimakkasti aikaa 2000 vuotta sitten. Kaikki tuntuu hyvin rakkaalta ja todelliselta. On kuin olisin palannut kotiin. Tuntuu hyvältä, että nyt elämme aikaa, jolloin valheet ja vääristelyt korjataan. Niin kuin myös se, kuka Maria Magdalena todellisuudessa on – Jeshuan Rakastettu ja Feminiinisen Kristuksen ilmentymä täällä keskellämme.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar


SIELUN KYMMENEN TILAA

James Twymanin ensimmäinen vierailu Suomessa sujui miellyttävissä merkeissä. Hän saapui lauantaina suoraan Chicagosta, joten mitään konserttia hän ei pitänyt; ei ollut alun perin tarkoituskaan. Mutta hän esitti kuitenkin joitakin laulujaan ylimääräisenä ohjelmana. Lauantain esitelmä ja workshop Mooses koodista antoi minulle lisämietittävää, vaikka olenkin lukenut hänen kirjansa ja käyttänyt koodia jo toista vuotta.

Mooses koodin käyttäminen antaa sen käyttäjälle supervoiman, niin kuin antoi Mooseksellekin, joka teki ihmeitä. Jumalan nimeä ei siihen mennessä oltu annettu kenellekään, ei Abrahamille, ei Iisakille eikä muillekaan profeetoille. Jumalan nimeä MINÄ OLEN, eivät saaneet käyttää Mooseksen jälkeenkään muut kuin ylin papisto juuri sen voiman takia. Jeesus rikkoi jatkuvasti tätä juutalaisten ankaraa lakia. Hän käytti sanoja MINÄ OLEN Rakkaus, MINÄ OLEN Tie, Totuus ja Elämä jne. Tämä oli juutalaisen papiston mielestä suurta jumalanpilkkaa ja oli anteeksiantamaton rikos Jeesuksen taholta. Mooses koodi ei ole enää salainen, mutta sen käyttäjän tulee olla tietoinen, käyttääkö voimaa itsekkäästi omaksi vai muiden hyväksi.

Kun Jumala puhutti Moosesta palavan pensaan muodossa, joka ei palanut loppuun, hän aloitti itse asiassa vuoropuhelun Mooseksen kanssa. Kun Mooses sai Jumalalta tehtävän lähteä vapauttamaan Israelin kansa egyptiläisten orjuudesta, hän kysyi Jumalalta, mitä hän kertoo juutalaisille. ”Kenen minä sanon minut lähettäneen?” Silloin Jumala antoi Moosekselle oman nimensä MINÄ OLEN SE, MINÄ OLEN.

James kertoo kirjassaan siitä oivalluksesta, että PILKKU on ratkaisevan tärkeää sanojen välillä, jotta ymmärtää, mistä on kysymys. Jumala puhuu Moosekselle ja Mooses vastaa. He käyvät keskustelua, ja koska Jumala tunnistaa Mooseksessa olevan jumaluuden, niin he ovat Yhtä. Se voima, mikä on Jumalassa, on myös Mooseksessa. Tähän perustuu Mooses koodin voima. Esimerkiksi, jos sanot ’MINÄ OLEN Rakkaus’, niin Jumala vastaa ’MINÄ OLEN’. Tällöin ulos hengittäessä sanotaan MINÄ OLEN Rakkaus ja sisään hengittäessä (äänestä tulee kuiskauksenomainen) MINÄ OLEN. Mitä tahansa asiaa voidaan näin affirmoida ja kutsua itseensä. On vain muistettava koodin suuri voima. Samoin se, että tekee näin yhteisen hyvän vuoksi, ei itsekkäistä syistä. Puhdassydäminen ihminen voi nykyäänkin saada aikaan suuria ihmeitä.

James on hauska huumorimies. Hän kertoi seuraavan vitsin, joka toimi erikoisen hyvin Bushin aikana. Presidentti Bush tapasi kadun kulmassa pitkäpartaisen, kaapuun pukeutuneen miehen ja sanoi tälle: ”Olette Mooseksen näköinen.”  Mies ei vastannut mitään, ja Bush toisti sanomansa. Taaskaan mies ei vastannut. Silloin Bushin henkivartija sanoi miehelle:” Ettekö tiedä, että mies, joka puhuttelee teitä, on presidentti Bush. Miksi ette vastaa hänelle? Tähän pitkäpartainen vastasi: ”Viimeksi kun puhuttelin Bushia (bush/pensas/), maa järisi liitoksistaan.”

Maanantain esitelmä Balderin salissa Helsingissä sai uuden aiheen. Jamesin kirja The Proof, jota hän ilmeisesti olisi tarvinnut, oli loppuunmyyty messuilla. Kirja kertoo ihmisten välillä olevasta resonanssin laista, joka ilmenee samana energiataajuutena. The Proof kertoo kokeesta, jossa James löysi kirjan, jonka koehenkilö oli kätkenyt Seattleen määrättyyn paikkaan. James todisti, että olemme värähteleviä ykseyden ilmentymiä. Sinä olet minä, minä olen sinä; samaa jumalaista tajuntaa.

James päätti tehdä maanantaina pikavierailun laivalla Tallinnaan ja sillä reissulla hän  kehitti iltaesitelmäänsä varten kokonaan uuden aiheen, SIELUN KYMMENEN TILAA. Se kertoo siitä, kuinka egolla ja sielulla on kummallakin oma kielensä.

1. Ego pyrkii erillisyyteen, kun taas Sielu pyrkii ykseyteen.

Teemme koko ajan valintoja. Joko pelosta tai rakkaudesta. Pelkäämme erityisesti ihmissuhteissamme, ja etenkin avioliittosuhde on useille rankka tässä mielessä.

Viime artikkelissani kerroin rauhan vaelluksestamme Assisista Roomaan Jamesin ja muiden vaeltajien kanssa. Huomasin yhtäkkiä olevani yksin vilkasliikenteisen tien penkareella; muita vaeltajia ei näkynyt missään. Sain pakokauhun pelosta. Levähdyspaikalla en voinut mennä muiden joukkoon, vaan menin erilleen syrjään. Se oli täydellinen putoaminen pelkotilaan, ja siitä seuranneeseen erillisyyden tunteeseen. Selvisin tästä tilasta anteeksipyytämisellä ja sitä seuranneella yhteisyyden kokemisella. Opetus oli minulle hyvin tärkeä.

2. Ego kiinnittää huomionsa siihen, mikä on erilaista, kun taas Sielu kohdentaa huomionsa siihen, mikä on samanlaista.

James on 15 vuoden ajan matkustanut ympäri maailmaa ja todennut, kuinka useimmat ihmiset ovat pohjimmiltaan samanlaisia. Kun Saddam Hussein kutsui hänet v. 1998 Irakiin pitämään rauhankonserttia, häntä pelotti aluksi erilaiset ihmiset, mutta hyvin pian hän huomasi, että heitä kaikkia yhdisti samankaltaisuus.

3. Ego pitää tärkeänä olla oikeassa, kun taas Sielu on mieluummin onnellinen.

Ego haluaa olla korkealla ja parempi kuin kaikki muut. Sielu taas tietää, että sillä tavalla ei saavuta onnellisuutta. Onnellinen ihminen ei mahtaile eikä kerskaile omalla ylemmyydellään. Miksi pitäisi olla aina mielipide joka asiaan; miksi pitäisi tuntea olevansa oikeassa? Kuka ylipäätänsä voi sanoa olevansa oikeassa? Ei ole olemassa oikeaa, ei väärää; ei hyvää, ei pahaa. Kaikki riippuu siitä, miltä kantilta asiaa katsoo, ja kuka katsoo. Viisas valitsee onnellisuuden tilan.

4. Ego pyrkii saamaan aikaan vaikutuksen, kun taas Sielu ilmaisee itsensä yksinkertaisesti.

Useat suuret opettajat, kuten Dalai-Lama ja Äiti Teresa, ovat ilmaisseet itseänsä yksinkertaisin sanoin. He tietävät, että totuus on yksinkertainen. Miksi tehdä asiat monimutkaisiksi? Viisas puhuu usein pelkällä olemuksellaan, ilman sanoja.

5. Ego haluaa vetää huomion itseensä. Sielu taas kohdentaa huomion siihen, mikä on pyhää ja totta. Sielu iloitsee aina, kun kuulee totuuden, vaikka kuinka monta kertaa, ja etsii yksinkertaisuutta.

6. Ego sanoo: ”Katso minua.” Sielu sanoo: ”Katso itseäsi.”

7. Ego antaa, koska se haluaa saada. Kohutussa ’Secret’ –filmissä tämä näkyy selvästi. Ihminen haluaa itsekkäästi omaa hyvää, vain saada itselleen. Sielu tajuaa, että saaminen ja antaminen on sama asia. Kun antaa muille, antaa itselleen. Ei voi antaa pois sellaista, mitä ei itsellä ole. ”Kun olen nälkäinen, anna minulle joku ketä ruokkia…”  Vain antamalla anteeksi, saa itse anteeksi, jne.

8. Ego on tavaroiden perään, kun taas Sielu etsii hyvyyttä.

Ego on materian lumoissa, eikä piittaa keinoista. Sielu etsii ja näkee pinnan alla olevan jumalaisen hyvyyden, joka on kaikissa ihmisissä ja kaikessa. ”Vain Rakastettu Jumala MINÄ OLEN on todellista; nähdä kuten Jumala näkee, tuntea kuten Jumala tuntee, tietää kuten Jumala tietää.”

9. Ego luulee, että sen pitää puolustautua jotakin sellaista vastaan, joka voi sitä haavoittaa tai aiheuttaa harmia. Sielu tietää olevansa haavoittumaton. Sen ei tarvitse pelätä mitään. Tämä johtaa rauhaan sisimmässä. Näin myös kaikki sotiminen käy turhaksi ja tarpeettomaksi.

10. Ego uskoo kuolevansa. Sielu tietää, että kuolema ei ole todellista.

Olen usein ajatellut, kuinka suuri vastuu on kirkolla, joka ei kerro totuutta ihmisille siitä, että olemme jälleensyntyviä sieluja. Äärettömän tärkeää olisi kertoa se, että kuolemaa ei ole. Moni itsemurha jäisi toteuttamatta, jos meille kerrottaisiin asioista niiden oikeilla nimillä. Moni uupunut sielu ajattelee, että ”minä vapaudun kaikista tuskista ja ongelmista, kun vapaaehtoisesti jätän tämän fyysisen maailman.” Tämä on harhaluulo. Todellisuus on karua, sillä kuoleman hetkellä ja sen jälkeen ihminen käsittelee oman elämänsä, ja voi vain todeta, että ongelmat on selvitettävä rajan toisella puolella, jos ei niitä ole selvittänyt fyysisessä maailmassa.

Saimme kuulla Jamesin esitelmien välissä hänen koskettavaa musiikkiaan.  Samoin hän teki Assisin retriitin aikana ja rauhan vaelluksellamme Assisista Roomaan. Joka aamu ennen vaellustamme kävimme myös läpi 12 Suuren uskonnon rauhanrukoukset. Nämä rauhanrukoukset ovat Beloved Communityn kaiken rauhantyön perusta. Sen oivaltaminen, että jokaisessa uskonnossa on  rauhanrukouksia. Jumalalla ei ole uskontoa. ’God has no religion’ on Jamesin uusi CD nimeltään.

Kun rukoilee jotakin, se merkitsee, että myöntää sen puutteen. Ja silloin kohdistaa huomionsa tähän puutteeseen, joka näin lisääntyy. Mutta kun rukoilee rauhaa tulemaan esiin pinnan alta, se on aivan eri asia. Rauha on aina vallinnut maailmassa. Meidän tehtävämme on rakastaa se esille. Meissä ihmisissä rauha ilmenee mielen rauhana, rauhallisuutena, joka sitten säteilee maailmaan sydämestämme. Näin Äiti Maria Magdalenakin minulle jatkuvasti sanoo:” Ole rauhallinen.”

Kaunis kiitos Leena Sarkkiselle, joka rohkeasti kutsui Jamesin Suomeen ja näin mahdollisti Jamesin ensi vierailun. Ja kiitos Jamesille, jonka toivon tulevan seuraavaksi pitämään retriitin tänne Lappiin!

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

James ja hänen kaksi suomalaista rauhanpapitartaan, Margie ja vaasalainen Raija Maria Rintapää. Kuva on otettu Järvenpään Tietoinen valinta -messuilla.

TERVETULOA SUOMEEN JAMES TWYMAN

James Twyman tulee ensimmäistä kertaa Suomeen nyt syyskuussa. Hän on pääpuhujana Henkisen Hyvinvoinnin messuilla, jotka järjestää Järvenpäässä Tietoinen valinta, Leena Sarkkinen. James esittää musiikkia yhdessä Girilal Baarsin kanssa lauantaina 11.9 ja 12.9. hän puhuu messuilla Mooses Koodista ja pitää workshopin. Lisäksi hän puhuu 13.9. Helsingissä Balder-salissa.

James on tullut maailmalla tunnetuksi alun perin rauhantrubaduurina. Vuodesta 1994 lähtien hän on pitänyt rauhankonserttejaan ympäri maailmaa, ja nimenomaan kaikkein vaikeimmissa oloissa, kuten Bosniassa, Serbiassa, Kroatiassa, Irakissa, Pohjois-Irlannissa ja Israelissa useita kertoja. Vuonna 1999 hän oli muun muassa Makedoniassa Kosovon mutaisella pakolaisleirillä ja lähetti sieltä rauhanvigilian, joka radioitiin kautta maailman.

James on kirjoittanut lukuisia kirjoja, joista v. 1996 julkaistu ”Valon lähettiläs” sai heti paljon huomiota. Siinä hän kertoo Valon lähettiläiden yhteisöstä, jonka hän löysi Bosnian vuorilta sotatantereelta. Tätä kirjaa seurasi v. 2000 ”The Secret of the Beloved Disciple”. Olen kääntänyt sen, ja sen on julkaissut Unio Mystica nimellä ”Opetuslapsen salaisuus”. Samana vuonna James julkaisi myös ”The Prayer of St. Francis.” Nämä kaksi viimemainittua ovat suosikkikirjojani.

James on koko ajan käyttänyt Internetiä. Hän on pitänyt lukuisia kursseja ja saavuttanut valtavan yleisömäärän. Jeshuan (Jeesuksen) opetuksista hän julkaisi kirjan ”The Art of the Spiritual Peacemaking”. Se levisi jo ennen kirjaa sähköpostina Veronica Witikan suomentamana. Sittemmin hän on julkaissut ”The Moses Code” ja yhdessä Philip Gruberin kanssa ”The Cabbalah Code”. Syksyllä  hän julkaisee uusimman kirjansa ”The Barn Dance”, jossa hän kertoo entisen vaimonsa Lindan murhasta ja sen jälkeisestä yhteydestään Lindaan..

James on myös useiden filmien tekijä. Hänen ”Indigo Children” on ollut hyvin merkittävä, kertoen uuden ajan lapsista ja heidän synnynnäisistä kyvyistään.

Itse olen käynyt lukuisia Jamesin kursseja ja opiskellut myös hänen pappisseminaarissaan rauhanpapiksi. James on Beloved Communityn vihitty rauhanpappi ja sen mysteeriokoulun johtaja. Olen saanut pappisvihkimykseni häneltä vuoden 2005 Assisin rauhanretriitin yhteydessä. Tätä retriittiä seurasi rauhanvaellus Assisista Roomaan, johon myös osallistuin.

Beloved Community on sama ”Rakastetun opetuslapsen yhteisö”, jonka Maria Magdalena ja apostoli Johannes perustivat Palestiinassa omana aikanaan. Tämä yhteisö on aina ollut olemassa, joskin useimmiten salassa toimien, koska katolinen kirkko on vuosisatojen ajan vainonnut sitä ja sen kannattajia.

Nykyisen Beloved Communityn tarkoituksena on saada yhdentyminen Pietarin maskuliinisen, eksoteerisen kirkon, ja Maria Magdalenan ja apostoli Johanneksen feminiinisen, esoteerisen kirkon välillä. On aika saada Jumalainen feminiininen energia taas voimakkaammin vaikuttamaan ihmiskunnassa.

Tarkoituksemme rauhanvaelluksellamme v. 2005 oli kulkea Franciscus Assisilaisen jalanjäljillä Roomaan tapaamaan paavia. Franciscus oli rohkea ja itsenäinen ja sai paavin myöntymään monien epäkohtien poistamiseen ja myös uuden luostarikunnan perustamiseen. Myös Franciscuksen rakastettu St. Claire vaikutti uudistavasti ja puhdistavasti naisten vastaavaan luostarilaitokseen.

Opin tuntemaan Jamesin tällä rauhanvaelluksella hyvin lämpimänä, huumorintajuisena ja viisaana ihmisenä. Haluan jakaa lukijoideni kanssa seuraavan pienen episodin rauhanvaelluksen matkanvarrelta.

Kuljimme kävellen Assisista Roomaan sitä reittiä, mitä Franciscus aikanaan oli kulkenut; teitä pitkin, jotka nykyään ovat hyvinkin vilkkaita ja jopa vaarallisia liikenteen takia. Mutta niinhän oli Franciscuksenkin aikana. Hänet vangittiin matkansa aikana monta kertaa, ja hän joutui usein virumaan vankilassa. Hän oli nuoruudessaan ollut sotilas, joten karu ja raaka elämä oli hänelle tuttua.

Reittimme oli Assisi-Foligno-Trevi-Spoleto-Terni-Orte-Civita Castellana-Fiano Romano-Rooma. 8 vrk/ noin 170 km. Koimme kaikenlaista matkan varrella. Romanttiset kuvat karisivat, joskin myös kokemukset vahvistivat meitä. Kolmas päivä oli minulle iki-muistoinen. Kuljimme yleensä pienissä ryhmissä, jotka elivät tilanteen mukaan. Joku saattoi jäädä levähtämään hetkeksi ja liittyi sitten myöhemmin jäljessä tulevien mukaan. Porukkaa oli noin 60-70, riippuen siitä, oliko matkaan liittynyt joku vain pieneksi matkaksi. Tavaramme olivat huoltobussissa, ja tarpeen mukaan bussi saattoi ottaa kyytiinsä.

Reittimme Trevistä Spoletoon oli loppupäästään moottoritietä. En tiedä, miksi, mutta näin vain oli. Oli iltapäivän ruuhka-aika ja liikenne erittäin vilkasta, kun lähestyimme Spoletoa. Huomasin yhtäkkiä olevani ypöyksin tienvarressa. Moottoritiellä ei ole tienpiennarta, eikä siellä edes saa kulkea jalkaisin. Siinä sitten huomasin kulkevani liikenteen seassa rauhanlippu selässä liehuen. Tiesin, että edessäni ja takanani oli kyllä porukkaa, mutta en nähnyt ketään.

Sain miltei paniikin; en tiennyt mitä tehdä, taapersin tien varta ja rukoilin, että selviäisin hengissä. Yhdessä vaiheessa huomasin tien toisella puolella poliisiauton ja poliiseja. Henkeni kaupalla ylitin tien ja menin poliisien luo. Yritin selittää, että veisivätkö he minut Spoletoon. Poliisit vain nauroivat ja pitivät minua kai hulluna turistina. Taas henkeni kaupalla ylitin tien ja jatkoin kurjaa vaellustani. Mielessäni oli koko ajan Franciscus ja hänen vaelluksensa, samoin henkensä kaupalla, Roomaan paavia tapaamaan.

Vihdoin saavuin johonkin levähdyspaikkaan, jossa näin meidän porukkaa; siellä oli myös James. Olin niin typertynyt kaikesta kokemastani, etten voinut mennä heidän luokseen. Jäin hieman sivummalle enkä mennyt ollenkaan heidän lähelleen. En kerta kaikkiaan voinut. Olin mielessäni käynyt läpi kysymyksiä: Mitä tämä on; onko tässä mitään rakkautta; onko kaikki vain sanahelinää; onko tämä minua varten ollenkaan? Lähdenkö saman tien takaisin kotiin?

Kun aikani seisoin syrjässä, Jimmy (kuten häntä kutsuimme) tuli luokseni. Olin katkera ja sanoin hänelle päin naamaa: ”It was terrible, it was dangerous”, ja annoin hänen ymmärtää, että hän oli syypää tähän kaikkeen.

Jimmy ei sanonut mitään; mutta kun muut lähtivät jatkamaan matkaa, hän jäi taakseni kulkemaan, ja kulki koko matkan Spoletoon kanssani. Kerroin hänelle, miten olin ajatellut Franciscusta koko ajan ja hänen vaarallista matkaansa Roomaan; että olin samaistunut häneen hyvin vahvasti.

Illallispöydässä itkin koko ajan, kun kerroin kanadalaisille sisarilleni kaikesta kokemastani. Sitten näin Jimmyn ja menin hänen luokseen; pyysin häneltä anteeksi ja kerroin, kuinka paljon rakastan häntä ja kaikkia näitä sisariani ja veljiäni. Hän antoi suukon poskelleni ja sanoi hymyillen ”I love you”.

Seuraava päivä Spoletosta Terniin oli ihanin matkapäivä. Kuljin kanadalaisten sisarieni Lindan ja Julian kanssa. Hulluttelimme kuin kolme veijaria. Julia otti kuvia koko ajan, tutustui paikallisiin ihmisiin jopa niin, että eräs maanviljelijä ehti häntä kosia matkan varrella. Sitten saavuimme ihanille putouksille, jossa tapasimme muuta porukkaa ja nautimme olostamme kauneuden keskellä.

Elämä on tällaista. Jos ei olisi tuskallisia hetkiä, niin olisivatko ihanatkaan niin suloisia. Roomassa paavi ei juuri sinä päivänä ottanut mitään ryhmää vastaan; mutta olimme Vatikaanin edessä häntä tervehtimässä ja viemässä hänen kirkolleen omaa rauhansanomaamme. Siunattu oli tämä rauhanvaelluksemme.


AJAN AJATTOMUUS JA YÖN YÖTTÖMYYS

Kesäaurinkos kanssa ma valvonut oon,
ja viettänyt yötöntä yötä.
Ja vaipuen vienoon haaveiloon
vain katsonut Luojan työtä.
En tenhoas tuota voi unhoittaa,
oi kymmenen, kymmenen virran maa.

Aurinko laskee täällä Rovaniemellä vasta tasan kuukauden päästä 7. heinäkuuta. Tämä ihmeellinen, taianomainen aika on taas täällä. Aika jolloin aikaa ei ole. On vain valoa ja sen tuomaa iloa. Aika on illuusiota, niin kuin kaikki muukin tässä fyysisessä maailmassa. Kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Aika on ajattomuutta.

Parhaiten tämän ajattomuuden mieltää juuri yöttömän yön aikaan. Se on minulle aina yhtä suuri ihme. Ja samalla täysin luonnollista. Olen tottunut lapsesta asti tähän valon määrään. Puutarhassakin saattoi puuhastella milloin vain, ja nukkua milloin väsytti. Koskaan en nykyäänkään pidä verhoja ikkunan edessä. Se ahdistaisi.

Elämä on sisään- ja uloshengitystä. Hiljaiseloa ja toimintaa. Veden tyyneyttä ja virtausta. Vedessä virtaa elämän eliksiiri. Ja meissä ihmisissä suurin osa on tätä virtaavaa nestettä. Siksi on suuri kaipuu nähdä ja kokea tätä virtausta.

Kun jäät vapautuivat Kemi- ja Ounasjoesta, ja vesi rupesi ryöppyämään kohti merta, tunsin sen joka solullani. Sauvakävelen päivittäin jokirantoja ja suorastaan huumaannun virtaavan veden ja auringon säteiden yhteisestä kuplivasta ilosta. Askeleeni kevenevät ja hengitys on helppoa ja kevyttä.

Ajan ajattomuuden koin hyvin selvästi myös viime viikonloppuna, kun juhlimme luokkatovereitteni kanssa vanhalla Lyseollamme. Meidät julistettiin riemuylioppilaiksi. Juhlimme koko viikonlopun yhdessä, kaksi rinnakkaisluokkaa. Pari vuotta sitten juhlimme Lyskamme satavuotisjuhlia ja nyt omia juhliamme. Koimme olevamme kuin ’silloin ennen’.

Miten tämä ihmeellinen ajattomuus meissä ilmenee? Siten, että vaikka vuosia tulee, niin ne eivät tunnu oikeastaan missään. Joka kerta kun tanssin nopeaa rokkia tai jiveä, tunnen olevani teinityttö. Juuri silloin opimme nämä tanssit. Ja ihme ja kumma ne ovat kaikki nämä vuosikymmenet olleet muotitansseja. Se, miltä minusta tuntuu, on tärkeintä. Se määrittelee, mitä aikaa elän. Voin itse sen ratkaista. Valitsenko ilon vai murheen, rakkauden vai pelon. Sitä, miten suhtaudun asioihin, ei voi kukaan määrätä. Tapahtuipa tässä fyysisessä maailmassa mitä tahansa, itse ratkaisen, miten sen koen.

Olen viime viikkoina ajellut milloin mihinkin suuntaan näitä upeita Kemi- ja Ounasjoen rantoja, ihaillut mahtavia jokitörmiä ja niiltä näkyviä maisemia. En yhtään ihmettele, että meidän ikioma laulumme on nimenomaan ’Kymmenen virran maa’. Vesi virtaa kymmenissä virroissa yhtyen kahdeksi isoksi virraksi kaupungin sydämessä matkallaan kohti valtamerta.

Matkani suuntautui pari viikkoa sitten myös tuntureille. Kävin Luostolla sopimassa kesän kursseista hyvän ystäväni Pirjon kanssa, joka ylläpitää ja järjestää Luostonlinnassa kaikenlaista toimintaa. Rupean siellä pitämään Maria Magdalena kursseja ja tapaamisia. Nyt on minulla alkanut taas uloshengitysvaihe aivan selvästi. Olen tehnyt tähän asti paljon energiatyötä kotopyhäkössäni. Rauhanrukoukset ja Lähettilään pyörä kuuluvat jokapäiväiseen rauhantyöhöni kotonani.

Kirjoittaminen on myös viime vuosina kuulunut sydämeni iloihin. Kiitänkin lämpimästi kaikkia niitä, jotka äänestivät minua ’The Next Top Spiritual Author’ kilpailussa. Se oli hieno kokemus. Se, että en olen näiden 250 joukossa, jotka jatkavat kisaa, ei tarkoita, että kirjoittamiseni olisi lakannut, päinvastoin. Opin paljon ja sain paljon vastarakkautta ja tukea. Kaikella on aina tarkoituksensa elämässämme. Ken tietää, mitä jännää tästäkin seuraa, ovathan energiani lähteneet riemullisesti maailmalle. Meidän ei tarvitse tietää välttämättä työmme tuloksista, energia kyllä tietää minne mennä ja kenet saavuttaa. Näin on.

”Miten voin palvella Sinua Äiti Maria Magdalena?” Tämä on minulle kaikkein tärkeintä. Olla suorassa yhteydessä ja antautua Hänen ohjaukseensa luottaen siihen ja kiittäen jokaisesta hetkestä elämässäni. Muistaa se, että tämä elämä fyysisessä maailmassa on illuusiota, mutta tärkeää elämää. Jumalolentoina tehtävämme on tässä harhojen maailmassa löytää oma jumaluutemme sisältämme ja sitten heijastaa tätä jumaluutta ympärillemme. Vain tällä tavalla voin auttaa ja vaikuttaa. Rauha fyysisessä, illuusioiden maailmassa ei ole mahdollista. Rauha tulee siten, että ihmismieli rauhoittuu ja valaistuu, sydän herää ja sielu ymmärtää tämän kaiken. Aivan niin kuin Lähettilään pyörä opettaa. Tätäkin haluan opettaa kursseillani niille, joita Äiti Maria Magdalenan energia kutsuu ja jotka sitä haluavat kauttani.

Rakastan maisemia koti-ikkunoistani. Usein istun keittiön sohvalla ja katselen hurmaavaa maisemaa Harjulammella, johon taivas kuvastuu veteen satumaisina väreinä, jotka muuntuvat joka hetki. Olen ottanut satoja kuvia tästä samasta maisemasta eri aikoina. Napsin kuvia keittiössä askarrellessani koko ajan. Se on helppoa valokuvausta. Siunattu on tämä maisema.

Nukkumaan en malta mennä nyt kesällä juuri lainkaan. Istun yöllä keittiön sohvalla ja katson taivasta ja vettä. Usein myös selaan oraakkelikortteja, joita minulla on monenlaisia. Viime yönä kun tuli sydämeeni tämä artikkelin kirjoittaminen, otin Magdalene Oracle –korteista yhden. Siinä tuli itse Maria Magdalena- kortti. Suomenna sen tekstin tähän lukijoitteni iloksi.

Kulje eteenpäin ja ole uskollinen itsellesi
Uskalla olla erilainen
Tehdä virheitä

Luoda, sillä juuri luomisessa olet olemassa
Maailmassa täynnä unelmia, joilla on juurensa sydämessäsi
Ykseydessä, rakkaudessa ja vihassa
Ihmeessä ja kunnioituksessa, pehmeydessä ja kivussa, ilossa ja valossa.

Hiljaisuudessa tuntematon odottaa
Tyhjyys tahtoen täyttyä.
Astu siihen rohkeudella ja voimalla
Kuten puhkeava ruusu valoa kohden
Rakkaus johtaa sinua vihreämmille niityille.

Pidä taskusi täynnä unelmia,
Sillä elämä on uskon testi.
Salli valosi loistaa
Ei ole alkua eikä loppua,

On vain rakkaus!

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar


LÄHETTILÄÄN PYÖRÄ

Tuhansia vuosia vanha Lähettilään pyörä on geometrinen esitys ihmisen henkisestä olemuksesta, täydellisestä tasapainosta, Korkeimmasta Itsestäsi. Sitä kutsutaan myös Viisauden ja Rakkauden pyöräksi. Tämä pyörä on ollut käytössä muinaisissa Egyptin mysteeriokouluissa ja esoteerisissä traditioissa, kuten apostoli Johanneksen ja Maria Magdalenan Rakastetun opetuslapsen yhteisössä. Valon lähettiläät ovat viimeksi ylläpitäneet tätä traditiota. He meditoivat pyörän muotoisessa kappelissa, kuusi naista ja kuusi miestä ympyrässä ja keskellä henkilö, jota kutsuttiin Opettajaksi.

Sen jälkeen kun James Twyman löysi Valon lähettiläiden yhteisön Kroatian vuorilta 1999 ja sai tehtäväkseen tuoda maailmaan tämän salassa olleen yhteisön henkisen sanoman, on Lähettilään pyörä ollut julkinen kaikille haluaville. James julkaisi kokemuksensa kirjassaan Valon lähettiläs. Valon lähettiläät kertoivat Jamesille, että heitä ei enää tarvita; jokaisesta ihmisestä itsestään tulee halutessaan tällainen lähettilään pyörä.

Keväällä 2003 James lähetti paljon sähköposteja maailmalle ja sai tuhannet ihmiset osallistumaan Henkisen rauhanrakentajan internetkurssiin. Kurssi pidettiin 4.3.- 8.6.2003. Siihen sisältyi 33 opetusta 99 päivän aikana, sisältäen 999 englanninkielistä sanaa. Opetusta annettiin joka 3. päivä. Aika erikoista kolmosen numeron voimaa! 33 ei ole tavallinen numero; se on Kristustietoisuuden numero. Opetukset annettiin joka kolmas päivä, sillä Jeshua makasi liikkumattomana haudassa kolme päivää, niin että elämä saattoi ottaa hänet itseensä. Opetus tuli Jeshualta eli Jeesukselta. Myöhemmin James julkaisi nämä Jeshuan opetukset kirjana ”The Art of the Spiritual Peacemaking”. Nämä opetukset aloittivat Jamesin pitämän maailmanlaajuisen mysteeriokoulun ja monitahoisen henkisen työn konsertteineen, kirjoineen, filmeineen ja monine rauhanprojekteineen.

Sain myös näitä Jamesin lähettämiä Jeshuan opetuksia. Joku lähetti minulle sähköpostin ja näin alkoi oma kouluni. Kävin monia Jamesin kursseja internetissä, kunnes aloitin varsinaisen pappiskoulutuksen hänen seminaarissaan. Opiskeluun kuului tämän Lähettilään pyörän opiskelua huipentuen Rakastetun yhteisön rauhanpapiksi vihkimiseen. Olin silloin ensimmäinen suomalainen.

Lähettilään pyörä on vaikuttanut elämääni kaikki nämä vuodet. Tampereella asuessani rakensin sen olohuoneeni lattialle pienistä kivistä, jotka olin maailmalla kerännyt. Kiviä oli juuri oikea määrä, huomasin ihmeekseni. Rovaniemellä rakensin pyörän uudestaan kivistä keskelle keittiön lattiaa. Ja siellä se on edelleenkin. Loikin pitkin päivää sen ympäri. Pari vuotta sitten tilasin USA:sta kankaisen ison pyörän. Se on arvokasta käsityötä ja sen tekemiseen meni Rakastetun yhteisön Jane Shaw Steinilta yli vuosi, ja se maksoi 500 dollaria. Nyt tämä varmaan maailman pohjoisin Lähettilään pyörä on keskellä olohuoneeni lattiaa ja odottaa vain suurempaa tilaa Maria Magdalena temppelissä.

Aloitan ja lopetan jokaisen päivän tämän pyörän kanssa. Pyörässä on monta tasoa ja kuviota. Annan niiden vaikuttaa itseeni intuitiivisesti. Uloin kehä kuvaa Mieltä, sisäkolmio Sydäntä ja sisäympyrä Sielua. Ulkokehällä on 12 puolaa jotka johtavat keskukseen. Ulkopisteet ovat työkaluja ja kuvaavat henkisen rauhanrakentajan ominaisuuksia. Kellotaulun mukaisesti kohdasta 12 lähtien ne ovat myötäpäivään: Rohkeus, Kärsivällisyys, Viisaus, Varmuus, Myötätunto, Ilo, Selkeys, Ymmärtäminen, Syvyys, Anteliaisuus, Runsaus ja Agape eli Jumalrakkaus. Kaikkia näitä ominaisuuksia käsitellään suhteessa kolmeen Valaistumiseen: Valaistunut mieli (ulkokehä) Herännyt sydän (kolmio keskellä) ja Ymmärtänyt sielu (sisäkolmio).

Keskeinen opetus Pyörässä on Antautuminen, Luottamus ja Kiitollisuus. Mieli antautuu, Sydän luottaa ja Sielu on kiitollinen. Mieli uskoo, Sydän tuntee ja Sielu tietää. Temppelin perustana on Rauha, Armo ja Totuus.

Aamuin illoin kierrän Pyörän 12 kertaa kohdistaen huomioni jokaiseen ominaisuuteen kerrallaan. Täten vahvistan itsessäni näitä ominaisuuksia. Käytän hyvin paljon Jumalan nimeä ”Minä Olen” ja vahvistan sitä Mooses koodin tapaan: ”Minä Olen se, Minä Olen”.

Katson Pyörää kädet ylhäällä Y ja sanon: Lähettilään Pyörä Yesh, Minä Olen se, Minä Olen. Sitten kädet alas rintaan ja taas ylös Y: Yesh, Minä Olen se, Minä Olen. Näin sanon ennen jokaista kohdettani. Kierrettyäni pyörän 12 kertaa, sanon katsoen ulkokehää: Minä Olen Valaistunut Mieli…. Seuraavaksi katson kolmiota ja sanon: Minä Olen Herännyt Sydän…. ja sitten katson keskiympyrää sanoen: Minä Olen Ymmärtänyt Sielu…

Seuraavaksi katson taas ulkokehää ja sanon: Minä Olen Antautuminen… kolmiota: Minä Olen Luottamus… ja sitten sisäympyrää: Minä Olen Kiitollisuus…

Otan kynttilän pois keskustasta (jossa se yleensä aina palaa kotona ollessani) ja astun ympyrän keskelle. Sanon: Lähettilään Pyörän keskus… Vain Rakastettu on todellisuutta. Nähdä kuten Jumala Minä Olen näkee, Tuntea kuten Jumala Minä Olen Tuntee, Tietää kuten Jumala Minä Olen tietää. Rakastettu näkee vain Rakastetun. Antautuminen, Luottamus, Kiitollisuus. Armo, Rauha, Totuus. Pyyteetön Rakkaus. Äiti Maria Magdalena.

Teen saman olohuoneen lattialla olevan pyörän edessä ja keskellä pyörää. Yleensä puhun sekä englanniksi että suomeksi, niin kuin alttaripalveluksissanikin.

Olohuoneen kankainen pyörä on lähellä meditointisohvaani ja olen huomannut, että Pyörän vaikutus on erittäin voimakas. Otan ”värienergia”-kylpyjä kääriytyneenä värillisistä villatilkuista tehtyyn päiväpeitteeseeni; seinällä on iso suopursutaulu ja ikkunasta näen suuren kuusen tuulessa tanssivat oksat. Tämä on todellinen voimapaikkani.

Kankainen Lähettilään pyörä on myös seremonioita varten. Se toimii vihkimattona, jonka päällä vihkipari saa pyhän siunauksen liitolleen. Tunnen, että kodistani on tullut todellinen pyhäkkö.

Kun ajattelen Rovaniemen sijaintia kartalla, en ihmettele, että täällä on niin voimakkaat energiat. Kaksi valtajokea yhtyy kaupungin sydämessä muodostaen suuren Y-kirjaimeen. Y viittaa Jeesuksen nimeen Jeshua/Yeshua ja yes eli kyllä sanaan. Kun ihminen laittaa kätensä ylös, hän on Y-kirjain ja silloin hän antautuu Korkeammille voimille luottaen niihin ja kiittäen kaikesta elämässään.

Rovaniemeä ympäröivät vaarat joka puolelta. Ounasvaara kaupungin sydämessä on aina ollut kaupunkilaisille voimapaikka. Ikkunastani näen Pöyliövaaran, äitini kotivaaran, jonka juurella hänen kotitilansa sijaitsi. Tunnen Äitienergian virtaavan tässä kaupungissa ja koko Lapissa.

Äiti Maria Magdalena on minulle kaiken sydän. Hän on tuonut minut kotiin tänne esivanhempieni maahan ja näyttänyt minulle luonnon mahtavuuden. Hän on kanssani myös tuntureilla, niin ruskaretkillä kuin nyt talvella laskettelemassa. Hän innosti minua laskettelemaan 15 vuoden tauon jälkeen. Olin tunturin huipulla ja katsoin alas. Pelkäsin hurjasti: Mitä minä täällä teen? Miksi olen täällä? Auta minua Äiti Maria Magdalena ja arkkienkeli Mikael laskettelemaan alas turvallisesti. Ja näin kävi. Voitin pelkoni ja tulin alas turvallisesti. Nyt sitten suorastaan rakastan laskettelua. Korkealta tunturin huipulta näkee kauas ja taivas on lähempänä. Voi vapaasti hengittää ja tuntuu kuin siivet kasvaisivat selkään.

Tuntureilta olen saanut inspiraatiota kansainväliseen kirjoituskilpailuun, jonka järjestävät James ja kustantaja Robert Evans. James on julkaissut 13 kirjaa, joista kaksi on ollut New York Timesin bestselling -kirjojen kärjessä ja yksi Amazon -kirjojen ykkösenä. Hän haluaa auttaa muitakin kirjoittajia saamaan julkaisusopimuksia. Kirjani koostuu lehtiartikkeleistani ja ideani on se, että kirjoitan kaikille ihmisille. Näin ainakin Maria Magdalena minua kehottaa kirjoittamaan ja tukee tätäkin yritystäni. Kotisivuiltani löytyy linkki ja suomenkieliset ohjeet äänestykseen. Kiitän sydämestäni tuestasi ja rakkaudestasi.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar, M. Div.

RAKASTETUN OPETUSLAPSEN SALAISUUS

On kaksi kirjaa, jotka ovat minulle erityisen rakkaita koskien Maria Magdalenaa. Toinen on James Twymanin kirja ”The Secret of the Beloved Disciple” ja toinen on Margaret Starbirdin kirja “The Lady with the Alabaster Jar”.

Kun opiskelin James Twymanin Spiritual Peacemaking pappisseminaarissa Beloved Communityssa, kurssikirjoihimme kuuluivat nämä molemmat kirjat. Käänsin Jamesin kirjan; sain siihen yhtäkkisen inspiraation Uuden vuoden yönä 2006 ja käänsin kirjaa yötä päivää kolme viikkoa. En edes miettinyt, julkaiseeko sen joku; sisäinen polte sen kääntämiseen oli suuri.

Kirjan julkaisi sitten Unio Mystica Delfiini Kirjoissaan vuonna 2007. Kirjan nimeksi he laittoivat ”Opetuslapsen salaisuus”. Alkuperäinen kirja ”The Secret of the Beloved Disciple” on julkaistu vuonna 2000.

Rakastetun opetuslapsen salaisuus – kirja on kiehtova kuvaus ja jatkoa James Twymanin kirjalle ”Valon lähettiläs”. Tässä edellisessä kirjassaan James aloitti seikkailun sodan repimien Bosnian ja Kroatian halki. Sieltä vuorten kätköistä hän löysi henkisten mestarien ikivanhan yhteisön, jonka sanotaan olleen olemassa tuhansien vuosien ajan. Rakastetun opetuslapsen salaisuus- kirjassaan James oppii lopulta tuntemaan Valon lähettiläiden salaperäisen alkuperän, ja tapaa Belgradin kaduilla järjestetyn rauhanmarssin yhteydessä hämmästyttävän naisen nimeltä Maria. Jälkeenpäin hän saa tietää, että Maria on Jeesuksen Äiti Maryn ilmentymä. Samalla matkallaan hän tapaa Marian uudestaan pienessä pyhiinvaeltajien kansoittamassa kylässä, Medjugorjessa, Kroatiassa. Myöhemmin hän vielä tapaa Marian eri hahmoissa pakolaisleirillä Kosovon ja Makedonian rajoilla. Marialta James saa paljon opetusta.

On mielenkiintoista, että James käyttää sekä Maria että Mary nimiä kirjassaan. Tein samoin suomennoksessani. Nimien eri käytöillä on oma tarkoituksensa. James kuuluu Irlannista kotoisin olevaan perheeseen, ja he ovat hartaita katolisia. James antoi jo 10-vuotiaana lupauksen Äiti Marylle, Jeesuksen Äidille, että hän pyhittää elämänsä hänelle.

Tässä joitakin otteita kirjasta:

Maria: Se, mikä palaa maailmaan, on se mitä kutsuisit sanalla ”energiasigneeraus”, Kristus on kokemus, ei persoona… Se opettaja, jota odotat, ottaa saman viitekehyksen kuin Jeesus. Se tulee olemaan sama, ja kuitenkin se tulee olemaan erilainen. Se tulee olemaan Jeesus, mutta vielä enemmän.

Maria: Minä olen Rauhan kuningatar. Voit sanoa minua Feminiiniseksi prinsiipiksi. Myötätunto, ymmärtäminen, suvaitsevaisuus ja rauha ovat ne polut jotka johtavat minun luo. Nämä ominaisuudet ovat perinteisesti feminiinisiä ominaisuuksia, ja juuri tähän energiaan ihmiskunnan täytyy nyt astua.

Maria: Voit kutsua sitä taivaaksi jos haluat. Monessa mielessä se on hyvin samankaltainen kuin sinun käsitteesi taivaasta. Ja kuitenkin siellä on niin paljon enemmän, monia muita tasoja, jotka ovat niin vaikeasti määriteltäviä, että et mitenkään voi niitä ymmärtää. Mestarit eivät palaa näiltä tasoilta fyysisesti, ellei se ole tällaisessa muodossa, jonka juuri nyt havaitset. Olen ottanut tämän ruumiin itselleni tarkoituksella opettaa sinulle määrätty opetus. Kun opetus on annettu, ruumis häviää.

Maria: Seuraava opettaja on aina ollut kanssasi, ja sinä tulet tietämään mitä tehdä kun se aika tulee.

Ionan saarella Skotlannissa James tapasi ennen Kosovon matkaansa mystisen, vanhan naisen. ”Voit kutsua minua ’Vanhaksi Naiseksi’, tämä sanoi. ”Olen ollut täällä yhtä kauan kuin nämä kalliot. Voin kertoa sinulle asioita, joita kukaan ei voi… asioita, jotka haluat kuulla.”

”Olet tavannut tyttäreni. Kyllä, sinä tiedät mitä tarkoitan. Olet tavannut hänet, ja hän tietää kuka sinä olet. Hän on se, joka tulee johdattamaan sinua…johdattamaan jokaista. Olen ollut täällä kauan aikaa, mutta nyt on hänen vuoronsa. Olen tehnyt särön kallioon ja hän on pääsevä sisään siihen säröön ja murtava sen rikki. Älä ole noin hölmistynyt. Tämä on se, minkä tiesit tapahtuvan, minä vain näytän hiukan erilaiselta kuin mitä odotit.”

”Ovi on jo auki. Se on aina ollut auki. Ja minä olen liian vanha jatkamaan tätä naputtelua. Tässä, mikset sinä tekisi sitä.”

”Hän, tyttäreni, tulee kertomaan sinulle sen mitä sinun tarvitsee tietää, samoin kuin minä kerroin hänelle. Mutta ole tarkkana. koska se on tärkeää. Ja jatka kallion naputtamista. Tulet nauramaan sitä vielä jonain päivänä … jonain päivänä, kun ymmärrät sen.”

On merkittävää, että Pietarin nimi tarkoittaa ’kalliota’. Pietarin maskuliinisen kirkon ja apostoli Johanneksen ja Maria Magdalenan feminiinisen kirkon on aika sulautua taas yhteen. On aika murtaa Pietarin kallio naputtamalla sitä Äiti Marian jatkuvalla innolla ja rakkaudella. On aika tunnistaa ja tunnustaa, että on kaksi Kristusta: maskuliininen ja feminiininen. Feminiininen Kristus on ollut taustalla kaksi tuhatta vuotta, mutta se on nyt murtautumassa ulos luonnon pakosta.

Shrinat Devi (Jamesin ystävä, shamaani): Kristuksen Valo on jo palannut. Enkä sanonut mitään Jeesuksesta. Hänellä (Jumalaisella Äiti Marylla) ) oli kaksi lasta, mutta toinen on ollut unessa hyvin kauan aikaa. Ne ovat oikeastaan sama, mutta ilmentyvät kahdella eri tavalla. Sinun on määrä löytää se toinen, joka oikeastaan on ensimmäinen. Johanneksen linja Rakastetun Yhteisössä odottaa Kristuksen toista tulemista.

Maria: Ennen kuin Jeesus kuoli ristillä, hän pani minut, äitinsä, Johanneksen huolenpitoon. Hän (apostoli Johannes) on jatkanut fyysisenä mestarina perustamalleen Rakastetun yhteisölle, ja
hän on suojellut kaikkein suurinta mysteeriä – Kristuksen paluun todellista luonnetta. Todellisuudessa Kristuksen energialle on kaksi ilmenemismuotoa. Viimeiset kaksi tuhatta vuotta Jeesus, maskuliinisen Kristuksen identiteetissään, on personifioinut sitä ilmenemismuotoa. Se Uusi Maailma, josta puhun, on olennaisesti napojen siirtyminen. Kristuksen energia, kuten kaiken täytyy, on löytämässä tasapainon.”

James: Vielä kerran, minun täytyy kysyä tätä. Oletko sinä Feminiininen Kristus?

Maria: Kannan Feminiinistä Kristusta sydämessäni. Ja koska sydämeni on avoin, sinä aistit vain sen Valon. Mutta jokainen meistä kantaa sitä Valoa, vaikkakin se on ollut satoja vuosia pelon ja epäluulon kahlitsemana. mutta heräämisen aika on käsillä, ja te olette kaikki täytetyt kaikkien valon Valolla. Valo kasvaa sinussa, kunnes tulet odottamisesi päähän. Silloin Valo syntyy ja tulee maailmaan jälleen. Kun sanon sinä tarkoitan teitä kaikkia, sillä Feminiininen Kristus ei tule yhden, vaan kaikkien kautta. Tämä on Rakastetun Opetuslapsen sanoma, ja se on nyt sinun sanomasi.

Melkein jokainen henkinen traditio tunnustaa ja kunnioittaa Jumalan feminiinistä, myötätunnon olemusta. jotkut kutsuvat tätä nimeltä Tara, Quan Yin, Sofia tai Saraswati, mutta kaikkien niiden
takana sykkii Äidin sydän, Jumalaisen Universaalin Äidin. Kristityt kutsuvat häntä Siunatuksi Äidiksi.

Belgradissa James tapaa Marian. Medjugorjessa hän tapaa myös Marian, mutta puhuu paljon Äiti Marysta, jota siellä palvotaan. Kirjansa loppusanoissa hän sanoo: ”En vieläkään oikein tiedä, keneen viittaan hänestä puhuessani. Onko hän se Mary, jota minut opetettiin lapsesta pitäen rakastamaan, se Siunattu Äiti, jonka sanottiin valvovan minua, ja huolehtivan minusta hellästi?”

Jamesin teksti on salaperäinen ja selvä yhtä aikaa. Näin viisaiden tietäjien teksti yleensäkin on. Jameskaan ei anna valmiita vastauksia. Minua on kiehtonut ensi lukemastani asti tämä asia: kuka on kuka? Mikä on Maria Magdalenan osuus tässä kirjassa? Se että James käyttää myös Maria -nimeä, on yksi selvä vihje. Minua on askarruttanut se, miksei hän puhu suoraan Maria Magdalenasta. Tiedän kuitenkin, että hän pappiskoulutuksen yhteydessä näin teki. Hän on omistanut paljon laulujaan Maria Magdalenalle.

Luulen, että syynä on se, että James on halunnut painottaa Universaalin Jumaläidin olemusta. Tämä Magdalen Flame/Liekki ilmeni Jeesuksen aikaan juuri hänen Äidissään Maryssä ja hänen Rakastetussaan Maria Magdalenassa. Jeesuksen ja Maria Magdalenan Pyhässä avioliitossa nämä kaksi energiaa, Feminiininen Kristus ja Maskuliininen Kristus, yhtyivät. Nämä energiat ovat universaalia ja kattavat kaikki uskonnot ja kansat – nekin uskonnot jotka eivät puhu mitään Jeesuksesta ja Maria Magdalenasta.

Kuka on Rakastettu Opetuslapsi? Asia ei ole aivan yksiselitteinen. Sekä apostoli Johannesta että Maria Magdalenaa on arvuutettu täksi henkilöksi. Entäpä jos he ovat yksi ja sama henkilö eräässä mielessä. Raamattu on taidokkaasti salannut Maria Magdalenan olemassaolon Jeesuksen rakastettuna ja puolisona. Koska häntä ei voitu poistaa historiasta sen takia, että niin monet ihmiset tiesivät hänen osuutensa Jeesuksen viimeisiin hetkeen, sekä ristillä että Jeesuksen haudalla, hänestä tehtiin ”nimetön mieshenkilö”, ”se opetuslapsi jota Jeesus rakasti”. Nimetönkin mies oli parempi kuin nainen noihin aikoihin. Varsinkin todistamaan niin suurta asiaa, kuin Jeesuksen ylösnouseminen. Naista ei siihen kelpuutettu.

Entäpä jos Rakastettu opetuslapsi todella on apostoli Johannes. Sekään ei ole tuulesta temmattua. Sekä apostoli Johannes että Maria Magdalena olivat Jeesukselle tärkeitä, hyvin rakkaita ihmisiä. He perustivat Rakastetun Yhteisön, joka on aina ollut olemassa, kaksi tuhatta vuotta; se on se yhteisö johon James ohjattiin Kroatiassa.

Maria Magdalena joutui pakenemaan heti Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Hänetkin ristiinnaulittiin: häpäistiin, unohdettiin ja karkotettiin. Hän ei voinut jäädä johtamaan Rakastetun Yhteisöä. Se jäi täysin Apostoli Johanneksen tehtäväksi. Nämä kaksi Jeesuksen läheisintä opetuslapsea ymmärsivät syvällisimmin Jeesuksen opetuksen.

Jeesuksella ja Maria Magdalenalla oli monien kirjojen antaman tiedon mukaan kolme lasta: kaksi poikaa ja yksi tytär. Paetessaan Egyptiin Maria Magdalena oli raskaana. Tytär Sarah syntyi Egyptissä. Egyptistä he muuttivat sitten eteläiseen Ranskaan. Koko eteläinen Eurooppa on täynnä Maria Magdalenaa esittäviä patsaita, muun muassa ”Mustan Madonnan” patsaita. Musta on viite ”maanalaiseen, salattuun elämään pakolaisena”. Muun muassa Puolan suojeluspyhimys on tällainen Musta Madonna.

Entä James? Mikä on hänen osuutensa tässä kaikessa? Kirja antaa koko ajan vihjeitä, mutta James ei sano suoraan mitään itsestään. Lukija voi itse päätellä asioita rivien välistä.

Olen opiskellut Beloved Communityn pappisseminaarissa henkiseksi rauhanpapiksi. Rakastetun opetuslapsen kirjan lopussa James sai tehtäväkseen perustaa mysteeriokoulun. Tajusin pappisseminaaria käydessäni ja tutustuttuani Jamesiin lähemmin rauhanvaelluksella Assisista Roomaan syyskuussa 2005, että koulu jota olen käynyt, on juuri tämä mysteeriokoulu. Muistini kahden tuhannen vuoden takaisin aikoihin ja asioihin myös palasi. Aivan luonnollisesti palasi myös muistini Maria Magdalenaan. Alkoi myös säännöllinen kommunikointini Hänen kanssaan.

Olen syvästi kiitollinen Elämälle ja Maria Magdalenalle tästä ihanasta siunauksesta saada olla Hänen instrumenttinaan.

Elämä on tarua ihmeellisempää!

Rakastetun Opetuslapsen –kirjan Valon lähettiläiden sanoma:

On olemassa kaksi yksinkertaista totuutta, jotka sinun tarvitsee hyväksyä, jos aiot siirtyä vaivattomasti Uuteen Maailmaan, maahan, joka perustuu rakkauden lakeihin.

Ensimmäinen viesti on - SINÄ OLET VALMIS

Sinä olet valmis päästämään irti ne pelottavat uskomukset, jotka ovat pidättäneet sinua sidottuina eristäytyneisyyden kuvitelmaan. Sinä olet valmis hyväksymään rakkauden todellisuuden, mikä on olemassaolosi perusta. Ja sinä olet valmis antamaan rakkautta jokaiselle kaikin tavoin, sillä se on ainoa tapa, miten itse sen koet.

Toinen viesti on - SINÄ OLET PYHÄ

Se kuka sinä todella olet, on mielikuvituksesi tuolla puolen. Jos sinä olet yhtä luomisen Jumalisen Sykkeen kanssa, silloin sinä olet yhtä myös Jumalan pyhyyden kanssa. Kun sinä tajuat tämän, kun alat tajuta tämän totuuden jokaisessa jonka kohtaat, mukaan lukien itsesi, silloin maailma muuttuu itsestään. Sinä olet pyhä, ja se ei voi muuksi muuttua.

Kun hyväksyt, että sinä olet valmis, ja että totuus sinussa on pyhyyden ydin olemus, silloin tunnistat seuraavan opettajan – RAKKAUDEN LÄHETTILÄÄN. Juuri tämä opettaja vie sinut läpi Ikuisuuden Ovesta sielun todelliseen tilaan.

Siunaten ja rakastaen
Margie Marketta Mylläri
rauhanpapitar

 

SIELUNRAKASTAVAISET – AIKAMATKAAJAT NYKYHETKESSÄ 

Sielunpeili 7/2009

Jokaisessa miehessä ja naisessa on sekä mies- että naisenergiaa, koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi. Naisenergiaa ei ole viimeisen kahden tuhannen vuoden aikana kuitenkaan noteerattu juuri lainkaan. Naista on alistettu, halveksittu ja nöyryytetty, ja usein vielä nykyäänkin asianlaita on näin.

 

Jeesuksen aikana oli kuitenkin vielä paljon Egyptistä tulleita vaikutteita, joten nainen saattoi myös olla ylipapitar ja korkeassa asemassa. Näin myös Jeesuksen rakastettu, Maria Magdalena, oli paitsi Jeesuksen puoliso ja lasten äiti, myös korkea-arvoinen ylipapitar. Hän oli myös se Jeesuksen opetuslapsi, joka apostoli Johanneksen ohella syvällisimmin ymmärsi Jeesuksen esoteerisen, sisäisen opetuksen. Pistissophia ja Maria Magdalenan Evankeliumi ovat muun muassa niitä kirjoja, jotka todistavat tämän asian.


Margien ottama kuva ikkunastaan

Viime vuosikymmeninä on naisenergia tullut esille voimallisesti. Se tulee itsestään ilmi, sillä tälle energialle on nyt paljon avoimia sieluja, jotka toimivat instrumentteina tällaiselle jumalaiselle, feminiiniselle energialle. Energioiden tasapainottaminen on meneillään.

Jeesuksen Äiti Maria ja Jeesuksen rakastettu Maria Magdalena ovat omalla elämällään tuoneet naisjumaluuden esille hyvin selkeäsi. Etenkin Maria Magdalenan elämän tutkiminen avaa monia ovia. Jeesuksen ja Maria Magdalenan avioliitossa nämä jumalaiset voimat yhtyivät tavalla, miten Luoja on sen tarkoittanut.

Itselleni Maria Magdalenan elämä avautui, kun Beloved Communityn pappisseminaarissa sain luettavakseni monia häntä käsitteleviä kirjoja. Etenkin Margaret Starbirdin kirja ”The Woman with the Alabaster Jar” avasi silmäni ja muistini näihin asioihin. Kaikki mitä olin opiskellut vuosikymmenten aikana aikaisemmin, sai palaset loksahtamaan kohdalleen ihmeellisellä tavalla.

Pappisvihkimykseni yhteydessä annoin kolme pyhää sitoumusta. Ne ovat ne käskyt, jotka Jeesus antoi ristinsä juurella olleille läheisilleen:

  1. Tunne pyyteetöntä rakkautta.
  2. Kaitse lampaitani.
  3. Pidä Äiti Maria sydämessäsi, kunnes tulee aika antaa Hänet maailmalle.

Tästä on nyt kysymys: saada tasapainoon jumalaiset nais- ja miesenergiat ihmiskunnassa. Ja naisen ja miehen välillä se tapahtuu heidän vihkimisseremoniassaan, ja sitten heidän jumalaisessa yhdynnässään. Aivan luonnollisesti, kauniisti ja pyhällä tavalla.

Beloved Communityn avioliittoon vihkimisseremoniassa on Pyhän öljyn seremonia, jossa morsian ja sulhanen yhdistetään Nardus- ja Frankinsensi -öljyillä. Nardus- öljy on samaa, millä Maria Magdalena voiteli rakastettunsa Yeshuan eli Jeesuksen. Vihkimisessä on myös Kynttiläseremonia, jossa kaksi kynttilää yhdistyy yhdeksi liekiksi. Lisäksi vihkimisessä on Sormus- ja Siunausseremoniat.

Maria Magdalena ja Yeshua ovat meille kaikille esimerkkejä Pyhästä Avioliitosta.

Me kaikki voimme kokea samaa jumalaista pyhyyttä avioliitossamme. Yhdynnässä nainen ja mies kokevat jumalaisen ykseyden. Itsestämme riippuu, kuinka voimallisesti sen koemme. Henkinen yhteys on avain myös fyysiseen kokemiseen. Kun kaksi sielua kokee autuaallisen yhdynnän, se on pyhä asia. Olen vakuuttunut, että useimmat meistä ovat ainakin joskus kokeneet näin.

Omasta kokemuksestani voin kertoa, että on mahdollista kokea kahden sielun yhteensulautuminen. Olin 33 -vuotias ja tuleva mieheni 66-vuotias, kun menimme naimisiin. Teosofeina ja ruusu-ristiläisinä meille oli alusta asti selvää, että olimme olleet rakastavaisia jo aikaisemmissa elämissä.

Uskon, että meillä ihmisillä on useitakin ns. parisieluja, sillä lukemattomien elämien aikana olemme kohdanneet valtavan määrän ihmisiä. Niin viha kuin rakkaus sitoo ihmisiä. Jotkut voivat olla naimisissa entisten vihamiestensä kanssa. Kunnes sitten oppivat vähitellen rakastamaan toisiaan. Vihamiehiä todellisuudessa ei ole; on vain opettajia. Toisinaan sielut saavat kuin ’lepoelämän’ ja saavat rauhassa rakastaa ilman vastoinkäymisiä; näin omistautuen täysin toinen toisilleen.

Olen julkaissut kirjan mieheni ja minun välisistä rakkauskirjeistä, jotka kirjoitimme seurusteluaikanamme 1970-luvulla. Tapahtui ihmeellinen asia, että hän rupesi kirjoittamaan uusia kirjeitä väliin, kun koneella puhtaaksikirjoitin kirjeitä. Se oli yllättävää ’aikamatkailua’. Liitin kirjeet kirjaan. Olen edelleen yhteydessä Jussin kanssa. Hän kuuluu ’energiaperheeseeni’.

Jälkeenpäin tajusin sellaisen asian, että Jussi auttoi minua saamaan rintasyövän, jonka avulla              pystyin käsittelemään nykyisen elämäni, ja etenkin aikaisempien elämieni traagisia traumoja. Kirjeitä kirjoittaessani nimittäin yhtäkkiä tajusin, kuinka hän mustasukkaisuudessaan oli epäillyt rakkauttani. Tämä laukaisi valtavan tunnemyrskyn sisälläni, jopa raivon. Kun kolmessa viikossa kirjoitin tekstiä monta sataa sivua, se oli sekä fyysinen että henkinen prosessi.

Suuri rakkaus voi siis toimia näinkin.

Tässä on joitakin otteita näistä yhteisistä kirjoistamme ”Keinuvuopaja Trilogia”

 

Keinuvuopaja

Yksi ainoa katse – se yhdisti meidät tässä elämässä

Marketta:
Istun luennon jälkeen kellarikahvilassa Sinua vastapäätä. Näen silmäsi. Katseemme kohtaa aivan yllättäen. Koemme tuon ihmeellisen välähdyksen, kun sekunnin murto-osassa katsomme toistemme sisimpään. Näennäisesti toisilleen vieraat ihmiset yhtyvät sielutasolla ja tunnistavat toisensa. Käsittämätön, taivaallinen kokemus fyysisellä tasolla.

Marketta:
Luin äskeisen kirjeeni Sinulle. Muistan tuon tunteen, minkä vallassa sen kirjoitin. Sen että todella olisin halunnut olla samanikäinen kanssasi. Syynä tietenkin se, että sydämessäni tiesin ajan tulevan, jolloin jään yksin. Ja näinhän luonnonlakinen mukaan sitten kävikin. Vuosia on nyt kulunut täällä fyysisessä maailmassa ilman Sinua. Ja nyt yhtäkkiä olet taas luonani tietoisuudessani. Kommunikoit kanssani aivan kuin olisit tuossa vierelläni. Keskustelemme. Kun hiljennyn hetkeksi, kuulen heti äänesi. Sinä olet alusta asti halunnut, että kirjoitan tämän kirjeenvaihtomme kirjaksi. Sinä rakkaani olet nytkin läsnä tässä hetkessä. Ei ole mennyttä, ei tulevaa, on vain TÄMÄ NYKYHETKI. Rakas, olen niin onnellinen siitä, että jälleen olet luonani.

Sinua rakastava
Aikamatkaaja Margie
Omasi

Jussi:
Veri, tuo kummallinen elämänneste, on sielujemme koti ja parhaimmillaan tuntuu kuin yksi ainoa sydän pumppaisi sitä. Juuri käsite sinäminä – minäsinä – Jussimarketta – Markettajussi kuvaa tuota tunnetta parhaiten. Onko se vain tunnetta? Voitko kuvitella elämää ilman tunnetta, tai kääntäen: tunnetta ilman elämää. Rakkaus on tunnetta, mutta ennen kaikkea se on elämää. Ota rakkaus pois elämästä, mitä jää jäljelle? Toivoton tyhjyys. Että rakastamme toisiamme, merkitsee samalla sitä, että elämme toisissamme ja samalla toisillemme. Tunnemme vain yhdessä ollen olevamme kokonaisuus, ykseys vailla äärtä ja rajaa. Kuinka paljon meissä on rakkautta, niin paljon meissä on Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.

Maila Markettani. Elän Sinussa ja Sinulle. Sinun kauttasi ja avullasi tajuan ja koen eläväni. Hänessä, Rakkaudessa, Jumalassa me liikumme ja olemme – Elämme.

Elämä on Suuri Seikkailu.
Sinua rakastava Jussisi

Marketta:
Kun hyväilet minua, tunnen ikään kuin valtavan orgasmin – koko ihoni pinnalla, valtavalla voimalla, tunne voi myös olla kuin untuvainen uni, johon haluan raueta. … En ollenkaan aliarvioi yhdynnän tuottamaa mielihyvää ja taivaallista tunnetta, sulautumisen riemua ja hurmosta. … Minulle hyväily ei ole koskaan ’vain’ esileikki, vaan täydellinen kokonaisuus alusta loppuun. Se –hyväily – voi loppua raukeuteen, johtaen vienoon nirvanaan, uneen, tai se voi jatkua leikitellen sinne tänne  tai se voi johtaa yhdyntään. Jokainen hetki on ainutkertainen, oma, yksilöllinen hetkensä – se voi silmänräpäyksessä muuttaa suuntaa, mutta ei koskaan yksin minusta lähteneenä – vain yhteisenä impulsiivisena haluna se ilmenee. Siis: en voi haluta sellaista, mitä Sinä rakkaani et halua samanaikaisesti. Rakas, näin tunnen.

Jussi & Marketta

Jussi:
Huurteisten puiden jääkristallit välkkyvät ja sädehtivät hiljaisessa aamutuulessa kuin enkelien silmät. Ne siirtävät väkisin ajatukseni autuaitten maahan, josta Rakkaus sädehtien virtaa näkevän ja tuntevan etsijän sydämeen. Taivas on niin lähellä, se on silmissä ja sydämessä, se on kaikkialla. Saan hetkeksi astua sinne, elää  siellä ja tajuta totuuden: Hänessä me elämme, liikumme ja olemme. On tosiaan näky ja tunnelma, jota ei haluaisi menettää. Auringonlämpö, rakkaus, kuitenkin sulattaa nuo välkkyvät kiteet. Ja sammuessaan niiden hohtavat säteet pyrkivät sydämiimme täyttääkseen sen säteillään ja lämmöllään kaikkea, se on Jumalaa, kohtaan. Saamme elää Jumalan tulen säteilevässä lämmössä ja uudeksi luovassa voimassa. Suuri, sanomaton rakkaus täyttää meidät kokonaan ja meillä on autuas olla Hänen kanssatyöntekijöinään. Kiitos, kiitos elämälle ja sen Luojalle. On niin äärettömän hyvä olla. Kiitos. Kiitos!

Rakas Markettani. Olet minulle näkyvä kristallisäde. Kiitos, että katsot minut arvolliseksi rakkautesi kohteeksi!
Jussisi

 

Siunaten ja rakastaen
Marketta ”Margie” Mylläri
rauhanpapitar

Jussimarketta Kivelä: Keinuvuopaja Trilogia
v. 2001, MC-Pilot Oy, nyk. Mediapinta Oy
Kirjaa voi tiedustella myös
Margielta

 

RAUHANRUKOUKSIA RUSKATUNTUREILLA

Koko syyskuu on ollut suurta juhlaa. Olen vaeltanut kotivaaroilla, tuntureilla, metsissä ja luontopoluilla. Rovaniemellä on luonto heti ovella ja lähitunturit ovat jo parin tunnin päässä. Ei tarvitse raahata varusteita halki Suomen. Voi lähteä liikkeelle, kun aika on sopiva ja, mikä parasta, silloin kun sää on hieno ja retkeilyyn kiva.

On hengen ja sielun vapaus kulkea Äiti Maria Magdalenan johdatuksessa. Vapaus onkin minulle tärkein asia, jota hengitän!
 
Olen tähän mennessä tehnyt neljä reissua tuntureille. Joka kerta sää on ollut aurinkoinen, ja ruska, varsinkin maaruska hieno. Syyskuun toisena viikonloppuna teimme Rovaniemen retkeilijöiden kanssa ruskamatkan Ylläksen jylhään maastoon. Maaruska oli upea sillä korkeudella. Olipa kokemus kiivetä äkkijyrkkää Pirunkurua, kun irtokivet kolisivat ympärillä. En kyllä uskaltanut seistä loppumatkasta, vaan käsikopelolla kiipesin huipulle. Tuskin olisin lähtenyt, vaan olisin kiertänyt, jos olisin arvannut, mitä edessä oli. Varjelus ja siunaus olivat selvästi läsnä.

hengen ja sielun vapaus
 
Sisäinen polte tuntureille
 
Yleensä olen lähtenyt yksin mihin suuntaan kulloinkin. On vain tullut tunne, että on päästävä ulos ja korkealle vaeltamaan. Aivan kuin happi loppuisi muuten. Sisäinen polte on vienyt yhä uudestaan tuntureille. Yksin on kiva vaeltaa senkin takia, että kulkiessani käyn mielessäni läpi rauhanrukouksia, pysähtyen välillä jollekin korkealle paikalle niitä ääneen esittämään.
 
Kävellessä ei muuten ole hyvä jutella, se vie energiaa. Sisäänhengitys nenän kautta ja ulos suun kautta. Tämän opin Italian vaelluksella, kun James Twymanin porukan kanssa kävelimme Assisista Roomaan Fransiskus Assisilaisen jalanjälkiä. Venäläinen Alex tämän kertoi; hän oli Siperiassa vaeltaessaan oppinut oikean kävely- ja hengitystavan. Se tepsii aivan loistavasti. Väsymys on hetkessä tipotiessään, kun keskittyy hengittämiseen.
 
Seuraavaksi pinkaisin Saariselälle. Tarkoitukseni oli käydä Pyhä/Luostolla, mutta tienhaarassa huomasinkin jatkavani matkaa suoraan pohjoiseen. Selvää johdatusta, ajattelin. Ehdin iltapäiväksi perille ja sain edullisen huoneen yhdeksi yöksi. Ei muuta kuin suoraan maastoon!
 
Avaran maiseman huikeus
 
Saariselkä on vanhaa tuttua maastoa. Siellä aina hiihdettiin ja vaellettiin, kun Yllästä ja Leviä ei vielä voimallisesti markkinoitu. Nytkin suunnistin suoraan Rumakurulle. Ihmisiä tuli vastaan, he ihmettelivät suuntaani. Sain vaeltaa aivan yksin. Rumakurun päivämajalla pidin rauhanrukoukset ja lähdin takaisin. Vain porot olivat seuranani.

Kun kiipesin Iisakkipään huipulle, aurinko rävähti paistamaan suoraan kasvoihin. Pidin taas rauhanrukoukset. Viivyttelin huipulla aika kauan. Uppouduin avaraan maisemaan ja pyörin ympyrää. Avaruuden tunne oli huikaiseva. Tuli jo kiire, koska pitkospuita ja jyrkänteitä pitkin on vaarallista kulkea hämärässä. Varjelus oli kuitenkin kanssani ja suojeli minua hellästi.
 
Maria Magdalena ja auringonsäteet
 
Aamulla lähdin suoraan aamiaisen jälkeen maastoon. Nytkin sain vaeltaa aivan yksin. Ja mikä ihana asia tapahtuikaan! Pilvien raosta aurinko rävähti paistamaan ja suoraan kasvoihini. Äiti Maria Magdalena taas leikitteli kanssani ja antoi siunauksensa valon säteiden kera. Tunsin itseni hyvin onnelliseksi.
 
Ehdin vielä suihkuun ja syömään eväitäni, ennen kuin huone oli annettava pois. Kun ajelin hiljakseen kotiin päin, rupesi loppumatkasta hienoisesti satamaan. Juuri näin, ajattelin. Sade teki hyvää, puhdisti ja rauhoitti mieltä.
 
Kotona tunturireissujen välissä ehdin pestä pyykin ja käväistä Ounasvaaralla tai Pöyliövaaralla. Etenkin Virikkolammen reitti  Pöyliövaaran maastossa on kiva kohde. Nautin kotivaaroista.
 
Vanha nostalginen Pallas
 
Seuraavaksi suunnistin Muonion suuntaan. Kittilän puolivälissä kävin moikkaamassa vanhaa koulukaveriani, poromies Pekeä, jolle porojenhoito on rakas elämäntapa. Sitten ajelin Levin suuntaan, jonka ohitin, sillä se ei kutsunut tällä kertaa. Suuntana oli suoraan Pallas ja sen monet kerot.

Vanha kunnon Pallas, toinen nostalginen kohde, jonne Saariselän ohella mentiin ennen hiihtämään ja laskettelemaan. Kun ajaa ylös hotellille, matkaa on parikymmentä kilometriä aivan hurmaavaa tietä, joka nousee ylös tunturiin. Tie menee erämaassa, kerot rupeavat näkymään. Muistan kuinka kerran opiskeluaikana tyttöporukalla ajaessamme hurrasimme sydämemme pohjasta, kun saimme Pallaksen tunturikerot näkyviin. Se on aina yhtä sykähdyttävä näky!
 
Ajattelin yöpyä Pallaksella, mutta hotelli oli juuri aamulla suljettu kesäsesongilta. Samoin minulle kävin pari vuotta sitten. Mutta luontokeskus oli auki. Lähdin heti kipuamaan ylös keroa. Ja aurinko taas paistoi. Pidin rauhanrukoukset samalla kivellä kuin pari vuotta sitten. Sitten lähdin kiipeämään Hettaan lähtevää reittiä. Tapasin iloisen, nokialaisen naisporukan, joka oli menossa Taivaskerolle. En sentään lähtenyt vaeltamaan Pallas- Hetta väliä, joka on 56 km. Mutta saavuin kuin saavuinkin illalla Hettaan, tuntureita kiertäen matkaa kyllä kertyi runsaasti enemmän.
 
Hetta on pyhä paikka
 
Saavuin Hettaan iltasella ja yövyin  Hetan Majatalossa, joka juhlii tänä vuonna 85 vuottaan. Tämä maankuulu perheyritys on kestinnyt vieraitaan vuodesta 1924 alkaen. Yövyin hotellin vanhassa päärakennuksessa. Tuntui siltä, että neljän sukupolven vaeltajat huokuivat huoneessani. Kuvittelin, kuinka väsyneet vaeltajat onnellisina nukahtivat ihanan Pallas-Hetta patikoimisen ja muun vaeltamisen jälkeen.

maaruskan hehkua hetassa
Kuva: Marketta Mylläri
 
Aamulla lähdin virkeänä maastoon. Kiipesin Jyppyrän huipulle ja sitten vaelsin Jyppyrän selkää pitkin. Saana näkyi upeasti, maaruska oli upeinta, mitä olen tänä syksynä nähnyt. Ei ainuttakaan ihmistä näkynyt polullani. Pidin taas rauhanrukouksiani, söin eväitäni ja nautin olemassaolostani joka solulla.
 
Kun kysyin Maria Magdalenalta, miksi minun piti ajaa tällä reissullani juuri Hettaan, hän sanoi, että Hetta on pyhä paikka saamelaisille ja muillekin. Minun piti pitää rauhanrukouksia myös siellä. Ja ihanat rauha, ruska ja kauneus sieltä löytyivätkin. Sydämeni iloitsi joka solulla.
 
Jätin huoneen vasta kolmelta, kun olin saanut siihen Tiinalta luvan. Lähdin ajelemaan kotiinpäin. Aurinko oli taas kerran seuranani. Kuinka nautinkaan tästä ajosta. Muonion ohitin ja lähdin Pellon kautta ihanaa Torniojoen vartta. Aurinko kultasi keltaiset koivut, vaarat sinersivät kaukaa ja Torniojoen rantamaisemat loistivat vesi välkkyen.
 
Auringonkutsu Pyhätunturiin
 
Neljännen kerran lähdin vielä tunturiin syyskuun viimeisenä lauantaina. Aurinko paistoi niin ihanasti, että sen kummemmin miettimättä pakkasin kamppeet ja lähdin ajamaan Pyhätunturille. Lähdin heti tunturiin Isokurua alas ja huikaisevat portaat ylös ja eteenpäin Pyhänkasteen lammelle. Karhunjuomalammen laavulla oli iloisia vaeltajia. Seurasin polkua eteenpäin ja kohta huomasin auringon valaiseman rinteen, joka kutsui ihmeellisesti. Kiipesin sitä ja näin ison pyramidinmuotoisen kiviröykkiön. Sitten muistin, että juuri tällä paikalla pidin rauhanrukouksia kaksi vuotta sitten. Kuinka ollakaan aurinko rupesi taas paistamaan, kun aloitin ääneen rukoukseni. Juuri tänne minun piti vielä tulla tänä ruskana. Äiti Maria Magdalena helli minua säteillään ja puheellaan.
 

Auringonpaiste ja kauneus ovat seuranneet reissujani koko ajan. Tunnen,  kuinka kauneus on kasvanut sisälläni. Kaikella on tarkoituksensa. Olen elänyt Maria Magdalenan seurassa koko ajan näillä vaelluksillani. Olen rukoillut rauhaa ja rakkautta. Olen tuntenut, että kaikki on hyvin maailmassa. Olen onnellinen, iloinen ja rauhallinen. Tätä samaa toivon Sinullekin, rakas lukijani.
 
Siunaten ja rakastaen
Marketta "Margie"Mylläri
rauhanpapitar

 

MARIA MAGDALENA SYDÄMESSÄNI

Maria Magdalena oli Jeesuksen rakkain ja läheisin ihminen. Hän oli myös ylipapitar ja se opetuslapsi, joka apostoli Johanneksen ohella syvimmin ymmärsi Jeesuksen esoteerisen, sisäisen  viisauden. Minulle oli suuri ilo löytää Maria Magdalena jo vuosia sitten opiskellessani naisjumaluutta.

Tukholmassa on aivan ihana, vanha 1700-luvulta oleva Maria Magdalena Kyrka. Se on korkealla mäellä aivan Slussenin yläpuolella. Sen vihreä torni näkyy, kun tulee vanhan kaupungin suunnasta. Kuka kirkon rakensikin, hän tiesi kuka Maria Magdalena todellisuudessa oli. Kirkko on hyvin kaunis ja naisellinen, pastellisävyinen niin sisältä kuin ulkoa. Alttaritaulussa paimenet siunaavat lasta ja kaksi jumalattaren patsasta on molemmin puolin taulua. Saarnatuolin reunassa on Maria Magdalenan kasvokuva medaljonkina. Koko kirkko huokuu naisjumaluuden kauneutta ja sulokkuutta. Alttaripalveluksen suorittanut naispuolinen pastorikin oli kaunis - kuin ilmetty Maria Magdalena.


Sydämessäni on suuri ilo siitä, että myös Maria Magdalena on saamassa sen arvostuksen ja rakkauden, mikä hänelle kuuluu. Eräs unelmani onkin luoda tänne pohjoiseen Maria Magdalenalle oma pyhäkkö, temppeli.

Maria Magdalenan instrumenttina

Sain Maria Magdalenalta tehtäväksi perustaa Maria Magdalena Sisters. Sen perustava meditaatio oli helluntaina, 31.5. Täällä Rovaniemellä meitä oli kolme: Marianne Oulusta, pikkusiskoni Riitta ja minä. Tähän meditaatioon liittyivät monet sisaret ja ystävät eri maissa, kuten muun muassa SanctaDivina-järjestö, johon kuulun.

Maria Magdalena Sisters on täysin vapaamuotoinen, henkinen yhteisö, ilman mitään rajoittavia sääntöjä tai johtohenkilöitä. Sisar auttaa toinen toistaan tarpeen mukaan, niin kuin sisar tekee luonnostaan. Miten tämä yhteisö toimii jatkossa, on täysin Maria Magdalenan toiveiden johdatuksessa. Pääasia on tiedostaa tällainen henkinen yhteisö, jolta saa energia-apua pelkästään ajattelemalla Maria Magdalenaa. Minulle voi myös lähettää rukouspyyntöjä, joita välitän eteenpäin.


mSiitä asti kun Beloved Communityn pappisseminaarissa opiskellessani luin kirjoja Maria Magdalenasta, on sydämeni kuulunut hänelle. Iloitsen joka hetki siitä, että saan olla häneen yhteydessä ja olla yksi hänen instrumenteistaan. Antaudun, luotan ja olen kiitollinen tästä suuresta siunauksesta elämässäni. Ne visiot, jotka hän on antanut minulle, toteutukoot juuri siten kuin hän haluaa niiden toteutuvan.

Y on voimakas merkki

Pari vuotta sitten palasin kotikaupunkiini Rovaniemelle. Tunsin kuinka sydämeni juuret kutsuivat minua. Nämä ihanat jokivarret, jossa Kemijoki ja Ounasjoki yhtyvät keskellä kaupunkia ja muodostavat suuren Y-kirjaimen.

Y-kirjain on hyvin voimakas merkki. Jeesuksen arameankielinen nimi Yeshua antaa englanninkielisen Yes -sanan eli kyllä sanan. Kun ihminen laittaa kätensä ylöspäin, hän on Y-kirjain. Silloin hän avautuu kosmiselle rakkaudelle ja pyytää tätä ilmenemään elämässään. Rovaniemen kaupungissa on tällainen voimakas merkki. Kaupunki myös on vaarojen syleilyssä, kotivaarana Ounasvaara. Minun henkilökohtainen Äitivaaranani on kuitenkin Pöyliövaara, jonka juurella äitini kotitila aikoinaan sijaitsi. Se näkyy myös ikkunastani, kun kotialttarillani pidän päivittäisiä rauhanrukouksia.

Sukuni esiäidit ja esi-isät ovat asuneet täällä jokivarressa satoja vuosia viljellen Kemijoen varren peltoja. Suuri osa kaupungin ihmisistä on sukulaisiani. Lapin sodassa kaupunki hävitettiin maantasalle, vain joku talo siellä täällä säilyi. Näitä säilyneitä taloja ovat kotitaloni, isänäidin kotitalo ja isänäidinäidin kotitalo. Ne muodostavat kolmion ja ne sijaitsevat parin, kolmen kilometrin säteellä keskustasta. Tunnen, että tässä on suuri siunaus ja mysteeri ainakin minulle itselleni. Olenkin usein miettinyt tätä asiaa ja sen merkitystä.

Syvä ja ihmeellinen hiljaisuus

Maria Magdalena on minulle usein kertonut, että hän on johdattanut minut juuri tänne syntymään. Valoisaan toukokuun aikaan, jolloin pimeys muuttuu valoksi täällä pohjoisessa. Sitten johdatus maailmalle ja nyt takaisin kotiin. Kaikella elämässämme on tarkoitus. Niin tälläkin asialla. On vain kuunneltava sydämensä ääntä. Hiljaa ja nöyränä. Näin vastaukset löytyvät sisimmästä.

Hiljaisuus on syvä ja ihmeellinen asia. Viime vuosina olen nauttinut juuri hiljaisuudesta. Voin maata sohvallani, katsella suurta kuusta ikkunan takana ja ihailla kuusenoksien tanssia ja olla ajattelematta mitään. Silloin juuri Maria Magdalena usein puhuu minulle. Niin kuin myös aamuisin ja iltaisin ennen nukahtamista uneen. Puhe on lempeää ja rauhoittavaa. Ole rauhallinen. Se on aina tärkein viesti. Ja sen jälkeen voi keskustella kaikista asioista. Kun antautuu, luottaa ja on kiitollinen, avautuu ihmeellinen kanava ja voi antaa tilaa korkeammille energioille vaikuttaa itsensä kautta.

Puhutulla sanalla suuri voima

Tänä kesänä on Lapissakin ollut hyvin lämmintä ja vedet sopivan lämpöisiä myös uimiseen. En muista milloin olisin uinut niin paljon. Asun pienkerrostalossa, joka on aivan veden ääressä. Harjulampi on keskellä kaupunkia oleva puhdas, kaunis lampi, joka laskee Kemijokeen. Vesi vaihtuu koko ajan, joten se on puhdasta. Uidessa siunaan veden ja tiedän, että kaikki maailman vedet ovat siunatut.

Pidän joka päivä tunnin mittaisen palveluksen kotialttarillani. Pukeudun valkoiseen papinasuun ja siniseen papinstoolaani ja niihin koruihin, jotka sain pappisvihkimyksen yhteydessä Assisissa. Suurten uskontojen rauhanrukoukset kuuluvat teksteihini. Samoin sellaisia tekstejä, jotka ovat minulle tulleet vuosien kuluessa tärkeiksi. Puhun ääneen suomeksi ja englanniksi, sillä tiedän, että puhutulla sanalla on suuri voima. Näin olen oppinut Kalevalaa opiskellessani.

Olen energiapappi!

mmSeurakuntani on koko ihmiskunta. Tunnen olevani nimenomaan energiapappi. Kutsun itseäni rauhanpapittareksi erottuakseni vanhakantaisista miespapeista. Peace Minister voi olla sekä mies että nainen. Suomessa on toinenkin Beloved Communityn papitar, nimittäin Raija Maria Rintapää Vaasassa. Suoritamme muun muassa avioliittoon vihkimisseremonioita. Tässä seremoniassa yhdistyy nais- ja miesjumaluus ihmeellisellä, pyhällä tavalla.

Tunnen eläneeni sinä aikana, jolloin Jeesus ja Maria Magdalena elivät. Niin kuin moni muukin henkinen ihminen on elänyt silloin Palestiinassa. Siksi nämä asiat ovat minulle niin tuttuja. Olen täysin vakuuttunut siitä, että Jeesus ja Maria Magdalena olivat naimisissa ja heillä oli myös lapsia. Heissä mies- ja naisenergia täydensivät toisiaan, niin kuin Luoja on sen tarkoittanut. He ovat minulle hyvin läheisiä, rakkaita ystäviä.

Nyt on aika kaiken tulla esille

Maria Magdalena ja apostoli Johannes perustivat Rakastetun Yhteisön. Se on aina ollut olemassa, useimmiten kuitenkin maan alla toimien, koska kirkko on aina vihannut ja vainonnut sitä ja sen kannattajia. Nykyisin se toimii julkisesti Beloved Communityn nimellä ja sen tunnetuin rauhanpappi on rauhantrubaduuri, kirjailija James Twyman. Järjestön tarkoituksena on saada ihmiset heräämään ja vaikuttamaan siihen, että eksoteerinen, Pietarin kirkko ja esoteerinen, Maria Magdalenan ja apostoli Johanneksen perustama kirkko voisivat yhdistyä. Jotta tasapaino mies- ja naisenergian välillä vihdoinkin toteutuisi. Tämä aika on nyt käsillä hyvin voimallisesti.

Nyt on aika kaiken tulla esille. On aika antaa valon loistaa pimeydessä. Tätä valoa esille tuomaan on meidät kaikki kutsuttu. Valo tarvitsee välineitä, instrumentteja, joiden kautta loistaa. Siksi tänä aikana elää niin paljon valaistuneita sieluja, jotka vapaaehtoisesti ovat halunneet tänne syntyä. Se on ihmeellinen kutsu sydämessä. Siitä ei voi erehtyä. Se soi iloa ja riemua. Niin kuin minullakin palatessani kotiin Rovaniemelle.

Tanssissa joka solu ilmaisee iloa 

Ilo on suuri, mystinen asia elämässämme. Ilman Iloa ei edes tunne kunnolla elävänsä. Juuri tätä iloa olemme tänä kesänä saaneet tuntea, kun aurinko on hellinyt säteillään. Olen ilmaissut tätä iloa myös tanssimalla. Olen aina rakastanut tanssimista, sen eri muodoissaan, mutta nimenomaan nopea rokki on lempitanssini. Siinä joka solu ilmaisee iloa täysin rinnoin. Voi vain antautua musiikille ja rytmille ja antaa sen viedä mennessään. Olenkin tanssinut paljon kesälavoilla. Kaunis ympäristö veden ääressä, raitis ilma, reipas musiikki ja ihanat ystävät ovat riemastuttaneet minua hurmaavalla tavalla.

Eräs ihanimpia tanssikokemuksia minulle tänä kesänä on ollut uuden tangokuninkaamme, Amadeuksen esiintyminen heinäkuun viimeisellä viikolla suositussa tanssipaikassa Valdemarissa, joka sijaitsee Kemijoen rannassa aivan kaupungin sydämessä. Talostamme lähti iloinen naisporukka Amadeusta kuuntelemaan. Olimme niin kuin kaikki muutkin ihastuneita tähän nuoreen hurmuriin. Hän laulaa hyvin, on vaatimaton ja nöyrä. Hän kulkee ihmisten parissa ja juttelee miellyttävästi. Kun hän pysähtyi lähelleni, Maria Magdalena sanoi kauttani: "Olet yhteydessä korkeisiin energioihin. Ne suojelevat sinua. Muista se aina." Amadeus katsoi minua silmiin ja sanoi: "Niin, tiedän sen." Ja sitten hän halasi lämpimästi.

Tunsin itseni koko illan teinitytöksi. Amadeus, tanssiminen, iloiset ystävät ja kaunis ympäristö loivat upeat energiat tapahtumalle. Ja ennen kaikkea valtava Ilo oli läsnä.

Se mikä tuottaa iloa elämään, on suurta. Se saa ihmisen suoraan yhteyteen korkeisiin energioihin. Kaikki nämä kesän ilot: sauvakävely, uiminen, tanssiminen, mansikoiden syöminen,  mustikoiden napsiminen, ystävät ovat saaneet minut rakastuneeseen oloon. Voin sanoa, että olen rakastunut Elämään. Elän joka solullani.

Siunaten ja rakastaen
Margie
rauhanpapitar

Kuvat otti Ville Ojansivu.

 

LAPIN LUONTO LUO AITOA TAIKAA

Koko syyskuu on ollut suurta juhlaa. Olen vaeltanut kotivaaroilla, tuntureilla, metsissä ja luontopoluilla. Rovaniemellä on luonto heti ovella ja lähitunturit ovat jo parin tunnin päässä. Ei tarvitse raahata varusteita halki Suomen. Voi lähteä liikkeelle, kun aika on sopiva ja, mikä parasta, silloin kun sää on hieno ja retkeilyyn kiva.

Olen tähän mennessä tehnyt neljä reissua tuntureille. Joka kerta on sää ollut aurinkoinen ja ruskakin kaunis. Syyskuun toisena viikonloppuna teimme Rovaniemen retkeilijöiden kanssa ruskamatkan Ylläksen jylhään maastoon.

Olipa kokemus kiivetä äkkijyrkkää Pirunkurua, kun irtokivet kolisivat ympärillä. Tuskin olisin lähtenyt, vaan olisin kiertänyt, jos olisin arvannut mitä edessä oli. 

Ylläksen pirunkurulta
Kuva: Margie

Yleensä olen lähtenyt yksin mihin suuntaan kulloinkin. On vain tullut tunne, että on päästävä ulos ja korkealle vaeltamaan.  Sisäinen polte on vienyt yhä uudestaan tuntureille. Yksin on kiva vaeltaa senkin takia, että kulkiessani käyn läpi rauhanrukouksia ja puhun ääneen jollakin kivellä seisten.

Kävellessä ei ole hyvä jutella; se vie energiaa. Sisäänhengitys nenän kautta ja ulos suun kautta. Tämän opin Italian vaelluksella, kun James Twymanin porukan kanssa kävelimme Assisista Roomaan Fransiskus Assisilaisen jalanjälkiä. Venäläinen Alex tämän kertoi; hän oli Siperiassa vaeltaessaan oppinut oikean kävely- ja hengitystavan. Se tepsii aivan loistavasti. Väsymys on hetkessä tipotiessään, kun keskittyy hengittämiseen.

Seuraavaksi pinkaisin Saariselälle. Tarkoitukseni oli käydä Pyhä/Luostolla, mutta tienhaarassa huomasinkin jatkavani matkaa suoraan pohjoiseen. Pyhätunturilla kävin sitten myöhemmin.

Saariselällä aina hiihdettiin ja vaellettiin, kun Yllästä ja Leviä ei vielä paljon markkinoitu. Nytkin suunnistin suoraan Rumakurulle. Ihmisiä tuli vastaan ja ihmetteli suuntaani. Sain aivan yksin vaeltaa. Rumakurun majalla pidin rauhanrukoukset. Palatessani näin vain poroja. Kun kiipesin Iisakkipään huipulle, aurinko rävähti paistamaan suoraan kasvoihin. Pidin taas rauhanrukoukset.

Seuraavana aamuna aikaisin lähdin Iisakkipäälle kipuamaan. Ja kuinka ollakaan, aurinko rävähti paistamaan suoraan kasvoihini, paistamaan ja suoraan kasvoihini.

Äiti Maria Magdalena taas leikitteli kanssani ja antoi siunauksensa valon säteiden kera. Tunsin itseni hyvin onnelliseksi ja rauhalliseksi.

Kotimatkalla rupesi hiljalleen satamaan. Sade teki hyvää, puhdisti ja rauhoitti mieltä. Kotona tunturireissujen välissä ehdin pestä pyykin ja käväistä Ounasvaaralla tai Pöyliövaaralla. Myös Virikkolammen polku on kiva; siellä tapaa usein iloisia, nuoria lapsiperheitä.

Seuraava kohteeni oli vanha kunnon Pallas, toinen nostalginen kohde. Kun ajaa ylös hotellille, matkaa on parikymmentä kilometriä aivan hurmaavaa tietä, joka nousee ylös tunturiin. Muistan kuinka kerran opiskeluaikana tyttöporukalla ajaessamme hurrasimme, kun saimme Pallaksen tunturikerot näkyviin. Näky on aina yhtä sykähdyttävä. Pallas on minulle rakkain tunturialue.

Ajattelin yöpyä Pallaksella, mutta hotelli oli aamulla suljettu syyssesongilta. Samoin minulle kävin pari vuotta sitten. Mutta luontokeskus on yleensä auki. Auringonpaisteessa pidin rauhanrukoukset samalla kivellä, kuin pari vuotta sitten. Sitten lähdin kiipeämään Hettaan lähtevää reittiä. Tapasin iloisen, nokialaisen naisporukan, joka oli menossa Taivaskerolle.
En sentään lähtenyt vaeltamaan Pallas- Hetta väliä, joka on 56 km.

Saavuin kuin saavuinkin illalla Hettaan, tuntureita kiertäen matkaa kyllä kertyi tuplasti. Yövyin  Hetan Majatalossa, joka juhlii tänä vuonna 85 vuottaan. Tämä maankuulu perheyritys on kestinnyt vieraitaan vuodesta 1924 alkaen. Yövyin hotellin vanhassa päärakennuksessa aivan yksin.

Hetasta
Kuva: Margie

Tuntui siltä, että neljän sukupolven vaeltajat huokuivat huoneessani. Kuvittelin, kuinka väsyneet vaeltajat onnellisina nukahtivat ihanan Pallas-Hetta patikoimisen ja muun vaeltamisen jälkeen.

Aamulla lähdin taas heti vaeltamaan. Kiipesin Jyppyrän huipulle ja sitten vaelsin Jyppyrän selkää pitkin. Saana näkyi upeasti, maaruska oli upeinta mitä olen tänä syksynä nähnyt. Ei ainuttakaan ihmistä näkynyt polullani. Pidin rauhanrukoukset ja Siunaamiset Energiahoidot kaikessa rauhassa.

Kun kysyin Maria Magdalenalta, miksi minun piti ajaa tällä reissullani juuri Hettaan, hän sanoi, että Hetta on pyhä paikka saamelaisille ja muillekin. Minun piti pitää rauhanrukouksia myös siellä. Ja ihana rauha, ruska ja kauneus sieltä löytyikin. Sydämeni iloitsi joka solulla.

Jätin huoneen vasta kolmelta, kun olin saanut siihen luvan herttaiselta Tiinalta, neljännen polven perheyrittäjältä. Lähdin ajelemaan kotiinpäin. Aurinko taas kerran seuranani. Kuinka nautinkaan tästä ajosta. Muonion ohitin ja lähdin Pellon kautta ihanaa Tornionjoen vartta. Aurinko kultasi keltaiset koivut, vaarat sinersivät kaukaa ja Tornionjoen rantamaisemat loistivat vesi välkkyen.

Auringonpaiste ja kauneus ovat seuranneet reissujani koko ajan. Tunnen kuinka kauneus on kasvanut sisälläni. Kaikella on tarkoituksensa.

Olen elänyt Maria Magdalenan seurassa koko ajan näillä vaelluksillani. Olen rukoillut rauhaa ja rakkautta ja siunausta. Olen tuntenut, että kaikki on hyvin maailmassa.

Olen onnellinen, iloinen ja rauhallinen. Tätä samaa toivon Sinullekin.

Siunaten ja rakastaen
Marketta Mylläri
rauhanpapitar

 

MARIA MAGDALENAN MATKASSA 

Aikamme historian eräs pahiten väärinymmärretty, parjattu ja häväisty ihminen on Maria Magdalena. Vuonna 591 paavi Gregoriuksen eräässä kirjoituksessa "Homily 33" vihjailtiin epämääräisesti, että Maria Magdalena olisi sama henkilö kuin evankeliumien nimetön nainen, ja että uskovaisten tulisi pitää Maria Magdalenaa katuvana huorana. Tästä alkoi kahden tuhannen vuoden ajan kestänyt häväistys.

Vuonna 1969 katolinen kirkko julkisesti kumosi tämän väitteen ja myönsi näin oman virheensä.

Tiesitkö tämän? En minä ainakaan, ennen kuin luin sen Maria Magdalenan evankeliumin esipuheesta jo vuosia sitten. Näinhän se on. Vielä tänäkin päivänä ihmisen maine viedään hetkessä. Sitten se muka puhdistetaan jonkin kirjan alaviitteessä, jota useimmat ihmiset eivät edes näe, saati sitten usko, vaan jatkavat mielessään samaa panettelevaa valhetta.

Derelicta by Botticelli

Maalaus on vuodelta 1495. Yksinäinen, hylätty nainen on käpertyneenä suljetun oven eteen, punavärisen vaatteen riekaleet hajallaan hänen ympärillään. Derelicta on pilkattu ja haavoitettu nainen, estetty yhteisön täydestä osallistumisesta; hänen latinalainen nimensä tarkoittaa "hylätty".
 
Derelicta on Korkean Veisun morsian, jonka muurinvartijat pieksivät ja ottivat hänen viittansa. Jeesuksen ja Maria Magdalenan rakkaussuhde on kuvattuna Raamatun Korkeassa Veisussa:
 
"5.6....Mutta rakkaani oli kadonnut, mennyt menojaan. Hänen puhuessaan oli sieluni vallannut hämmennys. Minä etsin häntä, mutta en häntä löytänyt. Minä huusin häntä, mutta en häntä löytänyt. Minä huusin häntä, mutta hän ei minulle vastannut.
 
5.7. Kohtasivat minut vartijat, jotka kaupunkia kiertävät, he löivät minua ja haavoittivat minut; päällysharson riistivät yltäni muurien vartijat."
 
Margien käännös Margaret Starbirdin kirjasta "The Woman with the Alabaster Jar, Mary Magdalen and the Holy Grail"

Viime vuosikymmeninä on Egyptin ja Kuolleen meren erämaasta löydetty vanhoja kirjoja ja evankeliumeja, jotka kätkettiin sinne aikamme ensimmäisellä vuosisadalla ja aikaisemmin. Niitä ei käy kiistäminen. Ne kätkettiin sitten uudestaan, etenkin Vatikaanin taholta, museoiden hämärään. Nykyään mikään ei kuitenkaan pysy salassa, koska enää mikään tutkija ei saa arvokasta materiaalia yksin haltuunsa, vaan nykytekniikka tulee avuksi tässäkin asiassa.

Maria Magdalena oli Jeesuksen rakkain ja läheisin ihminen. Hän oli myös ylipapitar ja se opetuslapsi, joka apostoli Johanneksen ohella syvimmin ymmärsi Jeesuksen esoteerisen, sisäisen  viisauden. Minulle oli suuri ilo löytää Maria Magdalena jo vuosia sitten opiskellessani naisjumaluutta. Kahden tuhannen vuoden ajan naisia on kidutettu, häväisty ja poltettu noitina, ties minkä syyn nojalla. Kirkko on aina vihannut toisinajattelijoita ja etenkin itsenäisesti ajattelevia naisia.

Tänä aikana ei mikään pysy salassa. Kaikki paiseet ja valheet puhkeavat itsestään. Olemme hyvää vauhtia nähneet tämän tapahtuvan elämässämme.

Kävin pääsiäisreissullani Tukholmassa. Siellä on aivan ihana, vanha 1700-luvulta oleva Maria Magdalena Kyrka. Se on korkealla mäellä aivan kaupungin sydämessä. Sen vihreä torni näkyy, kun tulee vanhan kaupungin suunnasta. Kuka kirkon rakensikin, hän tiesi kuka Maria Magdalena todellisuudessa oli.

Kirkko on hyvin kaunis ja naisellinen, pastellisävyinen niin sisältä kuin ulkoa. Alttaritaulussa paimenet siunaavat lasta ja molemmin puolin taulua on jumalattaren patsas. Saarnatuolin reunassa on Maria Magdalenan kasvokuva medaljonkina. Koko kirkko huokuu naisjumaluuden kauneutta ja sulokkuutta. Alttaripalveluksen suorittanut naispuolinen pastorikin oli kuin ilmetty Maria Magdalena.


Sydämessäni on suuri ilo siitä, että myös Maria Magdalena on saamassa sen arvostuksen ja rakkauden, mikä hänelle kuuluu. Maria Magdalena on sydämessäni.

Siunaten ja rakastaen
Marketta Mylläri
rauhanpapitar

 

Ad Astra

Istun junassa matkalla Jyväskylään. On aurinkoinen, kesäinen lauantai-iltapäivä. Vastapäätä istuu viehättävästi vanhentunut kaunis rouva. Juttelumme alkaa luontevasti, kun kysyn, saanko istua hänen seuraansa. Hän hymyilee herttaisesti, ja hetken päästä olemme jo vilkkaassa keskustelussa. Hän kertoo käyneensä poikansa perheen luona Loimaalla ja on nyt palaamassa kotiin Kuopioon. Hän kertoo olevansa 90 -vuotias, vaikka en sitä aluksi oikein uskokaan. Kuinka ollakaan, ennen kuin saavumme Jyväskylään, hän on ehtinyt kertoa elämästään hyvin paljon. Hänen tyttärensä asuu Saksassa ja hän on usein käynyt myös tämän perhettä tapaamassa. Itsekin huomaan kertovani omasta elämästäni. Kun juna lähestyy Jyväskylää, olemme jo kuin vanhoja hyviä ystäviä ja vaihdamme osoitteita. Hänen nimensä on Maria. Siltä hän myös näyttää, Maria-sieluiselta enkeliltä. Aivan kuten Lyyli-tätini, joka myös eli vanhaksi ja oli kuollessaan 93-vuotias.

Näin luontevasti se käy, ajattelen mielessäni. Tapaamme uuden ystävän ja kuljemme hetken yhdessä, ehkä tapaamme vielä, ehkä emme, mutta kumpikin saa paljon yhteisestä kohtaamisesta. Alunperin minun oli tarkoitus jäädä useammaksi päiväksi Jyväskylään, mutta illalla päätänkin yllättäen lähteä takaisin Tampereelle. Junamatka tuntuu paljon pidemmältä. Ympärillä on nuorisoa, joka puhuu kännykkään tai katselee elokuvaa kannettavasta tietokoneesta. Tiedän sydämessäni, että matkani syy Jyväskylään oli Marian kohtaaminen.

Sunnuntaina, Marian päivänä, päätän käydä Tampereen taidemuseon näyttelyssä "Akseli & Nuori Suomi, Akseli Gallen-Kallela suomalaisuuden rakentajana". Se on avoinna syyskuun loppuun asti, joten sinne toivottavasti löytää tiensä moni muukin.

Akseli Gallen-Kallela (1865-1931), maatalonpoika Tyrväältä, ilmoitti jo varhain helsinkiläisille koulutovereilleen aikovansa taiteilijaksi. Hän maalasi ensimmäisen öljymaalauksensa 16-vuotiaana vuonna 1881 ja toteutti seuraavan viiden vuosikymmenen aikana lupauksensa monella taiteen saralla.

Taidemuseon yläkerrassa heti portaiden yläpuolella ovat upeat Kalevala-aiheiset maalaukset Sammon taonta, Väinämöinen ja Aino, Marjatta ja Kristus-lapsi sekä Väinämöisen lähtö. Näitä ja muita Kalevala-aiheisia maalauksia katsellessa tuntee pyhyyttä ja jää miettimään sitä, kuinka Gallen-Kallela on luonut meille suomalaisille kuvallisen muodon Kalevalan runoille. Se mitä näemme mielessämme Kalevalaa lukiessamme, on hänen luomaansa hyvin voimakkaasti. Hän oli näkijä ja lahjoitti meille näkynsä. Aivan samoin kuin Sibelius musiikissaan, Eino Leino, Aleksis Kivi ja monet muut suuruudet runoissaan ja teoksissaan ovat päässeet yhteyteen Suomen kansan sielun ja hengen kanssa.

Lempitauluni näyttelyssä on Ad Astra. Tästä taiteilija kertoo itse näin:

"Aloin sen vuonna 1894 asuessani Sääksmäen Rapolassa... Teos kuvaa ylösnousemusta. Aiheeseen ja sen käsittelyyn on kertomus ristiinnaulitusta vaikuttanut huomattavalla tavalla. Maailman vapauttajan asento ristipuulla , - eikö se voisi symbolisoida myöskin sitä mitä ihminen, joka on kaiken kärsinyt ja kaikesta vapautunut, tuntee? Tytölle maalasin ensin stigmat käsiin ja kylkeen, mutta poistin ne myöhemmin, harkittuani asiaa tarkemmin. Punaista valoa heijastelevat pilvet, joista tyttö nousee, ovat vielä maapalloon kuuluvaa. Tulevaisuuden elämää verhoo takana oleva valo." Per aspera ad astra - kärsimysten kautta kirkkauteen on maalauksen johtava ajatus. Taulusta tuli taiteilijalle läheinen. Eräänlainen yksityinen alttaritaulu se oli mm. lasten ristiäisjuhlassa. Pitsimäisen kultakehyksen teokseensa taiteilija on myös itse veistänyt.

Tämä sama taulu oli esillä kolmisen vuotta sitten Tampereen taidemuseon näyttelyssä "Mystiikan portit". Se oli yläkerrassa aulan keskellä, museon näkyvimmällä paikalla. Nuoren tytön suloinen Kristus-hahmo, pään ympärillä kultaiset hiukset tähtiä tavoitellen, vangitsi tulijan omaan mystiseen otteeseensa.

Junamatka Jyväskylään ja Marian kohtaaminen punoutuvat minulla yhteen Ad Astra -maalauksen kanssa. Kummassakin koin samanlaista pyhyyden tunnetta, ykseyttä ja rakkautta.

Heinäkuun helteessä,
Margie

 

Kiireetön kirjailija

Istumme siskoni Eevan kanssa puutarhakeinussa kauniissa puutarhassani ja kerromme kuulumisia toisillemme. Eeva on tehnyt kierroksen lastensa luona, Tukholmasta Turkuun ja nyt Tampereelle. Ihailemme kukkapenkkini kultaisia kulleroita, jotka olen joskus tuonut kotipelloiltamme Rovaniemeltä. Kullerot ovat meille lappilaisille hyvin rakkaita kukkia, ovathan ne Lapin keltaisia ruusuja. Myös kielot ja lemmikit ovat suloisia kukkasia, ja ilokseni nekin ovat levinneet puutarhassani vähän joka puolelle, tien vartta myöten. Omenapuut ovat jo melkein kukkineet, mutta pienin, pari vuotta sitten istuttamani valkoinen kuulas omenapuu on vielä valkoisen kukkameren peitossa. Myös erikoiset ja erilaiset iirikset, jotka eräänä kesänä toin Viron matkaltani, ovat avautuneet viehättävästi. Kaikki tämä kauneus ja auringonpaiste herkistää sielun ja tekee onnelliseksi. Ei tarvitse tehdä mitään, vain olla ja nauttia olemassaolosta, tai sitten pohtia erilaisia asioita mielessään.

Eräs mielenkiintoisimmista aiheista viime aikoina on ollut Da Vinci Koodi -elokuva, joka on tehty samannimisen kirjan pohjalta. Itsekin kävin sen katsomassa ja suosittelen kaikille, jotka haluavat avartaa maailmankatsomustaan ja heittää luutuneita uskomuksiaan romukoppaan. Tästä lähinnä on kysymys. Ei siitä, kuinka hyvin elokuva on tehty, tai kuinka historiallisia tosiasioita on kuvattu. Jo kirjan luettuaan tajuaa, että kukaan ei jaksaisi lukea tiiliskiven paksuista historiaa 2000 vuoden ajalta. Juonellinen kertomus on ainoa järkevä tapa esittää tällaisia asioita. Jokainen saa näin myös itse vapaasti valita mitä uskoo ja mitä ei.

Itselleni Da Vinci Koodin perusasiat ovat hyvinkin tuttuja. Olen vuosia lukenut ja tutkinut Maria Magdalena -kirjallisuutta ja pitänyt hänestä myös esitelmiä. Olen myös ihmetellyt, kuinka valtavan paljon kirjallisuutta ja tietoa hänestä onkaan. Ja etelä -Ranska on täynnä konkreettista tietoa hänestä kirkkojen, kappeleiden ja patsaiden muodossa. Samoin perimätietoa hänestä on valtavasti vielä nykypäivänäkin paikallisten asukkaiden parissa.

Miksi siis juuri nyt hän on niin ajankohtainen? Yksinkertaisesti siksi, että NYT on hetki totuuden paljastua hänestä. Kaksi tuhatta vuotta hän on ollut kirkon tietoisesti unohtama ja halveksima, aivan käsittämättömällä tavalla. Raamatussa ei missään kohtaa häntä panetella, päinvastoin hänen sanotaan olevan Apostolien Apostoli. Mutta mitä tapahtuikaan hänen kohdallaan?

Vuonna 591 paavi Gregorius I aikana ruvettiin esittämään hämäriä viittauksia Maria Magdalenan maineeseen ja hänestä tehtiin kaikkien katuvien huorien symboli. Ja mitä tapahtuikaan vuonna 1969? Katolinen kirkko pyysi anteeksi erehdystään ja niin sanotusti "palautti" Maria Magdalenan kunnian. Ihme ja kumma, näinkö todella! Onko joku mahdollisesti kuullut tällaisesta asiasta? Lähes 1500 vuotta siis väärinkäsitystä, ja oikaisu hyvin vaatimattomasti. Näinhän se useimmiten on vielä tänäkin päivänä. Kun jonkun henkilön maine mustataan, se korjataan pienellä präntillä jossain alaviitteessä, niin että tuskin kukaan kiinnittää mitään huomiota koko asiaan.

Joka puolelta tulvii nyt tietoa Maria Magdalenasta. Siltä ei voi kukaan välttyä. Kun jonkun asian on aika paljastua, se vain tapahtuu. Kun valhe valheen päällä on paisunut riittävän suureksi, se puhkeaa itsestään kuin paise. Tästä on kysymys myös Da Vinci Koodi -elokuvan ja kaiken Maria Magdalena käsittelevän kirjallisuuden kanssa. On aika arvioida historiaa uudelta kannalta, luopua maskuliinisesta herra-ajattelusta ja muistaa, että meidät on luotu sekä naisiksi että miehiksi. Enää puolta ihmiskuntaa ei voi vähättelemällä nitistää ja alistaa olemattomaksi.

Suvussamme on aina ollut vahvoja naisia, ja näin on nykyäänkin. Etenkin nuoret naiset ovat iloisia, reippaita ja aikaansaavia. Heille maailma on avoin ja mielenkiintoinen kaikkine haasteineen ja uusine ulottuvuuksineen. Heidän ei tarvitse kilpailla miesten maailmassa, sillä on itsestään selvää, että nainen ja mies ovat tasa-arvoisia ja yhtä arvokkaita.

Eevan 9-vuotias tyttärenpoika Jaakko sanoi, kun häneltä kysyttiin ihanneammatista, että hän haluaa isona olla "kiireetön kirjailija". Jaakko on Eevan mielestä sellainen maanläheinen filosofi. Ei yhtään hassumpi ammatti ja elämänasenne. Asioita kun voi funtsata kaikessa rauhassa ja sitten panna ajatuksiaan paperille toistenkin iloksi ja ihmetykseksi. Lykkyä tykö kaikille pienille ja isoille oman tien kulkijoille.

Siunaten ja rakastaen,
Margie

 

Krookuksia nurmella

Tänään on ollut kesäisen aurinkoista ja lämmintä. Pitkä ja kylmä kevät on vihdoinkin antanut periksi ja lumet haihtuneet pikavauhtia. Vain tien varrella ja pihan perällä on hiukan lunta jäljellä. Olen koko päivän haravoinut nurmikkoa. Syksyllä haravoin hyvin, mutta kevyt rapsuttelu saa ihmeitä aikaan, ja nurmi näyttää hetkessä alkavan viheriöidä. On hauska nähdä työnsä tulos saman tien. Olen myös ihaillut puutarhani ensimmäisiä kukkasia. Keltaiset ja violetit krookukset suorastaan hehkuvat loistossaan ja nauttivat siitä, että saavat kukkia ensimmäisinä. Mikä valtava vaikutus näillä pienillä kukkasilla onkaan! Niissä on viesti tulevasta kesästä, lupaus lämmöstä ja auringon paisteesta.

Äiti Maa kertoo rakkaudestaan meitä kaikkia, koko luomakuntaa, kohtaan. Elämämme sykkii samaan tahtiin maan kanssa. Äiti huolehtii siitä, että välillä lepäämme pimeän talven sylissä, sitten taas heräämme valoon kuin horroksesta. Elämän rytmikkyys virtaa suonissamme. On helppoa tuntea olevansa yhtä niin Äiti Maan kuin kaikkien luotujen kanssa.

Olen elänyt Äiti-energioissa jo pitemmän aikaa. Jumaläiti on ruvennut kiinnostamaan minua. Koska Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, niin silloinhan Jumala on sekä Äiti että Isä. Miksiköhän sitten rukoilemme "Isä meidän", aivan kuin meillä olisi vain isä, eikä äitiä ollenkaan. Olenkin ruvennut rukoilemaan "Äiti/Isä/Luoja meidän..." ja se tuntuu hyvältä. Olen myös ruvennut pitämään esitelmiä Jumaläidistä ja suhteestamme häneen. Olen huomannut, että aihe kiinnostaa monia ihmisiä. On hyvä pysähtyä pohtimaan elämän suuria ihmeitä ja ihania asioita. Pienissä asioissa näkee parhaiten suuria ihmeitä. Kun vain avaa silmänsä ja katsoo itse asian ytimeen, pintaa syvemmälle, näkee vain kauneutta. Jokaisessa ihmisessä on sisimmässään jumala. Se näkyy parhaiten silmien kautta. Ja mitä pienempi lapsi, sitä kirkkaammin se loistaa.

Tänään oli myös hauska halata Oonaa. Se olikin ensimmäinen kesähalaus. Kun Oonan kirkas ääni kutsui minua puutarha-aidan takaa, tuntui siltä, että nyt on lähes kesä. Oona laskee päiviä, jolloin tarhassa on vappukarkelot ja hän saa pukeutua prinsessamekkoon. Ah tätä riemua, silmien kirkkautta ja lapsen iloa! Mitä elämä olisikaan ilman lapsia. Riemuitsen siitä, että naapureiden lapset leikkivät jo ulkona leikkejään ja saavat ilon meissä aikuisissakin pulppuamaan.

Kirjahyllyssäni on monta runokirjaa, useat hyvinkin vanhoja. Käteeni osui Lauri Pohjanpään Valitut Runot. Ja löytyihän sieltä myös runo nimeltä KEVÄT. Tuokoon se meille tuulahduksen tästä ihanasta vuodenajasta.

Hei vaan! puro huus ohi rynnäten,
pois alta, on kiire mulla!
Koko metsä on tänään laastava
Kevät-hienohelman tulla!

Pois alta, tai kera vanhan muun
sinut laastaan, vanha veli!
Puro silmää iski ja nauraen
ohi mennä pärskytteli.

Oli nuori metsä ja nuori maa,
sini taivaan nuorna väikkyi.
Koko metsä viritti viulujaan,
koko metsä laulua läikkyi.

Kevät saattoi tulla tänään jo!
Oli kiirettä siks joka puolla.
Sinivuokot, silmät pestyinä,
piti vartiota jo tuolla.

Kas vaan! Oli palannut peippokin
jo etelän kylpylästä.
Akustiikkaa metsän tarkisti
se jo kaiun helinästä.

Ja varisten lentoharjoitus
oli sinisten ilmain alla.
Koko metsä nauroi äänehen
ja aurinko taivahalla.

Iloista Vappua toivotellen,
Margie

 

Eeva Kaisa Maria

Loistava valon kimmellys valkoisella hangella. Silmät suorastaan sokaistuvat tästä kaikesta valon määrästä. Joka kevät sama ilmiö. Tuntuu kuin henki, sielu ja ruumis yrittäisivät valtavalla nopeudella päästä keskenään tasapainoon pimeän ja pakkasen jälkeen. Niin oudolta kuin se kuulostaakin, tämä kaikki ottaa alussa lujille. Koska valo paljastaa kaiken nuhraantuneisuuden ja myös mielen ikävät sopukat, on pakko ruveta siivoamaan, ei ainoastaan nurkkiaan, vaan myös itseään.

Olen hiihdellyt rakastamallani Pyhäjärven jäällä ja tuntenut auringon herättävän itseni kuin horroksesta. Ladut ovat upeassa kunnossa ja hiihtäminen on ollut helppoa ja hauskaa. Aurinko kasvoilla hyväilee ja lämmittää ihoa. Jo parin lenkin jälkeen olo tuntuu mahtavalta ja uudistuneelta. Tervetuloa aurinko ja kevät!

Auringon loiste tervehti myös isosiskoani Eevaa, joka juhli viime lauantaina 75-synttäreitään Porissa. Annu oli järjestänyt äidilleen ja sisarusten perheille hilpeät juhlat kotonaan. Nautimme kaikki hänen vieraanvaraisuudestaan, söimme herkkuja ja juttelimme hauskoja. Eeva sai lahjoja ja rakkaudenosoituksia runsaasti. Eikä ihme. Eeva Kaisa Maria on sellainen ihminen, jolla on lämpöinen sydän ja ystäviä sen mukaisesti paljon. Vävyt ovat aina häntä rakastaneet erityisen paljon. Ihmeellistä on se, että entiset vävykokelaat ja vävyt pitävät häneen yhä yhteyttä ja ilmaisevat kunnioitustaan ja ihailuaan. Hän aivan ilmeisesti on ihanneanoppi.

Rakas sisareni Eeva syntyi 10-lapsisen perheen ensimmäisenä isoon maataloon, jossa työtä riitti jokaiselle. Kun nuorimmainen meistä kymmenestä oli puolen vuoden ikäinen, äitimme kuoli. Tilanne oli vaikea. Isän kaksi sisarta, jotka asuivat lähistöllä, ottivat huolehtiakseen meistä pienemmistä hyvin paljon. Isosiskon vastuu tuntui kuitenkin varmaan raskaalta. Eeva ei kuitenkaan lannistunut ja ruvennut sijaisäidiksi oman elämänsä kustannuksella. Hän tempaisi itsensä irti ja lähti Ruotsiin töihin joksikin aikaa. Ja sieltä tultuaan hän löysin rakkaan miehensä ja perusti oman perheen synnyttäen itse 7 lasta.

Meillä kaikilla on monta erilaista roolia elämässämme. Nainen on vanhempiensa lapsi ja tytär, miehensä puoliso, lastensa äiti ja lastenlastensa mummo. Lisäksi työtoveri, mahdollisesti johtaja alaisilleen. Ja tietenkin ystävä lukuisille ihmisille. Suhde jokaiseen ihmiseen on erilainen. Silti pohjavire säilyy samana. Se joka itse rakastaa, sitä rakastetaan. Se joka itse antaa, sille annetaan. Kaikki meissä säteilee sisältä ulospäin. Rakkaus ja kiintymys näkyy ihmisessä pieninä, uhrautuvina tekoina. Eeva käy sairaaloissa ja vanhainkodeissa tapaamassa siellä olevia sukulaisia ja ystäviä säännöllisesti. Itse hän on käynyt läpi monta sairautta, mutta siitä huolimatta hän virkeänä ja iloisena käy tervehtimässä ystäviään. Ilo on hänessä sisäistä ja mukaansa tempaavaa.

Kevään valossa syntynyt saa varmaan sieluunsa ylimääräisen annoksen valoa. Ja näin tämä valon lapsi levittää valoa ympärilleen koko elämänsä ajan. Olen onnellinen, että minulla on tällainen isosisko. Kiitän ja siunaan sinua, Eeva Kaisa Maria.

Kiitos sydämessäni,
Margie

 

MAAN ÄITI JA ÄITI MAAN

Meillä kaikilla suomalaisilla on nyt yhteinen äiti, Maan äiti. Viimeistään eilen TV-lähetyksessä se kävi ilmi. Uudesta presidentistämme huokui lämpä ja sydämellisyys, jota aikaisemmista esityksistä ei ole yhtä helposti huomannut. Helpottuneisuus ja uusi tilanne ovat nyt jo saaneet Tarja Halosen olemukseen aivan uutta säteilyä. Huomasin hämmästyneenä, kuinka hurmaava hymy hänellä todella onkaan. Veikeät hymykuopat ja pilke silmissä saivat minut hetkessä avautumaan hänen olemukselleen. Kuinka ollakaan, tunnustan olevani myyty. Olen ylpeä siitä, että meillä on näin upea, pätevä ja sydämellinen nainen presidenttinä.

Meillä on Isä Jumala ja äiti Maa. Näinhän yleensä sanomme. Sekä isä että äiti ovat meille ihmisille tärkeitä. Jumaluuden moni-ilmeisyys tulee myäs esille tässä ajattelussa. Jumaluus on käsite, ei persoonallisuus. Kaiken kattava, kaiken käsittävä ja kaiken sisäänsäsulkeva.

Parissa aikaisemmassa artikkelissani olen puhunut sisäisestä karismasta ja siitä, kuinka jokaisella kansakunnalla ja ryhmällä on sellaiset johtajat, kuin he ansaitsevat. Näin uskon olevan. Koska kansa ja jokainen ryhmä yleensäkin on jäsentensä kooste, niin myäs johtajat heijastavat jäsentensä ajatuksia. Näin tietenkin todellisessa demokratiassa tapahtuukin. Mutta myäs laajemmin ajateltuna. Oli vallalla demokratia tai ei, johtajana kuka tahansa, se on aina heijaste kansan sisimmästä. Kuka antaa vallan johtajille? Ei valtaa oteta, se annetaan. Ei ole johtajaa olemassa ilman johdettavia. Jokainen johtaja tämän tietää. Ja odottaa pelko sisimmässään sitä hetkeä, jolloin mahdollinen karmea totuus paljastuu hänen johdettavilleen. Pudotus on nopea ja säälimätän. Historia viimeistään antaa tuomionsa.

Olen täysin vakuuttunut sydämessäni siitä, että me suomalaiset olemme nyt a n s a i n n e e t presidentiksemme Tarja Halosen. Tarvitsemme juuri nyt johtajaksemme äiti-hahmon. Viisaan, lempeän ja sydämellisen. Näytämme myäs muulle maailmalle esimerkkiä tasa-arvoisuudessa. Niin nainen kuin mieskin ovat ensisijaisesti aina i h m i s i ä. Se on kaikkein tärkeintä.

Yksi syy, miksi nyt on syytä painottaa äiti-olemusta, on se, että äiti Maa tarvitsee kipeästi huomiotamme. Koko olemassaolomme perusta on tämä avaruudessa kiitävä pieni pallo, nimeltään äiti Maa. Niin kuin äiti huolehtii lapsistaan, niin tulee lasten myäs rakastavasti suhtautua äitiinsä. Tämä tosiasia ei aina ole itsestäänselvyys kaikille maan lapsille.

äiti Maa on kärsivällisesti ja rakastavasti suhtautunut ajattelemattomiin lapsiinsa. Mutta kuinka kauan äiti jaksaa, jos lapset käyvät yhä ylimielisemmiksi, yhä itsekkäämmiksi? Missä on raja vallattomuuden ja ilkivallan välillä? Tulee aika, jolloin lempeäkin äiti joutuu panemaan rajat. Silloin se voi johtaa lapsen kannalta vähemmän miellyttäviin toimenpiteisiin.

Tarvitsemme kaikki niin äidin kuin Isänkin rakastavaa ohjausta. Siksipä tarvitsemme myäs Maan äitiä muistuttamaan meille äiti Maan rakkaudesta ja huolenpidosta. Maan ja maapallon lapsina tehtävämme on kunnioittavasti suhtautua Elämään ja kaikkiin sen ilmiäihin. Näin Isän ja äidin suojeleva siunaus kantaa meitä jokaista eteenpäin elämässämme.

Näin kirjoitin sanasta sanaan tässä kolumnissani 8.2.2000. Näin kirjoitan myäs tänään.

Siunaavin, rakastavin ajatuksin,
Margie

 

LUMOTTU LAPSUUS

Katson pienen, kaksi kuukautta vanhan vauvan silmiin. Vauva on uusi naapurini Touko, Pihlan ja Pyryn pikkuveli. Silmät tuikkivat hellyttävästi kertoen viisaita asioita. Innokas jokeltelu tehostaa kerrontaa. Hymy on vastustamaton. Kun otan hänet syliin, tunnen syleileväni enkeliä. Ja näinhän onkin, sillä taivaasta hän on tullut tänne fyysiseen maailmaan, mukanaan kaikki taivaallinen viisaus ja rakkaus. Kauneus on läsnä. Myös koti on jo joulunlämpöinen. Nautimme yhdessäolosta, ja tuskin maltan erota Toukosta ja hänen perheestään.

Ulkona pysähdyn naapureitteni pihalle ihailemaan heidän kynttilälyhtyjään huvimajan seinustalla. Isot koivut ovat kuin pitsiverhossa. Kadun toisella puolella oma punainen taloni tuikkii valkoisen lumen ja puiden keskellä. Kauneus on joka puolella, ollut jo toista viikkoa koko maassa. Ja mikä ihmeellisintä, näinä vuoden lyhyimpinä päivinä on myös aurinko paistanut harva se päivä. Kun pakkasta on vielä sopivasti kymmenisen astetta, ulkoilu on riemullista.

Perjantaina ulkoilin parin kilometrin matkan Tesoman uimahallille perinteiseen kynttiläuintiin. Se on aina myös riemullinen kokemus. Kynttilöiden valossa uiminen on taianomaista. Kaikki luonnon elementit ovat läsnä: vesi, tuli, maa ja ilma. Maa huurteisine puineen ja sinihämärä taivas ikkunoiden takana mukaan lukien. Uintiin liittyy tietenkin myös saunominen. Saunanlauteilla istuin pienten ja isojen kanssa. Kolmivuotias Eetu ja vuoden ja neljän kuukauden ikäinen Helvi olivat äitiensä kanssa seuranani. Vesselit nauttivat selvästi saunomisesta ja yhdessäolosta.

Joulunaika alkaa perheessämme Itsenäisyyspäivänä Turussa. Silloin juhlitaan Jaakon synttäreitä. Usean jutun olenkin tehnyt näistä tapahtumista ja haastatellut sankaria. Viimeksi Jaakko kuulokkeet korvilla lauloi hurmioituneena idols-lauluja. Nyt hän soitti kitaralla Bachin menuettia ja joululaulua "Nyt syttyy valot tuhannet". Hauska sattuma muuten, että tänä vuonna suvun vanhin, Pirra-serkku, juhli Rovaniemellä 90-vuotissynttäreitä, kun taas nuorin Jaakko 9-vuotista taivaltaan. Molemmat itsenäisen Suomen juhlapäivänä syntyneitä.

Juhliminen kuuluu joulun aikaan, niin myös tunnelmoiminen. Tampereen keskustassa on siihen iki-ihana paikka aivan keskustan ytimessä. Se on Tallipiha, jonka tehtaanpatruuna Wilhelm von Nottbeck rakennutti 1800-luvulla hevosiaan ja niiden hoitajia varten. Nykyisin tämä historiallinen kohde on ympäri vuoden avoinna oleva ilmainen retkikohde kahviloineen ja käsityöläisputiikkeineen; suklaapuoti niistä makoisin. Karusellikin on keskellä pihaa näin jouluna. Kodassa voi istuskella syömässä lättyjä ja juomassa lämmintä mehua. Olin siellä eilen ja nautin todella paljon tunnelmasta. Savun tuoksu jäi iholleni ja vaatteisiini kiehtovasti.

Aivan Tallipihan vieressä on Finlaysonin kirkko. Ohi kulkiessani pistäydyin sisälle ja siellä oli meneillään lasten kirkko. Vuodesta 1996 tämä kaunis, pieni kirkko on kesäisin ja suurten juhlapyhien aikaan lasten oma katedraali. Joulun aikaan kerrontanuket seikkailevat alttareille kuvatuissa Raamatun maisemissa. Kirkkovarteissa lapset saavat lastenohjaajan opastamina eläytyä kertomuksiin kaikkein aistein. Kirkon seimet ja enkelit ovat viehättäviä. Istuin kirkossa hyvän tovin ja eläydyin pieneksi lapseksi jälleen.

Bussin ikkunasta olen katsonut Tampereen Taidemuseon oven päällä olevia sanoja "Lumottu Lapsuus". Sanat ovat kiehtoneet minua. Tänään sitten menin tutustumaan tähän kansainväliseen valokuvanäyttelyyn. Sain eläytyä lapsen lumottuun maailmaan hyvin monipuolisesti ja koskettavasti. Yläkerrassa portaiden yläpäässä takaseinällä on yleensä näyttelyn hätkähdyttävin teos. Niin nytkin. Suuri videokuva pienestä vauvasta. Vauvan pää liikkui ja eli, välillä näkyi hiukan äidin kättä ja syliä. Vauvan ilmeet olivat ilon ja onnen säteilyä. Aivan samoin kuin pienen naapurini Touko-vauvan kasvoilla. Valloittavaa vauvaenergiaa.

Jos haluat nähdä taivaan, katso lasta syvälle silmiin. Sama pätee kyllä aikuiseenkin, jos vain pääset lähelle katsomaan. Silmät kertovat ihmisestä totuuden. Ihminen näkee myös peilikuvana oman todellisen itsensä toisessa ihmisessä. Ilman naamiota, aidosti ja rehellisesti.

Joulun siunausta ja iloa,
Margie

 

AURINKOSADETTA IHOLLANI

Pehmeä, lämpöinen kosteus tuntuu kivalta kasvoilla. Kosteus virkistää ja hyväilee ihoa. On helppo hengittää. Tavakseni on tullut Italian reissun jälkeen hengittää kävellessä oikeaoppisesti: sisään nenän kautta, ulos suun kautta. Yhtä monta askelta niin sisään- kuin uloshengityksen aikana. Keinuva kenkäkin on muistissa, samoin rento askeltaminen.

Pimeydessä kulkijaa piristää se, että valot ovat alkaneet tuikkia ikkunoilla. Itsekin laitoin tänään pikkulamput ikkunoille, ja heti tuli taianomainen tunnelma. Laitoin myös seinälle viehättävän kuvan, jonka tulostin saamaltani kuvalevyltä. Siinä kanadalaiset ystäväni Linda ja Julia poseeraavat kanssani rauhanvaelluksellamme. Julia otti paljon kuvia ja hän tutustui vaivattomasti paikallisiin maalaisiin. Saimme pussikaupalla hedelmiä, rypäleitä ja muita herkkuja. Eräs vanhempi maanviljelijä ehti jopa kosia Juliaa. Nauroimme ja hulluttelimme ja olimme kuin kolme iloista veijaria seikkailumatkalla.
Aurinkosade
Claudia.Henzler (at) henzlerworks.com

Kun halloween eli amerikkalaisten hulluttelupäivän aikaan minulta kysyttiin, mikä hassu hahmo haluaisin olla, sanoin että "auringonkukka". Kaipaan auringon lämpöä ja silmäni haluaisivat levätä laajoissa, keltaisissa auringonkukkapelloissa, joita näimme teiden varsilla. Ja mikään ei estä minua sulkemasta silmiäni ja näkemästä auringonkukkia, vaikkapa nyt juuri. Sielun silmin ja aistein pimeys on tipotiessään ja vain valo ja ilo ovat todellisia.

Syksyllä on hyvää aikaa lukea. Viimeksi olen lukenut opiskelukirjanani Deepak Chopran tänä vuonna ilmestynyttä kirjaa "Peace Is the Way". Deepak Chopra on syntyperältään intialainen, nykyisin Kaliforniassa asuva kirjailija, joka on kirjoittanut lukuisia arvostettuja bestsellerkirjoja. Tämänkertainen kirja on selkeä ja monipuolinen kuvaus rauhasta.

Kirjansa alkusanoissa Chopra siteeraa Mahatma Gandhia: "Rauhaan ei ole tietä. Rauha on tie." Maailmassa, missä jokainen tie rauhaan on osoittautunut turhaksi, ainoa strategia, jota ei ole kokeiltu, on itse rauha. Meidän ei tule yrittää lopettaa sotia, vaan itse sodan idea. Ja miten tämä saavutetaan? Tajuamalla se tosiasia, että sota luo tyydytystä, ja sitten korvaamalla nämä tyydytyksen tunteet uusilla, sellaisilla, että väkivalta ei enää kiehdo. Sillä sodasta on tullut meille tapa. Me takerrumme siihen kuin ketjupolttaja savukkeeseen, luvaten lopettaa, mutta koskaan pääsemättä siitä tavasta eroon.

Chopra kertoo, että rauhalla on oma voimansa. Meidän tehtävämme on ohjata tätä voimaa ja moninkertaistaa se yksilön kautta. "Sinua ei pyydetä olemaan pyhimys tai luopumaan jostain uskomuksesta. Sinun tulee vain lakata reagoimasta pelosta ja muuttamaan väkivallan uskollisuutesi rauhan uskollisuudeksi". Käytännöllisessä seitsemän askeleen ohjelmassaan Chopra näyttää lukijalle, kuinka tulla todelliseksi rauhantekijäksi. "Väkivalta voi olla luontaista ihmisluonnolle, mutta niin on sen vastakohtakin: rakkaus. Seuraavaa ihmiskunnan astetta ohjaa rakkauden voima, mikä antaa jokaiselle yksilölle voimaa lopettaa sota meidän aikanamme."

Chopra ei ole haihattelija. Hän tunnustaa ihmisen raadollisuuden. Mutta hän myös uskoo ihmisen synnynnäiseen hyvyyteen ja haluun elää sovussa toisten kanssa. Kukaan ei hyödy väkivallasta. Suurin uhri on itse väkivallan tekijä, joka kuvittelee saavansa tyydytystä vääristyneeseen tyhjyyden tunteeseensa. Rauhaan ei ole mitään tietä. Rauha on itsessään tie ja keino.

Ihminen kaipaa aurinkoa ja valoa. Auringonkukka sopii hyvin tämän vertauskuvaksi. Siinä yhdistyy myös ihmisen sisäinen kauneus ja sopusointu luonnon kanssa. Rakkauspyörän keskuksesta lähtevät auringonsäteet kulkevat sydämestä sydämeen. Ne muodostavat suuren auringonkukan, joka loistaa iloa, valoa ja rakkautta meille kaikille.

Aurinko sydämessäni,
Margie

 

PYHIINVAELLUKSELLA ASSISISTA ROOMAAN

Pää pensaassa on hyvä mietiskellä. Olen koko päivän valkannut omenoita nurmikolta ja pensasaitojen alta kolmeen kasaan: syötävät, kompostiin menevät ja vialliset roskiin. Päivä on ollut aurinkoinen ja hyvin lämmin. Tajuntani on vielä jossain muualla. Olenko nähnyt ihanaa unta? Missä oikein olen? Enkö viime viikolla vielä ollut tienpäällä vaeltamassa uusien ystävieni kanssa Italian mahtavissa maisemissa. Viikko sitten saavuimme juuri Roomaan ja hurrasimme: "Me teimme sen!" Kävelimme matkan Assisi - Foligno - Trevi - Spoleto - Terni - Orte - Civita Castellana - Fiano Romano - Rooma kahdeksassa vuorokaudessa, noin 170 kilometriä.

Lähes kolme viikkoa Italiassa Rauhan Trubaduuri James Twymanin ja hänen porukkansa kanssa on ollut unohtumaton elämys monella tasolla. Italian luonto maisemineen, vanhat historialliset rakennukset, linnat ja kirkot, kulttuuri ja taideaarteet. Tärkeimpänä kuitenkin henkinen anti ja rauhan asia.

Tapahtumia oli useampia. Ensin oli Assisissa seminaarilaisilla neljän päivän Retreat, joka kuului osana Jamesin Spiritual Peacemaking -koulutukseen. Samalla viikolla oli Assisissa lukuisia rauhan tapahtumia. Vuotuinen 10. rauhanmarssi Perugiasta Assisiin oli sunnuntaina 11.9, jolloin satoja tuhansia ihmisiä marssi yhdessä tämän päivämatkan. Menimme heitä vastaan ja liityimme heidän joukkoonsa kun he saapuivat kaupunkiin ja lähtivät nousemaan ylös Rocca Maggioren linnoituksen huippua. Juuri kun etujoukko saapui Assisin keskustaan, ukkossade kasteli koko porukan. Se ei haitannut tahtia. Muitakin maailmanlaajuisia rauhantapahtumia sattui Italiassa viettämälle ajalle. 17.9 oli Rauhantanssin yleinen meditaatio ja 21.9 oli YK:n Rauhanpäivä.

Omalle rauhan vaelluksellemme lähdimme seuraavana päivänä. Luotin siihen, että kotipuutarhurin hyötyliikunta on riittävä kunnon perusta. Näin olikin. Ilman sen kummempia treenejä kävely sujui joustavasti, ilman ainuttakaan rakkoa tai hiertymää jaloissa. Kunnon kengät ja sukat kun ovat kaiken A ja O. Lisäksi kolme hyvää asiaa. Alex, rakastettava nuori mies Venäjältä, aina aulis toisia auttamaan, opetti heti eka päivänä oikean hengitystavan: sisäänhengitys nenän kautta, ulos suun kautta, yhtä monta askelmaa laskien oman tahdin mukaan. Ja kävellessä ei tule puhua, se vie energiaa. Jos on puhuttavaa, tulee pysähtyä sen ajaksi. Toinen asia, minkä opin, on keinuva kenkä kantapäästä päkiään. Kolmas asia, jonka osaan itämaisesta tanssista, on "löysät" lantiot. Näillä eväillä matka sujui kuin tanssien. Ja jos ylämäessä keskipäivän helteessä tuntui tukalalta, rukoilin ja pyysin apua. Ajattelin hyvin paljon Franciscus Assisilaista, jonka jalan jäljillä kuljimme. Hänenkin matkansa kulki Assisista Roomaan tapaamaan silloista paavia.

Yövyimme hotelleissa. Eräät, kuten Assisissa ja Civita Castellanassa olivat keskiaikaisia palatseja, joissa silloiset ylimykset asuivat aikoinaan. Samoin Rooman keskustassa oleva upea hotellimme. Toiset olivat vaatimattomampia, mutta silti hyvätasoisia. Joskus pitkän päivän jälkeen oli vielä edessä kävely kaupungin halki ja nousu kapeita katuja pitkin kukkulalla olevalle hotellille. Usein aamuvaellus alkoi pitkillä nousuilla ylös alas kukkuloita kiertäen. Ja näkymät olivat joko henkeäsalpaavia maalaismaisemia tai suurempia kaupunkeja lähestyessä ruuhkaisia valtateitä.

Jokaisen vaelluspäivän aloitimme Jamesin johdolla rauhanrukouksilla. Maailman 12 suuren uskonnon rauhanrukoukset, jotka myös muodostavat rungon Jamesin Rauhankonserteille, ovat se ydin, jolle maailman rauha rakentuu. Rauha on vallitseva, jo olemassa oleva todellisuus. Se tarvitsee vain löytää itsestään ja sitten säteillä ulospäin. Jokaisella on rauha sydämessään jo syntyessään.

Roomassa vietimme kolme päivää. Jatkoimme kävelyä kun olimme siihen tottuneet. Päätimme Rauhanmarssimme virallisesti Pietarin kirkon aukion edessä. James soitti kitaraa ja lauloimme ja esitimme vielä kerran rauhanrukouksemme. Nuorin vaeltajamme, 4-vuotias Gabriel, piti kädessään rauhansoihtua, jonka eräs italialainen rauhanjärjestö oli antanut meille Assisissa Roomaan vietäväksi. Vanhin osanottaja oli 77 -vuotias nunna Julian, joka käveli joka päivä ihailtavan matkan. Suuri ihme oli myös 4-vuotias Gabriel, joka oli mukana kaikessa, välillä pienissä rattaissa, joita hänen äitinsä työnsi, välillä huoltoautossa.

Menimme Vatikaaniin paavin vastaanotolle tuhansien muiden kanssa. Emme päässet yksityiselle audienssille, niin kuin olimme toivoneet, mutta istuinpaikkamme oli aika edessä, joten tunnelma oli läheinen ja hyvin lämmin. Rauhan adressi, johon on kerätty nimiä rauhan puolesta, luovutetaan paaville myöhemmin. Vatikaanin Sikstiiniläiskappelin taideteoksiin tutustuminen vaati taas kävelyä, mutta mehän olimme jo siihen tottuneet. Lukuisat kirkot, Colosseum, ja muut nähtävyydet olivat myös kohteinamme.

Ryhmämme koko vaihteli, eräät vaelsivat koko matkan, toiset vähemmän, mutta keskimäärin 60-70 vaeltajaa oli mukana. Suurin porukka oli USA:sta. Ainoana osanottajana Suomesta tunsin, että minulla on ilo ja kunnia kutsua James konsertoimaan Suomeen. Hän sanoikin tulevansa mielellään. On kiva nähdä, mikä taho/tahot ottavat haasteen vastaan ja järjestävät hänelle tilaisuuksia rauhankonsertteihin ensi vuoden puolella. Käy Jamesin sivuilla: www.belovedcommunity.org ja klikkaa sieltä "Assisi to Rome Peacewalk", niin näet kuvia tältä vaellukselta ja paljon muuta.

Vietin vielä yhden ylimääräisen päivän Roomassa. Kun muu porukka lähti 23.9 menin heidän kanssaan kentälle, jätin sinne kamppeeni ja lähdin juna/maanalaisella takaisin kaupunkiin. Yön vietin sitten lentokentällä. Elämys sekin. Kun sitten istuin koneessa, vieressäni ihmeekseni istui lähes naapureita, eräs pariskunta Ristimäen kadulta. He olivat 10 hengen porukassa vuokranneet talon Italian "saappankoron" maisemista ja nauttineet siellä italialaisesta elämästä. Olipa kotoisa kotiinpaluu. Pyhiinvaeltajan oli hyvä tulla kotiin pieneen punaiseen taloonsa ja omenapuutarhaansa.

Rauha sydämessäni,
Margie

Sivut perustettu 9.9.1999
maria magdaleena